Lue keskustelun säännöt.
Velojen onnellisuus ja tyytyväisyys laskee keski-iässä
01.05.2016 |
Olen tullut tulokseen lukemattomia veloja tarkkailleena, että he ovat tyytyväisiä päätökseensä olla hankkimatta lapsia 20-40-vuotiaana, mutta sen jälkeen monen velan elämä muuttuukin. He näkevät, miten muiden lapset ovat varttuneet, aikuistuneet, rikastuttavat vanhempiensa elämää tosi paljon, tulee puolisoita ja lapsenlapsia kuvioihin. Lisäksi neljällä tuntemallani velalla mies onkin päättänyt perustaa perheen ja nuo miehet ovat lähteneet muihin suhteisiin. Yksin jääneet 40-50-vuotiaat velanaiset eivät eläkään enää sitä unelmaelämää matkustellen ja pitkään nukkuen tai siis tuollaiset asiat menettävät hohtonsa keski-iässä. Yhtäkkiä asiat näyttävätkin ihan toisilta.
Kommentit (208)
Mikä on vela/velo...? Siis mitä häh? "Velojen onnellisuus..." Kenestä/mistä puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kriisi? Ei mulla vaan. Muuten vaan käyn av:lla raivoamassa ja julistan, miten rikasta ja suvaitsevaisuuden täyteistä elämäni on.
Tosi paljon onnellisia ihmisiä täällä av:lla. Sekä velat että lapselliset kertovat kilpaa onnestaan ja miten mikään ei kaduta.
Voisiko tästä tehdä tutkimuksen? Av:lla kirjoittelevat ovat keskimääräistä onnellisempia?
Hmm, kummasti on sekä veloilla että perheellisillä aikaa kirjoittaa täällä. Ettekö olekaan luomassa mielenkiintoista uraanne ja harrastamassa? Ettekö autakaan lasta läksyissä tai soittele aikuisille lapsillenne kuin parhaalle ystävälle?
T. Työtön vela
Minä ainakin istun av:lla sen takia että ei ole motivaatiota tehdä opintojen lopputyötä :'D Enkä ole mielestäni todistellut kellekään onnellisuuttani (itse asiassa mua kauhistuttaa tää edessäoleva työttömyys), mutta kunhan oon kertonut miksen halua lapsia :)
t. työtön opintojen loppuvaiheessa oleva vela
Minulla taas on vapaapäivä ja lapset on tulleet koulusta (16v ja 18v) ja moikkasivat ovelta ja ovat omissa puuhissaan. Tämän vapaapäivän olen pyhittänyt ihan vain laiskottelulle :). Ihanaa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kerrotko vielä miten minusta on iloa vanhemmilleni jos minut on luotu vain sen takia että viihdyttäisin vanhempiani? Jos joku vanhempi tekee lapset vain omaksi viihdykkeekseen, niin siinä mennään metsään ja pahasti.
No kerron nyt vähän omista lapsistani. Minulla on ihanat välit aikuisiin lapsiini. Meillä on kivaa. Poikani soitti eilen lentokentältä ja juttelimme ja hän kertoi reissustaan. Hänestä oli kai kiva soittaa äidilleen ja jakaa elämästään tällaisen palasen.
Tyttäreni tulee ensi viikonloppuna käymään ja meillä on ostettuna konserttiliput. Hän vaikuttaa innostuneelta menemään kanssani sinne.
He eivät ole tässä maailmassa viihdyttääkseen minua, mutta tässä maailmassa on ihanaa, että meillä on toisemme. Se on kuin tosiystävyys: aina ei nähdä, joskus voi mennä pari, kolme kuukauttakin, mutta kun nähdään, on kuin siinä välissä ei olisi viikkoja ja kuukausia ollutkaan. Ja kun soitellaan, yleensä puhelun aikana aina nauretaan aika paljon. Onhan se ihana asia elämässä. Muttei tietenkään mikään elämän tarkoitus, varsinkaan lasteni elämän tarkoitus, viihdyttää minua. Sanoisin, että suuri rikkaus elämässä, kun on hyvät ja lämpimät välit.
Mullakin on tuollaisia ihmissuhteita, niitä kutsutaan ystäviksi. Mutta päinvastoin kuin sinä, en ole joutunut käyttämään 15-20 vuotta aikaani ja satoja tuhansia euroja heidät hankkiakseni :).
Ymmärrän kyllä, ettet ole halunnut ja se on ihan ok. Mutta oletko varma, että moni, esim. tuo edellä kirjoittanut aikuisten äiti, joka kertoi sinulle oman positiivisen äiti-tarinansa, olisi ollut tyytyväisempi ilman lapsia ja lapset olisi vain korvattavissa hyvillä ystävillä? Tai usea tai suorastaan lähes jokainen nainen ja mies, jos voisikin yhtäkkiä taikasauvan heilautuksella saada lapsensa pois elämäsätän ja päästä siihen hetkeen, jolloin lasta ei vielä ollut, tekisi sen? Etkö voi uskoa, että monille se lasten olemassaolo on oikeasti tyydyttävä ja iloinen asia, jota ei ikimaailmassa haluaisi elämästään pois?
