Lue keskustelun säännöt.
Velojen onnellisuus ja tyytyväisyys laskee keski-iässä
01.05.2016 |
Olen tullut tulokseen lukemattomia veloja tarkkailleena, että he ovat tyytyväisiä päätökseensä olla hankkimatta lapsia 20-40-vuotiaana, mutta sen jälkeen monen velan elämä muuttuukin. He näkevät, miten muiden lapset ovat varttuneet, aikuistuneet, rikastuttavat vanhempiensa elämää tosi paljon, tulee puolisoita ja lapsenlapsia kuvioihin. Lisäksi neljällä tuntemallani velalla mies onkin päättänyt perustaa perheen ja nuo miehet ovat lähteneet muihin suhteisiin. Yksin jääneet 40-50-vuotiaat velanaiset eivät eläkään enää sitä unelmaelämää matkustellen ja pitkään nukkuen tai siis tuollaiset asiat menettävät hohtonsa keski-iässä. Yhtäkkiä asiat näyttävätkin ihan toisilta.
Kommentit (208)
Aikansa kutakin.
Itselläni elämässä on ollut erilaisia mielenkiintoisia vaiheita.
Lapsuuden jälkeen nuori aikuisuus, itsensä etsintä, kokeiluja ja vähän sekoilujakin.
Parikymppisenä kumppanin löytäminen, ehkä seuraava ja sitä seuraava kumppani. Pitkään nukkuminen, kaksin matkustelu, sellainen itsekäs elämä. Tätä noin 10 vuotta.
Sitten perheen perustaminen. Itselle oli tärkeää ettei tämä vaihe tullut parikymppisenä vaan vasta hiukan alle 30-vuotiaana.
Perhe-elämävaihe nousuineen, laskuineen, koko paketti intensiivistä perhe-elämää. Ne elämän ruuhkavuodet. Raskaat mutta hyvin merkitykselliset ja arvokkaat.
Alle 50-vuotiaana uusi "nuorenparin elämä" miehen kanssa, sen saman. Pitkään nukkumista viikonloppuisin, matkustelua kahden. Kaverilliset hyvät suhteet aikuisiin lapsiimme ja heidän kumppaneihinsa. Rikastuttaa elämää aivan valtavasti!
Olen sitä mieltä että elämäni on ollut tosi mielenkiintoinen matka! Mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, etten olisi halunnut jäädä sinne alle 3-kymppisen itsekkääseen elämään loputtomiin. Se olisi käynyt aivan liian yksitoikkoiseksi. Nyt se on taas hauskaa, mutta onko 10 vuoden päästäkin? No ehkä silloin on jo lapsenlapsia? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50 v. Elän sitä ns. vapaata elämää. Voin matkustella, tehdä mieheni kanssa mitä haluan, ihan samaa mitä velatkin. Sen lisäksi minulla on aikuiset lapset ja toivottavasti myös lapsenlapsia ajan myötä ;) Ei viisikymppisellä ole enää pikkulapsia, vaipparumbaa, uhmaikäisiä... Haloo, lapset kasvavat aikuisiksi. Ihmettelen suuresti tuota velojen kammoksumaan "lapsiperhe-elämää", sehän menee ohi???
En minä ole odottanut omaa vapauttani, se tulee luonnostaan, kun lapset itsenäistyvät. Edelleen olemme läheisiä ja pidämme paljon yhteyttä, mutta lasten kuuluu elää omaa elämäänsä ja luoda omat puitteet elämälle. Me vanhemmat olemme vaan enää tukena sille.
Trine kirjoitti:
Olen 50 v. Elän sitä ns. vapaata elämää. Voin matkustella, tehdä mieheni kanssa mitä haluan, ihan samaa mitä velatkin. Sen lisäksi minulla on aikuiset lapset ja toivottavasti myös lapsenlapsia ajan myötä ;) Ei viisikymppisellä ole enää pikkulapsia, vaipparumbaa, uhmaikäisiä... Haloo, lapset kasvavat aikuisiksi. Ihmettelen suuresti tuota velojen kammoksumaan "lapsiperhe-elämää", sehän menee ohi???
En minä ole odottanut omaa vapauttani, se tulee luonnostaan, kun lapset itsenäistyvät. Edelleen olemme läheisiä ja pidämme paljon yhteyttä, mutta lasten kuuluu elää omaa elämäänsä ja luoda omat puitteet elämälle. Me vanhemmat olemme vaan enää tukena sille.
