Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velojen onnellisuus ja tyytyväisyys laskee keski-iässä
01.05.2016 |
Olen tullut tulokseen lukemattomia veloja tarkkailleena, että he ovat tyytyväisiä päätökseensä olla hankkimatta lapsia 20-40-vuotiaana, mutta sen jälkeen monen velan elämä muuttuukin. He näkevät, miten muiden lapset ovat varttuneet, aikuistuneet, rikastuttavat vanhempiensa elämää tosi paljon, tulee puolisoita ja lapsenlapsia kuvioihin. Lisäksi neljällä tuntemallani velalla mies onkin päättänyt perustaa perheen ja nuo miehet ovat lähteneet muihin suhteisiin. Yksin jääneet 40-50-vuotiaat velanaiset eivät eläkään enää sitä unelmaelämää matkustellen ja pitkään nukkuen tai siis tuollaiset asiat menettävät hohtonsa keski-iässä. Yhtäkkiä asiat näyttävätkin ihan toisilta.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikki on pulassa lapsen kanssa, kun kaikkea ei voi päättää etukäteen, vaan pitää osata olla läsnä elämän melkeessä. No, ahdistaahan se monia jopa niin paljon, että jää lapset hankkimatta.
Eli kun vaihtoehtona on järjestää asiat juuri niin kuin ne haluaa, ja antaa sattuman ja olosuhteiden päättää asiat, jälkimmäinen on parempi? Millä logiikalla?
Useimmat kontrollifriikit ovat vanhempia, ja eheidän lapsillaan ei ole aina kauhean mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikansa kutakin.
Itselläni elämässä on ollut erilaisia mielenkiintoisia vaiheita.Lapsuuden jälkeen nuori aikuisuus, itsensä etsintä, kokeiluja ja vähän sekoilujakin.
Parikymppisenä kumppanin löytäminen, ehkä seuraava ja sitä seuraava kumppani. Pitkään nukkuminen, kaksin matkustelu, sellainen itsekäs elämä. Tätä noin 10 vuotta.
Sitten perheen perustaminen. Itselle oli tärkeää ettei tämä vaihe tullut parikymppisenä vaan vasta hiukan alle 30-vuotiaana.
Perhe-elämävaihe nousuineen, laskuineen, koko paketti intensiivistä perhe-elämää. Ne elämän ruuhkavuodet. Raskaat mutta hyvin merkitykselliset ja arvokkaat.
Alle 50-vuotiaana uusi "nuorenparin elämä" miehen kanssa, sen saman. Pitkään nukkumista viikonloppuisin, matkustelua kahden. Kaverilliset hyvät suhteet aikuisiin lapsiimme ja heidän kumppaneihinsa. Rikastuttaa elämää aivan valtavasti!
Olen sitä mieltä että elämäni on ollut tosi mielenkiintoinen matka! Mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, etten olisi halunnut jäädä sinne alle 3-kymppisen itsekkääseen elämään loputtomiin. Se olisi käynyt aivan liian yksitoikkoiseksi. Nyt se on taas hauskaa, mutta onko 10 vuoden päästäkin? No ehkä silloin on jo lapsenlapsia? :)
Tosi kiva juttu, että tuo kaikkein kliseisin elämän käsikirjoitus sopi sinulle hyvin. Olet etuoikeutetussa asemassa, kun elämänkulkusi noudattaa yleisesti hyväksyttyä ja sosiaalisesti tuettua kaavaa.
Veikkaan, että ne velat, jotka ovat tehneet tietoisen harkitun päätöksen ja ovat siihen tyytyväisiä, ovat onnellisia. Samoin kuin ne vanhemmat, jotka ovat tehneet tietoisen harkitun päätöksen ja ovat siihen tyytyväisiä, ovat onnellisia. Palstavelassa (ei kaikissa mutta monissa) minua tympäisee harha siitä, että suurin osa vanhemmista jotenkin ajautuisi lasten hankintaan ja sitten kovin harmittelisi sitä. Ei ole pakko pitää lapsista kuten ei vaikka sisäfilepihvistäkään, monet muut kuitenkin pitää so deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Niin, tai sitten meissä on aika paljon niitä ei-toivottuja lapsia, jotka ovat saaneet tuntea nahoissaan sen, että ovat olleet vain tiellä. Varmaankin niiden väheksymiesi "pelokkaiden" vuoksi kierre katkeaa, kun lapset jäävät tekemättä. Harmi, että empatiskykyä lapsen hankkiminen ei ilmeisesti liiemmin ole kasvattanut, jos eivät velatkaan kummoisia ole sillä saralla.
