Poikaystävä edelleen riippuvainen vanhemmistaan

Vierailija kirjoitti:

Ihan itsenäinenhän se nuori mies tuntuu olevan kun itsekseen asuu. Monen nuoren ensimmäinen asunto on sisustettu yhdessä äipän kanssa. Ei siinäkään mitään kummaa ole. Etenkään poikien kohdalla. Ja moni opiskelija vie pyykkinsä kotiin pestäväksi. Ja nykyään on onni jos vanhemmat kykenevät avittamaan työpaikan hankinnassa. 

Mistä sä tarkalleen ottaen valitat? Poikakaverillas tuntuu olevan ihan hyvät vanhemmat. Haluavat auttaa ja tukea mutta antavat asua kuitenkin omillaan ja opetella itse kokkaamaan jos haluaa. 

Ihan kyllä itse sisustin ekan kämppäni. Ja pyykit vein kotiin, jossa pesin ne itse, kunnes sain ostettua pesukoneen. Kyse on siitä, haluaako ja kykeneekö itsenäistymään vai ei, ja antavatko vanhemmat siihen tarpeeksi tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Etsi itsellesi toinen poikkis. Et sä ole sopiva tuohon sukuun. 

En halua kuitenkaan pistää poikki tällaisen asian takia. Hän on kuitenkin se mies, jota rakastan. Hän on todella hyvä mies kaikinpuolin, lukuunottamatta sitä, ettei hänellä ole tarvetta itsenäistyä. Ja tämä asia häiritsee minua, koska haluan jossain vaiheessa muuttaa saman katon alle miehen kanssa, mutta en ennenkuin tiedän, että voimme elää yhdessä ilman että minun tarvii tuntea itseäni äidiksi. Tässä vaiheessa jos muuttaisimme yhteen, riitoja tulisi varmasti koko ajan.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Jos olet huomauttanut asiasta poikaystävälle, eikä hän tee elettäkään muuttaakseen tapojaan, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa hatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan itsenäinenhän se nuori mies tuntuu olevan kun itsekseen asuu. Monen nuoren ensimmäinen asunto on sisustettu yhdessä äipän kanssa. Ei siinäkään mitään kummaa ole. Etenkään poikien kohdalla. Ja moni opiskelija vie pyykkinsä kotiin pestäväksi. Ja nykyään on onni jos vanhemmat kykenevät avittamaan työpaikan hankinnassa. 

Mistä sä tarkalleen ottaen valitat? Poikakaverillas tuntuu olevan ihan hyvät vanhemmat. Haluavat auttaa ja tukea mutta antavat asua kuitenkin omillaan ja opetella itse kokkaamaan jos haluaa. 

Ihan kyllä itse sisustin ekan kämppäni. Ja pyykit vein kotiin, jossa pesin ne itse, kunnes sain ostettua pesukoneen. Kyse on siitä, haluaako ja kykeneekö itsenäistymään vai ei, ja antavatko vanhemmat siihen tarpeeksi tilaa.

No mä en sisustanut. Kotoa sain paljon tekstiilejä ja huonekaluja. Isä auttoi pienen rempan kanssa ja äiti siivosi mun kanssa alkusiivouksen. Isän kanssa käytiin yhdessä ostamassa mulle lisää huonekaluja. Isä myös auttoi muutossa.

Mitä tein väärin? Miksi en olisi saanut ottaa vastaan apua vanhemmiltani?

Seurustelin tällaisen miehen kanssa, ja eihän siitä mitään tullut. Äiti passasi aikuista poikaansa minkä kerkesi, pesi pyykit, tiskasi tiskit, kävi imuroimassa ja kustansi harrastukset. Mies tiesi olevansa jo sen ikäinen, että voisi opetella ottamaan vastuuta itsestään, mutta päätti hyväksikäyttää tilannetta omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluisuuttaan. Kun huomautin asiasta ja mies alkoi miettiä toimintaa toiselta kantilta, ehdotti tämä ihanainen äiti, että hän kävisi jatkossa siivoamassa poikansa luona minulta salaa. Ongelma ei siis ollutkaan yksin miehessä. No, mies jopa suostui äitinsä ehdotukseen, mutta salaisuus ei lopulta pitänyt. Mies meni vaihtoon.

