Poikaystävä edelleen riippuvainen vanhemmistaan

Tuossa se isoin ongelma onkin miehen äiti, noita mamman poikia ei noin vaan "vieroteta" ilman kauheeta riitaa tai välien katkasua anoppiin, jonka jälkeen anoppi katkeroituu ja kertoo kaikille millainen hirveä lumppu olet ja veit hänen pienen poikansa etkä anna tavata.

Niinpä, hankala tilanne.. Mietin väkisinkin, että kun joskus muutamme yhteen, joudunko itse olemaan miehelle äitinä.. Tuntuu, että hänellä on aivan perusasiatkin kodinhoidosta hukassa. Syö pelkkää mikropizzaa tai hampparia, ei osaa siivota jne. Hänen äitinsä ei tunnu ymmärtävän, että tekee karhunpalveluksen pojalleen, kun ei anna tämän itsenäistyä..

-AP

Jätä sellanen mammanpoika ja ota mut mieluummin. Napanuora on katkaistu ajat sitten ja osaan kokata ja siivota itse

M28

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, hankala tilanne.. Mietin väkisinkin, että kun joskus muutamme yhteen, joudunko itse olemaan miehelle äitinä..

-AP

Luultavasti joudut... tunnen yhden täysin samanlaisen tapauksen... nyt lähes 40-vuotiaana meno ei ole muuttunut mihinkään. Arvatenkin naista ei ole koska kaikki aina pakenevat paikalta kun totuus paljastuu.

Voihan tietysti olla mahdollista että miehesi itse tajuaa asian (jos siitä hänelle puhut) ja osaa muuttua mutta pidähän varasi. Niin ja meille miehille pitää puhua asioiden "oikeilla nimillä" joten älä kiertele ja kaartele vaan käy suoraan asian ytimeen. Jos siitä paskamyrsky nousee niin juokse pois...

Muista kuitenkin että hyvät välit äitiin (vanhempiin yleensä) ei tietenkään ole paha asia. Mutta jos ei pysty elämään normaalia elämää ilman että esim. äitii pesee kalsarit niin se ei ole "tervettä".

t: m39

Ihan itsenäinenhän se nuori mies tuntuu olevan kun itsekseen asuu. Monen nuoren ensimmäinen asunto on sisustettu yhdessä äipän kanssa. Ei siinäkään mitään kummaa ole. Etenkään poikien kohdalla. Ja moni opiskelija vie pyykkinsä kotiin pestäväksi. Ja nykyään on onni jos vanhemmat kykenevät avittamaan työpaikan hankinnassa. 

Mistä sä tarkalleen ottaen valitat? Poikakaverillas tuntuu olevan ihan hyvät vanhemmat. Haluavat auttaa ja tukea mutta antavat asua kuitenkin omillaan ja opetella itse kokkaamaan jos haluaa. 

Kiitos vastauksesta! Taidan tosiaan ottaa asian puheeksi miehen kanssa. Varmasti siitä riita saadaan aikaiseksi, mutta koska asia häiritsee minua sen verran paljon, on fiksuinta puhua asia selväksi.

Tietysti on hieno asia, että on vanhempiin hyvät välit. Mutta 21-vuotiaan tulisi pystyä elämään itsenäisemmin. Jos sitä ei nuorena opi, niin tuskin vanhempanakaan. Niinku kerroitkin tuntevasi jonkun nelikymppisen joka on vieläki niin kuin lapsi. Kaikkihan ei ikinä kasva aikusiks enkä todellakaan halua, että minun poikaystäväni olisi yksi heistä :(

-AP

Niin, ymmärtäisin tuon järjestelyn jos kyseessä olisi tosiaan joku 17-18-vuotias, mutta 21-vuotiaan pitäis olla jo itsenäisempi. Itse muutin omilleni jo 16-vuotiaana, ja elin jo silloin itsenäisemmin mitä poikaystäväni tällä hetkellä. Itse en edes kehtaisi viedä pyykkejä äitin pestäväksi, jos itsellä on mahdollisuus pestä ne omalla kämpällä.

Ja tämän poikakaverini äiti soittaa itse eri yrityksille ja kyselee, voisiko hänen poikansa tulla sinne töihin. Kyllä se on minun mielestä jo melko lapsellista. En usko että moni edes haluaa palkata ketään, joka ei itse vaivaudu ottaan yhteyttä vaan äiti tekee sen homman poikansa puolesta :(

-AP

Ei yllättänyt, että palstalainen taas löytänyt "hyvän" poikkiksen

Harmi, että e 21v ei ole itse sisustanut asuntoaan. Siellä olisi jättitv, iso sohva, kunnon kutuvuode ja seinällä kuvia puolialastomista naisista ja pari muistoa urheilunuoruudesta eli esim. pelipaita. Pöytä ja tuolit on tarpeettomia, sohvallahan voi istua ja syödä. Verhot on tarpeettomia, koska kaihtimilla kyllä saa isomman osan valosta pidettyä ulkona. Astioiksi riittävät oluttuopit, 1 lautanen, veitsi ja haarukka.

Oma poikani ei nähnyt lainkaan tarpeelliseksi hankkia verhoja, joten tyttöystävänsä hankki sellaiset. Niitä ei koskaan ripustettu, koska pojan mielestä ne eivät ole tarpeen ja tyttöystävällä ei ollut tikkaita, joille nousta. Tästä nousi jonkinlainen riita, koska tyttöystävän mielestä hänellä on oikeus sisustaa poikakaverin koti haluamakseen. Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että e 21v ei ole itse sisustanut asuntoaan. Siellä olisi jättitv, iso sohva, kunnon kutuvuode ja seinällä kuvia puolialastomista naisista ja pari muistoa urheilunuoruudesta eli esim. pelipaita. Pöytä ja tuolit on tarpeettomia, sohvallahan voi istua ja syödä. Verhot on tarpeettomia, koska kaihtimilla kyllä saa isomman osan valosta pidettyä ulkona. Astioiksi riittävät oluttuopit, 1 lautanen, veitsi ja haarukka.

