Poikaystävä edelleen riippuvainen vanhemmistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Sinua ärsyttävät miehen tavat ja haluat, että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat! Vika on tietty miehen äidissä, hän ei päästä irti, hän ei vaadi poikaansa siivoamaan jne.

Miksi ihmeessä käyt poikaystävällä, jos siellä ei ole sellaista kuin sinä haluat? Ja ydinkysymys: miksi poikaystävä ei saa elää omassa kodissaan niin kuin hän tahtoo, miksi pitää elää niin kuin sinä sanot?

Ymmärrät varmaan, että kun kyse on miehestä jonka kanssa seurustelen, niin on ajateltava myös tulevaisuutta johon mahdollisesti kuuluu myös yhteenmuutto. Jos esimerkiksi kämppä näyttää sikolätiltä kunnes joku, tässä tapauksessa äiti, sen hänen puolestaan siivoaa, on jokin kyllä pahasti pielessä.

-AP

Ja sinä ymmärrät varmaan, että mies ei välttämättä ajattele samoin.  Ehkä hän ajattelee tulevaisuudesta toisin. Voihan olla, että mies palkkaa mieluummin siivoojan kuin siivoaa itse ja silloin sinä joudut miettimään, millä oikeudella sen kiellät.

Mieti joskus, mitä mies toivoisi sinulta. Tuskin olet täydellinen, joten oletko valmis vaikka sellaiseen tulevaisuuteen, jossa annat miehelle suuseksiä kahdesti päivässä, koska hänen mielestään parisuhteessa nainen noin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Sinua ärsyttävät miehen tavat ja haluat, että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat! Vika on tietty miehen äidissä, hän ei päästä irti, hän ei vaadi poikaansa siivoamaan jne.

Miksi ihmeessä käyt poikaystävällä, jos siellä ei ole sellaista kuin sinä haluat? Ja ydinkysymys: miksi poikaystävä ei saa elää omassa kodissaan niin kuin hän tahtoo, miksi pitää elää niin kuin sinä sanot?

Muuttuu sellaiseksi kuin ap haluaa/elää niin kuin ap sanoo = opettelee mm. laittamaan ruokaa, jottei kuole nälkään sitten, kun mamma ei enää passaa.

Suomessa ei kuole nälkään, vaikka ei osaa laittaa ruokaa. Kaupasta saa eineksiä ja erilaisia kahviloita on kaupungissa tiheästi. Ruuanlaittotaito ei ole sen tarpeellisempi kuin taito ommella omat vaatteensa.

Osaatko sinä ommella itsellesi talvitakin, paljettimekon ja trikootoppeja? Jos et osaa, niin miten ihmeessä pärjäät tässä maailmassa noin avuttomana ja passattuna.

Tässä ketjussa on joko nyt mammanpoika tai pojassaan kiinni oleva äiti puolustelemassa, mutta juu on ihan normaalia huolestua tuollaisesta asiasta ennen yhteenmuuttoa.

Olette kuitenkin tosi nuoria vielä, ja sanot että rakastat häntä ja muiden asioiden puolesta hän tuntuu sinulle hyvältä kumppanilta, niin sanoisin että ota vaan rohkeasti puheeksi asia jo nyt ennen yhteenmuuttosuunnitelmia yms. Jos olette toisillenne sopiva pariskunta, ja mies rakastaa sinua yhtälailla, niin kyllä hän varmasti ymmärtää huolenaiheesi. Voisit aloittaa pienemmistä ja selvästi häiritsevistä asioista, kuten siivoamisesta ja pyykkäyksestä. Sanot vaikka suoraan, että sitten aikanaan et kyllä halua muuttaa yhteen ennen kuin huomaat että nämä asiat ovat muuttuneet. Kyllä hyvä suhde kestää avoimesti puhumisen toisten "heikkouksista", jos ne eivät liity hyvin syvälle persoonaan tai ulkonäköön. On eri asia sanoa, etten pidä siitä kun et siivoa, kuin sanoa etten pidä tavastasi riisua takkisi/syödä ruokaasi/pukeutumistyylistäsi yms. Joten rohkeasti vaan puheeksi ne asiat, mitkä oikeasti vaikuttaisivatkin teidän yhteiseen elämäänne ja arkeenne!

