Lue keskustelun säännöt.
Velojen onnellisuus ja tyytyväisyys laskee keski-iässä
01.05.2016 |
Olen tullut tulokseen lukemattomia veloja tarkkailleena, että he ovat tyytyväisiä päätökseensä olla hankkimatta lapsia 20-40-vuotiaana, mutta sen jälkeen monen velan elämä muuttuukin. He näkevät, miten muiden lapset ovat varttuneet, aikuistuneet, rikastuttavat vanhempiensa elämää tosi paljon, tulee puolisoita ja lapsenlapsia kuvioihin. Lisäksi neljällä tuntemallani velalla mies onkin päättänyt perustaa perheen ja nuo miehet ovat lähteneet muihin suhteisiin. Yksin jääneet 40-50-vuotiaat velanaiset eivät eläkään enää sitä unelmaelämää matkustellen ja pitkään nukkuen tai siis tuollaiset asiat menettävät hohtonsa keski-iässä. Yhtäkkiä asiat näyttävätkin ihan toisilta.
Kommentit (208)
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Näin tai sitten pikkulapsivaihe kuluttaa niin loppuun, ettei jaksa ajatella kuin selviämistä päivä kerrallaan?
Onko AP siis sitä mieltä että kaikkien pitäisi hankkia lapsia vaikka eivät halua? Mä olen mielenterveysongelmainen juoppo, en ikinä ole halunnut lapsia ja vaikka haluaisin niin en tekisi koska he eivät ansaitsisi tällaista äitiä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä olette suuressa viisaudessanne keksineet, kun
-mies kyllästyttää ja 10 vuoden jälkeen kynttiläillallisilla av:n selaus kiinnostaa enemmän kuin hänen silmiinsä tuijottelu
-matkustelu ei tuo samaa fiilistä kuin nuorempana, ja mantereita on jo kierretty
-"itsensä etsimistä" harrastettuna parikymmentä vuotta ja terapioita takana
-tutkintoja 3, silti ura ei tuo tyydytystä
?
Minä en tiedä.
Jos et löydä elämääsi mitään iloa tai tarkoitusta vaan sen sijaan ajatttelit pullauttaa pari ipanaa ihan vaan omaksi iloksesi, niin... olen sanaton. Toivottavasti sulla ei oikeasti ole lapsia. Voi lapsparat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti jopa kaksi psykoterapeuttia on tarjonnut lasta ratkaisuksi sisäisiin kriiseihin. Toinen YTHS:lla kun olin 27 ja toinen yksityinen.
Tuo ensimmäinen oli muutenkin niin naivin toiveikas, kun sanoin että en usko haluavani lapsia kun olen itse hukassa. "Eihän sitä tiedä, jos haluat vaikka puolen vuoden päästä".
Nyt olen 34 ja yhä lapseton (ja eksistentialistisesti hukassa), vaikka nykyinenkin terapeutti on yrittänyt " käännyttää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Kakkavaippoja on noin vuoden verran, sen jälkeen lapsi alkaa kävellä ja puhua, hänestä kasvaa itseään ilmaiseva kiinnostava personallisuus. Hän on olemassa 20, 30, 40 vuoden kuluttuakin. Ajatelkaa miten tärkeitä olette vanhemmillenne nyt. Ette ole heille olleet enää vuosikymmeniin kakkakoneita tms. Velojen suurin virhe on ajatella aina vain lapsen paria ensimmäistä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oudompaa on haluta VAUVAA. Vauva-aika on tosi lyhyt. Ihan sama kuin haluaisi koiranPENTUA.
Lapsi tuo elämään todella paljon iloa. Monet miehet innostuvat lapsesta vasta vauva-ajan jälkeen, mutta on naisia jotka kokevat myös näin. Tavallaan tabu aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Kakkavaippoja on noin vuoden verran, sen jälkeen lapsi alkaa kävellä ja puhua, hänestä kasvaa itseään ilmaiseva kiinnostava personallisuus. Hän on olemassa 20, 30, 40 vuoden kuluttuakin. Ajatelkaa miten tärkeitä olette vanhemmillenne nyt. Ette ole heille olleet enää vuosikymmeniin kakkakoneita tms. Velojen suurin virhe on ajatella aina vain lapsen paria ensimmäistä vuotta.
