Akateemiset; miten suhtautuisitte, jos lapsesi menisi ammattikouluun?

Olisin todella pettynyt. Onneksi ei tarvitse tällaista miettiä, kun ei lapsia ole.

Sanoisin lapselleni että hän on toki vapaa tekemään omat päätöksensä, mutta että vähän harmittaa että valitsee huonomman ja köyhemmän tulevaisuuden itselleen.

Sillä vaikka kaikki sanookin ettei raha tee onnelliseksi, niin rahan puute kyllä varmasti tekee onnettomaksi... Jos ei silloin biletysikäisenä niin vanhempana ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku yliopistoassari ei paljoa tienaa. Ja työmahdollisuudet ovat olemattomat.

Tienaan yliopistoassarina 34€/h enkä ole vielä edes valmistunut. Tietysti makukysymys mikä on kullekin "paljon", mutta tuskin lähihoitajat, merkonomit tai muut pääsevät samaan

Öh, miten voit tienata 34e tunti eli täydellä työviikolla 5t kuussa, kun yliopiston proffatkin tienaavat max 5 tuhatta kuussa?

Öh, en teekään täyttä työviikkoa niin kuin proffat

Olen omille lapsilleni todennut, että kannattaa nyt nuorempana käydä kouluja vielä kun kerkeää ja on helppoa, vaikkei se tuntuisikaan juuri sillä hetkellä oikealta. Eipähän jää jälkeenpäin harmittamaan kun ei edes yrittäny. 

Ellei akateeminen ura lopulta olekaan se mitä haluaa todellisuudessa tehdä, on helppoa ja nopeaa hakea koulutus amiksen tai amkin aikuispuolelta.

terv. LL

Lapsellani on oppimisvaikeuksia, joten hyvä jos edes jonkun alan löytää itselleen ja pystyy itsensä elättämään. Niin elämä koulii ja pakottaa laskemaan vaatimustasoa.

Realisteihin. Lapsi haki ammattikouluun alalle, jolla hyvät työllisyysnäkymät ja joka häntä itseään kiinnosti, en vastustanut. Itse en tosin ole mikään kaikkein kannustavin esimerkki pitkän opiskelun kannattavuudesta, teen omalla alallani pätkätöitä monen duunarin palkkaa pienemmällä palkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos akateemiseksi haluaa, niin voi vähän käydä katselemassa yliopistojen sisäänpääsytilastoja. Esim. 2000 hakijaa jollekin linjalle, joista 30 otetaan sisään.

Sisäänpääsy vaatii tyypillisesti joko yli-inhimillisen motivaation tai yli-inhimillisen lahjakkuuden. 

Hakijatilastoissa on paljon ilmaa, sellaisia, jotka eivät yritä tosissaan, vaan esim haluavat armeijasta vuorokauden loman.

Olen erittäin tyytyväinen, kun löytävät alan, joka kiinnostaa. Neljä vanhinta on jo löytänyt, heistä kaksi korkeakoulusta (yliopisto ja amk) ja kaksi ammattikoulusta. Toinen näistä amiksista kävi ensin lukion, mutta ei keksinyt sen jälkeen kolmeen vuoteen, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Pää ja paperit olisivat riittäneet melkein mihin vaan, mutta lapsi valitsi alan, joka eniten kiinnosti ja lähti ammattikouluun. Toinen meni peruskoulusta amikseen ja on nyt 19-vuotiaana yrittäjä ja tienaa leipänsä. Pettynyt en ole yhdenkään valintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näköjään sellainen aihe josta ei saa puhua. Onhan se nyt päivänselvää, että korkeakoulutettu on pettynyt ainakin hiljaa mielessään, jos lapsi ei osoita kiinnostusta älyä vaativia työtehtäviä kohtaan. Itse olen DI ja joku akateemisuus on mulle ihan se ja sama, mutta harmittaisi jos oma lapsi valitsisi pienipalkkaiset ja puuduttavat työt. 

Eivät amisammatit ole automaattisesti pienipalkkaisia. Esim. sähköasentaja, LVI-asentaja tai metallimies tienaa aika mukavasti.

Ei sillä palkalla ole niin väliä, mielummin tuen vaikka sinkku tytärtäni tohtoriksi asti kuin sitä,  että annan saman summan arvojani vastaan taistelevalle lähihoitaja-putkimies -pariskunnalle, joka vielä epäilemättä käyttää rahat johonkin mönkijään tai vaimokkeen irtoripsiin, tai sitten muuhun mielestäni yhtä turhaan seikkaan.

Katuvatko amiskoulutuksen saaneet vanhemmat sitten sitä, että näiden lapset tuhlaavat rahansa kirjoihin?

Outo viesti. Tottakai jokainen tukee omaa lastaan mieluummin kuin jotain random pariskuntaa! :D Ja jos antaisitkin rahaa jollekin lähäri putkimies pariskunnalle (en kyllä tiedä miksi antaisit...) niin mistä ihmeestä sä tiedät mihin ne rahat menisi? Ja voi se sinkkutyttösikin jotain irtoripsiä ostella.

Kun joku kirjoitti, että älykäs varmasti tylsistyy suorittavan tason töissä, niin entä jos hän ei haluakaan hyödyntää älykkyyttään työelämässä, vaan harrastuksissaan ja ottaa työn vain keinona ansaita elanto? Vaikea älykkäänkään on motivoitua "haastavampiin" töihin, jos kerran ala ei kiinnosta.

Ja amiksen jälkeen on ihan hyvän mahdollisuudet jatkaa opiskelua AMK:ssa, se voi monesti olla jopa fiksumpi pohja AMK:hon kuin lukio. Yliopistoon pääseminen vaatii jo enemmän töitä, mutta ei sekään mikään mahdottomuus ole, jos on sinnikäs ja yrittää tosissaan.