Velojen onnellisuus ja tyytyväisyys laskee keski-iässä

Lapsethan tehdään aina eksistentialistisen kriisin välttämiseksi. Ne jotka eivät tee lapsia, käyvät kriisin läpi siinä 30-40-veenä ja tulevat sieltä aikuisempina ulos. Ne jotka tekevät, alkavat prosessoida kriisiä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, eli periaatteessa aikuistuvat monta vuosikymmentä myöhemmin kuin lapsettomat.

Onnellisuus taas on varmasti enemmänkin yksilökohtaista ja vapaaehtoiseen lapsettomuuteen johtavat tekijät ovat yleensä sellaisia, jotka ovat alun perinkin johtaneet velan ajattelemaan hieman pessimistisemmin elämän suhteen ja päätös jäädä lisääntymättä on niihin tunteisiin liitoksissa. Tilastoerot onnellisuudessa taitavat tulla tästä eivätkä lasten puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä se "matkustelu, konserteissa käyminen ja ravintolaillalliset" ei oo enää niin siistii;D toisaalta veloja suojelee, etteivät ymmärrä, mistä jäävät paitsi.

Miksi ihmeessä ei olisi "siistii"? Matkustelu on minun elämäni; olen asunut monta kertaa ulkomailla, ja lisäksi matkustan niin paljon kuin pystyn, parempaa ei olekaan! Lisäksi olen introvertti joka rakastaa omaa rauhaa, joten en osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin lahkeessa roikkuva ipana 24/7. Juuri ja juuri voin käydä katsomassa sisarusteni lapsia muutaman kuukauden välein, 1-2 päivää kerrallaan. Minusta lapsiperheiden elämä on kamalinta mitä tiedän, koska sitä olen läheltä seurannut, mutta en silti auo päätäni ja sano mielipidettäni ääneen. Arvaa miksi? Koska jokainen tulee onnelliseksi eri asioista. Jos se, että saa puskettua omat geenit uuteen ihmiseen tekee onnelliseksi niin mikäpä siinä. Mutta minua se ei tee onnelliseksi. Sisarusten elämässä osallisena saan rusinat pullasta; lämpimän ja rakastavan suhteen heidän lapsiinsa, mutta ikinä ei tarvitse sietää lahkeessa roikkumista, itkupotkuraivareita, teinien kiukutteluja tai ylipäänsä sitä, että elämä pitäisi jakaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät vielä ole fiksuja aikuisia, vaan hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevia lapsia. Minä rakastan omaa rauhaa, omissa ajatuksissa olemista ja kahdestaan elämistä mieheni kanssa, joten tällaiselle introvertille lapset olisivat kamalinta mitä minulle voisi tapahtua. Omaa rauhaa olen rakastanut alle 10-vuotiaana, 10-20-vuotiaana, 20-30-vuotiaana ja edelleen 30-35-vuotiaana, joten miksi ihmeessä en rakastaisi omaa rauhaa tästä 35-vuodesta eteenpäin? Jo lapsena inhosin muita lapsia.

Ja useimmat tähän kyselyyn  vastanneet lienevät suvaitsevia, ihmisarvoa kunnioittavia yksilöitä. Yes, ironiaa pukkaa:}

Vierailija kirjoitti:

No ehkä se "matkustelu, konserteissa käyminen ja ravintolaillalliset" ei oo enää niin siistii;D toisaalta veloja suojelee, etteivät ymmärrä, mistä jäävät paitsi.

Ai ei? Monet "lapselliset" tuntuvat oikein kieli pitkällä odottavan, että lapset muuttavat kotoa pois, jotta he pääsisivät viettämään lapsetonta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ja useimmat tähän kyselyyn  vastanneet lienevät suvaitsevia, ihmisarvoa kunnioittavia yksilöitä. Yes, ironiaa pukkaa:}

Mihin kyselyyn?

Voi kuule kun asiat oiskin noin mustavalkoisia. Mun mielestä elämässä onnellisuus koostuu monista asioista. Minulle seuraavista: läheiset ihmiset, harrastukset, vapaa-aika, luonnossa kävely, eläimet, matkustelu jne. Se, että ihminen elää vain lastensa kautta, kuulostaa minulle sangen surulliselta elämältä. Koska sitähän sinä yrität juurikin todistella. Mun mielestä kannattaa miettiä, onko omassa elämässä kaikki ok jos siltä putoaa pohja jos lapsia ei ole. 