Tissillä se vierottuu nopeasti

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen 25-vuotias reppana. Aivan ihana, hauska, komea, matkustellut paljon, mut vanhemmissaan täysin kiinni. Ei osannut ihan oikeasti pestä astioita ja pyykkiä. Kun tuli riitaa, isänsä soitti mulle ja paasasi kuinka huonosti kohtelen poikaa. Ding dong. Suhde ei kestänyt kauaa.

Kaikki osaavat pestä astioita jos haluavat. Kolmivuotias osaa pestä jos vaan äiskän kärsivällisyys riittää. Jos mies "ei osaa" pestä astioita, se tarkoittaa että hän ei halua pestä. Kaikki osaavat myös noudattaa pyykkikoneen ohjeita. Jos "ei osaa" nii se tarkoittaa, että ei halua pyykätä. Nyt siis oletetaan, että ette seurustele down-miesten kanssa. 

- Mies

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on joko nyt mammanpoika tai pojassaan kiinni oleva äiti puolustelemassa, mutta juu on ihan normaalia huolestua tuollaisesta asiasta ennen yhteenmuuttoa.

Olette kuitenkin tosi nuoria vielä, ja sanot että rakastat häntä ja muiden asioiden puolesta hän tuntuu sinulle hyvältä kumppanilta, niin sanoisin että ota vaan rohkeasti puheeksi asia jo nyt ennen yhteenmuuttosuunnitelmia yms. Jos olette toisillenne sopiva pariskunta, ja mies rakastaa sinua yhtälailla, niin kyllä hän varmasti ymmärtää huolenaiheesi. Voisit aloittaa pienemmistä ja selvästi häiritsevistä asioista, kuten siivoamisesta ja pyykkäyksestä. Sanot vaikka suoraan, että sitten aikanaan et kyllä halua muuttaa yhteen ennen kuin huomaat että nämä asiat ovat muuttuneet. Kyllä hyvä suhde kestää avoimesti puhumisen toisten "heikkouksista", jos ne eivät liity hyvin syvälle persoonaan tai ulkonäköön. On eri asia sanoa, etten pidä siitä kun et siivoa, kuin sanoa etten pidä tavastasi riisua takkisi/syödä ruokaasi/pukeutumistyylistäsi yms. Joten rohkeasti vaan puheeksi ne asiat, mitkä oikeasti vaikuttaisivatkin teidän yhteiseen elämäänne ja arkeenne!

Miksi 21v mies muuttaisi yhteen asumaan, jos nyt on ilmainen vanhempien hankkima kämppä ja säännöllistä seksiä ilman, että täytyy tehdä kotitöitä? En minäkään 34v nainen muuttaisi hotellista jonkun miehen luokse jakamaan kotitöitä.

Ap on miehen kodissa, jossa hän ryhtyisi kertomaan, että hän haluaa miehen siivoavan siellä. Aika herkästi mies sanoo (ja syystäkin), että jos ei kelpaa niin imuroi itse. Siihen on hankala väittää vastaan, koska ei olla yhteisessä kodissa.

Minun mieheni oli kyllä oikea sottapytty ennen kuin muutimme yhteen, mutta tajusi kyllä kun ihan suoraan puhuin että eri tavalla eletään saman katon alla. Ja puhuimme asiasta paljon; toisaalta mies koki että minun oli luovuttava siisteysstandardeistani ainakin osittain, ja minä koin että normaaliin arkeen kuuluu yhdessä siivous. Nyt siis siivotaan yhdessä, mutta ei ole niin nuukaa vaikka on välillä sotkuistakin. Itseasiassa nytkin kämppä on kuin tornadon jäljiltä, sillä kaappeja siivotaan hiljalleen töiden ohella tässä, ja vähän väliä on jotain lattialla ja lattioitakaan ole pesty. Mutta pointti on, että mies on oppinut siivoamaan ja minä hölläämään.