Oma poikani ei nähnyt lainkaan tarpeelliseksi hankkia verhoja, joten tyttöystävänsä hankki sellaiset. Niitä ei koskaan ripustettu, koska pojan mielestä ne eivät ole tarpeen ja tyttöystävällä ei ollut tikkaita, joille nousta. Tästä nousi jonkinlainen riita, koska tyttöystävän mielestä hänellä on oikeus sisustaa poikakaverin koti haluamakseen. Miksi ihmeessä?

Minusta olisi tärkeää, että poikaystävä itse saisi sisustaa asuntonsa, koska asunnossa asuu hän, eikä hänen äitinsä. Eikö silloin ole tärkeintä, että tämä mies itse viihtyy asunnossa, jossa asuu.

-AP

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Jos poikaystäväsi ei itse halua itsenäistyä niin sinun on vaikea pakottaa. Tietysti jos on noin "saamaton" tai uusavuton kuten kuvailit niin syytä olisi. Ei ole hyvä jos ei tuossakaan iässä osaa pestä omia pyykkejään tai tehdä itselleen ruokaa. T: myös 16v:nä kotoa pois muuttanut

21 vuotiaat on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että e 21v ei ole itse sisustanut asuntoaan. Siellä olisi jättitv, iso sohva, kunnon kutuvuode ja seinällä kuvia puolialastomista naisista ja pari muistoa urheilunuoruudesta eli esim. pelipaita. Pöytä ja tuolit on tarpeettomia, sohvallahan voi istua ja syödä. Verhot on tarpeettomia, koska kaihtimilla kyllä saa isomman osan valosta pidettyä ulkona. Astioiksi riittävät oluttuopit, 1 lautanen, veitsi ja haarukka.

Oma poikani ei nähnyt lainkaan tarpeelliseksi hankkia verhoja, joten tyttöystävänsä hankki sellaiset. Niitä ei koskaan ripustettu, koska pojan mielestä ne eivät ole tarpeen ja tyttöystävällä ei ollut tikkaita, joille nousta. Tästä nousi jonkinlainen riita, koska tyttöystävän mielestä hänellä on oikeus sisustaa poikakaverin koti haluamakseen. Miksi ihmeessä?

Minusta olisi tärkeää, että poikaystävä itse saisi sisustaa asuntonsa, koska asunnossa asuu hän, eikä hänen äitinsä. Eikö silloin ole tärkeintä, että tämä mies itse viihtyy asunnossa, jossa asuu.

-AP

Harva 21v ei viihdy asunnossa, jossa on äidin hankkima pöytä ja 2 tuolia, mutta itse hän ei niitä priorisoisi ostoslistalle.

Tiedän suunnilleen samanikäisen pariskunnan, joka muutti yhteen. Tyttö halusi sisustaa, poika ei. Poika ilmoitti, että jos haluat maton/lampun/mitä nyt haluatkin, niin osta ja maksa ne itse, hän ei pidä niitä tarpeellisina. Tyttö oli ihmeissään, koska jos hän halusi maton, niin totta kai miehen kuuluu se maksaa, koska mies asuu siinä asunnossa. Eli miksi ihmeessä äidin sisustama asunto on napanuorassa roikkumista, tyttöystävän sisustama on jotenkin parempi? Paitsi että yleensä äiti maksaa, tyttöystävä maksattaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa se isoin ongelma onkin miehen äiti, noita mamman poikia ei noin vaan "vieroteta" ilman kauheeta riitaa tai välien katkasua anoppiin, jonka jälkeen anoppi katkeroituu ja kertoo kaikille millainen hirveä lumppu olet ja veit hänen pienen poikansa etkä anna tavata.

Ei ole ongelmana miehen äiti, kyllä se on ihan se pojan oma asenne ongelmana. Kyllä sillä nuorella miehellä aivot on ja tajuaa kyllä, että hänen iässään ei pitäisi enää kiikuttaa pyykkejä äidin pestäväksi. On vain liian  aloitekyvytön. Mutta voi se tuosta vielä korjaantua, jos mies itse tajuaa ottaa oman elämänsä hallintaan.

Kannattaa kyllä puhua poikaystävän kanssa vakavasti. Ei ole normaalia raahata vaatteita äipälle pesuun tuon ikäisenä :) Ihan itse hänen kannattaa alkaa hoitamaan pyykit ja siivous. Muuten sinusta tulee seuraava äiti joka pyykkää ja siivoaa...

www kirjoitti:

Kannattaa kyllä puhua poikaystävän kanssa vakavasti. Ei ole normaalia raahata vaatteita äipälle pesuun tuon ikäisenä :) Ihan itse hänen kannattaa alkaa hoitamaan pyykit ja siivous. Muuten sinusta tulee seuraava äiti joka pyykkää ja siivoaa...

90% tuntemistani nuorista miehistä vie pyykit äidille tai tyttöystävälle, koska taloyhtiön pesutuvan varaaminen on hankalampaa kuin laittaa pyykit pesukoneeseen jonkun kotona. Sama naisissa: jos ei ole omaa pesukonetta, mutta poikakaverilla on, niin sinne ne pyykit kiikutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Terveisin AP

Etsi itsellesi toinen poikkis. Et sä ole sopiva tuohon sukuun.