Lue keskustelun säännöt.
Toiveena vauva-blogi
03.05.2016 |
Täällä oli joitakin kuukausia sitten paljon keskustelua tästä blogista ja sen kirjoittajasta. Viime aikaiset kuulumiset näytti niin hyvältä varsinkin aiempaan verrattuna, että ajattelin aloittaa hyvän mielen ketjun tästä. Minä ainakin tulin hyvälle tuulelle, vaikka viimeisin ahmimis-postaus ei olekaan mitenkään iloinen. Mutta muutoin siellä kirjoittelee aivan kuin toinen ihminen! :)
Kommentit (2566)
Ja kommentoinneissa joku jeesustelemassa"nopeaa toimintaa -.-" tuosta uudesta suhteesta. Mitenkä kauan näiden mielestä pitäisi yksinään murjottaa, ennenkuin saa mennä eteenpäin? Onhan näiden erosta jo liki puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa uuden postauksen perusteella olevan aika heikoilla kahden työn ja noiden eläinten suhteen :/
Puhuu vaan koirista, koirista, koirista: kyllä ne juuri takaisin otetut kissatkin kaipaavat huomioimista ja akvivoimista ja seuraa :(
Vierailija kirjoitti:
Puhuu vaan koirista, koirista, koirista: kyllä ne juuri takaisin otetut kissatkin kaipaavat huomioimista ja akvivoimista ja seuraa :(
Eikä ne marsutkaan siellä pienessä häkissään kovin onnellisia ole... Päivittäin pitäisi päästä jaloittelemaan eikä se nyt onnistu enää kun kissoja talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuu vaan koirista, koirista, koirista: kyllä ne juuri takaisin otetut kissatkin kaipaavat huomioimista ja akvivoimista ja seuraa :(
Eikä ne marsutkaan siellä pienessä häkissään kovin onnellisia ole... Päivittäin pitäisi päästä jaloittelemaan eikä se nyt onnistu enää kun kissoja talossa.
No niinpä, ja jos ei ole edes yhtään ovea välissä, niin kissat varmaan käyvät piinaamassa marsuja pitkin päivää häkin ulkopuolella. Eläinraukat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nyt yhtäkkiä huono omatunto tuli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihtunut hurjasti uusimmassa postauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nyt kerrankin avautua tuosta uppaamisesta. Jos puheenaihe on selvästi tyrehtynyt eikä keskusteltavaa ole, niin miksi uppaillaan? Selvästi uppaajalla itselläänkään ei ole mitään keskusteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä todella toivon, että N tajuaisi laittaa vauvahaaveet jäihin kunnes saa mielenterveytensä kuntoon. En epäile etteikö N osaisi olla lasten kanssa, mutta hän ei taida täysin käsittää mitä oman lapsen kasvattaminen vaatii. Se ei ole sama asia, kuin silloin tällöin vahtia kummilasta. Miten ihmeessä itsemurhan partaalla oleva ihminen olisi edes kykenevä huolehtimaan lapsesta. Ensin pitäisi olla kykenevä huolehtimaan itsestään. Jos N, hänen läheisensä tai blogin lukijat seuraavat tätä keskustelua, niin miettikää, miettikää oikeasti onko N:stä tässä vaiheessa elämää lapselle äidiksi, kaveriksi, kasvattajaksi. 23-vuotias on todella nuori, koko elämä edessä...
Kunnon muistelu taas niistä keskenmenneistä raskauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N on saanut tasapainoa eron myötä. On ottanut vastuuta elämästään (ja eläimistään).
Osittain varmaan siksi, että oli pakko.
N on blogissaan monesti puhunut lemmikkiensä hoitamisen haastavuudesta. Luulisi olevan sanomattakin selvää ettei ole helppoa huolehtia töiden yms ohella tuollaisesta eläinlaumasta, mutta suurin osa eläimistä onkin taidettu ottaa silloin kun N ei ole ollut työelämässä ja aikaa on ollut enemmän (ja toinen ihminen apuna). Eläimiä ottaessa pitäisi pystyä miettimään tätä hetkeä pidemmälle, vaikka eihän elämää tietysti ikinä voi ennakoida täysin.
N kertoi Instassa että kissat muuttivat hänen luokseen kun hänen Israelin (?) loman aikana kävi ilmi ettei entinen mies kykene huolehtimaan eläimistä. Jäin miettimään miksi eksä edes joutuu hoitamaan niitä eläimiä? Ok, toki jos on lupautunut niitä hoitamaan niin siitä täytyy pitää kiinni, mutta noin yleisellä tasolla kuulostaa erikoiselta. Joskin esim. marsut taisi tulla heille siten, että N:llä oli ollut vähän huono päivä ja M oli sitten palannut kauppareissulta marsut "piristeenä" tms. Että eipä noita eläimiä ole taidettu pahemmin harkita, saati miettiä kenen luona ne asuu jos ero tulee.
Marsut N hankki omatoimisesti, ei tietoa oliko edes miehen lupa mutta sillä ehdolla marsut sai jäädä ettei M:n tarvitse niitä hoitaa ollenkaan. Sama homma hamsterin kanssa. Ilmeisesti jyrsijät kuitenkin jäi miehen hoidettavaksi kun ero tuli ja N lähti Israeliin, Turkkiin, Ruotsiin...
Ja nyt kiirenvilkkaa etsitään jyrsijöille kotia, hamsteri muutti jo pois. Tuosta touhusta on kyllä suunnitelmallisuus kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Mä todella toivon, että N tajuaisi laittaa vauvahaaveet jäihin kunnes saa mielenterveytensä kuntoon. En epäile etteikö N osaisi olla lasten kanssa, mutta hän ei taida täysin käsittää mitä oman lapsen kasvattaminen vaatii. Se ei ole sama asia, kuin silloin tällöin vahtia kummilasta. Miten ihmeessä itsemurhan partaalla oleva ihminen olisi edes kykenevä huolehtimaan lapsesta. Ensin pitäisi olla kykenevä huolehtimaan itsestään. Jos N, hänen läheisensä tai blogin lukijat seuraavat tätä keskustelua, niin miettikää, miettikää oikeasti onko N:stä tässä vaiheessa elämää lapselle äidiksi, kaveriksi, kasvattajaksi. 23-vuotias on todella nuori, koko elämä edessä...
No vähän kyllä samat fiilikset, kun silmät ristissä nyt olen nukuttuani viime yön todella pätkissä, koska pikkuiseni saa hampaita ja niitä itketään.
Tai tätä olen miettinyt, kun N sanoi joskus blogissaan tarvitsevansa paljon unta, niin vauvan kanssa ne pitkät unet ovat kaukainen haave vaan.
Kasvattaahan vanhemmuus itsessään paljon, olen itsekin monella tapaa eri ihminen kuin vielä vuosi sitten. Pinna lisääntyy ja oma itsekeskeisyys laskee jatkuvasti, koska toisen tarpeet menevät omien edelle. Mutta kyllä tähän täytyy olla myös etukäteen tarpeeksi kunnossa jaksaakseen, etenkin se synnytyksen jälkeinen aika voi olla jotain ihan sairasta hormonien takia.
Jollakin on kyllä niin sekava elämä, että sääliksi käy.
Poistaa omia painonpudotus postauksiaan.
Mitähän tässä nyt oikeasti on taustalla? En nimittäin pysty kuvittelemaan että N:aa ahdistavampaa naista on edes olemassa. Lohduttaako M tätä jotenkin valehtelemalla nyksästään?
M vaikuttanut kuitenkin upealta ja rehdiltä mieheltä, vaikea uskoa että kenenkään selän takana tuollaisia puhuisi.