Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmiset taantumaan hiekkalaatikkotasolle kun tulee perinnönjako eteen?
30.04.2016 |
Olen kuullut lähinnä vain riitaisista perinnönjaoista ja nyt joudun sellaista itsekin todistamaan/ olemaan osallisena.
Etäisempi sukulainen ilman rintaperillisiä kuoli ja jätti jälkeensä testamentin. Simppeliä ja helppoa voisi luulla. Eikä olekaan. Testamentissä mentiin toissijaisten perillisten yli yhden sukupolven yli mutta jako tehtiin perintökaaren hengessä heidän jälkeläistensä kesken. Toissijaisia perillisiä on kolme eli laskennallinen perintäosuus on 1/3 heihin nähden. Näistä kolmesta jokaisella on eri määrä jälkeläisiä ja siten näiden tällä testamentilla pesänosakkaiksi päässeiden jälkeläisten perintöosuus vaihtelee; yhdellä kaksi jälkeläistä ( eli 1/3*1/2 = 1/6) toisella kolme (1/3 *1/3 = 1/9) ja yhdellä 4 kahdesta eri avioliitosta eli (1/3*1/4 = 1/12)
Nyt sitten osa näistä yhden 1/12 perivistä on nostanut järjettömän äläkän kuinka epäreilu ja väärin testamentti on. Irtaimisto jaettiin arvalla kaikkien kesken --> kuulemma syrjien kahta 1/12 peirjää -kukaan ei käsitä logiikkaa ja jos arpatulosta ei halunnut; sen sai jättää ottamatta vastaan. Nämä "ylijäämätavarat" olivat sitten vapaata riistaa kaikille ja lopuksi jäi vielä tavaraa, jota vietiin UFF:lle ja kierrätyskeskukseen. Siitä huolimatta jokaisesta pesääntulevasta laskusta nousee riita....ennen ja jälkeen.... huoh. Kun mikään ei tässä maailmassa ole ilmaista; ei edes tavaran hävittäminen tai asunnon myynti tai muuttosiivous tai pesänjakajan työpanos.
Jep; olen yksi niistä 1/9 perijöistä mutta silti ei tule mieleenikään rähistä. Ylipäätään koko perintö on pieni lottovoitto minulle muttei muuta talouttani järkyttävästi mihinkään suuntaan. Lopullinen perittävä summa tulee olemaan muutamia kymmeniätuhansia; ei miljoonia.
Mikä ihme saa ihmiset rähjäämään testamentista? (se testamentin tekijä on kuollut ja sai testamentata omaisuutensa aivan miten tahtoi) ja/ tai siitä että perheissä on eri määrä lapsia (niinkuin meistä joku voisi vaikuttaa takautuvasti vanhempiemme perhesuunnittelukuvioihin vuosikymmeniä sitten)? Voi arvata että tämä suku on totaalisen jakautunut eikä enää olla puheväleissä juuri kukaan kenenkään kanssa. Eikä enää koskaan tule olemaankaan
Kommentit (67)
Suosittelen käyttämään kaiken varallisuuden ennen kuolemaa, vaikka eihän sitä voi tietää milloin kukakin kuolee. Ei jää tapeltavaa.
Tai jakaa jo eläessään perillisilleen omaisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo ap:n kuvaama jakotapa on ihan yleisesti käytetty. Sen muodon testamentissa ei tarvitse tehdä jälkikäteen muutoksia jos toissijaisten perillisten määrä muuttuu. Minusta ihan reilu jako ja hyväksyisin vaikka olisin ollut siinä 1/12 ryhmässä. Mutta kun perittävä on näin kaukainen, riitoja tullee joka tapauksessa. Hänen olisi kannattanut ennen lahjoittaa omaisuutensa hyväntekeväisyyteen!
Juuri näin, tämä riitely ja sukulaisten välien katkeilu olisi vältetty kokonaan jos perintö olisi mennyt jonnekin täysin perheen ulkopuolelle. Sillä joka kommentoi että olen kultalusikka suussasyntynyt lellikki ja kukaan ei voi ymmärtää miten jotakuta voidaan kohdella huonosti. No kun tässä sopassa ei ole yhtään ainoaa rintaperillistä. Ketään ei ole kohdeltu epäreilusti vainajan eläessä; hän jätti omaisuutensa toissijaisille perijöilleen perintökaaren mukaan riippumatta siitä kuka lopullisista perijöistä oli läheinen tai ei. Kaikki ovat tasan "samantasoisia" jälkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen käyttämään kaiken varallisuuden ennen kuolemaa, vaikka eihän sitä voi tietää milloin kukakin kuolee. Ei jää tapeltavaa.
Tai jakaa jo eläessään perillisilleen omaisuutensa.