Anoppikin oli aika kiinni pojassaan, joka oli elänyt hyvän aikaa sinkkuna ennen minua. Anoppi on kuitenkin tosi hyväsydäminen ja aina minua kohtaan mukava, joten asiasta ei tullut ongelmaa. Tajusi yhteenmuuton vaiheessa, ettei enää ole soveliasta soitella pojalle päivittäin, ottaa pöydältä laskua ja sanoa että minä maksan tuon (mikä toki on ihanaa, mutta ei soveliasta kysymättä) eikä ole soveliasta huolehtia poikansa perään kokoajan. Eli hyvinkin voi käydä :) Mutta paljonhan se riippuu siitäkin, miten koet että anoppisi käyttäytyy sinua kohtaan. Se viestii paljon siitä, osaako hän aikanaan antaa tilan teille vai ei. Mutta keskustelkaa jo nyt siisteys ym. asioista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on joko nyt mammanpoika tai pojassaan kiinni oleva äiti puolustelemassa, mutta juu on ihan normaalia huolestua tuollaisesta asiasta ennen yhteenmuuttoa.

Olette kuitenkin tosi nuoria vielä, ja sanot että rakastat häntä ja muiden asioiden puolesta hän tuntuu sinulle hyvältä kumppanilta, niin sanoisin että ota vaan rohkeasti puheeksi asia jo nyt ennen yhteenmuuttosuunnitelmia yms. Jos olette toisillenne sopiva pariskunta, ja mies rakastaa sinua yhtälailla, niin kyllä hän varmasti ymmärtää huolenaiheesi. Voisit aloittaa pienemmistä ja selvästi häiritsevistä asioista, kuten siivoamisesta ja pyykkäyksestä. Sanot vaikka suoraan, että sitten aikanaan et kyllä halua muuttaa yhteen ennen kuin huomaat että nämä asiat ovat muuttuneet. Kyllä hyvä suhde kestää avoimesti puhumisen toisten "heikkouksista", jos ne eivät liity hyvin syvälle persoonaan tai ulkonäköön. On eri asia sanoa, etten pidä siitä kun et siivoa, kuin sanoa etten pidä tavastasi riisua takkisi/syödä ruokaasi/pukeutumistyylistäsi yms. Joten rohkeasti vaan puheeksi ne asiat, mitkä oikeasti vaikuttaisivatkin teidän yhteiseen elämäänne ja arkeenne!

Miksi 21v mies muuttaisi yhteen asumaan, jos nyt on ilmainen vanhempien hankkima kämppä ja säännöllistä seksiä ilman, että täytyy tehdä kotitöitä? En minäkään 34v nainen muuttaisi hotellista jonkun miehen luokse jakamaan kotitöitä.

Ap on miehen kodissa, jossa hän ryhtyisi kertomaan, että hän haluaa miehen siivoavan siellä. Aika herkästi mies sanoo (ja syystäkin), että jos ei kelpaa niin imuroi itse. Siihen on hankala väittää vastaan, koska ei olla yhteisessä kodissa.

Eikö siis asiasta kannata keskustella? Kyllä normaali tyttöystäväänsä rakastava poika, osaa ihan keskustella takaisin ja sitten aikanaan yhteenmuuton lähestyessä muuttaa tapojaan tarvittaessa.7

Kyllä useimmilla nuorilla ihmisillä on kova halu muuttaa yhteen. Miksi kukaan muuten perustaisi perheitä tai parisuhteita, jos näin ei kävisi. Ilon hetki se meillekin oli, kun muutimme yhteen. Myös miehelle. Vasta lähemmäs nelikymppisenä nyt sanoisin, että en kovin mielellään muuttaisi enää uuden miehen kanssa yhteen, mutta se on aivan eri asia nuorena parikymppisenä jolloin innoissaan aloittaa elämää toisen kanssa. 

