Appivanhemmat tulossa katsomaan vauvaa, kehtaanko kieltää yöpymästä meillä?

Eihän sitä tiedä, vaikka hekin miettisivät kehtaako kertoa haluavansa mennä hotelliin. Hassua, että monista kommenteista saa sen kuvan, että hotelliyö olisi jotenkin kamala vaihtoehto - onko se monista omalla kohdalla niin? Itse taas suosin vierailuillakin mieluummin hotellia, vaikka sitä vierashuonetta tarjottaisiin.

Komppaan enemmistöä. Pitäisi olla itsestäänselvää, että vastasyntyneen kotiin ei mennä yökylään. Älä nyt vaan hormoneissasi ala tuntea syyllisyyttä tai suostua sittenkin yökyläilyyn. Appivanhemmat ovat tässä ne, jotka eivät ymmärrä käyttäytymisnormeja, ja kaikki tilanteesta mahdollisesti nouseva sosiaalinen hankaluus on heidän aiheuttamaansa. Todella hyvä, että sanoit noin suoraan miehellesi asiasta! Ekat viikot vauvan kanssa ovat todella herkkää aikaa ja on tosi tärkeää että äiti saa bondata rauhassa vauvan kanssa ja palautua.

Onnea vauvasta!

Vierailija kirjoitti:

Eli taas voidaan heittää kaikki yhteisöllisyys romukoppaan.

Miksei yhteisöllisyys voi muuttua muun elämän mukana, vaan vaihtoehdot on heittää se romukoppaan tai toimia kuten sata vuotta sitten toimittiin? Paljon entisaikojen yhteisöllisyydestä on ollut pakon sanelemaa. Ihmiset tarvitsevat toisiaan edelleen (ja kipeästi tarvitsevatkin, kun ajattelee, miten moni lapsiperhe elää ilman turvaverkkoja ja vanhukset kuolevat yksinäisyyteen), mutta se tarve ilmenee erilaisissa asioissa kuin ennen.

 Älä sinäkään vauvones hilaannu appihanhempien luo muista voivat olla väsyneitä. Eivät jaksa passata teitä ,oletatko ,että olette täyshoidossa. Meillä ainakin on noin, tullaan useampi viikonlopppu?

Mikä ihme näistä suomalaisista äideistä tekee niin erityisiä ja helposti väsyneitä synnytyksen jälkeen, vaikka viettävät sairaalassa 2-3pv.

Muualla maailmassa ja myös vanhemmissa suvuissa Suomessa lapsi syntyy suvun jäseneksi ja heti lapsen synnyttyä kaikki suvun jäsenet haluavat nähdä uuden tulokkaan mahdollisimman pian, eikä vasta päivien päästä, jopa sekin tuntuu olevan ongelma, vaikka kysymys on isovanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Sinun elämäsi, sinun kotisi, sinun vauvasi, sinun sääntösi. Sinä päätät kuka tulee kylään ja milloin.

Mihis se mies unohtui?

Mikäs prinsessa sinä sitten olet, jos ei teillä saa olla edes yötä, vaikka tilaakin on? He ovat miehesi perhettä.

Minä appivanhempana menisin hotelliin mutta huomaisin myös miniän haluavan pitää meidät kauempana perheestä. Vastaavasti en ottaisi lasta yökylään ilman vanhempia, sanoisin ettei vanhempi ihminen jaksa.

Nämä ovat varmaan hetkiä, jolloin isovanhemmat hiljaa miettivät, että kukin sukupolvi kasvattakoon omat lapsensa, me olemme oman kasvatustyömme jo tehneet. Ottaisin jatkossa pullasta vain rusinat.

Jokainen tavallaan. Minä en ole ikinä ymmärtänyt näitä tupajumittajia kun kyläillään perheessä, jossa vastasyntynyt vauva. Luulisi ymmärtävän, että toivotaan myös sitä omaa aikaa. Etenkin, kun näitä kylässä "piipahtajia" saattaa käydä useita.