Miksi tehdä jotain mistä ei pidä verukkeella että se menee ohi jos sen voi myös jättää kokonaan tekemättä?
"Villi elämä"?
Vai niin. Minä olen työssäni vastuussa muista. Hoitoalalla olen töissä kun perheellisten pitää saada vapaaksi joulut ja juhannukset.
Keikkalaisena en voi juuri lomia pitää. Mikä tässä nyt on villiä ja itsekästä?
Trine kirjoitti:
Olen 50 v. Elän sitä ns. vapaata elämää. Voin matkustella, tehdä mieheni kanssa mitä haluan, ihan samaa mitä velatkin. Sen lisäksi minulla on aikuiset lapset ja toivottavasti myös lapsenlapsia ajan myötä ;) Ei viisikymppisellä ole enää pikkulapsia, vaipparumbaa, uhmaikäisiä... Haloo, lapset kasvavat aikuisiksi. Ihmettelen suuresti tuota velojen kammoksumaan "lapsiperhe-elämää", sehän menee ohi???
En minä ole odottanut omaa vapauttani, se tulee luonnostaan, kun lapset itsenäistyvät. Edelleen olemme läheisiä ja pidämme paljon yhteyttä, mutta lasten kuuluu elää omaa elämäänsä ja luoda omat puitteet elämälle. Me vanhemmat olemme vaan enää tukena sille.
Kuulostat hyvältä ja tasapainoiselta vanhemmalta. Itse olen ns. perhevammainen, ja katsoin parhaaksi olla jatkamatta hulluuden kiertokulkua.
Olen velakumppanini kanssa onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Olen 50 v. Elän sitä ns. vapaata elämää. Voin matkustella, tehdä mieheni kanssa mitä haluan, ihan samaa mitä velatkin. Sen lisäksi minulla on aikuiset lapset ja toivottavasti myös lapsenlapsia ajan myötä ;) Ei viisikymppisellä ole enää pikkulapsia, vaipparumbaa, uhmaikäisiä... Haloo, lapset kasvavat aikuisiksi. Ihmettelen suuresti tuota velojen kammoksumaan "lapsiperhe-elämää", sehän menee ohi???
En minä ole odottanut omaa vapauttani, se tulee luonnostaan, kun lapset itsenäistyvät. Edelleen olemme läheisiä ja pidämme paljon yhteyttä, mutta lasten kuuluu elää omaa elämäänsä ja luoda omat puitteet elämälle. Me vanhemmat olemme vaan enää tukena sille.
Olet kyllä väärässä tuossa päätelmässäsi 50-vuotiaiden elämästä. Jotkut saavat lapsia yli 40-vuotiainakin. Silloin 5-kymppisellä voi olla pikkulapsiakin. Eivätkä kaikki lapset synny terveinä, eikä kaikilla edes ole hyviä välejä vanhempiinsa.
Ei siis muuten, mutta ei koskaan kannata yleistää, ja siksi koko ketjukin on todella tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat päiväkodissa muutaman vuoden. Vanhusten eläkkeet plus hoitokustannukset voivat olla nykyaikana yhteensä jopa 25 vuotta. Ihminen on nykyään tuottamattomana kansalaisiena todella pitkään työvuosiens ajälkeen. Olkaahan velat tyytyväisiä, että me muut teemme niitä lapsia mahdollistamaan hoitonne tulevaisuudessa!
Varmasti jokainen suomalainen olisi tyytyväinen, jos huoltosuhde tasapainottuisi. Se ei kuitenkaan ole eikä saa olla syy tehdä lapsia. Jokainen lapsi ansaitsee olla kaivattu ja toivottu ja syntyä perheeseen, jossa sitä lapsiperheen elämää aidosti halutaan. Jos syy tehdä lapsia olisi henkilöllä X yhteiskuntapoliittinen, mutta hän ei muutoin haluaisi lasta, olisi ehdottoman tärkeää että X ei tee lapsia. Jos taas Y haluaa lapsia ihan aidosti ihan henkilökohtaisista syistä, on hyvä että Y:n perheeseen syntyy niitä lapsia, joita on toivottu ja odotettu ja joiden kanssa elämistä molemmat vanhemmat aidosti haluavat. Itse olen Y mutta en ymmärrä, miksi X:n elämä ei voisi olla rikasta ja hyvää. Pääasia että elämä on sen henkilön näköistä, joka sitä elää. Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tajuta koko velat -lapselliset -vastakkainasettelua. Tilastot ja tutkimukset onnellisuustasoista ovat täysin merkityksettömiä yksilötasolla - etenkin, jos satut olemaan se säännön vahvistava poikkeus. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että useimmilla on vapaus valita haluaako lapsia. Onni riippuu siis eniten itsetuntemuksesta ja rohkeudesta tehdä itselleen oikeat valinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Kakkavaippoja on noin vuoden verran, sen jälkeen lapsi alkaa kävellä ja puhua, hänestä kasvaa itseään ilmaiseva kiinnostava personallisuus. Hän on olemassa 20, 30, 40 vuoden kuluttuakin. Ajatelkaa miten tärkeitä olette vanhemmillenne nyt. Ette ole heille olleet enää vuosikymmeniin kakkakoneita tms. Velojen suurin virhe on ajatella aina vain lapsen paria ensimmäistä vuotta.
