Akateemiset; miten suhtautuisitte, jos lapsesi menisi ammattikouluun?

Ei ole lapsia mutta kerron oman stoorin, äitini ei antanut minut mennä amikseen, joten lintsasin lukion läpi ja tein töitä siinä ohessa joka johti loppuunpalamiseen 20 ikäisenä (joskus kun keikkaa tein niin tein reilu puoli vuotta joka viikonloppu vuoroja). Äitini olikin loputtoman iloinen kun kerroin että haen amikseen jokunen vuosi sitten ja tällä hetkellä opiskellaankin AMKssa insinööritutkintoa :)

Pointti:

Rohkaise lapsesi koulunkäyntiä ja auta, niin eiköhän ammattikoulun jälkeen maita vielä opiskelu ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa! Ja jos ei, niin olkaa ylpeitä lapsistanne jos tekevät töitä eivätkä lorvi kuten monet nuoret!

Jos opiskelee amiksessa, koska ala aidosti kiinnostaa niin hienoa, olen tukena. Jos taas päätyisi sinne, koska ei viitsinyt yrittää korkeammalle niin olisi keskustelun paikka.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan välittää koulutustasosta. Nuorempana jaksoi nipottaa. Toivon, että lapsistani tulisi onnellisia ja omaan elämään tyytyväisiä.

Pelottaisi tosi paljon, kun lapsi on niin hissukka eikä käy salilla eikä ole koskaan tapellut. Ettei saa päätä vessanpönttöön tai ettei pullolla ammuta perseeseen. No onneksi on menossa lukioon

Vierailija kirjoitti:

Voihan sinne yliopistoon hakea, mutta harva sinne pääsee. Kovin monesta ei ole opettelemaan tiiliskivenpaksuista kirjaa ulkoa viimeistä pistettä ja pilkkua myöten jotta voi päästä pääsykokeesta läpi.

Jännä, kun minun kaveripiiristä lähes kaikki on päässeet.

Jos akateemiseksi haluaa, niin voi vähän käydä katselemassa yliopistojen sisäänpääsytilastoja. Esim. 2000 hakijaa jollekin linjalle, joista 30 otetaan sisään.

Sisäänpääsy vaatii tyypillisesti joko yli-inhimillisen motivaation tai yli-inhimillisen lahjakkuuden. 

En ole ensimmäisenn viestin alkuperäinen kirjoittaja, mutta ajattelen tismalleen samalla lailla. Laiskuuden luulisin tarkoittavan tässä myös sitä, että onhan 3v amiksessa nyt huomattavasti pienempi panostus kuin lukio 3v + korkeakoulu 3,5-5v. Kyllä mainitsemasi ammatit vaativat ammattitaitoa, mutta ammatissa kehittyminen ja etenkin eteneminen on hyvin paljon rajallisempaa. Jos lapsella on lahjakkuutta, niin kyllä minua harmittaisi, jos hän heittäisi sen hukkaan menemällä amikseen. Lukio avaa ovia amista paljon enemmän, ja lahjakas ihminen kyllästyy varmasti jossain vaiheessa suorittavan tason töihin ilman etenemismahdollisuuksia. Jokaiselle nuorelle on toki paikkansa kiinnostuksen kohteiden ja kykyjen perusteella: osalla lukiossa, toisilla amiksessa ja joillakin kaksoistutkinnossa.

Sekä itselläni että miehelläni on yliopistokoulutus. Meillä on kolme lasta ja yksi heistä näyttää menevän amikseen. Olen tähän ihan tyytyväinen. Tiedän että todella moni maisteri on tällä hetkellä joko työtön tai koulutustaan vastaamattomassa työssä. Hyvin työllistävä ammattikoulutus on siksi ihan hyvä valinta nuorelle. Toinen lapsistamme taas haluaa yliopistoon ja kannustan häntä myös siinä. Minulle akateemisuus ei todellakaan ole mikään itseisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että osa akateemisesti koulutetuista vanhemmista vaatii, että myös heidän lapsistaan pitää tulla korkeasti koulutettuja, kun taas toiset ovat suvaitsevaisempia. Kumpaan kastiin te kuulutte?

Ja taas ketju, jossa pyritään mollaamaan akateemisia. Hohhoijaa...

Kyllä nää "palsta-akateemiset" tekevät sen ihan itse. Roskaväki, paskasakki, vajaaälyinen, tyhmä, heikompi aines jne... kuka ehtii ensimmäisenä kirjoittaa jonkun näistä taikasanoista?

Mulla on pieni epäilys, että noita sanoja käyttävät jotkut muut kuin akateemiset.

Mutta ei ainoatakaan todistetta. Mutuilusi on yhtä pätevää kuin päinvastainen väite, jonka puolesta puhuvat nämä vähättelevät kommentit tässäkin ketjussa. "Menkööt amikseen, jos äly ei muuhun riitä" - tämäkin on varmaan mielestäsi "paskaväen" itsedissiä?

Vierailija kirjoitti:

Jos akateemiseksi haluaa, niin voi vähän käydä katselemassa yliopistojen sisäänpääsytilastoja. Esim. 2000 hakijaa jollekin linjalle, joista 30 otetaan sisään.

Sisäänpääsy vaatii tyypillisesti joko yli-inhimillisen motivaation tai yli-inhimillisen lahjakkuuden. 

Riippuu täysin siitä, mitä hakee opiskelemaan! On myös aineita, joita pääsee lukemaan lähes kaikki.

