Lue keskustelun säännöt.
Toiveena vauva-blogi
03.05.2016 |
Täällä oli joitakin kuukausia sitten paljon keskustelua tästä blogista ja sen kirjoittajasta. Viime aikaiset kuulumiset näytti niin hyvältä varsinkin aiempaan verrattuna, että ajattelin aloittaa hyvän mielen ketjun tästä. Minä ainakin tulin hyvälle tuulelle, vaikka viimeisin ahmimis-postaus ei olekaan mitenkään iloinen. Mutta muutoin siellä kirjoittelee aivan kuin toinen ihminen! :)
Kommentit (2566)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko olla tuolla luovuttaja A:lla rikostausta, jos ei kerta ole mt-taustaa. Mikä muu asia olisi, mihin bloggaaja voisi vedota?
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla tuolla luovuttaja A:lla rikostausta, jos ei kerta ole mt-taustaa. Mikä muu asia olisi, mihin bloggaaja voisi vedota?
Paha päihdetausta?
Mutta siinä tapauksessa en ymmärrä miten olisi valmis yhteishuoltajuuteen ja antamaan sen rakkaimman hoitoon sellaiselle jolla irtoo korkki tai oikeastaan ihan mikä vaan..
Tämän bloggaajan tarina saa aina yhä sekavampia ja sairaampia käänteitä. Miten joku voi olla noin sokea omalle toiminnalleen?
Mua oikeasti alkaa suututtamaan joka kerta kun tästä luen...
Onneksi lapsettomuus taitaa olla sen verran pahanlaatuista hänellä, että sitä lasta ei koskaan tule. Toivottavasti ei, koska en todellakaan haluaisi että yksikään lapsi joutuisi kasvamaan noin epävakaassa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla tuolla luovuttaja A:lla rikostausta, jos ei kerta ole mt-taustaa. Mikä muu asia olisi, mihin bloggaaja voisi vedota?
Paha päihdetausta?
Mutta siinä tapauksessa en ymmärrä miten olisi valmis yhteishuoltajuuteen ja antamaan sen rakkaimman hoitoon sellaiselle jolla irtoo korkki tai oikeastaan ihan mikä vaan..
Tämä kävi valitettavasti minullakin mielessä 😞
Onko muuten tämä luovuttaja vaihtunut? Kun eka oltiin puolituttuja ja tavattu pari kertaa, nyt taas tunnettu pari vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenkohan miehen kanssa N meinaa nyt sukusolujen yhteensopivuutta testailla? On tosiaan tuosta "luovuttajastakin" tuntomerkit pariin kertaan vaihtuneet. Tajuaakohan edes että sptaudit tartuu myös sillä kippo-ruiskumenetelmällä?
Jos N saa lapsen, on suuri vaara että lapsen syntymä tulisi olemaan hänelle aivan valtava antikliimaksi, kun koko elämä ennen sitä on pyhitetty äidiksi tulemiselle. Tiedän, koska minulle kävi niin. Kauan odotettu vauva-arki ei ollutkaan vaaleanpunaista unelmaa ja onnen täyttymystä.
Vauva inhosi vaunuissa olemista, valvoi vielä vuoden ikäisenä öisin tuntejakin, ärtyi nopeasti ja rauhoittui vasta pitkän rauhoittelun jälkeen. Julkisille paikoille meneminen oli koko vauvavuoden tuskaa, kun koskaan ei tiennyt milloin loputon huutokonsertti alkaa, vaikka perustarpeet oli tyydytetty. Kyseessä oli silti ihan terve vauva, keskivertoa suuritarpeisempi vain.
En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos taustalla olisi ollut jo ennestään impulssikontrollin vaikeuksia. Tai jos rinnalla ei olisi ollut sitä vauvan isää, joka vuorollaan hoiti ja rauhoitteli pientä.