Ap haluaisi että poikaystävä olisi eriluontoinen. Mutta silloinhan se olisi eri poikaystävä.

Tällä pojalla ei ilmeisesti ole intohimoja sisustamiseen, joten on sopinut äidin kanssa että sisustaa. Hän varmaan antaa vaimonkin sitten sisustaa. Jos ottaa sellaisen miehen jolla on vahva oma maku, niin sitten saa varautua tekemään kompromisseja yhteisessä kodissakin.

Jos mies ei ole ruvennut itse siivoamaan kotiaan ja pesemään pyykkiään, niin hänhän vain odottaa että tyttöystävä ottaa kohta sen homman. Eihän tuollaista passattavaa kannata ottaa riesakseen, olkoon millainen äiti sillä tahansa.

En tiedä onko tuo niinkään itsenäistymisen puutetta vai ihan puhdasta laiskuutta pikemmin. Jos ei tuo laiskuus haittaa niin ei tuossa miehessä sitten juuri vikaa ole, ihan tyypillinen 21-vuotias.

Ap on itse aika harvinaisen tomera, joten hänenä joko sopeutuisin siihen että mies on aika lailla komennettavissa, tai sitten pitää hakea eri mies.

Niin siis tuo jätkä on laiska tekemään kotitöitä, joten jos tuosta ottaa miehen niin tietää ainakin miten kotityöt jaetaan. En nyt sanoisi että hyvä mies, se on aika iso osa arkea. Voisi sujuvasti jättää varmaan lapsenhoidonkin akoille ja itse pelailisi tai kävisi kavereiden kanssa kaljalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaisi että poikaystävä olisi eriluontoinen. Mutta silloinhan se olisi eri poikaystävä.

Tällä pojalla ei ilmeisesti ole intohimoja sisustamiseen, joten on sopinut äidin kanssa että sisustaa. Hän varmaan antaa vaimonkin sitten sisustaa. Jos ottaa sellaisen miehen jolla on vahva oma maku, niin sitten saa varautua tekemään kompromisseja yhteisessä kodissakin.

Jos mies ei ole ruvennut itse siivoamaan kotiaan ja pesemään pyykkiään, niin hänhän vain odottaa että tyttöystävä ottaa kohta sen homman. Eihän tuollaista passattavaa kannata ottaa riesakseen, olkoon millainen äiti sillä tahansa.

En tiedä onko tuo niinkään itsenäistymisen puutetta vai ihan puhdasta laiskuutta pikemmin. Jos ei tuo laiskuus haittaa niin ei tuossa miehessä sitten juuri vikaa ole, ihan tyypillinen 21-vuotias.

Ap on itse aika harvinaisen tomera, joten hänenä joko sopeutuisin siihen että mies on aika lailla komennettavissa, tai sitten pitää hakea eri mies.

En missään nimessä aio alkaa siihen virkaan, että passaan aikuista miestä. Jos ei muuta tapojaan niin voi olla, että pitää harkita eroa. Helppo ratkaisu se ei missään nimessä tule olemaan, tunteilleen kun ei mitään voi. Mutta antaa pojan nyt asua itekseen, kattoa sitte jos vaikka alkais oppiin kodinhoitoa ja pääsis eroon saamattomuudestaan..