Aina sama homma, joku lapsellinen luulee olevansa fiksu ja kertoo tyhmälle velalle kuinka lapset eivät ole ikuisesti vauvoja. Teille ei mene sitten mitenkään kaaliin se, että vela ei halua myöskään taaperoita, koululaisia, teinejä, eikä aikuisia lapsia. Eikä niitä vävyjä, miniöitä ja lapsenlapsia. Ei, teidän pitää päästä (heti kun joku puhuu vauvoista) pätemään "hahaa, ei ne ole vauvoja ikuisesti, olet siis väärässä kun et halua vauvaa, haluaisit kuitenkin lapsen ja nyt minä sen sinulle paljastan, arvasinhan että lapsettomuutesi takana on vain jokin virheelinen kuvitelma"... Denial siitä että joku vaan ei halua mitään siitä lapsiperhepaketista, on aivan liian suurta.
Ps: minäkään en ole ollut vanhemmilleni ikinä tärkeä, enkä ole ollut vuosiin heidän kanssaan enää tekemisissä. Huono vertaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Eläminen = tekee sitä mitä kaikki muutkin tekevät koska niin vaan kuuluu tehdä, välittämättä siitä mitä itse aidosti haluaa tehdä? Mmm okei, sitten kyllä mielihyvin jätän "elämättä".
Minä olen vela, joka on elänyt oikein onnellisen ja turvallisen lapsuuden. Olen vanhemmilleni aina ollut ja olen nykyäänkin tärkeä ja rakas. Sisaruksillani on lapsia, joille olen kummitäti ja joita rakastan ihan hullun paljon. En pidä sisarusteni lapsiperhe-elämää "kamalana" tai mitään sellaista, mutta tiedän, ettei se elämä sopisi minulle :) Minä kaipaan erilaista arkea ja tulen onnelliseksi erilaisesta elämästä kuin siskoni. Tämä ei ole kenellekään meistä ollut koskaan ongelma tai riidan aihe. En ihan oikeasti pysty oikein ymmärtämään, miksi tällä palstalla aina puolin ja toisin on niin vaikeaa hyväksyä, että ihmiset tulevat onnelliseksi eri asioista ja on tärkeää vain osata valita itselle se oikea polku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Olen 50 v. Elän sitä ns. vapaata elämää. Voin matkustella, tehdä mieheni kanssa mitä haluan, ihan samaa mitä velatkin. Sen lisäksi minulla on aikuiset lapset ja toivottavasti myös lapsenlapsia ajan myötä ;) Ei viisikymppisellä ole enää pikkulapsia, vaipparumbaa, uhmaikäisiä... Haloo, lapset kasvavat aikuisiksi. Ihmettelen suuresti tuota velojen kammoksumaan "lapsiperhe-elämää", sehän menee ohi???
Miksi et voi ymmärtää, että vela ei halua myöskään aikuisia lapsia, eikä todellakaan lapsenlapsia? Mulle tuo sun lause kuuluisi "Mutta ikävä kyllä minulla on aikuiset lapset ja jos pahin käy, niin joskus myös lapsenlapsia ajan myötä". Millä oikeudella kuvittelet, että sinulle positiiviset asiat olisivat sitä kaikille muille? Ja kuten jo todettu, olisi järjetöntä tehdä jotain itselleen erittäin epämieluista vain siksi, että "se menee ohi 15-20 vuodessa". Joo, mä valitsen mieluummin sen ettei elämässäni ole vuosia, joiden vain odotan menevän ohi.
