Akateemiset; miten suhtautuisitte, jos lapsesi menisi ammattikouluun?

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhempani ovat tohtoreita. Suoritin lukion keskinkertaisilla arvosanoilla, koska en jaksanut lukea. Menin lukiosta suoraan ammattikouluun hakematta muualle (missasin haun). Sieltä hain amk:hon hyvin työllistävälle alalle ja pääsin. Amk:n loputtua aloitin samana vuonna opinnot HY:ssä aineessa/tiedekunnassa, jonne on todella vaikeaa päästä (n 5÷ hakijoista sisään). Vanhempani ovat aina tukeneet minua 100 ÷.

Kun olin amiksessa, isäni ylpeili sukulaisille, että "tyttö hankkii kunnon ammatin". 😊

En varmaan kummempaa ajattelisi. Mielestäni olisi hienoa, jos lapsi jaksaisi tehdä raskasta duunarityötä. Itsestäni ei koskaan olisi ollut sellaiseen. Tiedän sen, koska tein kesätöinä nuorena töitä, jotka eivät yhtään kiinnostaneet. Meillä on aina tuettu opiskeluun, ja vahvasti näyttää siltä, ettei yksikään lapsista ole oikein mikään "käytännön ihminen". Kaikki saavat kotoa muutettuaan säästöhenkivakuutuksen noin 20 000 euroa elämän aloittamista varten. Kaksi lasta on käyttänyt sen opiskeluaikojen toimeentuloon.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sinne yliopistoon hakea, mutta harva sinne pääsee. Kovin monesta ei ole opettelemaan tiiliskivenpaksuista kirjaa ulkoa viimeistä pistettä ja pilkkua myöten jotta voi päästä pääsykokeesta läpi.

:D 4/5 provo. Jos olet tosissaan, niin tule sieltä 60-luvulta jo tänne 2010-luvulle. Yliopisto on keskinkertaisuuksia täynnä ja kortistohan se kutsuu isoa osaa valmistumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, hän saisi tietenkin mennä juuri siihen kouluun kuin haluaa. Sitä paitsi on puppua, että amikseen pääsisi jotenkin helpommalla: puolisoni opettaa amiksessa, johon joillekin tekniikan linjoille pääsee alle kolmannes hakijoista, kun taas moneen seutukunnan lukioon pääsee melkein millä hyvänsä keskiarvolla. Myös amisopinnot voi suorittaa kunnianhimoisesti ja oman ammattitaidon kehittämisen voi ottaa vakavasti ja tehdä paljon duunia. Toisaalta lukion voi luovia läpi ilman suurta ponnistelua. Ei siis ole kovin yksioikoinen tämäkään asia.

Häh? Ei lukio vielä millään lailla tarkoita, että ihmisestä tulisi akateeminen. Se on ihan eri juttu käydä lukio, kuin että päästä sisään yliopistoon ja valmistua sieltä.

Ylioppilas ei ole mikään ammatti, ja siltä pohjalta on vain hitusen paremmassa asemassa työmarkkinoilla verrattuna siihen, että olisi käynyt vain peruskoulun.

Ei amiksen käynyt ole automaattisesti "suorittavan tason duunari". Onhan siellä myös näitä luovempia aloja, kuten esim. artesaani ja graafinen suunnittelija. Ja voihan amiskin edetä esimiestehtäviin tai ryhtyä yrittäjäksi.

Toivoisin, että lapseni kävisi lukion, mutta jos hän haluaa tulla kädentaitajaksi, niin sekin käy..On kuitenkin tärkeää, että hän tietää miten yhteiskunta toimii..Toivon, että olisi sisäistänyt jo kasvatuksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sinne yliopistoon hakea, mutta harva sinne pääsee. Kovin monesta ei ole opettelemaan tiiliskivenpaksuista kirjaa ulkoa viimeistä pistettä ja pilkkua myöten jotta voi päästä pääsykokeesta läpi.

