Velojen onnellisuus ja tyytyväisyys laskee keski-iässä
Olen tullut tulokseen lukemattomia veloja tarkkailleena, että he ovat tyytyväisiä päätökseensä olla hankkimatta lapsia 20-40-vuotiaana, mutta sen jälkeen monen velan elämä muuttuukin. He näkevät, miten muiden lapset ovat varttuneet, aikuistuneet, rikastuttavat vanhempiensa elämää tosi paljon, tulee puolisoita ja lapsenlapsia kuvioihin. Lisäksi neljällä tuntemallani velalla mies onkin päättänyt perustaa perheen ja nuo miehet ovat lähteneet muihin suhteisiin. Yksin jääneet 40-50-vuotiaat velanaiset eivät eläkään enää sitä unelmaelämää matkustellen ja pitkään nukkuen tai siis tuollaiset asiat menettävät hohtonsa keski-iässä. Yhtäkkiä asiat näyttävätkin ihan toisilta.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi katkera kun et niitä saa. Ja lisäksi lukutaidoton.
Nyt tekisi mieli sanoa aiheseen sopivasti, että jopas tuli lapsellista tekstiä :-)
Tätini on lapseton omasta tahdostaan. Tykkää lapsista kuitenkin todella paljon. Hän lainaileekin sisarustensa lapsenlapsia silloin tällöin ja vie retkille ym. Hän vei minuakin retkille kun olin lapsi ja nyt minun lapsia. Ei häntä ole ikinä kaduttanut valinta. Johtuisiko osaksi sillä että hänellä on kuitenkin aina ollut elämässään lapsia ja läheiset välit sukulaisiin.
Minusta on hassua, että ihmisiä kiinnostaa niin valtavasti hankkiiko joku toinen lapsia vai ei. Että sille valinnalle laitetaan niin suuri arvolataus. Entä silloin kun ei voi valita? Kun lapsettomuus on itsestä riippumatonta? Luulen, että näilläkin olisi elämä helpompaa jos lasten hankkiminen ei olisi automaattinen oletus kaikkien nuorten parien kohdalla. Tuntuu, että lapsia hankkineet haluavat nostaa itsensä jalustalle, ja he vähättelevät ihmisiä jotka eivät lisäänny. Kyllä, lapset on varmasti suuri rikkaus elämässä. Mutta elämää voi rikastaa muutenkin, eikä kellään ole oikeutta sanoa että on jotenkin haitallista jättää lapset hankkimatta - että sitten on onneton ja tunneköyhä elämä. Olisiko se niille syntymättömille lapsille parempi että sellaiset henkilöt, jotka niitä eivät halua, hankkiutuisivat kuitenkin vanhemmiksi? Eniten kuitenkin ärsyttää se, että lapsia tehneet kuvittelevat olevansa jotenkin epäitsekkäämpiä ja parempia ihmisiä kuin lapsettomat.
Jaa-a. Vaikea ottaa kantaa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Eniten kuitenkin ärsyttää se, että lapsia tehneet kuvittelevat olevansa jotenkin epäitsekkäämpiä ja parempia ihmisiä kuin lapsettomat.
Lapselliset kuvittelevat tehneensä jotain erinomaista ja paljon parempaa, kuin lapsettomat vaikka puiston pahin alkoholisti ja narkkari pariskuntakin saa aikaiseksi lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan tehdään aina eksistentialistisen kriisin välttämiseksi. Ne jotka eivät tee lapsia, käyvät kriisin läpi siinä 30-40-veenä ja tulevat sieltä aikuisempina ulos. Ne jotka tekevät, alkavat prosessoida kriisiä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, eli periaatteessa aikuistuvat monta vuosikymmentä myöhemmin kuin lapsettomat.
Onnellisuus taas on varmasti enemmänkin yksilökohtaista ja vapaaehtoiseen lapsettomuuteen johtavat tekijät ovat yleensä sellaisia, jotka ovat alun perinkin johtaneet velan ajattelemaan hieman pessimistisemmin elämän suhteen ja päätös jäädä lisääntymättä on niihin tunteisiin liitoksissa. Tilastoerot onnellisuudessa taitavat tulla tästä eivätkä lasten puutteesta.
Juuri näin. Olen juuri 34, eksistentialistisessa kriisissä, nuoruuden etsintään kyllästynyt.
Melkein jo harkitsin lapsia, mutta tajusin että haluaisin vain eroon eksistentialistisesta tyhjiöstä.
Jaa, että ihan on tutkimus että joidenkin onnellisuus vähenee... No väännänpä sitten muutaman penskan joista en pidä ihan vaan että minun onnellisuuteni pysyisi vakiona. Penskojen onnellisesta lapsuudesta ja terveestä äitisuhteesta viis, tärkeintä on minun onnellisuuteni vai mitä mammat :p
No mitä olette suuressa viisaudessanne keksineet, kun
-mies kyllästyttää ja 10 vuoden jälkeen kynttiläillallisilla av:n selaus kiinnostaa enemmän kuin hänen silmiinsä tuijottelu
-matkustelu ei tuo samaa fiilistä kuin nuorempana, ja mantereita on jo kierretty
-"itsensä etsimistä" harrastettuna parikymmentä vuotta ja terapioita takana
-tutkintoja 3, silti ura ei tuo tyydytystä
?