En ole ollut vanhemmilleni tärkeä. Olin vahinko. Olen elänyt ankaran ja alkoholin varjostaman lapsuuden. Soittelen vanhempieni kanssa suunnilleen jouluna ja äitienpäivänä pelkästä velvollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapsia tekevät ovat suojassa eksistentialistisilta kriiseiltä?
Eivät he oikeasti olekaan. Niin voi kuvitella, jos tyhjiö täyttyy kakkavaipoilla.
Kakkavaippoja on noin vuoden verran, sen jälkeen lapsi alkaa kävellä ja puhua, hänestä kasvaa itseään ilmaiseva kiinnostava personallisuus. Hän on olemassa 20, 30, 40 vuoden kuluttuakin. Ajatelkaa miten tärkeitä olette vanhemmillenne nyt. Ette ole heille olleet enää vuosikymmeniin kakkakoneita tms. Velojen suurin virhe on ajatella aina vain lapsen paria ensimmäistä vuotta.
En ole ollut vanhemmilleni tärkeä. Olin vahinko. Olen elänyt ankaran ja alkoholin varjostaman lapsuuden. Soittelen vanhempieni kanssa suunnilleen jouluna ja äitienpäivänä pelkästä velvollisuudesta.
Sama täällä. Hyvin surullista, ja suorastaan raivostuttavaa, että tällaisia optioita ei tulla edes ajatelleeksi. Kaikki eivät ole vanhemmilleen tärkeitä ja niitä arpia kantaa lopun elämänsä. Kannattaa tosiaan miettiä, haluaako lapsia oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aikonutkaan tehdä lapsia :)
Hyvä! :)))
Kummallista tämä että velat mesoaa miksi heidän ratkaisujaan ei hyväksytä ja yritetään käännyttää, ja sitten tekevät itse ihan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
111 vahvisti juuri asian jota jäin illalla ihmettelemään. Velat tuntuvat ajattelevan että lapsia tehdään vain pakosta ja väistämättä kadutaan. Niinkuin ei olisi koskaan nähty muuta Näkemys on lapselliselle ihan outo, ongelmavanhemmat on poikkeuksia, muut saa syvää iloa ihan siitä kehittyvästä ihmissuhteesta kasvavasn ihmiseen. Mietin, miten he eivät vanhemmistaan jo näe, mitä iloa lapset tuovat. No ilmeisesti siksi, että oma vanhempisuhde on ollut huono. Vaikuttaa monien kommenttien perusteella että myös hyvin kontrolloiva, kun omat elämänpäätökset koetaan niin sanelluiksi. En mä tunne ketään joka olisi tehnyt lapsia siksi että pitää, tai joka katuisi lapsiaan. Oman ajan puute on väistämätön seuraus, mutta niin on krapula ja väsymys juhlimisesta tai rahanmenetys matkustelustakin, silti noistakin asioista tykätään.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti jopa kaksi psykoterapeuttia on tarjonnut lasta ratkaisuksi sisäisiin kriiseihin. Toinen YTHS:lla kun olin 27 ja toinen yksityinen.
Tuo ensimmäinen oli muutenkin niin naivin toiveikas, kun sanoin että en usko haluavani lapsia kun olen itse hukassa. "Eihän sitä tiedä, jos haluat vaikka puolen vuoden päästä".
Nyt olen 34 ja yhä lapseton (ja eksistentialistisesti hukassa), vaikka nykyinenkin terapeutti on yrittänyt " käännyttää".
Miten olet ollut 7 vuotta hukassa (ja terapiassa?)?
Siinä ajassa olen kokenut kun lapseni oppi puhumaan ja kävelemään, sitten pyöräilemään ja kirjoittamaan. Olen saanut pusuja, lukenut iltasatuja, kuljettanut urheilukouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Amen. Terveisin yksi joka kuvitteli ettei missään tapauksessa ikinä tee lapsia. Ps. Ei se ollut ollenkaan niin kamalaa. Itse asiassa se on ollut päinvastoin kivaa ja helppoa, johtuen varmasti osaksi ylimitoitetuista kauhuodotuksista. Onnistumisen ja helppouden kokemus oli lähes varma odotuksiin verrattuna :D.