N:llä tuntuu olevan täysin kiiltokuvamainen käsitys itsestään äitinä, joka osaa joka käänteessä hoitaa ja kasvattaa lasta täydellisesti. Terve ihminen osaisi kohdata ja myöntää ne heikot kohtansa realistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos N saa lapsen, on suuri vaara että lapsen syntymä tulisi olemaan hänelle aivan valtava antikliimaksi, kun koko elämä ennen sitä on pyhitetty äidiksi tulemiselle. Tiedän, koska minulle kävi niin. Kauan odotettu vauva-arki ei ollutkaan vaaleanpunaista unelmaa ja onnen täyttymystä.
Vauva inhosi vaunuissa olemista, valvoi vielä vuoden ikäisenä öisin tuntejakin, ärtyi nopeasti ja rauhoittui vasta pitkän rauhoittelun jälkeen. Julkisille paikoille meneminen oli koko vauvavuoden tuskaa, kun koskaan ei tiennyt milloin loputon huutokonsertti alkaa, vaikka perustarpeet oli tyydytetty. Kyseessä oli silti ihan terve vauva, keskivertoa suuritarpeisempi vain.
En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos taustalla olisi ollut jo ennestään impulssikontrollin vaikeuksia. Tai jos rinnalla ei olisi ollut sitä vauvan isää, joka vuorollaan hoiti ja rauhoitteli pientä.
N:llä tuntuu olevan täysin kiiltokuvamainen käsitys itsestään äitinä, joka osaa joka käänteessä hoitaa ja kasvattaa lasta täydellisesti. Terve ihminen osaisi kohdata ja myöntää ne heikot kohtansa realistisesti.
No vähän itsellenikin tullut tunne, että se vauva-arki näyttäytyy liian vaaleanpunaisena :/ olen itse 7kk vauvan äiti, meillä myös lapsettomuustausta vaikkakin raskaus oli luomuihme. Mutta kyllä rankkoja hetkiä on, vaikkakin nyt onneksi koko ajan helpottaa. Siinä 2-4kk välillä oli ne raskaimmat hetket ja taisi olla jotain hetkellistä masennustakin, tunsin hetkittäin vahvoina tunteita että mm. olisin huono äiti ja että lapsen olisi parempi ilman minua. Aika surkeaa että ne ekat kuukaudet meni tuollaisten täysin paikkansa pitämättömien juttujen itkemiseen, mutta näin sitä vaan voi käydä vaikka olisi niin kuinka "varautunut" kaikkeen. Nyt on onneksi jo paljon parempi ja onneksi minullakin oli se mies, nostan kyllä niin hattua yh:oille kun jaksavat ne raskaat ajat yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Jos N saa lapsen, on suuri vaara että lapsen syntymä tulisi olemaan hänelle aivan valtava antikliimaksi, kun koko elämä ennen sitä on pyhitetty äidiksi tulemiselle. Tiedän, koska minulle kävi niin. Kauan odotettu vauva-arki ei ollutkaan vaaleanpunaista unelmaa ja onnen täyttymystä.
Vauva inhosi vaunuissa olemista, valvoi vielä vuoden ikäisenä öisin tuntejakin, ärtyi nopeasti ja rauhoittui vasta pitkän rauhoittelun jälkeen. Julkisille paikoille meneminen oli koko vauvavuoden tuskaa, kun koskaan ei tiennyt milloin loputon huutokonsertti alkaa, vaikka perustarpeet oli tyydytetty. Kyseessä oli silti ihan terve vauva, keskivertoa suuritarpeisempi vain.
En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos taustalla olisi ollut jo ennestään impulssikontrollin vaikeuksia. Tai jos rinnalla ei olisi ollut sitä vauvan isää, joka vuorollaan hoiti ja rauhoitteli pientä.
N:llä tuntuu olevan täysin kiiltokuvamainen käsitys itsestään äitinä, joka osaa joka käänteessä hoitaa ja kasvattaa lasta täydellisesti. Terve ihminen osaisi kohdata ja myöntää ne heikot kohtansa realistisesti.