Tämä minua näissä jankkauksissa usein ihmetyttää, ettei vela voi uskoa, että lapsen hankkinut olisi oikeasti tyytyväinen, onnellinen ja äärettömän kiitollinen lapsistaan ja valinnastaan tulla äidiksi ja isäksi?Kyllä minä uskon. Katson sisarusteni elämää vierestä ja minusta mitään kamalampaa ei olekaan mutta ymmärrän että heille se on ihaninta maailmassa. Katsos kun meitä ihmisiä on joka lähtöön.
Sekä vanhempien että velojen puolella on aina näitä jotka provosoi vastapuolta.
Minä olen kertonut tähän ketjuun minkä takia en ikinä halua lapsia, koska en voi sietää perhe-elämää ja toisen ihmisen lapsuuden kokemista lähietäisyydeltä ja toisen ihmisen paapomista ja kiukuttelun kestämistä ja rahanmenoa sun muuta. Ei ole mun juttu.
Mutta jos jotkut velat syyllistyy muiden perhe-elämän haukkumiseen, niin kyllä vanhemmatkin syyllistyvät siihen, että he asettavat itsensä ylempään asemaan "no eihän vela voi tietää mistään mitään kun ei ole sitä kokenut." Kyllä minä tunnen itseni sen verran hyvin että ampuisin mieluummin aivoni pellolle, jos mun pitäisi toinen ihminen kasvattaa. Rakasta sisarusteni lapsia, mutta arvaa miksi? Koska näen heitä niin harvoin. Se on avain siihen että pysyn edes jotenkin täysijärkisenä heidän kanssaan.
Ja ei, he eivät ole mitään kauhukakaroita vaan ihan normaaleja lapsia ja erittäin ihania sellaisia; en vain voi sietää lapsia ja heidän juttujaan kovin kauaa. En jaksa leikkiä merirosvoa; en jaksa lukea samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan; en jaksa siivota lapsen sotkuja leipoessa kun se kananmunan rikkominen ei mennytkään ihan putkeen; en jaksa selittää yksinkertaisia kertotauluja; en jaksa kuunnella teinien järjettömiä murheita ("Ai mikko tykkääkin jennasta ja nyt sä oot itkenyt kolme päivää putkeen... no auttaako se mitään jos kerron että noita miehiä tulee lisää? Ai ei vai. No usko mua silti"). Ja perheellisenä koko se 20 vuotta on nimenomaan tuollaista joka ikinen päivä. Jollekin lasten auttaminen läksyissä on kivaa, mutta miksi tällainen henkilö kuvittelee, että kaikki nauttisivat siitä? Jos minä tykkäisin olla lasten seurassa 24/7 niin minä olisin jo hankkinut niitä lapsia :D
Minun näkökulmasta nuo ovat kuitenkin rasittavia asioita. Toki sinne mukaan mahtuu niitä kivojakin hetkiä kuten ulkomaanreissuja, lautapelihetkiä, grillaamista kesämökillä yms. Mutta kun minä saan nuo ulkomaanreissut, lautapelihetket ja grillaamiset muutenkin, joten en ymmärrä mikä on se mystinen argumentti jota lapsia hankkineet luulevat voivansa käyttää saadakseen muutkin hankkimaan lapsia? Tai edes miksi se on heille tärkeää saada muut hankkimaan lapsia? Miksi he eivät ymmärrä että niille syntymättömille lapsille on kaikkein parasta jäädä syntymättä koska vela ei ihan oikeasti voi sietää lapsia ja niiden kasvattamista?
Sehän on hyvä, ettei ihmiset, joista ei ole äideiksi, ei tee lapsia. Hienoa, kun osaat sen tunnustaa itsellesi ja olet tyytyväinen valintaasi.
No sitähän tässä ketjussa on yritetty tolkuttaa, että kaikki ei niitä lapsia halua, ja silti väitetään että "ei velat voi mistään mitään tietää ennen kuin ovat kokeneet vanhemmuuden" :D
Sitä tässä ihmettelenkin. Ja toisaalta ihmettelen myös sitä velojen jankkausta, että perheelliset nyt ei muka vain voi olla onnellisia.
Kukaan näistä jankkaakista ei vaikuta kovin onnellisilta omiin ratkaisuihinsa, kun sitä pitää niin kauheasti vakuuttaa
Missä on väitetty, etteivät LAPSIperheelliset voisi olla onnellisia?
Mä en kyllä ymmärrä tätä jankkausta.
Vähän vastaava kuin vegaani vs lihansyöjä -ketjut.