Olen onnellinen 32v vela, enkä aio tehdä lapsia vaikka kuinka on mahdollisuus että joskus sitten saattas kaduttaa etten tehnyt. Ku tiiätkö mitä? Saattaisin myös "katua" sitä että tein ne lapset (ja joojoo, tiedän ettei kukaan haluais enää peruuttaa jos lapset on tehty jne) mut näin mä nyt aattelen. 

Se kannattaa tosiaan aina muistaa, että lapsettomuuden katuminen on pienempi paha kuin lisääntymisen katuminen.

Vierailija kirjoitti:

Niin no eivät velat toki aina voikaan matkustella ja nukkua pitkään, kun he käyvät myös töissä. Ja heidän maksamilla verorahoillaan maksetaan mm. sinunkin lapsiesi päivähoito, lapsilisät ja koulutus.

Perheelliset sanovat varmaan "Meidän lapsemme hoitavat aikuisena velatkin vanhainkodissa". Niin. Mutta kannattaa muistaa se, että ketkä ovat maksaneet teidän lapsenne päivähoidon, lapsilisät ja koulutukset, eli antaneet omistaan toisille, vaikka heillä ei omia lapsia olekaan.

Paitsi että pienten lasten vanhemmat tekevät itse asiassa Suomessa eniten työtä myös kodin ulkopuolella. Ja sitten lisäksi kasvattavat ne vanhustenhoitajat.

Katuminen on turhaa. Kannattaa miettiä asioita silloin , kun valinta on mahdollinen ja myöhemmin keskittyä hyviin asioihin elämässä. Toisten valintojen arvosteleminen ei muuta omia valintoja paremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että pienten lasten vanhemmat tekevät itse asiassa Suomessa eniten työtä myös kodin ulkopuolella.

Ihanko itse tämän taas päättelit vai unohditko todisteet taaskin vain vahingossa johonkin?

Enpä osaa mobiililla linkittää mutta googlatkaa tilastokeskus kyllä se siitä, nuorena lapsettomat ovat onnellisempia, mutta keski-ikä kääntää tilanteen ja yli 50- vuotiaista sitten ovatkin onnettomimpia. Näin siis tilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin vaikeaa tajuta, että lapset (tai ihmiset ylipäätään) ei ole kaikkien juttu? Minä vietän paljon mieluummin vanhuuteni nauttien muiden vanhusten seurasta (mieheni, sisarukseni ja muutamat läheiset ystäväni), etenkin kun lapset eivät todellakaan ole mikään tae siitä että he pitäisivät minulle seuraa kuolemaani asti :D Toki tiedostan, että mies luultavasti kuolee ensin ja minä saatan olla ystäväporukastani se joka kuolee viimeisenä, jolloin viimeiset elinvuodet voivat olla yksinäisiä, mutta koska minulla on niin hyvät välit sisarusteni lapsiin, niin eivätköhän he käy silloin tällöin. Jos eivät, ei haittaa. Arvaa miksi? Koska olen edelleenkin introvertti, joka viihtyy parhaiten omassa rauhassa omissa ajatuksissa :)

Tämä. Onnettomimpia vanhuksia ovat varmaan ne, jotka eivät viihdy yksin => ovat todenäköisesti hankkineet lapsia ja perhe-elämä on heistä parasta mahdollista elämää, eli juurikin vanhempia. Miksikö? Kun vanhana tupataan olemaan yksin suurin osa ajasta. Ei se lapsen vierailu kerran viikossa riitä, tai edes kerran päivässä, yksinoloaikaa jää silti 23h/vrk. Jos tarvitsisi jonkun seuraa koko ajan, se on aika kauhean paljon. 

Saman ajan introvertti viihtyy itsekseen ja nauttii olostaan. Olettaen, että tämä introverttiyksineläjä ei ole yksinäinen, ts. ei mitään olemassa olevia kontakteja keneenkään ystävään tms. koskaan - se tekee suurimman osan onnettomaksi, jos niitä ei ole. Oma elämäni kuluu pitkälti itsekseni hissutellen nytkin, en jaksa kovin paljon sosiaalista elämää. Kun ystäviä, joita olen onnekseni saanut aika paljon, on 20 vuotta nuorempiakin, eiköhän jokunen heistä ole hengissä, kun olen mummo. Sairas olen jo nyt, että siinä mielessä ei tarvitse kuvitella, millaista elämä on, kun on rajoituksia ja kipuja. 