Vanhemmallani on syöpä. Pitäisikö hänen pistää kaikki haisemaan nyt vuoden sisällä vai miten pitäisi toimia, jos elääkin vielä 20 vuotta?
Mäkin olen aina ihmetellyt näitä perintöriitoja. Minusta on tarpeeksi järkyttävää ja surullista, kun omainen kuolee, eikä voisi vähempää kiinnostaa, kuka saa ja mitä. Minulle tulee huono omatunto jo ihan ajatuksestakin, että saisin rahaa rakkaan omaiseni kuolemasta. Tai sitten jos kuollut omainen ei ole koskaan ollut läheinen, perinnönjako kiinnostaa vielä vähemmän. Jos ei kuolleen kanssa ollut kummoisissa väleissä, miksi kokisin niin kiihkeästi olevani oikeutettu perintöön? Noh, itselläni on tuo vielä edessä, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu... Ehkäpä minä saan joltain omaiseltani kiitettävän siivun perintöä, ja siitä sitten joku muu perillinen suivaantuu ja ajaudun riitaan tahtomattani.
Niin, ei se välttämättä ole raha, joka saa ihmiset suunniltaan. Sukuni eräässä haarassa on ihania lämpimiä ja lahjakkaita ihmisiä, näin heitä viimeksi tänään, mutta tunnearvokkaan roinan pesänjakoa he eivät saa suoritettua. Siksi koko kuolinpesä on sullottuna mummolaan säppien taakse, eikä tuota huoneistoa voi sen takia käyttää. Voih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä asioissa on hirveän helppoa kun asiat ovat selkeitä. Kuten ne yleensä ovat. On täysin selvää osoittaa kenellä on suurempi oikeus johonkin esineeseen. Yleensä joillain sukuun kuulumattomilla ei ole mitään saumaa niissä kinkereissä. Jos tappelemaan aletaan niin oikeudessa on sitten helppo langettaa syytteet ja korvausvaatimukset ahneille paskoille. Näissä asioissa moraali menee yli kaiken muun, ja joka ei sitä hyväksy, saa maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei se välttämättä ole raha, joka saa ihmiset suunniltaan. Sukuni eräässä haarassa on ihania lämpimiä ja lahjakkaita ihmisiä, näin heitä viimeksi tänään, mutta tunnearvokkaan roinan pesänjakoa he eivät saa suoritettua. Siksi koko kuolinpesä on sullottuna mummolaan säppien taakse, eikä tuota huoneistoa voi sen takia käyttää. Voih!
Oliskohan parempi polttaa koko mörskä ja sitten jakaa vakuutuskorvaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä asioissa on hirveän helppoa kun asiat ovat selkeitä. Kuten ne yleensä ovat. On täysin selvää osoittaa kenellä on suurempi oikeus johonkin esineeseen. Yleensä joillain sukuun kuulumattomilla ei ole mitään saumaa niissä kinkereissä. Jos tappelemaan aletaan niin oikeudessa on sitten helppo langettaa syytteet ja korvausvaatimukset ahneille paskoille. Näissä asioissa moraali menee yli kaiken muun, ja joka ei sitä hyväksy, saa maksaa.
"On täysin selvää osoittaa kenellä on suurempi oikeus johonkin esineeseen"
Avaatko tuota vähän? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mussa vikaa / en ymmärrä viestiä 27? Vai yrittääkö olla sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Onko mussa vikaa / en ymmärrä viestiä 27? Vai yrittääkö olla sarkasmia?
No, en ymmärtänyt minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei se välttämättä ole raha, joka saa ihmiset suunniltaan. Sukuni eräässä haarassa on ihania lämpimiä ja lahjakkaita ihmisiä, näin heitä viimeksi tänään, mutta tunnearvokkaan roinan pesänjakoa he eivät saa suoritettua. Siksi koko kuolinpesä on sullottuna mummolaan säppien taakse, eikä tuota huoneistoa voi sen takia käyttää. Voih!
Oliskohan parempi polttaa koko mörskä ja sitten jakaa vakuutuskorvaukset.
Ei sitä saa polttaa! :D Oma mummolani on samassa kiinteistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.
Miksi omaisuus pitäisi jakaa tasan kaikkien perijöiden kesken? Tässä tapauksessa jos ei olisi ollut testamenttia, perintö olisi mennyt 1/3 kaikille toissijaisille perijöille. Joskus aikanaan heidän kuollessaan tämä perintö -jos siitä siinä vaiheessa olisi mitään jäljellä- menisi jakoon kussakin perheessä samalla lailla kuin nytkin. Tässä säästetään yksi kierros perintöveroja sekä perintö tulee yhtä sukupolvea nuoremmille, joilla on varmaan enemmän käyttöä sille kuin eläkeikää lähestyvillä vanhemmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.