Tämä on ihan järkevä ja validi syy olla tekemättä lapsia eikä kellään ole nokan koputtamista tällaiseen rehellisyyteen. Mutta sitten ku se kääntyy tähän öyhötykseen että lapset on kauheita ja pilaa elämän jne., silloin ihmisten karvat nousee pystyyn. Ja on myös niin että velakin voi muuttua ja kypsyä. Mä olin niin oikeassa kun olin parikymppisenä sitä mieltä että ei missään tapauksessa lapsia. Katastrofi se olisi ollutkin. Mutta mulla oli onnea ja sain avattua noita lapsuuden solmuja. Sen jälkeen myös tuli mahdolliseksi ottaa lapsen kasvu ja kehitys vastuulleen. Ja tämä siis kommenttina siihen jos kokee oman puutteellisen lapsuutensa estävän lapsenteon. Kaikilla ei varmaan näin mutta monella.
Minä oln elänyt ihan kivan lapsuuden, mutta en halua kokea enää kenenkään toisen lapsuutta. Minun elämäni lapset kyllä pilaisivat, kun en kerran lapsia tai lapsiperhe-elämää missään tapauksessa halua. Olisi todellakin aivan kauheaa joutua huolehtimaan pienestä lapsesta jatkuvasti tai auttamaan koululaista läksyissä, kun on ensin ollut koko päivän koulussa töissä.
Miten diagnosoisit minut?
No minähän juuri tuossa yllä kirjoitan että kommenttini koskee niitä joilla ei ole ollut kiva lapsuus ja jotka kokevat ettei heillä sen takia ole eväitä tehdä omia lapsia. Eli ei sinua. Ja lisäksi, et voi tietää pilaisivatko lapset elämäsi vai eivät. Ja varsinkaan et voi tietää pilaavatko lapset joidenkin muiden ihmisten elämän, ja tämä on juuri se ihmisiä ärsyttävä asia. Kun tullaan sanomaan että minulla ei ole koskaan ollut lapsia eikä tule, mutta minä tiedän että lapset pilaavat SINUN elämäsi. Ja höpö höpö että on kauheaa joutua auttamaan lapsia läksyjen teossa. Joku täällä hienosti muotoili asian että lasten eteen nähty vaiva ei ole uhraus vaan etuoikeus. Juuri näin minä sen itse koen. Ja koen että asia on laajemmassa perspektiivissä näin silloinkin kun väsyttää ja ottaa päästä eikä jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että ne velat, jotka ovat tehneet tietoisen harkitun päätöksen ja ovat siihen tyytyväisiä, ovat onnellisia. Samoin kuin ne vanhemmat, jotka ovat tehneet tietoisen harkitun päätöksen ja ovat siihen tyytyväisiä, ovat onnellisia. Palstamammassa (ei kaikissa mutta monissa) minua tympäisee harha siitä, että suurin osa veloista jotenkin ajautuisi olemaan hankkimatta lapsia ja sitten kovin harmittelisi sitä. Ei ole pakko pitää lapsettomasta elämästä kuten ei vaikka sisäfilepihvistäkään, monet muut kuitenkin pitää so deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Kakkavaippoja on noin vuoden verran, sen jälkeen lapsi alkaa kävellä ja puhua, hänestä kasvaa itseään ilmaiseva kiinnostava personallisuus. Hän on olemassa 20, 30, 40 vuoden kuluttuakin. Ajatelkaa miten tärkeitä olette vanhemmillenne nyt. Ette ole heille olleet enää vuosikymmeniin kakkakoneita tms. Velojen suurin virhe on ajatella aina vain lapsen paria ensimmäistä vuotta.