Toki ei kaikilla näin, mutta väittäisin että suurimmalla osalla kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa se isoin ongelma onkin miehen äiti, noita mamman poikia ei noin vaan "vieroteta" ilman kauheeta riitaa tai välien katkasua anoppiin, jonka jälkeen anoppi katkeroituu ja kertoo kaikille millainen hirveä lumppu olet ja veit hänen pienen poikansa etkä anna tavata.

Ei ole ongelmana miehen äiti, kyllä se on ihan se pojan oma asenne ongelmana. Kyllä sillä nuorella miehellä aivot on ja tajuaa kyllä, että hänen iässään ei pitäisi enää kiikuttaa pyykkejä äidin pestäväksi. On vain liian  aloitekyvytön. Mutta voi se tuosta vielä korjaantua, jos mies itse tajuaa ottaa oman elämänsä hallintaan.

Siis etkö todella näe ongelmaa ja syytä aikuisessa naisessa, joka hyysää aikuista poikaansa? TOTTAKAI lapsi ottaa sen avun vastaan, ei se ole epänormaalia. Epänormaalia sen sijaan on se, että vanhempi ei ANNA lapsensa aikuistua.

21 vuotias on vielä poikanen. Kuuluu tuohon vaiheeseen kaikissa perheissä että äiti haluaa katsoa pojan perään. Tajuat sen sitten kun itselläsi on lapsia. Turha alkaa tehdä asiasta ongelmaa. Olet kohta vielä napit vastakkain "ehkä" tulevin  appivanhempiesi kanssa, eikä silloin ole enää kenälläkään kivaa,

En ole ikinä ymmärtänyt miksi miehen läheiset välit vanhempiinsa - ja erityisesti äitiinsä, on naisille niin iso ongelma. 

Tämähän on ikuisuusdilemma ja innoittanut koomikoitakin kautta aikain. 

Vierailija kirjoitti:

21 vuotias on vielä poikanen. Kuuluu tuohon vaiheeseen kaikissa perheissä että äiti haluaa katsoa pojan perään. Tajuat sen sitten kun itselläsi on lapsia. Turha alkaa tehdä asiasta ongelmaa. Olet kohta vielä napit vastakkain "ehkä" tulevin  appivanhempiesi kanssa, eikä silloin ole enää kenälläkään kivaa,

Moi mami, vituttaako? Kyllä se sinunkin poikasi tässä itsenäistyy ja alkaa himoita ihan muita tissejä kuin sinun rupsahtaneita kannujasi.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt miksi miehen läheiset välit vanhempiinsa - ja erityisesti äitiinsä, on naisille niin iso ongelma. 

Tämähän on ikuisuusdilemma ja innoittanut koomikoitakin kautta aikain.

 

Naiset haluavat salaa, että heilläkin olisi samanlainen suhde.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt miksi miehen läheiset välit vanhempiinsa - ja erityisesti äitiinsä, on naisille niin iso ongelma. 

Tämähän on ikuisuusdilemma ja innoittanut koomikoitakin kautta aikain. 

Monet naiset eivät oikeasti siedä miehen elämässä muita naisia kuin itsensä. Jopa äiti on no-no. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt miksi miehen läheiset välit vanhempiinsa - ja erityisesti äitiinsä, on naisille niin iso ongelma. 

Tämähän on ikuisuusdilemma ja innoittanut koomikoitakin kautta aikain.

 

Naiset haluavat salaa, että heilläkin olisi samanlainen suhde.

Ai että minäkin salaa haluaisin paneskella äitiäni? Ei kiitos. T. nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on joko nyt mammanpoika tai pojassaan kiinni oleva äiti puolustelemassa, mutta juu on ihan normaalia huolestua tuollaisesta asiasta ennen yhteenmuuttoa.