Miksi omaisuus pitäisi jakaa tasan kaikkien perijöiden kesken? Tässä tapauksessa jos ei olisi ollut testamenttia, perintö olisi mennyt 1/3 kaikille toissijaisille perijöille. Joskus aikanaan heidän kuollessaan tämä perintö -jos siitä siinä vaiheessa olisi mitään jäljellä- menisi jakoon kussakin perheessä samalla lailla kuin nytkin. Tässä säästetään yksi kierros perintöveroja sekä perintö tulee yhtä sukupolvea nuoremmille, joilla on varmaan enemmän käyttöä sille kuin eläkeikää lähestyvillä vanhemmillaan.
ymmärrän täysin mitä tarkoitat, mutta silti se ei ole oikeudenmukaista, koska he EIVÄT OLE perimässä vanhempiaan, vaan jonkun muun kaukaisemman henkilön. Tottakai hän saa testamentata miten tahtoo, mutta ymmärrän aivan täysi sen ketutuksen ,kun sitä ei voi jakaa tasan kaikkien perimään oikutettujen kanssa, vaan katsotaan, kuinka monta sisarusta ja vieläpä sisarpuolta kenelläkin on. lakia pitäisi muuttaa, koska tuo on täysin epäreilu tilanne. Eli jos sulla on 15 sisarusta, käytännössä et tule KOSKAAN elämässäsi perimään KETÄÄN suklaista etkä MITÄÄN, heidä takia. Serkku joka on ainoa lapsi, saa kaiken moninkertaisena lain suojaamana oikein. Vääryys.Tätä lakia ei ole mielestäni ajateltu loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
ap, olet juuri yksi niistä ylimielisistä jolla ei ole omakohtaista kokemusta väärinkohtelusta. OLet joku onnettaren kultapossu joka syntyi kultalusikka suussa. Sinä et voi TIETÄÄ miltä tuntuu jos oma vanhempi on SUOSINUT JÄRJETTÖMMÄSTI yhtä JÄLKELÄISTÄN, tai ollut yhden rikollisen jälkeläisen hyväksikäytettävänä kymmenen vuotta, ja tämä valehteleva jälkeläinen pimittää kaikki ennakkoperintönsä, kavaltaa kuolinpesän, käy vainajan kuolinpäivänä tyhjentämässä kaikki arvokorut itselleen ja jakaa ne omille lapsilleen, varastaa kaiken arvokkaan mikä irti lähtee kuolinpesästä ennen laillista ja rehelistä jakoa: Näin kävi minulle.
kuvittelin tyhmässä mielessäni aiemmin että "Joo, varmasti oikeus toteutuu sitten kun vanhemmastani aika jättää" ja että ennakoperintöjä saanut toinen osakas tunnustaa kaiken mitä on hyötynyt riistämällä ja painostamalla sairasta vanhusta, mutta ehei, ei se mennyt sinnepäinkään, vaan kieroilu paheni vielä 10 kertaa pahemmaksi!
Valehtelua päin naamaa, valehtelua perunkirjoihin, ryöstöä ja sairasta kavallusta sain osakseni, kun luulin saavanii oikeudenmuakaisuutta, siitä syystä että vainaja ei ollut huomioinut minua samanarvoisesti eläessään kuin toista osakasta . Koe ensin se ja tule sitten pilkkaamaan niitä väärinkohdeltuja jotka kokee haluavanasa oikeudenmukaisen hyviyksen kärsimisestään edes pienessä mittakaavassa.
Ja, toinen seikka, jos sinä olet hyvätuloinen ja onnellinen elämässäsi, ja on mukavasti rahaa pankkitililläsi, tuo asenne on aivan typillnen, olet omavarainen ja pystyt mukavasti hautaamaan omaisesi vaikka omasta pussistasi, eikä se tunnu missään. Mutta jos tilanne onkin päinvastainen, kuolinpesä on ylivelkainen ja kukaan EI SUOSTU maksaman hautajaisia tai menoja, niiin kyllä se kuule alkaa ketuttaa , kun ei ole mistä ottaa ,lainatako pitäisi?
tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.
Oliko siitä mitä toinen oli saanut pantu toimeen lahjaverotusta? Silloin verottajalla on lahjakirjat annetusta omaisuudesta. Jos niissä ei ole erikseen mainittu, että lahja ei ole ennakkoperintöä se katsotaan sellaiseksi.