Kyllä se uhmivaa ja kiukuttelevaa taapero/lapsi/kouluikäinen/teini-ikäinen kestää vähän pitempään kuin kaksi vuotta. Tarkemmin sanottuna noin 20 vuotta. Ei kuulosta millään tavalla houkuttelevalta. Ja sitten kun niistä vihdoin ja viimein tule järkeviä, fiksuja, itsestään huolta pitäviä ihmisiä, joiden kanssa voisi jopa tehdäkin jotain järkevää, niin ne muuttaa pois, opiskelemaan, bailaamaan, reissaamaan. Ja niitä näkee ehkä muutaman kuukauden välein, jos silloinkaan. Itse nimittäin olen asunut kaukana vanhemmistani opiskelemassa/töissä/bailaamassa/reissaamassa viimeiset 10 vuotta, ja nyt pitäisi kai asettua aloilleen ja etsiä vakitöitä yms., mutta olen silti kaukana vanhemmista eikä töiden lomasta noin vaan lähdetä vanhempia morjestamaan. Eli kerrotko vielä miten minusta on iloa vanhemmilleni jos minut on luotu vain sen takia että viihdyttäisin vanhempiani? Jos joku vanhempi tekee lapset vain omaksi viihdykkeekseen, niin siinä mennään metsään ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala, mitä naisten pelottelua taas :D ;
Velat nimenomaan pelottelevat lapsen hankkineita/hankkivia, että jos katuukin, entä sitten ja mitä kamalaa onkaan tulossa vuoden kestävästä vauvakoliikista nuorisorikollisuuteen. Pelottelu on nimenomaan velojen yksioikeus ollut tähän saakka :D
Velat nimenomaan harrastavat pelottelua tyyliin hirveä vauva-aika, hirveä taaperouhma, kamala murrosikä, ahneet rahaa mankuvat teinit ja vielä päälle aikuisina hylkäävät lapset vain perintöä hinkumassa. Nämähän ovat velojen perussettiä puhuttaessa perheellisistä. Ei kuitenkaan se, että velat ovat olleet tuollasia lapsia tarkoita, että KAIKKI lapset ja nuoret ja aikuiset olisivat tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat päiväkodissa muutaman vuoden. Vanhusten eläkkeet plus hoitokustannukset voivat olla nykyaikana yhteensä jopa 25 vuotta. Ihminen on nykyään tuottamattomana kansalaisiena todella pitkään työvuosiens ajälkeen. Olkaahan velat tyytyväisiä, että me muut teemme niitä lapsia mahdollistamaan hoitonne tulevaisuudessa!
No voi bullshittti sentään, mun verorahoilla saa tuoda tuhat partalasta tänne, ei tarvita neuvoloita, lapsilisiä ja päiväkerhoja. Halvemmalla pääsee, kun pistääö karvaranteet uudelleenkoulutukseen. Ei ne saatana juo edes viinaa. :-DDD
t Onnellinen vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 50-vuotiaiden joukossa lapsettomat ovat onnettomimpia, ja 2–4 lapsen vanhemmat onnellisimpia. Tässä ikäryhmässä kahden tai useamman lapsen vanhempien ja lapsettomien onnellisuusero on samaa suuruusluokkaa kuin koko väestössä keskimmäisen ja alimman tulokolmanneksen onnellisuusero
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala, mitä naisten pelottelua taas :D ;
Velat nimenomaan pelottelevat lapsen hankkineita/hankkivia, että jos katuukin, entä sitten ja mitä kamalaa onkaan tulossa vuoden kestävästä vauvakoliikista nuorisorikollisuuteen. Pelottelu on nimenomaan velojen yksioikeus ollut tähän saakka :D
Mihin unohtuivat velaa odottavat "yksinäinen vanhuus kakkavaipoissa" ja "tylsä keski-ikä kun toiset saa lapsenlapsia" ja "aviomies joka jättää nuoremman kanssa ja tekee sitten liudan lapsia koska on kuitenkin salaa niitä kaivannut" :D? Pata kattilaa soimaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne teidän äpärät ei ketään pelasta. Sitten kun en enää omin voimin pääse verkoille on aika lähteä tästä maailmasta. Ainiin sekin on estetty.