Ainakin tällä hetkellä kouluttautua voi myöhemminkin, jos ei just sillä hetkellä nappaa. Se ei ole elämän ura, mikä nuorena valitaan. Itsekin valmistuin vasta aikuisiällä. Minä en tosin mennyt amikseen, vaan menin opistoon, koska en yliopistoon päässyt - olisi pitänyt aikanaan hakea paikkohin, mihin pääsi helpommin, mutta menihän tämä näinkin. Toinen kävi amiksen ja on nyt amk:ssa, toinen on yliopistossa ja itse ovat valintansa tehneet. 

Jos lasta kiinnostaa käytännön ala, niin mikäs siinä. Ainoa mikä  mietityttää on se, löytyykö samanhenkisiä kavereita, koulukaverit kun lapsella ovat hyvinkin kunnianhimoisia ja hyviä koulussa. Meillä lapsella on selvät suunnitelmat, joihin ei sisälly lukio, ystävät ovat menosa ainakin suurimmalta osin tiettyyn tasokkaaseen lukioon täällä.

Itse korkeakoulutettuna, akateemisten vanhempien lapsena olen kuitenkin oppinut että tärkeintä on sydämen sivistys ja koulutus ei sitä takaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä lukion että ammattikoulun käynyt akateeminen. Tyttäreni saa valita vapaasti häntä kiinnostavan koulutusalan, niin kuin minäkin aikanaan. Mikä se sitten on, nähdään vuoden kuluttua.

Sama koulutustausta täällä :) Lapsia ei ole, mutta jos olisi, niin pääasia on, että kokevat alan itselleen mieluisaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos akateemiseksi haluaa, niin voi vähän käydä katselemassa yliopistojen sisäänpääsytilastoja. Esim. 2000 hakijaa jollekin linjalle, joista 30 otetaan sisään.

Sisäänpääsy vaatii tyypillisesti joko yli-inhimillisen motivaation tai yli-inhimillisen lahjakkuuden. 

Laita linkki tähän hakutilastoon, kun sellainen kerran tiedossasi on. Vaikeapääsyisimmillä aloilla, mitä itse olen nähnyt, on todennäköisyys luokkaa 5%, ja nämä ovat pieniä ja marginaalisia aloja eikä mitään reipasta 30 opiskelijan sisäänottoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin kyllä pettynyt ja varmaan monet itkutkin tulisi. Ammattikorkean voisin jotenkin hyväksyä, mutta ammattikoulu olisi jo liikaa. Onneksi meidän perheessä on niin hyvät lähtökohdat ja perusturva lapsille että lähtevät varmasti opiskelemaan.

:DDDD  Et kai vaan oo eräs tuntemani naishenkilö... Huvittavaa ...

T. Akateeminen minäkin

Ei haittaisi, jos tekisi sen kiinnostuksesta siihen alaan. Jos siksi ettei mikään kiinnosta niin yrittäisin kannustaa enemmän lukion puolelle. Aivan sama sitten lukion jälkeenkin, en haluaisi hänelle sen jälkeenkään mitään "meh, kunhan jotain opiskelen" -tutkintoa vaan toivoisin löytävän oman juttunsa. Olen itse tohtori ja mieskin maisteritasoisen koulutuksen saanut, mutta oma isäni on amispohjainen yrittäjä ja äiti käynyt opiston, eli en arvota ihmisiä koulutuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos akateemiseksi haluaa, niin voi vähän käydä katselemassa yliopistojen sisäänpääsytilastoja. Esim. 2000 hakijaa jollekin linjalle, joista 30 otetaan sisään.

Sisäänpääsy vaatii tyypillisesti joko yli-inhimillisen motivaation tai yli-inhimillisen lahjakkuuden. 

Riippuu täysin siitä, mitä hakee opiskelemaan! On myös aineita, joita pääsee lukemaan lähes kaikki.

Joku ruotsinkielinen diplomi-insinöörikoulutusko? Sisään pääsee jos on pitkästä matikasta ja fysiikasta vähintään M. Muut eivät edes vaivaudu hakemaan, kun sisäänpääsykriteeri on kaikilla tiedossa.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, hän saisi tietenkin mennä juuri siihen kouluun kuin haluaa. Sitä paitsi on puppua, että amikseen pääsisi jotenkin helpommalla: puolisoni opettaa amiksessa, johon joillekin tekniikan linjoille pääsee alle kolmannes hakijoista, kun taas moneen seutukunnan lukioon pääsee melkein millä hyvänsä keskiarvolla. Myös amisopinnot voi suorittaa kunnianhimoisesti ja oman ammattitaidon kehittämisen voi ottaa vakavasti ja tehdä paljon duunia. Toisaalta lukion voi luovia läpi ilman suurta ponnistelua. Ei siis ole kovin yksioikoinen tämäkään asia.

Poika on sen verran fiksu, että ymmärtää kouluksen tärkeyden. Koulutus ei takaa työpaikkaa, mutta se on minimivaatimus, että voi edes haaveilla mukavasta työpaikasta. Jos hän joskus haluaa tehdä paskaduunia, niin sitä voi tehdä ilman amiksen papereitakin. Naurettavaa että jotain hiustenleikkuuta tai siivousta varten pitää käydä monen vuoden koulu. Kuka tervejärkinen tuollaiseen oikeasti hakee?

Molemmat vanhempani ovat tohtoreita. Suoritin lukion keskinkertaisilla arvosanoilla, koska en jaksanut lukea. Menin lukiosta suoraan ammattikouluun hakematta muualle (missasin haun). Sieltä hain amk:hon hyvin työllistävälle alalle ja pääsin. Amk:n loputtua aloitin samana vuonna opinnot HY:ssä aineessa/tiedekunnassa, jonne on todella vaikeaa päästä (n 5÷ hakijoista sisään). Vanhempani ovat aina tukeneet minua 100 ÷.