-AP

Tyypillinen naisten välinen valtataistelu. Arvatenkaan sinä et ole valmis niistä pyykistä huolehtimaan. Pitäisi "aikuistua". Ainakaan kukaan toinen nainen ei saa pyykistä huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että e 21v ei ole itse sisustanut asuntoaan. Siellä olisi jättitv, iso sohva, kunnon kutuvuode ja seinällä kuvia puolialastomista naisista ja pari muistoa urheilunuoruudesta eli esim. pelipaita. Pöytä ja tuolit on tarpeettomia, sohvallahan voi istua ja syödä. Verhot on tarpeettomia, koska kaihtimilla kyllä saa isomman osan valosta pidettyä ulkona. Astioiksi riittävät oluttuopit, 1 lautanen, veitsi ja haarukka.

Oma poikani ei nähnyt lainkaan tarpeelliseksi hankkia verhoja, joten tyttöystävänsä hankki sellaiset. Niitä ei koskaan ripustettu, koska pojan mielestä ne eivät ole tarpeen ja tyttöystävällä ei ollut tikkaita, joille nousta. Tästä nousi jonkinlainen riita, koska tyttöystävän mielestä hänellä on oikeus sisustaa poikakaverin koti haluamakseen. Miksi ihmeessä?

Minusta olisi tärkeää, että poikaystävä itse saisi sisustaa asuntonsa, koska asunnossa asuu hän, eikä hänen äitinsä. Eikö silloin ole tärkeintä, että tämä mies itse viihtyy asunnossa, jossa asuu.

-AP

Äitini on mamma, joka ei osaa irroittaa lapsistaan. Hän on pahasti läheisriippuvainen, tai ihan vaan kontrollifriikki narsisti. Se on todella kamalaa, mutta en nyt siitä sen enempää.

Vaan sisustamisesta.

Nelikymppinen veljeni jäi sinkuksi pari vuotta sitten ja muutti uuteen asuntoon. Äiti lähti innolla sisustamaan veljeni asuntoa. Vei sinne verhot. Semmoiset vanhat pitsiverhot, joita pidetään aina kokonaan ikkunan edessä eikä avata koskaan. Ei sellaiset ihanat pitsiverhot, vaan todella oikeasti rumat.

Ikkunalaudalle laittoi muovipelargonioita riviin, ilmeisesti luodakseen täydellisen mummolatunnelman  :D En oikeasti pystynyt katsomaan niitä nauramatta.

Järkkäsi sinne muutakin, mutta ne verhot ja pelargoniat ovat jääneet mieleeni lähtemättömästi.

Ne verhot ja pelargoniat lähtivät aika vikkeleen kun veljeni löysi uuden naisen  :D

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen naisten välinen valtataistelu. Arvatenkaan sinä et ole valmis niistä pyykistä huolehtimaan. Pitäisi "aikuistua". Ainakaan kukaan toinen nainen ei saa pyykistä huolehtia.

Ongelma taitaa lähinnä olla nyt se, että mies ei ole sisäistänyt, että pyykeistä huolehtiminen ei ole kenenkään muun kuin miehen oma tehtävä. Ap:lle olisi ihan yhtä ongelmallista se, jos miehen isä pesisi tämän pyykit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Sinua ärsyttävät miehen tavat ja haluat, että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat! Vika on tietty miehen äidissä, hän ei päästä irti, hän ei vaadi poikaansa siivoamaan jne.

Miksi ihmeessä käyt poikaystävällä, jos siellä ei ole sellaista kuin sinä haluat? Ja ydinkysymys: miksi poikaystävä ei saa elää omassa kodissaan niin kuin hän tahtoo, miksi pitää elää niin kuin sinä sanot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Sinua ärsyttävät miehen tavat ja haluat, että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat! Vika on tietty miehen äidissä, hän ei päästä irti, hän ei vaadi poikaansa siivoamaan jne.

Miksi ihmeessä käyt poikaystävällä, jos siellä ei ole sellaista kuin sinä haluat? Ja ydinkysymys: miksi poikaystävä ei saa elää omassa kodissaan niin kuin hän tahtoo, miksi pitää elää niin kuin sinä sanot?