Suurimmalle osalle on ihan sama kuka tekee lapsia ja kuka ei. Kunhan ihmiset on onnellisia eivätkä asetu toisin valinneiden yläpuolella niin kaikki on hyvin.
Hyvä kaikille teille, ketkä olette valinneet oikein. Tulevaisuutta ei kukaan tiedä niin nautitaan elämästä nyt.
En ole kovin tarkkaan tutustunut näihin tutkimuksiin lapsettomien ja lapsellisten onnellisuudesta, mutta alkoi kiinnostamaan, että onko niissä huomioitu se, että lapsettomuus ei ole läheskään kaikille vapaaehtoinen valinta? Nimittäin jos kaikki lapsettomat niputetaan yhteen, luulisi tahdonvastaisen lapsettomuuden aiheuttaman onnettomuuden tunteen vaikuttavan tutkimustulokseen. Voisiko se selittää osaltaan sitä lapsettomien onnellisuuden laskua keski-iässä, kun tahtomattaan lapsettomat joutuvat kohtaamaan sen vaiheen, kun viimeisetkin toiveet lapsen saamisesta kuolevat?
Sinänsä minua ei kauheasti tällaiset tutkimukset liikuta, koska en tee isoja päätöksiä tutkimusten perusteella vaan ihan omien toiveideni mukaan. Lisäksi olen jo 43 joten ei tässä enää varmaan lapsia ehtisi tekemäänkään, vaikka nyt jostain syystä yhtäkkiä alkaisi haluttamaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela - 72 kirjoitti:
En ole kovin tarkkaan tutustunut näihin tutkimuksiin lapsettomien ja lapsellisten onnellisuudesta, mutta alkoi kiinnostamaan, että onko niissä huomioitu se, että lapsettomuus ei ole läheskään kaikille vapaaehtoinen valinta? Nimittäin jos kaikki lapsettomat niputetaan yhteen, luulisi tahdonvastaisen lapsettomuuden aiheuttaman onnettomuuden tunteen vaikuttavan tutkimustulokseen. Voisiko se selittää osaltaan sitä lapsettomien onnellisuuden laskua keski-iässä, kun tahtomattaan lapsettomat joutuvat kohtaamaan sen vaiheen, kun viimeisetkin toiveet lapsen saamisesta kuolevat? .
Tämä on hyvä pointti!
t. itse äiti
Vela - 72 kirjoitti:
En ole kovin tarkkaan tutustunut näihin tutkimuksiin lapsettomien ja lapsellisten onnellisuudesta, mutta alkoi kiinnostamaan, että onko niissä huomioitu se, että lapsettomuus ei ole läheskään kaikille vapaaehtoinen valinta? Nimittäin jos kaikki lapsettomat niputetaan yhteen, luulisi tahdonvastaisen lapsettomuuden aiheuttaman onnettomuuden tunteen vaikuttavan tutkimustulokseen. Voisiko se selittää osaltaan sitä lapsettomien onnellisuuden laskua keski-iässä, kun tahtomattaan lapsettomat joutuvat kohtaamaan sen vaiheen, kun viimeisetkin toiveet lapsen saamisesta kuolevat?
Sinänsä minua ei kauheasti tällaiset tutkimukset liikuta, koska en tee isoja päätöksiä tutkimusten perusteella vaan ihan omien toiveideni mukaan. Lisäksi olen jo 43 joten ei tässä enää varmaan lapsia ehtisi tekemäänkään, vaikka nyt jostain syystä yhtäkkiä alkaisi haluttamaankin.
Yleensä vapaaehtoista ja tahatonta lapsettomuutta ei ole eroteltu millään tavalla, vaan kaikki lapsettomat ovat samassa ryhmässä. Tämä tosiaan johtaa isoihin ongelmiin onnellisuustutkimuksissa, kun lapsettomuus on osalle porukasta jatkuva ilon aihe ja osalle elämän suurimpia suruja.
Olen muistaakseni nähnyt yhden tutkimuksen, jossa velat olivat oma ryhmänsä, mutta siinäkin jako oli tehty epäluotettavasti omaan ilmoitukseen perustuen. Sehän tiedetään, että monet tahattomasti lapsettomat väittävät olevansa lapsettomia omasta halustaan. Kun aineiston mukaan yli 10 % naisista olisi veloja, virheraportointi on aika ilmeistä.
Itse erottelisin tutkimuksessa veloiksi naiset ja miehet, joilla on sterilisaatio tehtynä eikä lapsia. Tämä jättää tietty monet velat ulkopuolelle, mutta ainakin aineisto olisi luotettava.
Minä ainakin istun av:lla sen takia että ei ole motivaatiota tehdä opintojen lopputyötä :'D Enkä ole mielestäni todistellut kellekään onnellisuuttani (itse asiassa mua kauhistuttaa tää edessäoleva työttömyys), mutta kunhan oon kertonut miksen halua lapsia :)
t. työtön opintojen loppuvaiheessa oleva vela