Pystyn samaistumaan täysin! En päässyt 1- 4kk minnekkään ja kun lapsi alkoi liikkua alkoi taas ongelmat, kun tahtoo koko ajan itse mennä.
Muutenkin tuntuu jälkeenpäin, ertä koko vauvavuosi on ollut totuttelua ja suorittamista, kun on yrittänyt pitää kotia pystyssä, väsyttää, samaan aikaan paineet mitä kaikkea lapsen kanssa pitäisi tehdä. Eli siis pohjimmiltaan tavalliseen arkeen totuttelua! Ihan ärsyttää kun tuntuu ettei saa sanoa ääneen ettei se nyt ihanaa, mahtavaa ja söpöä ole 24/7.
Silti tietysti lasta rakastan enkä kadu yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos N saa lapsen, on suuri vaara että lapsen syntymä tulisi olemaan hänelle aivan valtava antikliimaksi, kun koko elämä ennen sitä on pyhitetty äidiksi tulemiselle. Tiedän, koska minulle kävi niin. Kauan odotettu vauva-arki ei ollutkaan vaaleanpunaista unelmaa ja onnen täyttymystä.
Vauva inhosi vaunuissa olemista, valvoi vielä vuoden ikäisenä öisin tuntejakin, ärtyi nopeasti ja rauhoittui vasta pitkän rauhoittelun jälkeen. Julkisille paikoille meneminen oli koko vauvavuoden tuskaa, kun koskaan ei tiennyt milloin loputon huutokonsertti alkaa, vaikka perustarpeet oli tyydytetty. Kyseessä oli silti ihan terve vauva, keskivertoa suuritarpeisempi vain.
En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos taustalla olisi ollut jo ennestään impulssikontrollin vaikeuksia. Tai jos rinnalla ei olisi ollut sitä vauvan isää, joka vuorollaan hoiti ja rauhoitteli pientä.
N:llä tuntuu olevan täysin kiiltokuvamainen käsitys itsestään äitinä, joka osaa joka käänteessä hoitaa ja kasvattaa lasta täydellisesti. Terve ihminen osaisi kohdata ja myöntää ne heikot kohtansa realistisesti.
Pystyn samaistumaan täysin! En päässyt 1- 4kk minnekkään ja kun lapsi alkoi liikkua alkoi taas ongelmat, kun tahtoo koko ajan itse mennä.
Muutenkin tuntuu jälkeenpäin, ertä koko vauvavuosi on ollut totuttelua ja suorittamista, kun on yrittänyt pitää kotia pystyssä, väsyttää, samaan aikaan paineet mitä kaikkea lapsen kanssa pitäisi tehdä. Eli siis pohjimmiltaan tavalliseen arkeen totuttelua! Ihan ärsyttää kun tuntuu ettei saa sanoa ääneen ettei se nyt ihanaa, mahtavaa ja söpöä ole 24/7.
Silti tietysti lasta rakastan enkä kadu yhtään!
Ja itselläni (kuten varmasti muillakin blogia lukevilla äideillä) karahtaa pahasti korvaan se väite, että on varautunut aivan kaikkeen ja täysin mitä vaan vauva-aikana voi tulla. Että mitään yllätyksiä ei voi tulla, kun kaikkeen on varauduttu, ja että eikö muka muut tosiaan mieti näitä etukäteen.
Ei auta vaikka kuinka moni äiti kommenteissa kertoo, ettei se nyt vaan niin kivasti mene, että varaudutaan ja sitten sen avulla vauvavuosi menee tosi iisisti. Kyllähän suurin osa varautuu vaikka ja mihin, vaan SILTI tulee paljon yllätyksiä. Voisi ekana vaikka kokeilla hankkia univelkaa nukkumalla 1-2 tunnin pätkissä. Jo sen jälkeen aivot alkaa käymään niin säästöliekillä, ettei menekään ihan niin helposti ja iisisti.
Miksi saan nyt käsityksen, että luovuttaja olisi se sama kuin ennenkin?