Muuttuu sellaiseksi kuin ap haluaa/elää niin kuin ap sanoo = opettelee mm. laittamaan ruokaa, jottei kuole nälkään sitten, kun mamma ei enää passaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmästyttävää, että suomalaisille on ongelma se, että lapset (varsinkin pojat) ovat tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa ja saavat näiltä taloudellista tai muuta apua tai neuvoja tai tukea. Minusta se ei ole ongelma, se on hienoa! Parhaassa tapauksessa suhde kestää koko aikuisiän ja aikanaan leskeytyvät vanhemmat saavat myös apua, seuraa, tukea jne.

Ihmettelenkin vähän, miksi ap valittaa poikaystävänsä vanhemmista ja poikaystävän suhteesta vanhempiinsa, kun oikea ongelma on siinä, että poikkis syö huonosti eikä siivoa. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa, se on vain ja ainoastaan poikaystävän omaa henkilökohtaista saamattomuutta.

Minusta on aivan mahtava asia, jos vanhemmat voivat auttaa lastaan vielä aikuisiälläkin, mutta johonkin on vedettävä raja, kun ikää on jo tuon verran. Ja haluaisin nimenomaan, että poikaystävä itse alkaisi itsenäisemmäksi ja opettelisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pesemään itse pyykkinsä. Jossain vaiheessa nekin taidot on kuitenkin opittava. Hänen äitinsä käy välillä jopa siivoamassa poikansa kämpän, koska poika ei sitä itse osaa/halua tehdä. Minua ärsyttää, kun olen käymässä poikaystäväni luona, ja lattialla lojuu likaisia boksereita ja vessanpöntössä on ralliraidat eikä astioita ole tiskattu viikkoon..

Sinua ärsyttävät miehen tavat ja haluat, että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat! Vika on tietty miehen äidissä, hän ei päästä irti, hän ei vaadi poikaansa siivoamaan jne.

Miksi ihmeessä käyt poikaystävällä, jos siellä ei ole sellaista kuin sinä haluat? Ja ydinkysymys: miksi poikaystävä ei saa elää omassa kodissaan niin kuin hän tahtoo, miksi pitää elää niin kuin sinä sanot?

Ymmärrät varmaan, että kun kyse on miehestä jonka kanssa seurustelen, niin on ajateltava myös tulevaisuutta johon mahdollisesti kuuluu myös yhteenmuutto. Jos esimerkiksi kämppä näyttää sikolätiltä kunnes joku, tässä tapauksessa äiti, sen hänen puolestaan siivoaa, on jokin kyllä pahasti pielessä.

-AP

Ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut viiden vuoden takaa. No, erona on että asuimme YHDESSÄ ja 23v avomies kuskasi pyykkinsä pesuun äidilleen, samalla kun JOKA vkl lähti viettämään lapsuuden kotiin aikaansa. Oli siis jokaisena viikonloppuna pe-su vanhemmillaan passattavana maalla, minä viikonloput kaupungissa. Asunto oli sisustettu minun tavaroillani, mies omisti tv:n ja pleikkarin. Sain hoidettavaksi myös kaupassakäynnit, kuukaudessa mies antoi 50e rahaa ruokaan. Ööö no eihän ne rahat aina riittäneet mutta mr pihi oli kyllä laskenut että riittää, ei hän syö enempää. No arvaatte varmaan että ei sitä onnea kovin kauaa jatkunut. Enkä ole katunut päivääkään että mies lähti vaihtoon.