Alle viikon ikäisen vauvan kanssa tuskin kaipaa kovasti hoitoapua voidakseen tehdä "omia juttuja". Etenkin jos kyse esikoislapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Itkin (todellakin, ihan konkreettisesti itkin) äsken miehelle, etten vaan millään jaksaisi yövieraita. Mies ymmärsi ja lupasi soittaa vanhemmilleen, että he olisivat tällä kertaa hotellissa yötä. Ymmärrän hyvin että he haluavat tulla katsomaan vauvaa, ettei pelkät kuvat riitä. Omat vanhempani asuvat lähempänä ja kävivät jo sairaalassa ja nyt vielä tänään meillä kotona.

ap

Vähän olet kyllä epäreilu.

Omat vanhempasi ovat nähneet vauvan jo kaksi kertaa. Mutta miehesi vanhemmille et suo sitä yhtä kertaa edes.

Teillä on vierashuone. Toivotat tervetulleeksi,mutta sanot myös että sinä et passaa. Mies kestitköön. Tai anoppi ehkä osaa itsekin keittää kahvit ja laittaa teille syötävät.

Itse antaisin ilman muuta tulla. En tiedä olisinko erityisesti nauttinut, mutta minusta nyt vain kuuluu perheen eteen ja elämässä ylipäätään tekemään paljon asioita, joista ei niin välittäisi. Ymmärrän, että jos appivanhemmat tulevat kaukaa, niin yökyläily on ainoa vaihtoehto. Varsinkin jos he aikovat olla vain yhden yön, niin sen kyllä sinnittelee. Kotona voi rauhassa vetäytyä imettämään toiseen huoneeseen ja mies voi huolehtia ruuat ja muut. Yksi yö vauvaelämässä ei ole paljoa. 

Mä sanoisin anopille suoraan, että olen hyvin väsynyt. Ja että se tarkoittaa sitä, että yöksi voi tulla, mutta sinä et jaksa passata. Miehellesi sanot, että hän hoitakoon ruokailut itse kaupassakäynnistä tiskaukseen asti tai jos ei viiti, niin syötte ulkona, ukkokultasi laskuun.

Me ilmoitettiin ihan ystävälliseen sävyyn, että kahteen viikkoon vauvan syntymästä emme kaipaa vierailuja. Isovanhemmat käväisivät sairaalassa ja sen jälkeen saimme olla ihan rauhassa. Yövieraita ei todellakaan tarvitse majoittaa vauvan ollessa pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin (todellakin, ihan konkreettisesti itkin) äsken miehelle, etten vaan millään jaksaisi yövieraita. Mies ymmärsi ja lupasi soittaa vanhemmilleen, että he olisivat tällä kertaa hotellissa yötä. Ymmärrän hyvin että he haluavat tulla katsomaan vauvaa, ettei pelkät kuvat riitä. Omat vanhempani asuvat lähempänä ja kävivät jo sairaalassa ja nyt vielä tänään meillä kotona.

ap

Vähän olet kyllä epäreilu.

Omat vanhempasi ovat nähneet vauvan jo kaksi kertaa. Mutta miehesi vanhemmille et suo sitä yhtä kertaa edes.

Teillä on vierashuone. Toivotat tervetulleeksi,mutta sanot myös että sinä et passaa. Mies kestitköön. Tai anoppi ehkä osaa itsekin keittää kahvit ja laittaa teille syötävät.

Niin, anoppi vain ruokkimaan koko porukka että talon isäntä saa maata sohvalla. Ja appiukkokaan ei voi auttaa kun on molemmat kädet poikki.

Naisen paikka on keittiössä, muita palvelemassa. Pitäkäämme me naisetkin huolta siitä, että niin on jatkossakin.

Suurin osa lasta katsomaan tulevista ymmärtää, että tuoreesen perheeseen ei jäädä yöksi ellei tätä erikseen pyydetä. Meille ei ainakaan edes yksikään kuvitellut tulevansa yökylään, vaan hoitivat majoituksensa muuten ja vierailuaika oli muutenkin kohtuullinen.