Minä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä olette suuressa viisaudessanne keksineet, kun
-mies kyllästyttää ja 10 vuoden jälkeen kynttiläillallisilla av:n selaus kiinnostaa enemmän kuin hänen silmiinsä tuijottelu
-matkustelu ei tuo samaa fiilistä kuin nuorempana, ja mantereita on jo kierretty
-"itsensä etsimistä" harrastettuna parikymmentä vuotta ja terapioita takana
-tutkintoja 3, silti ura ei tuo tyydytystä
?
Minä en tiedä.
Elämä kyllästyttää joten tekaistaanpa pari uutta ihmistä maailmaan. No niin kakarat, tuokaahan vähän sisältöä äidin elämään nyt. Tanssikaa vaikka.
Niin. Siksi kysyin, kun en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä olette suuressa viisaudessanne keksineet, kun
-mies kyllästyttää ja 10 vuoden jälkeen kynttiläillallisilla av:n selaus kiinnostaa enemmän kuin hänen silmiinsä tuijottelu
-matkustelu ei tuo samaa fiilistä kuin nuorempana, ja mantereita on jo kierretty
-"itsensä etsimistä" harrastettuna parikymmentä vuotta ja terapioita takana
-tutkintoja 3, silti ura ei tuo tyydytystä
?
Minä en tiedä.
Lapsi on ainakin viimeinen asia tuohon tilanteeseen. Lapsi ei tuo onnea tai tarkoitusta elämään, vaan ne pitää löytää itsestään. Eikä lapsi myöskään pelasta parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä olette suuressa viisaudessanne keksineet, kun
-mies kyllästyttää ja 10 vuoden jälkeen kynttiläillallisilla av:n selaus kiinnostaa enemmän kuin hänen silmiinsä tuijottelu
-matkustelu ei tuo samaa fiilistä kuin nuorempana, ja mantereita on jo kierretty
-"itsensä etsimistä" harrastettuna parikymmentä vuotta ja terapioita takana
-tutkintoja 3, silti ura ei tuo tyydytystä
?
Minä en tiedä.Elämä kyllästyttää joten tekaistaanpa pari uutta ihmistä maailmaan. No niin kakarat, tuokaahan vähän sisältöä äidin elämään nyt. Tanssikaa vaikka.
Onko sinulla muita ehdotuksia?
Vierailija kirjoitti:
No mitä olette suuressa viisaudessanne keksineet, kun
-mies kyllästyttää ja 10 vuoden jälkeen kynttiläillallisilla av:n selaus kiinnostaa enemmän kuin hänen silmiinsä tuijottelu
-matkustelu ei tuo samaa fiilistä kuin nuorempana, ja mantereita on jo kierretty
-"itsensä etsimistä" harrastettuna parikymmentä vuotta ja terapioita takana
-tutkintoja 3, silti ura ei tuo tyydytystä
?
Minä en tiedä.
No en ainakaan ala pukkaamaan maailmaan viattomia, täysin avuttomia ihmisiä vain sälyttääkseni heille vastuun onnellisuudestani ja elämäni rikkaudesta.
Sen sijaan voisin vaikka
-etsiä uusia harrastuksia, olla avoin myös uusille ystäville jos sattuu vastaan tulemaan
-lukea lisää, ehkä opiskella vakavamminkin. Esimerkiksi uuden kielen oppiminen tai vaikka lintuharrastus tai taidehistorina opiskelu tuo matkusteluun aivan uudet ulottuvuudet
-olen valinnut hyvän miehen jonka kanssa olen ollut jo 15v, joten en osaa kuvitellakaan tilannetta jossa hänen hellimisensä ja silmiin tuijotteleminen lakkaisivat kiinnostamasta. Sori siitä.
-parantaa maailmaa, esim. mennä vapaaehtoistyöhön tai poliittiseen järjestötoimintaan
-etsiä uusia haasteita uralla
Ikävää että sinulla ei mielikuvitus ja kyvyt riitä huolehtimaan edes oman elämäsi mielekkyydestä, mutta todella itsekästä ajatellakaan sälyttävänsä sellaista ongelmaa pikkulasten niskoille.
Pitääkö elämän sitten koko ajan olla niin ihmeellistä? Tosin lapsiperheen arki vasta tylsää toistoa toiston perään onkin.
Vierailija kirjoitti:
En aikonutkaan tehdä lapsia :)
Hyvä! :)))
Jos av:lta pitää kysyä mitä tekisi elämällään, on ehkä kykenemätön elämään lainkaan
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö elämän sitten koko ajan olla niin ihmeellistä? Tosin lapsiperheen arki vasta tylsää toistoa toiston perään onkin.
Joillekin pitää.
Viesti 31:
"Tämä on fakta. Löytyy helposti tutkimus.
Lapset lisää pitkällä tähtäimellä onnellisuutta"
Onko täällä todellakin ollut useasti linkitetty tutkimus siitä, että lapset lisäävät onnellisuutta?