:D 4/5 provo. Jos olet tosissaan, niin tule sieltä 60-luvulta jo tänne 2010-luvulle. Yliopisto on keskinkertaisuuksia täynnä ja kortistohan se kutsuu isoa osaa valmistumisen jälkeen.

Itse asiassa yliopiston ja amk:n pääsykokeet ovat muuttuneet koko ajan pahemmiksi. Esim. sosionomiksi pääsi vielä äsken pelkällä valintakokeella, mutta nyt pitää opetella sen lisäksi tekstejä ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sinne yliopistoon hakea, mutta harva sinne pääsee. Kovin monesta ei ole opettelemaan tiiliskivenpaksuista kirjaa ulkoa viimeistä pistettä ja pilkkua myöten jotta voi päästä pääsykokeesta läpi.

:D 4/5 provo. Jos olet tosissaan, niin tule sieltä 60-luvulta jo tänne 2010-luvulle. Yliopisto on keskinkertaisuuksia täynnä ja kortistohan se kutsuu isoa osaa valmistumisen jälkeen.

Itse asiassa yliopiston ja amk:n pääsykokeet ovat muuttuneet koko ajan pahemmiksi. Esim. sosionomiksi pääsi vielä äsken pelkällä valintakokeella, mutta nyt pitää opetella sen lisäksi tekstejä ulkoa.

Toivottavasti tämä vähentää sosionomiopiskelijoita :D tietääkö kukaan edes mihin he tarkalleen valmistuvat vai onko se vähän sitä ja vähän tätä?

Olen akateeminen, lapsi meni amikseen, keskeytti, piti välivuoden ja meni amikseen sille linjalle, mille alunperin olisi halunnut. Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, lukee AMK:n pääsykokeisiin.

Ei ole tullut mieleenkään, että hänen pitäisi toteuttaa minun unelmiani koulutuksensa ja ammattinsa suhteen.

Ja taas hirrrveän paljon amiksesta yliopistoon -tyyppejä päivystää palstalla. Aika outoa, kun koko Suomessa näitä on kourallinen. Mutta niin vaan ovat kauhiasti yliedustettuina av:lla, ja ovat olleet vuosikausia.

Riippuu ihan lapsesta ja hänen kyvyistään. Nuorimmalla on ollut oppimisvaikeuksia alakoulusta lähtien, joten hänen kohdallaan ammattikoulu olisi erittäin fiksu valinta. Kahdella ensimmäisellä lapsellani oli kummallakin kiitettävän keskiarvo 9. luokalla ja he valitsivat lukion. Jos lapsuudenkodissa arvostetaan koulutusta, älykästä keskustelua tai vaikka kirjallisuutta, niin tietenkin se on vanhemmille pieni pettymys, jos jälkikasvu ei opi samoja arvoja. Jokainen lapsemme saa kuitenkin valita tulevan ammattinsa itse, mutta lahjakkaita lapsia koskevat eri odotukset kuin niin muita. Itse kyllä satun esimerkiksi arvostamaan tiedonhalua ja mielelläni myös tuen jokaista lastani tässä asiassa. Mutta jos ammattikoulu olisi ollut selkeä kutsumus lahjakkaimmille lapsilleni, niin totta kai olisin ollut pettynyt.

Ovatko ammattikoulun käyneet vanhemmat pettyneitä, jos heidän lapsensa haluavatkin väen vängällä yliopistoon? Ovatko nämä koulutukset muka samanarvoisia?

Paskaak siinä. 

Kohtelisin hyvin että ottaisi sitten isipapan duuniin 

Tärkeintä, että hankkii ammatin, jossa viihtyy ja saa toteuttaa itseään. Meillä kotonakin veli kävi amiksen ja minä yliopiston, joten ei mikään ongelma, jos lapsi haluaa mieluummin käytännön alalle ja amikseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kyllä pettynyt ja varmaan monet itkutkin tulisi. Ammattikorkean voisin jotenkin hyväksyä, mutta ammattikoulu olisi jo liikaa. Onneksi meidän perheessä on niin hyvät lähtökohdat ja perusturva lapsille että lähtevät varmasti opiskelemaan.