Vierailija kirjoitti:
Eli kerrotko vielä miten minusta on iloa vanhemmilleni jos minut on luotu vain sen takia että viihdyttäisin vanhempiani? Jos joku vanhempi tekee lapset vain omaksi viihdykkeekseen, niin siinä mennään metsään ja pahasti.
No kerron nyt vähän omista lapsistani. Minulla on ihanat välit aikuisiin lapsiini. Meillä on kivaa. Poikani soitti eilen lentokentältä ja juttelimme ja hän kertoi reissustaan. Hänestä oli kai kiva soittaa äidilleen ja jakaa elämästään tällaisen palasen.
Tyttäreni tulee ensi viikonloppuna käymään ja meillä on ostettuna konserttiliput. Hän vaikuttaa innostuneelta menemään kanssani sinne.
He eivät ole tässä maailmassa viihdyttääkseen minua, mutta tässä maailmassa on ihanaa, että meillä on toisemme. Se on kuin tosiystävyys: aina ei nähdä, joskus voi mennä pari, kolme kuukauttakin, mutta kun nähdään, on kuin siinä välissä ei olisi viikkoja ja kuukausia ollutkaan. Ja kun soitellaan, yleensä puhelun aikana aina nauretaan aika paljon. Onhan se ihana asia elämässä. Muttei tietenkään mikään elämän tarkoitus, varsinkaan lasteni elämän tarkoitus, viihdyttää minua. Sanoisin, että suuri rikkaus elämässä, kun on hyvät ja lämpimät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kerrotko vielä miten minusta on iloa vanhemmilleni jos minut on luotu vain sen takia että viihdyttäisin vanhempiani? Jos joku vanhempi tekee lapset vain omaksi viihdykkeekseen, niin siinä mennään metsään ja pahasti.
No kerron nyt vähän omista lapsistani. Minulla on ihanat välit aikuisiin lapsiini. Meillä on kivaa. Poikani soitti eilen lentokentältä ja juttelimme ja hän kertoi reissustaan. Hänestä oli kai kiva soittaa äidilleen ja jakaa elämästään tällaisen palasen.
Tyttäreni tulee ensi viikonloppuna käymään ja meillä on ostettuna konserttiliput. Hän vaikuttaa innostuneelta menemään kanssani sinne.
He eivät ole tässä maailmassa viihdyttääkseen minua, mutta tässä maailmassa on ihanaa, että meillä on toisemme. Se on kuin tosiystävyys: aina ei nähdä, joskus voi mennä pari, kolme kuukauttakin, mutta kun nähdään, on kuin siinä välissä ei olisi viikkoja ja kuukausia ollutkaan. Ja kun soitellaan, yleensä puhelun aikana aina nauretaan aika paljon. Onhan se ihana asia elämässä. Muttei tietenkään mikään elämän tarkoitus, varsinkaan lasteni elämän tarkoitus, viihdyttää minua. Sanoisin, että suuri rikkaus elämässä, kun on hyvät ja lämpimät välit.
Mullakin on tuollaisia ihmissuhteita, niitä kutsutaan ystäviksi. Mutta päinvastoin kuin sinä, en ole joutunut käyttämään 15-20 vuotta aikaani ja satoja tuhansia euroja heidät hankkiakseni :).
En ole lukenut tätä ketjua tätä sivua enempää, mutta tulinpas provosoiduksi otsikosta. Olen 50-vuotias, naimisissa 24 vuotta ollut vapaaehtoisesti lapseton, ja elän kaikkein onnellisimpia vuosiani. So there.
Vierailija kirjoitti:
Velat nimenomaan harrastavat pelottelua tyyliin hirveä vauva-aika, hirveä taaperouhma, kamala murrosikä, ahneet rahaa mankuvat teinit ja vielä päälle aikuisina hylkäävät lapset vain perintöä hinkumassa. Nämähän ovat velojen perussettiä puhuttaessa perheellisistä. Ei kuitenkaan se, että velat ovat olleet tuollasia lapsia tarkoita, että KAIKKI lapset ja nuoret ja aikuiset olisivat tuollaisia.
Ai, nytkö lapset ovatkin ihania ja helppoja kun toisissa ketjuissa esim lasten huutamisesta ja raivareista aina sanotaan et no sellaisia lapset on, ei siitä saa häiriintyä.