Mä ainakin ymmärrän sun tunteesi _täysin_. Kamalaa miten kukaan ihminen haluaa jättää jälkeensä katkeruutta ja epäoikeudenmukaisuutta ja toimia niin, että ne hyväuskoiset ja kiltit kärsii ja jo valmiiksi ahneet voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen aina ihmetellyt näitä perintöriitoja. Minusta on tarpeeksi järkyttävää ja surullista, kun omainen kuolee, eikä voisi vähempää kiinnostaa, kuka saa ja mitä. Minulle tulee huono omatunto jo ihan ajatuksestakin, että saisin rahaa rakkaan omaiseni kuolemasta. Tai sitten jos kuollut omainen ei ole koskaan ollut läheinen, perinnönjako kiinnostaa vielä vähemmän. Jos ei kuolleen kanssa ollut kummoisissa väleissä, miksi kokisin niin kiihkeästi olevani oikeutettu perintöön? Noh, itselläni on tuo vielä edessä, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu... Ehkäpä minä saan joltain omaiseltani kiitettävän siivun perintöä, ja siitä sitten joku muu perillinen suivaantuu ja ajaudun riitaan tahtomattani.
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos saat perintöä tahtomattasi niin voit joko a) luopua siitä tai b) ottaa sen vastaan ja antaa kemelle haluat.
Jos luovut perinnöstä et voi ohjailla minne se menee mutta jos otat sen vastaan maksat perintöverot ja saaja lahjaverot.
Eli käytännössä luopumalla vältät riidat ja sen, että maksaisit verojakaan.
Että voi ihmisestä paistaa tekopyhyys kauas, jos et oikeasti ollut kumpaakaan näistä vaihtoehdoista sisäistänyt asenteellasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.
Miksi omaisuus pitäisi jakaa tasan kaikkien perijöiden kesken? Tässä tapauksessa jos ei olisi ollut testamenttia, perintö olisi mennyt 1/3 kaikille toissijaisille perijöille. Joskus aikanaan heidän kuollessaan tämä perintö -jos siitä siinä vaiheessa olisi mitään jäljellä- menisi jakoon kussakin perheessä samalla lailla kuin nytkin. Tässä säästetään yksi kierros perintöveroja sekä perintö tulee yhtä sukupolvea nuoremmille, joilla on varmaan enemmän käyttöä sille kuin eläkeikää lähestyvillä vanhemmillaan.
Perinnöstä luopuminen hyvänä asiana mainittu.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.
Miksi omaisuus pitäisi jakaa tasan kaikkien perijöiden kesken? Tässä tapauksessa jos ei olisi ollut testamenttia, perintö olisi mennyt 1/3 kaikille toissijaisille perijöille. Joskus aikanaan heidän kuollessaan tämä perintö -jos siitä siinä vaiheessa olisi mitään jäljellä- menisi jakoon kussakin perheessä samalla lailla kuin nytkin. Tässä säästetään yksi kierros perintöveroja sekä perintö tulee yhtä sukupolvea nuoremmille, joilla on varmaan enemmän käyttöä sille kuin eläkeikää lähestyvillä vanhemmillaan.
ymmärrän täysin mitä tarkoitat, mutta silti se ei ole oikeudenmukaista, koska he EIVÄT OLE perimässä vanhempiaan, vaan jonkun muun kaukaisemman henkilön. Tottakai hän saa testamentata miten tahtoo, mutta ymmärrän aivan täysi sen ketutuksen ,kun sitä ei voi jakaa tasan kaikkien perimään oikutettujen kanssa, vaan katsotaan, kuinka monta sisarusta ja vieläpä sisarpuolta kenelläkin on. lakia pitäisi muuttaa, koska tuo on täysin epäreilu tilanne. Eli jos sulla on 15 sisarusta, käytännössä et tule KOSKAAN elämässäsi perimään KETÄÄN suklaista etkä MITÄÄN, heidä takia. Serkku joka on ainoa lapsi, saa kaiken moninkertaisena lain suojaamana oikein. Vääryys.Tätä lakia ei ole mielestäni ajateltu loppuun asti.
Siis haluaisit, että perintö menee tasan vanhimmalle polvelle, joka sitten jakaa sen jälkeläisilleen miten taitaa?
Vai että perintöä saa jokainen jälkeläinen oman osuutensa verran jos perintö jaetaan jälkeläisten lukumäärällä?
19 -yläpeukutin kommenttiasi, lukematta kokonaan mihin peukutit. Olen samaa mieltä siinä suhteessa, että sisarusten välisiin riitoihin ei tule sotkeentua. Paitsi, jos on ollut sisarusten elinajan saman katon alla seuraamassa syitä, vauvasta asti. Pettynyt ihmiseen -nimimerkki ei liene niinkään sekaantuneen riitoihin, vaan jokseenkin joviaalina lapsenlapsena antoi viisaan ohjeen vanhemmille sukulaisille. Näitä vastaavia ohjeita tarvittaisiin perinnönjakajienkin kesken toisilleen enemmän, herätys ja hälytys sukulaisten keskuuteen. Perintöriidoista suku kaikkoaa, harvenee ja lopulta ihminen on yksin,