Jatkan tuohon "50v ja vapaa ja aikuiset lapset" juttuun, että vaikka lapset olisivat nyt aikuisia, he ovat silti kuluttaneet sen 5-kymppisen elämää kovin monilla tavoilla. Jos mun pitäisi tehdä valinta (ja minähän saan, ja olen tehnytkin) että onko mulla:
a) aikuiset lapset ja pelko.. anteeksi mahdollisuus lapsenlapsiin sekä takana vuosien tauko työsuhteissa ja urassa ja raskauden, synnytysten ja valvomisen suurella todennäköisyydellä aiheuttamat vauriot kehossani ja terveydessäni (joojoo av-mammoilla ei tule mitään ikinä, mutta puhutaan nyt ihan todennäköisyyksistä) vai
b) ei lapsia, noin 500 000 euroa (2 lasta á 200 000e + parempi urakehitys ilman taukoja) enemmän omaisuutta esim. paremman talon, oman järvenrantamökin ja uuden auton ominaisuudessa, mahdollisuus kerätyn sijoitusomaisuuden turvin matkustella miten haluan ja jäädä varhaiseläkkeelle 55-vuotiaana, sekä terve ruumis jota ei ole raskaudet ja väsymys rasittaneet..
..niin eipä tarte miettiä hetkeäkään että harmittaako niiden (yhä ulle epämieluisien) aikuisten lasten olemattomuus vai ei. Ja ihan turha alkaa jankuttaa jostain "elämisen pelosta", kun edes siinä hattaran kevyessä 0.000001% mahdollisuudessa että lasten teko ei aiheuttaisi yhtään mitään vaivoja eikä jälkiä, lapset vain vauhdittaisivat uraani ja hoitaisivat itse itsensä ja niistä tulisi miljonäärejä jotka syytää mullekin rahaa, en niitä lapsia haluaisi. Koska ne olisi silti olemassa!
134
Sisältö jatkuu mainoksen alla
;-D ai niinkö se menee? Epäonnellisuutta ja tyytymättömyyttä odotellessa t. 44-v lapseton
Voi herranjumala, mitä naisten pelottelua taas :D Jos jättää lapset tekemättä, olet yli 40-vuotiaana onneton, mieskin lähtee nuoremman matkaan ja tekee perheen. uskomattomia asenteita viljellään vielä vuonna 2016! Se mies (tai nainen) voi lähteä toisen matkaan, oli lapsia tai ei. ja perustaa uuden perheen tai olla perustamatta. Osa Veloista on onnellisia, osa onnettomia aivan kuten heistäkin, jotka ovat lapsia hankkineet. Ei tässä ole mitään korrelaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjumala, mitä naisten pelottelua taas :D Jos jättää lapset tekemättä, olet yli 40-vuotiaana onneton, mieskin lähtee nuoremman matkaan ja tekee perheen. uskomattomia asenteita viljellään vielä vuonna 2016! Se mies (tai nainen) voi lähteä toisen matkaan, oli lapsia tai ei. ja perustaa uuden perheen tai olla perustamatta. .
Niinpä. Ja minua ainakin harmittaisi kahta kauheammin jäädä jätetyksi yksinhuoltajana, kuin lapsettomana. Sitäpaitsi, pitäisikö minun mennä sanomaan kumppanille "hei sä et ollenkaan nyt haluaisi lapsia, enkä mäkään halua missään nimessä, mutta koska voit jättää minut x-vuoden päästä ja tehdä jonkun muun kanssa lapsia, niin tehdään nyt silti lapsi yhdessä. Voit toki senkin jälkeen jättää minut ja tehdä jonkun muun kanssa lisää lapsia ja sitten mä olen yksinhuoltaja lapselle jota en halunnut, mutta ilmeisesti jollain logiikalla se silti olisi parempi vaihtoehto. Että housut pois vaan!" :D?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no eivät velat toki aina voikaan matkustella ja nukkua pitkään, kun he käyvät myös töissä. Ja heidän maksamilla verorahoillaan maksetaan mm. sinunkin lapsiesi päivähoito, lapsilisät ja koulutus.
Perheelliset sanovat varmaan "Meidän lapsemme hoitavat aikuisena velatkin vanhainkodissa". Niin. Mutta kannattaa muistaa se, että ketkä ovat maksaneet teidän lapsenne päivähoidon, lapsilisät ja koulutukset, eli antaneet omistaan toisille, vaikka heillä ei omia lapsia olekaan.
Mietitääs uudelleen. Kenen verorahoista tämä velojen vanhainkotihoito oikein maksetaankaan? Niinpä, näiden perheellisten lasten veroillapa hyvinkin.