Ja todellakin jos äidiksi aikoo niin PITÄÄ olla tietoinen niistä koliikkien ja teiniraskauksien mahdollisuudesta ja valmis niihin- vai meinaatko että mun kannattaa hankkia lapsi mut sanoa kätilölle et otan sit vastaan vaan sellaisen joka on hiljainen ja fiksu ja ongelmaton koko loppu elämänsä kiitos?
Vierailija kirjoitti:
Velat nimenomaan harrastavat pelottelua tyyliin hirveä vauva-aika, hirveä taaperouhma, kamala murrosikä, ahneet rahaa mankuvat teinit ja vielä päälle aikuisina hylkäävät lapset vain perintöä hinkumassa. Nämähän ovat velojen perussettiä puhuttaessa perheellisistä. Ei kuitenkaan se, että velat ovat olleet tuollasia lapsia tarkoita, että KAIKKI lapset ja nuoret ja aikuiset olisivat tuollaisia.
Vauva-ajastani en muista mitään enkä taaperoajasta mutta veikkaan että olen ihan samallalailla itkenyt ja väsyttänyt vanhempiani. Niin kuin kaikki vauvat ja taaperot (kaikki vauvat itkee, kaikille tulee jonkinnäköinen uhma ja oma tahto, siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka yrittäisi). Mutta kouluikäisenä oli hiljainen, ujo, kiltti luokan priimus, teini-ikää ei ollut nimeksikään (saatoin kerran vuodessa paiskata oven mielenosoituksellisesti mutta siinäpä se), join alkoholi ensimmäisen kerran 18-vuotiaana, säästin kaiken rellestämisen sinne yliopiston opiskeluelämään ja harrastin seksiäkin ekan kerran vasta 24-vuotiaana (minulla ei ollut nuoruudessa yhtään poikaystävää tms.). Olin kaikin puolin niiiiiiiin helppo lapsi ja enkeli kuin vain kukaan vanhempi voi ikinä kuvitella, ja minulla on yhä edelleen lämpimät suhteet vanheempiini. En silti ikinä missään nimessä halua lapsia ikipäivänä. Lämpimät välit sisarusteni lapsiin ja heidän varttumisensa seuraaminen riittävät. Minulle ajatuskin siitä että minun pitäisi sietää toisen ihmisen lapsuus ja nuoruus lähietäisyydeltä inhottaa. Minulla oli ihana lapsuus, mutta se yksi kerta riitti; en jaksa enää kenenkään toisen lapsuutta. Olin jo lapsena pikkuvanha enkä viihtynyt muiden lasten seurassa.
Eli miksi ihmeessä sietäisin noin 20 vuotta toisen ihmisen lapsuutta/nuoruutta kun en siitä millään muotoa nauti? Miksi kärsisin 20 pitkää vuotta vain jotta heistä lopulta tulee aikuisia jotka "rikastuttavat elämää"? Minäpä kerron salaisuuden; niitä elämää rikastuttavia aikuisia saa elämäänsä vähän helpommallakin tavalla kuin pykäämällä ne omasta vaginasta.. esim. ystävystymällä. Onko tuttu termi?
Alue: Aihe vapaa
Mihin perustat tämän väitteesi? Oletko tutustunut tutkimukseen, vai onko kyseessä vain oma arvauksesi?
Itse lähtisin tutkimaan asiaa sillä hypoteesilla, että omasta halustaan lapsettomat ovat ainakin vauraissa länsimaissa onnellisempia kuin vanhemmat. Perustelunani on se, että kaikki lapsettomat (sis. sekä velat että ne katkerat tahattomasti lapsettomat) ovat ryhmänä ihan yhtä onnellisia kuin vanhemmatkin. Kun tästä kaikkien lapsettomien ryhmästä erottaa sen pienen osan, jolle lapsettomuus on toivottu ja tavoiteltu tila, olisi aika yllättävää, jos he eivät olisi vanhempia onnellisempia. Joidenkuiden sitä kaikkien lapsettomien onnellisuuskeskiarvoa täytyy kuitenkin nostaa.