Olette kuitenkin tosi nuoria vielä, ja sanot että rakastat häntä ja muiden asioiden puolesta hän tuntuu sinulle hyvältä kumppanilta, niin sanoisin että ota vaan rohkeasti puheeksi asia jo nyt ennen yhteenmuuttosuunnitelmia yms. Jos olette toisillenne sopiva pariskunta, ja mies rakastaa sinua yhtälailla, niin kyllä hän varmasti ymmärtää huolenaiheesi. Voisit aloittaa pienemmistä ja selvästi häiritsevistä asioista, kuten siivoamisesta ja pyykkäyksestä. Sanot vaikka suoraan, että sitten aikanaan et kyllä halua muuttaa yhteen ennen kuin huomaat että nämä asiat ovat muuttuneet. Kyllä hyvä suhde kestää avoimesti puhumisen toisten "heikkouksista", jos ne eivät liity hyvin syvälle persoonaan tai ulkonäköön. On eri asia sanoa, etten pidä siitä kun et siivoa, kuin sanoa etten pidä tavastasi riisua takkisi/syödä ruokaasi/pukeutumistyylistäsi yms. Joten rohkeasti vaan puheeksi ne asiat, mitkä oikeasti vaikuttaisivatkin teidän yhteiseen elämäänne ja arkeenne!

Miksi 21v mies muuttaisi yhteen asumaan, jos nyt on ilmainen vanhempien hankkima kämppä ja säännöllistä seksiä ilman, että täytyy tehdä kotitöitä? En minäkään 34v nainen muuttaisi hotellista jonkun miehen luokse jakamaan kotitöitä.

Ap on miehen kodissa, jossa hän ryhtyisi kertomaan, että hän haluaa miehen siivoavan siellä. Aika herkästi mies sanoo (ja syystäkin), että jos ei kelpaa niin imuroi itse. Siihen on hankala väittää vastaan, koska ei olla yhteisessä kodissa.

Eikö siis asiasta kannata keskustella? Kyllä normaali tyttöystäväänsä rakastava poika, osaa ihan keskustella takaisin ja sitten aikanaan yhteenmuuton lähestyessä muuttaa tapojaan tarvittaessa.7

Kyllä useimmilla nuorilla ihmisillä on kova halu muuttaa yhteen. Miksi kukaan muuten perustaisi perheitä tai parisuhteita, jos näin ei kävisi. Ilon hetki se meillekin oli, kun muutimme yhteen. Myös miehelle. Vasta lähemmäs nelikymppisenä nyt sanoisin, että en kovin mielellään muuttaisi enää uuden miehen kanssa yhteen, mutta se on aivan eri asia nuorena parikymppisenä jolloin innoissaan aloittaa elämää toisen kanssa. 

Toki ei kaikilla näin, mutta väittäisin että suurimmalla osalla kuitenkin. 

Voi keskustella, mutta moniko 21v nuori mies haluaa maksaa 500 e/kk vuokraa, kun nyt asuu ilmaiseksi ja se yhteenmuutto ei tuo mukanaan mitään erityistä positiivista. Muuton jälkeen saa seksiä yhtä paljon kuin nyt, mutta samalla kuvioon tulee nalkutus kotitöistä. Ei nuoret miehet sitä halua, koska enää ei ole pakko. Eri asia, jos yhteenmuutto toisi mukanaan erityisiä etuja. Ap:n kanssa asuminen ei paranna elämisen laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

21 vuotias on vielä poikanen. Kuuluu tuohon vaiheeseen kaikissa perheissä että äiti haluaa katsoa pojan perään. Tajuat sen sitten kun itselläsi on lapsia. Turha alkaa tehdä asiasta ongelmaa. Olet kohta vielä napit vastakkain "ehkä" tulevin  appivanhempiesi kanssa, eikä silloin ole enää kenälläkään kivaa,

Moi mami, vituttaako? Kyllä se sinunkin poikasi tässä itsenäistyy ja alkaa himoita ihan muita tissejä kuin sinun rupsahtaneita kannujasi.

Jos haluaa maitoa, ei kannata ottaa koko lehmää. Miksi muuttaa asumaan ap:n kanssa, kun kaikki suhteen edut saa jo nyt ja yhteenmuutto toisi mukanaan vain velvollisuuksia. Lisäksi nyt voi etsiä sitä maitoa useammalta lehmältä.