Vierailija kirjoitti:
Niin no eivät velat toki aina voikaan matkustella ja nukkua pitkään, kun he käyvät myös töissä. Ja heidän maksamilla verorahoillaan maksetaan mm. sinunkin lapsiesi päivähoito, lapsilisät ja koulutus.
Perheelliset sanovat varmaan "Meidän lapsemme hoitavat aikuisena velatkin vanhainkodissa". Niin. Mutta kannattaa muistaa se, että ketkä ovat maksaneet teidän lapsenne päivähoidon, lapsilisät ja koulutukset, eli antaneet omistaan toisille, vaikka heillä ei omia lapsia olekaan.
Ja lapsettomat eivät ilmeisesti maksa lainkaan veroja? Niinkö? Kun aina näissä velaketjuissa korostetaan kuinka velat maksaa lapsettomien kulut veroillaan. Ketkään muutko ei maksa veroja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Niin, tai sitten meissä on aika paljon niitä ei-toivottuja lapsia, jotka ovat saaneet tuntea nahoissaan sen, että ovat olleet vain tiellä. Varmaankin niiden väheksymiesi "pelokkaiden" vuoksi kierre katkeaa, kun lapset jäävät tekemättä. Harmi, että empatiskykyä lapsen hankkiminen ei ilmeisesti liiemmin ole kasvattanut, jos eivät velatkaan kummoisia ole sillä saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkavaipat vuoden pari, sitten uhmaikä, sitten koululaisen ongelmat (oppiiko, saako kavereita, kiusataanko), sitten esiteini-ikä, sitten teini-ikä kännäyskokeiluineen ja mahdollisine vahinkoraskauksineen, sitten aikuisuus (jääkö työttömäksi, hakkaako puoliso, sairastuuko vakavasti jne.)
Ja tämä on se helpoin versio, joka vaatii sen, että lapsi on terve. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisissä kohdissa ollaan vielä 40 vuoden kuluttuakin. Pari vuottako sanoit?
Velat ovat tosi pelokkaita. Eivät uskalla elää. Ei elämässä kaikki ole aina niin kamalaa ja hirveää.
Niin, tai sitten meissä on aika paljon niitä ei-toivottuja lapsia, jotka ovat saaneet tuntea nahoissaan sen, että ovat olleet vain tiellä. Varmaankin niiden väheksymiesi "pelokkaiden" vuoksi kierre katkeaa, kun lapset jäävät tekemättä. Harmi, että empatiskykyä lapsen hankkiminen ei ilmeisesti liiemmin ole kasvattanut, jos eivät velatkaan kummoisia ole sillä saralla.
Tämä on ihan järkevä ja validi syy olla tekemättä lapsia eikä kellään ole nokan koputtamista tällaiseen rehellisyyteen. Mutta sitten ku se kääntyy tähän öyhötykseen että lapset on kauheita ja pilaa elämän jne., silloin ihmisten karvat nousee pystyyn. Ja on myös niin että velakin voi muuttua ja kypsyä. Mä olin niin oikeassa kun olin parikymppisenä sitä mieltä että ei missään tapauksessa lapsia. Katastrofi se olisi ollutkin. Mutta mulla oli onnea ja sain avattua noita lapsuuden solmuja. Sen jälkeen myös tuli mahdolliseksi ottaa lapsen kasvu ja kehitys vastuulleen. Ja tämä siis kommenttina siihen jos kokee oman puutteellisen lapsuutensa estävän lapsenteon. Kaikilla ei varmaan näin mutta monella.
Kukaan ei ole vielä kyennyt selittämään, miksi ihminen joka ei halua lapsia, haluaisi lapsenlapsia. Nekin kun on hei lapsia, ja mä en halua elämääni lapsia! Enkä miniöitä, vävyjä enkä ketään muutakaan ihmistä, jota en ole itse elämääni "valinnut". Hirveä ajatus että pitäisi olla tekemisessä ihmisten kanssa joista ei ehkä ollenkaan pidä, mutta olisi pakko, kun ne on lapsia/lapsenlapsia/ niiden puolisoita. Ja valtaosasta ihmisiä en juuri pidä, joten todennäköisyydet eivät ole puolellani :P.