Se maksetaan sekä niiden lasten maksamista verorahoista että myös velojen itsensä maksamista verovaroista. On hyvä muistaa myös se, että velat ovat painaneet duunia silloin ja olleet veronmaksajia, kun vanhemmat ovat olleet vanhempainvapailla lapsiaan kasvattamassa ja velojen maksamista verorahoista maksetaan mm. perheellisten tuetkin.
Ottamatta kantaa sinänsä kiinnostavaan alkup. aiheeseen, pakko kommentoida tätä "mutkun mäkin maksan sun kulut, niin turha käydä mulle" - teemaa.
Niin, onneksi kenenkään muiden kuin velojen rahoilla ei makseta perheellisten tukia, kyllä nyt perheelliset ovat järjestelleet erinomaisesti asiansa :D
Myös perheellisten (yllätys, hekin käyvät töissä, eivät kuitenkaan kaikki, kuten eivät kaikki velatkaan), verorahoilla tuetaan monia asioita, joita osa perheellisistäkin käyttää, osa ei. Kuka käyttää paljon, kuka vähän: päivähoito, vanhustenhoito (lapsiperheille ei ajankohtainen asia muuten kuin isovanhempien kautta), terveydenhuolto, koulutus, infra, julkinen liikenne, pelastuslaitos, poliisi, sisävesiliikenne, merivartiosto, luonnonpuistojen ylläpito, kirjastot, teatteri, urheilukentät, jäähallit, uimahallit...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Eikö siis ole vähän tuloksetonta ja tympeää pallotella ja syytellä toinen toisiaan kuin pikkulapset, että kuka sai enemmän nallekarkkeja? Siihenhän koko yhteiskunta perustuu, että kaikilla on periaatteessa (Huom. nykypolitiikalla ei ehkä kauaa) samat mahdollisuudet opiskella, tehdä työtä, hankkia lapsia, kouluttaa lapsensa, olla hankkimatta lapsia ja lopulta kuolla pois etuisuuksia viemästä. Veroilla hoidetaan se kaikki, on sitten jokaisen oma asia, kuinka paljon maksamilleen veroilleen saa vastinetta. Vain suomalainen osaa tehdä kaikesta nykyään ongelman ;) vähän ymmärtämystä puolin ja toisin, eikös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Niin, tai sitten meissä on aika paljon niitä ei-toivottuja lapsia, jotka ovat saaneet tuntea nahoissaan sen, että ovat olleet vain tiellä. Varmaankin niiden väheksymiesi "pelokkaiden" vuoksi kierre katkeaa, kun lapset jäävät tekemättä. Harmi, että empatiskykyä lapsen hankkiminen ei ilmeisesti liiemmin ole kasvattanut, jos eivät velatkaan kummoisia ole sillä saralla.
Tämä on ihan järkevä ja validi syy olla tekemättä lapsia eikä kellään ole nokan koputtamista tällaiseen rehellisyyteen. Mutta sitten ku se kääntyy tähän öyhötykseen että lapset on kauheita ja pilaa elämän jne., silloin ihmisten karvat nousee pystyyn. Ja on myös niin että velakin voi muuttua ja kypsyä. Mä olin niin oikeassa kun olin parikymppisenä sitä mieltä että ei missään tapauksessa lapsia. Katastrofi se olisi ollutkin. Mutta mulla oli onnea ja sain avattua noita lapsuuden solmuja. Sen jälkeen myös tuli mahdolliseksi ottaa lapsen kasvu ja kehitys vastuulleen. Ja tämä siis kommenttina siihen jos kokee oman puutteellisen lapsuutensa estävän lapsenteon. Kaikilla ei varmaan näin mutta monella.
Minä oln elänyt ihan kivan lapsuuden, mutta en halua kokea enää kenenkään toisen lapsuutta. Minun elämäni lapset kyllä pilaisivat, kun en kerran lapsia tai lapsiperhe-elämää missään tapauksessa halua. Olisi todellakin aivan kauheaa joutua huolehtimaan pienestä lapsesta jatkuvasti tai auttamaan koululaista läksyissä, kun on ensin ollut koko päivän koulussa töissä.
Miten diagnosoisit minut?
Kontrollifriikki on pulassa lapsen kanssa, kun kaikkea ei voi päättää etukäteen, vaan pitää osata olla läsnä elämän melkeessä. No, ahdistaahan se monia jopa niin paljon, että jää lapset hankkimatta.