Jos akateemisesti koulutetuilla vanhemmilla on tuollaisia odotuksia lapsilleen, niin minä olen silloin erittäin onnellinen, että sain kasvaa ei-akateemisten vanhempien lapsena. Vanhempani eivät ole korkeasti koulutettuja, mutta olivat ja ovat loistavia vanhempia ja kasvattivat huolenpidolla, välittämisellä ja rakkaudella. Koska he eivät ole korkeasti koulutettuja, niin ehkä se on myös syy siihen, miksi minua, eikä muitakaan sisaruksiani kohtaan asetettu mitään kovia koulutusvaatimuksia ja sain kasvaa lapsuuteni ja lapsuusiän nuoruuteni ilman stressiä ja paineita ollenkaan noiden asioiden suhteen ja sain itse tehdä vapaasti valintani. No, nyt minä olenkin opinnoissani loppusuoralla ja kohta valmistumassa yliopistosta.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas hirrrveän paljon amiksesta yliopistoon -tyyppejä päivystää palstalla. Aika outoa, kun koko Suomessa näitä on kourallinen. Mutta niin vaan ovat kauhiasti yliedustettuina av:lla, ja ovat olleet vuosikausia.

Omissa puheissaan jokainen av-mamma on akateemikko. Vaikka oikeasti olisi vaan lähäri.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas hirrrveän paljon amiksesta yliopistoon -tyyppejä päivystää palstalla. Aika outoa, kun koko Suomessa näitä on kourallinen. Mutta niin vaan ovat kauhiasti yliedustettuina av:lla, ja ovat olleet vuosikausia.

Palstahistoriasta en tiedä, mutta tunnen itseni lisäksi muutaman muunkin, jotka ovat menneet lukion jälkeen ammattikouluun ja vasta myöhemmin yliopistoon. Omalla kohdalla valinta oli looginen, koska töihin piti päästä, ja hyvilläkään lukiopapereilla sinne ei ollut asiaa edes -90 -luvulla. Opiskelujen aina tuli myöhemmin (asuntolainan ja perheen jälkeen, tekisi mieli lisätä 😀).

Tämä on näköjään sellainen aihe josta ei saa puhua. Onhan se nyt päivänselvää, että korkeakoulutettu on pettynyt ainakin hiljaa mielessään, jos lapsi ei osoita kiinnostusta älyä vaativia työtehtäviä kohtaan. Itse olen DI ja joku akateemisuus on mulle ihan se ja sama, mutta harmittaisi jos oma lapsi valitsisi pienipalkkaiset ja puuduttavat työt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas hirrrveän paljon amiksesta yliopistoon -tyyppejä päivystää palstalla. Aika outoa, kun koko Suomessa näitä on kourallinen. Mutta niin vaan ovat kauhiasti yliedustettuina av:lla, ja ovat olleet vuosikausia.

Palstahistoriasta en tiedä, mutta tunnen itseni lisäksi muutaman muunkin, jotka ovat menneet lukion jälkeen ammattikouluun ja vasta myöhemmin yliopistoon. Omalla kohdalla valinta oli looginen, koska töihin piti päästä, ja hyvilläkään lukiopapereilla sinne ei ollut asiaa edes -90 -luvulla. Opiskelujen aina tuli myöhemmin (asuntolainan ja perheen jälkeen, tekisi mieli lisätä 😀).

*aika

-20.

Myönnän, että petyn, jos lapseni eivät suorita yliopistotutkintoja, mieluiten juristi, lääkäri, DI tai KTM. En silti tule pakottamaan tai painostamaan heitä valinnoissa. Uskon, että suvun esimerkki jo kolmessa polvessa viitoittaa tietä.

Ovatko sitten amiksen käyneet vanhemmat pettyneitä, jos heidän lapsestaan ei tulekaan amista, vaan akateemikko?