Jokainen luotu on oikeutettu mielipiteeseen. Mitä tahansa sisin tuo esiin, on useimmiten  normaalia.Se ei tarkoita sitä, että se on oikein. Ja normaali tässä maailmassa saattaa olla pelottavaa. Ihmisen luomat säännöt ovat se kartta, jota pitkin ihmisyys sukkeloi. Jokainen meistä on vastuussa itsensä lisäksi muista, asia joka valitettavasti usein unohdetaan. Pääasia kuitekin on se, että lähimmäisestä, tunsit tai et, pitää huolehtia.

Viittasitko ap tähän tutkimukseen :D

http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0

Jepjep. Sivulta poimittua:

"Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no eivät velat toki aina voikaan matkustella ja nukkua pitkään, kun he käyvät myös töissä. Ja heidän maksamilla verorahoillaan maksetaan mm. sinunkin lapsiesi päivähoito, lapsilisät ja koulutus.

Perheelliset sanovat varmaan "Meidän lapsemme hoitavat aikuisena velatkin vanhainkodissa". Niin. Mutta kannattaa muistaa se, että ketkä ovat maksaneet teidän lapsenne päivähoidon, lapsilisät ja koulutukset, eli antaneet omistaan toisille, vaikka heillä ei omia lapsia olekaan.

Kannattaa myös muistaa ketkä maksavat velojen eläkkeet - ne muiden väsäämät lapset.

Et taida tietää Suomen eläkejärjestelmästä yhtään mitään.

En ole vela, mitä se sitten lieneekin, mutta eläkkeelle jäädessäni olen ollut työelämässä 47 vuotta. Palkastani viedään joka kuukausi noin 2500 euroa yhteiskunnalle, joten kyllä olen myös oikeutettu jotakin joskus saamaan. Olen maksanut noita korkeita veroja lähes koko työelämäni ajan. Vanhainkotini maksan myös itse, ettei tarvitse jättää toisten lapsille häiritseviä rahakasoja.

Sorry, ei pidä paikkansa. Pitkällä aikavälillä saattaa olla onnellisempi mutta yleensä tutkimushetkellä onneton.

" Ikääntymisen vaikutuksia onnellisuuteen on selitetty monella tavalla. Seniorikansalaisten ei enää tarvitse kantaa jokahetkistä huolta lapsista ja työstä ja aikaa harrastuksillekin on enemmän. Eläkeikäiset ovat keskimäärin varakkaampia kuin keski-ikäiset tai ainakin raha riittää paremmin, kun tarpeet vähenevät. Ikäihmisten onnellisuus voisi ainakin teoriassa johtua myös siitä, että onnettomat ovat kuolleet pois. Tärkein syy näyttää kuitenkin olevan se, että ikäihmiset ovat "oikeasti" nuorempia onnellisempia. He riitelevät vähemmän, hyväksyvät helpommin erilaisuuden ja sopeutuvat nuoria paremmin erilaisiin olosuhteisiin. Valinnat tehdään omilla ehdoilla, kun enää ei tarvitse välittää ympäristön paineista. "

Eli vela joka tekee valinnat omilla ehdoilla eikä välitä ympäristön paineista taitaa olla onnellisempi.

Ap vaikuttaa aika katkeralta tapaukselta. Luultavasti elää kurjaa lapsiperhearkea, on menettänyt minuutensa ja elämänilonsa ja yrittää saada edes jotain järkisyytä niiden lasten hankkimiselle. Että kannatti kärsiä 20+ vuotta elämästä että saa sen jälkeen nähdä lapsenlapsia kerran kuukaudessa. Multa ei ainakaan ole pois jos joku päättää hankkia lapsia eikä myöskään ongelmaa jos joku päättää olla hankkimatta niitä.

Vanhemmat ovat lapsettomia onnellisempia vanhuksia ja myöhäiskeski-ikäisiä vain maissa, joissa lasten odotetaan huolehtivan vanhemmistaan taloudellisesti. Luulisi olevan selvää, että vaikka Bhutanissa ja Norjassa asuvien 65-vuotiaiden lapsettomien tilanne on aivan erilainen. Ja yllättäen Norjassa lapsettomat ovat aivan yhtä onnellisia kuin vanhemmatkin.

Luittepa valikoiden, lisää samaa: "yli 50-vuotiaiden joukossa lapsettomat ovat onnettomimpia" sekä " lasten ja onnellisuuden välisen yhteyden muutokset elämänkaaren eri vaiheissa viittaavat siihen, että lapset ovat pitkän aikavälin investointi omaan hyvinvointiin".