Kun aiemminhan kerrottiin sen luovuttajan olevan puolituttu, nyt sitten kerrotaan että on tunnettu pari vuotta. Luulin, että on eri tyyppi kyseessä, mutta sain viimeisimmästä postauksesta käsityksen, että olisikin sama kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos N saa lapsen, on suuri vaara että lapsen syntymä tulisi olemaan hänelle aivan valtava antikliimaksi, kun koko elämä ennen sitä on pyhitetty äidiksi tulemiselle. Tiedän, koska minulle kävi niin. Kauan odotettu vauva-arki ei ollutkaan vaaleanpunaista unelmaa ja onnen täyttymystä.
Vauva inhosi vaunuissa olemista, valvoi vielä vuoden ikäisenä öisin tuntejakin, ärtyi nopeasti ja rauhoittui vasta pitkän rauhoittelun jälkeen. Julkisille paikoille meneminen oli koko vauvavuoden tuskaa, kun koskaan ei tiennyt milloin loputon huutokonsertti alkaa, vaikka perustarpeet oli tyydytetty. Kyseessä oli silti ihan terve vauva, keskivertoa suuritarpeisempi vain.
En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos taustalla olisi ollut jo ennestään impulssikontrollin vaikeuksia. Tai jos rinnalla ei olisi ollut sitä vauvan isää, joka vuorollaan hoiti ja rauhoitteli pientä.
N:llä tuntuu olevan täysin kiiltokuvamainen käsitys itsestään äitinä, joka osaa joka käänteessä hoitaa ja kasvattaa lasta täydellisesti. Terve ihminen osaisi kohdata ja myöntää ne heikot kohtansa realistisesti.
Minulla lapsettomuuden jälkeinen äitiys on ollut kovaa kipuilua, vaikka lapsi on varmasti monen silmään helppo. Uskoisin, että ilman lapsettomuutta äitiyteen olisi ollut helpompi suhtautua. Nyt syyllistää itseä aivan liikaa oman ajan tarpeesta, ja tilanne on se että tavallaan vaadin itseltäni liikaa kunnes sitten räjähdän itkuun, että tarvin omaakin aikaa. Teen siis äitiydestä aivan hirveän hankalaa itselleni kaikin tavoin, mikä ajaa väkisinkin epäonnistumiseen ja sitä kautta negativiisten tunteiden ryöppyyn. Siinä missä joku toinen suhtautuisi kaikkeen paljon rennommin, ja lähtisi hyvällä omatunnolla iltalenkille jättäen vauvan isän kanssa tunniksi. Sitä jotenkin lasta pitkään yrittäessä alkoi syntyi nin vahvoja harhakuvia itsestä äitinä, että nyt on tosi raskasta kun niistä joutuu luopumaan.
Uskoisinpa vain, että jos taustalla olisi ollut tuollaista meininkiä kuin bloggaajalla, niin ainakaan minun pääkoppa ei olisi kestänyt äitiyttä. Jo nyt minulla on hankala suhtautua siihen, kun välillä tuskastun siihen ettei lapsi nuku päiväunia. Siis minunhan pitäisi lapsettoman logiikalla vain nauttia hänen hereilläoloista, jos joku ymmärtää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos N saa lapsen, on suuri vaara että lapsen syntymä tulisi olemaan hänelle aivan valtava antikliimaksi, kun koko elämä ennen sitä on pyhitetty äidiksi tulemiselle. Tiedän, koska minulle kävi niin. Kauan odotettu vauva-arki ei ollutkaan vaaleanpunaista unelmaa ja onnen täyttymystä.
Vauva inhosi vaunuissa olemista, valvoi vielä vuoden ikäisenä öisin tuntejakin, ärtyi nopeasti ja rauhoittui vasta pitkän rauhoittelun jälkeen. Julkisille paikoille meneminen oli koko vauvavuoden tuskaa, kun koskaan ei tiennyt milloin loputon huutokonsertti alkaa, vaikka perustarpeet oli tyydytetty. Kyseessä oli silti ihan terve vauva, keskivertoa suuritarpeisempi vain.