Tuossa painaa aika monet asiat, olisiko appivanhemmilla mahdollisuutta olla esim. sukulaisilla yötä ja millainen rahatilanne heillä on. Jos tietäisin että rahallisesti on muutenkin vaikeaa, niin en kehtaisi pyytää, mutta tekisin kyllä selväksi "pelisäännöt" meillä ollessaan jos olisi vähänkin sellainen olo että minun äitiydelle ei osata antaa tilaa. Jos taas appivanhemmille ei olisi minkäänlainen rahallinen ongelma tuo, niin kyllä kehtaa esittää. Tosin asiasta olisi ollut järkevämpi puhua jo paljon aiemmin.

Synnytyksen jälkeen voi olla niin jyrän alle jäänyt olo, ettei todellakaan kaipaa yövieraita. Hyvä että miehesi ymmärsi ja puhuu vanhemmilleen.

Meillä ainakin isovanhemmat ovat "vieraita" eli heille laitetaan ruoka ja keitetään kahvit ym. Äitini joskus tuli mielestään auttamaan ja sanoi katsovansa lapsia kun laitoin ruokaa mutta hukkasi kuopuksen alle 5minuutin.. Riippuu siis vieraistakin mutta kyllä päätös on ap:n. Jos ei jaksa niin ei jaksa ja kyllä sen saa sanoa. Epäkohteliasta tupata yökylään vastasyntyneen perheeseen.

Mun mielipide on se, että tossa vaiheessa, hormonimyrskyssä, väsyneenä, synnytyksestä toipuvana ja vauvaan tutustuessa KANNATTAA olla itsekäs ja sanoa juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.

Itse tein sen virheen 2kk sitten kun esikoinen syntyi, että annoin siskoni olla täällä kaksi yötä, tai ensin se piti olla vain yksi mutta ilmoittikin yhtäkkiä että jää vielä toiseksi, kun se olisi muuten suuttunut jollen olisi häntä majoittanut. Vaikka meillä asuu kyllä sukulaisia ihan tässä lähellä jonne olisi voinut mennä.. Hän on vaikea luonne kyllä. Ja se oli ihan helvettiä, hän ei siivonnut edes omia jälkiään, saatikka auttanut muutenkaan, valitti että on kylmä ja kun sanoin että hae ulkoa puita ja laita takka päälle niin ei saanut sitäkään silti aikaiseksi.. Halusi pitää vauvaa kokoajan sylissä ja kysyi kokoajan saako ottaa. Höpötti joutavanpäiväistä korvan vieressä ja yritin rättiväsyneenä kommentoida. Se oli ihan kamalaa mutta sen jälkeen päätin että nyt loppui liiallinen kiltteys ja tästä eteenpäin sanon asiat miten ne on, vaikka toinen kuinka järjestäisi draamaa. Koska mua vieläkin kaivelee miten toi alku meni!!! Toi on herkkä vaihe ja sanon vieläkin että älä myönny yhtään jos et halua!

Miehen veli asui monen sadan kilometrin päässä vanhemmistaan, kun he saivat esikoisen. Veljen vaimo kertoi, että heillä esikoinen oli kahden viikon ikäinen, kun miehen äiti tuli kylään siskonsa ja tämän miehen kanssa. Vieraat olivat istuneet sohvalla viisi minuuttia, kun alkoi kysely, että eikö täällä saa kahvia. Siinä sohvalla he taisivat istua koko vierailun, mitä nyt yöksi siirtyivät nukkumaan patjoille.

Me asutaan samalla paikkakunnalla vanhempiemme kanssa, joten ensi tapaaminen oli helppo sopia sairaalaan. Itse en olisi yövieraita jaksanut. Rinnat olivat rikki, joten kuljin päivisin rinnat paljaina, kun liivit kävivät kipeää. Vauva itki öisin ja tulihan sitä ääntä muutenkin, kun piti valvoa. Ei siitä olisi tullut mitään, jos olisi pitänyt varoa, että herkkäuniset isovanhemmat eivät herää. Jos joku olisi aamulla valittanut väsymystään, kun meteliltä ei saanut nukkua, olisin voinut sanoa pahastikin.

Metelillä tarkoitan nyt vaikka yöllistä vessareissua, niistä kuulin joka kerta, kun lapsuudenkotona piti yöllä käydä vessassa.

Sano, että meillä on luteita.