Tapailin kerran erästä nuorta miestä (tuolloin 22-vuotias). Suuri syy sille, etten voinut kuvitellakaan vakavaa suhdetta hänen kanssaan, oli hänen outo suhde vanhempiinsa. Hänen vanhempansa asuivat 3h ajomatkan päässä, ja silti hän vei pyykkinsä aina vanhemmilleen pestäväksi, vaikka pesutupakin löytyi hänen asunnostaan. Vanhemmillaan käydessään hän toi aina ruokaa pakkaseen niin paljon, että se riitti seuraavaan vierailukertaan asti. Hänen äitinsä siis teki hänelle ruuan ja pesi hänen pyykkinsä, vaikka välimatkaa oli ihan mukavasti.

Kyllähän se hyvät välit vanhempiin saa olla - itsekin olen todella läheinen vanhempieni kanssa - mutta voisi aikuinen ihminen edes koittaa itse opetella tekemään vaikka sen makaronilaatikon, ettei tarvitse vanhempien sitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin kerran erästä nuorta miestä (tuolloin 22-vuotias). Suuri syy sille, etten voinut kuvitellakaan vakavaa suhdetta hänen kanssaan, oli hänen outo suhde vanhempiinsa. Hänen vanhempansa asuivat 3h ajomatkan päässä, ja silti hän vei pyykkinsä aina vanhemmilleen pestäväksi, vaikka pesutupakin löytyi hänen asunnostaan. Vanhemmillaan käydessään hän toi aina ruokaa pakkaseen niin paljon, että se riitti seuraavaan vierailukertaan asti. Hänen äitinsä siis teki hänelle ruuan ja pesi hänen pyykkinsä, vaikka välimatkaa oli ihan mukavasti.

Kyllähän se hyvät välit vanhempiin saa olla - itsekin olen todella läheinen vanhempieni kanssa - mutta voisi aikuinen ihminen edes koittaa itse opetella tekemään vaikka sen makaronilaatikon, ettei tarvitse vanhempien sitä tehdä.

Minä - nainen - en osaa tehdä ruokaa eikä ruuanlaitto minua kiinnosta. Silti olen kasvattanut 3 lasta eikä kertaakaan ole neuvolassa sanottu, että ravitsemus on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin kerran erästä nuorta miestä (tuolloin 22-vuotias). Suuri syy sille, etten voinut kuvitellakaan vakavaa suhdetta hänen kanssaan, oli hänen outo suhde vanhempiinsa. Hänen vanhempansa asuivat 3h ajomatkan päässä, ja silti hän vei pyykkinsä aina vanhemmilleen pestäväksi, vaikka pesutupakin löytyi hänen asunnostaan. Vanhemmillaan käydessään hän toi aina ruokaa pakkaseen niin paljon, että se riitti seuraavaan vierailukertaan asti. Hänen äitinsä siis teki hänelle ruuan ja pesi hänen pyykkinsä, vaikka välimatkaa oli ihan mukavasti.

Kyllähän se hyvät välit vanhempiin saa olla - itsekin olen todella läheinen vanhempieni kanssa - mutta voisi aikuinen ihminen edes koittaa itse opetella tekemään vaikka sen makaronilaatikon, ettei tarvitse vanhempien sitä tehdä.

Minä - nainen - en osaa tehdä ruokaa eikä ruuanlaitto minua kiinnosta. Silti olen kasvattanut 3 lasta eikä kertaakaan ole neuvolassa sanottu, että ravitsemus on pielessä.

Äitisikö ne ruuat sinulle tekee?

Mielestäni aikuisen ihmisen on parempi vaikka ostaa eineksia jos ei osaa kokata (tai hankkia puoliso joka osaa kokata tai käydä aina ulkona syömässä...),  eikä raahautua monen tunnin ajomatkan päähän ja pyytää äitiään kokkaamaan taas kuukauden eväät mukaan pakkaseen laitettavaksi.  Toisaalta mikäs siinä, jos niin kehtaa tehdä.