En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos taustalla olisi ollut jo ennestään impulssikontrollin vaikeuksia. Tai jos rinnalla ei olisi ollut sitä vauvan isää, joka vuorollaan hoiti ja rauhoitteli pientä.
N:llä tuntuu olevan täysin kiiltokuvamainen käsitys itsestään äitinä, joka osaa joka käänteessä hoitaa ja kasvattaa lasta täydellisesti. Terve ihminen osaisi kohdata ja myöntää ne heikot kohtansa realistisesti.
Minulla lapsettomuuden jälkeinen äitiys on ollut kovaa kipuilua, vaikka lapsi on varmasti monen silmään helppo. Uskoisin, että ilman lapsettomuutta äitiyteen olisi ollut helpompi suhtautua. Nyt syyllistää itseä aivan liikaa oman ajan tarpeesta, ja tilanne on se että tavallaan vaadin itseltäni liikaa kunnes sitten räjähdän itkuun, että tarvin omaakin aikaa. Teen siis äitiydestä aivan hirveän hankalaa itselleni kaikin tavoin, mikä ajaa väkisinkin epäonnistumiseen ja sitä kautta negativiisten tunteiden ryöppyyn. Siinä missä joku toinen suhtautuisi kaikkeen paljon rennommin, ja lähtisi hyvällä omatunnolla iltalenkille jättäen vauvan isän kanssa tunniksi. Sitä jotenkin lasta pitkään yrittäessä alkoi syntyi nin vahvoja harhakuvia itsestä äitinä, että nyt on tosi raskasta kun niistä joutuu luopumaan.
Uskoisinpa vain, että jos taustalla olisi ollut tuollaista meininkiä kuin bloggaajalla, niin ainakaan minun pääkoppa ei olisi kestänyt äitiyttä. Jo nyt minulla on hankala suhtautua siihen, kun välillä tuskastun siihen ettei lapsi nuku päiväunia. Siis minunhan pitäisi lapsettoman logiikalla vain nauttia hänen hereilläoloista, jos joku ymmärtää :)
Minulla sama! Alussa (ja lievempänä vieläkin) tunsin hirveää syyllisyyttä jos tarvitsin edes iltalenkin verran omaa aikaa tai jos tarvittiin sekuntiakaan hoitoapua esim lapsen isovanhemmilta. Kun väkisinkin tuli ajatus, että tätä haluttiin ja yritettiin niin kauan että pakkoahan sitä on nyt ilman apua jaksaa. Myös tuntui että olisi pitänyt olla täydellinen. Itkinkin välillä sitä, että lapsiparka olisi ansainnut itselleen paremman äidin. Nyt sitä onneksi osaa jo löysentää siimaa ja taisi hormoneillakin olla iso merkitys..
Ihme hehkutusta eläinvapaasta viikonlopusta (instagram).
Kukahan niitä eläimiä tällä kertaa hoitaa. Ex-mies?
Ihan pihalla hänen elämäntilanteen äkkinäisistä käänteistä.
Eli mikä tilanne siellä on nyt?
Hoidotko jatkuu? :O
Vierailija kirjoitti:
Ihan pihalla hänen elämäntilanteen äkkinäisistä käänteistä.
Eli mikä tilanne siellä on nyt?
Hoidotko jatkuu? :O
Olikohan niin että tammikuussa pääsis mahdollisesti klinikalla jatkamaan hoitoja (lahjoitetuilla siittiöillä). Nyt on "lähipiirissä puoli tuntematon" lahjoittaja jonka luo N säntää ovis-päivinä ruiskuttelemaan ruiskulla tavarat sisään, lisäksi aikoo kai paneskella jotain tuntematonta tyyppiä siinä sivussa.
Huh mitä arvuuttelua nyt kahdella siittäjällä. Miksi ihmeessä ei vaan voi odottaa sitä muutamaa kuukautta!