Mulla oli samanlainen 25-vuotias reppana. Aivan ihana, hauska, komea, matkustellut paljon, mut vanhemmissaan täysin kiinni. Ei osannut ihan oikeasti pestä astioita ja pyykkiä. Kun tuli riitaa, isänsä soitti mulle ja paasasi kuinka huonosti kohtelen poikaa. Ding dong. Suhde ei kestänyt kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut viiden vuoden takaa. No, erona on että asuimme YHDESSÄ ja 23v avomies kuskasi pyykkinsä pesuun äidilleen, samalla kun JOKA vkl lähti viettämään lapsuuden kotiin aikaansa. Oli siis jokaisena viikonloppuna pe-su vanhemmillaan passattavana maalla, minä viikonloput kaupungissa. Asunto oli sisustettu minun tavaroillani, mies omisti tv:n ja pleikkarin. Sain hoidettavaksi myös kaupassakäynnit, kuukaudessa mies antoi 50e rahaa ruokaan. Ööö no eihän ne rahat aina riittäneet mutta mr pihi oli kyllä laskenut että riittää, ei hän syö enempää. No arvaatte varmaan että ei sitä onnea kovin kauaa jatkunut. Enkä ole katunut päivääkään että mies lähti vaihtoon.

Seurustelenkohan entisesi kanssa... Tämä meikäläisen mies ei joka tapauksessa enää ravaa viikonloppuisin vanhemmillaan toisin kuin vielä pari vuotta takaperin, eikä asiasta ole tarvinnut edes riidellä. Miehen äiti ei sen sijaan ole ottanut asiaa kovin hyvin, vaikkei olekaan suoraan sanonut. Soittelee vaan jatkuvasti, vaikkei ole mitään asiaa, ja kärttää vierailua.

Miehet nyt yleensä menevät siitä mistä aita on matalin, itsenäistyminen ei ole ainakaan oma lähipiirin miehille ollut kovin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut viiden vuoden takaa. No, erona on että asuimme YHDESSÄ ja 23v avomies kuskasi pyykkinsä pesuun äidilleen, samalla kun JOKA vkl lähti viettämään lapsuuden kotiin aikaansa. Oli siis jokaisena viikonloppuna pe-su vanhemmillaan passattavana maalla, minä viikonloput kaupungissa. Asunto oli sisustettu minun tavaroillani, mies omisti tv:n ja pleikkarin. Sain hoidettavaksi myös kaupassakäynnit, kuukaudessa mies antoi 50e rahaa ruokaan. Ööö no eihän ne rahat aina riittäneet mutta mr pihi oli kyllä laskenut että riittää, ei hän syö enempää. No arvaatte varmaan että ei sitä onnea kovin kauaa jatkunut. Enkä ole katunut päivääkään että mies lähti vaihtoon.

Seurustelenkohan entisesi kanssa... Tämä meikäläisen mies ei joka tapauksessa enää ravaa viikonloppuisin vanhemmillaan toisin kuin vielä pari vuotta takaperin, eikä asiasta ole tarvinnut edes riidellä. Miehen äiti ei sen sijaan ole ottanut asiaa kovin hyvin, vaikkei olekaan suoraan sanonut. Soittelee vaan jatkuvasti, vaikkei ole mitään asiaa, ja kärttää vierailua.

Jännää aina kun mä menen kotiin voin olla varma että pitää siivota talo, tehdä ruoka jne. kotihommia. Viesteihin ja puheluihin vastaavat jos huvittaa, pitää useaan kertaan soittaa jos haluaa ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ymmärtäisin tuon järjestelyn jos kyseessä olisi tosiaan joku 17-18-vuotias, mutta 21-vuotiaan pitäis olla jo itsenäisempi. Itse muutin omilleni jo 16-vuotiaana, ja elin jo silloin itsenäisemmin mitä poikaystäväni tällä hetkellä. Itse en edes kehtaisi viedä pyykkejä äitin pestäväksi, jos itsellä on mahdollisuus pestä ne omalla kämpällä.

Ja tämän poikakaverini äiti soittaa itse eri yrityksille ja kyselee, voisiko hänen poikansa tulla sinne töihin. Kyllä se on minun mielestä jo melko lapsellista. En usko että moni edes haluaa palkata ketään, joka ei itse vaivaudu ottaan yhteyttä vaan äiti tekee sen homman poikansa puolesta :(

-AP

"Hänen vanhempansa hankkivat hänelle jopa työpaikat"

Tästä sai kuvan, että poikakaverisi on päässyt töihin vanhempiensa avulla.