Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmiset taantumaan hiekkalaatikkotasolle kun tulee perinnönjako eteen?
30.04.2016 |
Olen kuullut lähinnä vain riitaisista perinnönjaoista ja nyt joudun sellaista itsekin todistamaan/ olemaan osallisena.
Etäisempi sukulainen ilman rintaperillisiä kuoli ja jätti jälkeensä testamentin. Simppeliä ja helppoa voisi luulla. Eikä olekaan. Testamentissä mentiin toissijaisten perillisten yli yhden sukupolven yli mutta jako tehtiin perintökaaren hengessä heidän jälkeläistensä kesken. Toissijaisia perillisiä on kolme eli laskennallinen perintäosuus on 1/3 heihin nähden. Näistä kolmesta jokaisella on eri määrä jälkeläisiä ja siten näiden tällä testamentilla pesänosakkaiksi päässeiden jälkeläisten perintöosuus vaihtelee; yhdellä kaksi jälkeläistä ( eli 1/3*1/2 = 1/6) toisella kolme (1/3 *1/3 = 1/9) ja yhdellä 4 kahdesta eri avioliitosta eli (1/3*1/4 = 1/12)
Nyt sitten osa näistä yhden 1/12 perivistä on nostanut järjettömän äläkän kuinka epäreilu ja väärin testamentti on. Irtaimisto jaettiin arvalla kaikkien kesken --> kuulemma syrjien kahta 1/12 peirjää -kukaan ei käsitä logiikkaa ja jos arpatulosta ei halunnut; sen sai jättää ottamatta vastaan. Nämä "ylijäämätavarat" olivat sitten vapaata riistaa kaikille ja lopuksi jäi vielä tavaraa, jota vietiin UFF:lle ja kierrätyskeskukseen. Siitä huolimatta jokaisesta pesääntulevasta laskusta nousee riita....ennen ja jälkeen.... huoh. Kun mikään ei tässä maailmassa ole ilmaista; ei edes tavaran hävittäminen tai asunnon myynti tai muuttosiivous tai pesänjakajan työpanos.
Jep; olen yksi niistä 1/9 perijöistä mutta silti ei tule mieleenikään rähistä. Ylipäätään koko perintö on pieni lottovoitto minulle muttei muuta talouttani järkyttävästi mihinkään suuntaan. Lopullinen perittävä summa tulee olemaan muutamia kymmeniätuhansia; ei miljoonia.
Mikä ihme saa ihmiset rähjäämään testamentista? (se testamentin tekijä on kuollut ja sai testamentata omaisuutensa aivan miten tahtoi) ja/ tai siitä että perheissä on eri määrä lapsia (niinkuin meistä joku voisi vaikuttaa takautuvasti vanhempiemme perhesuunnittelukuvioihin vuosikymmeniä sitten)? Voi arvata että tämä suku on totaalisen jakautunut eikä enää olla puheväleissä juuri kukaan kenenkään kanssa. Eikä enää koskaan tule olemaankaan
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu aina että testamentin ei tarvitse olla reilu. Riittää että se on juridisesti oikein laadittu ja kertoo vainajan tahdon. Millään muutta ei ole merkitystä.
Onneksi lakiosuuden voi vaatia testamentista huolimatta, jos vi**uilemaan ryhdytään.
Tietenkin eikä sitä kukaan kiistä. Mutta lopun (tai kaiken jos rintaperillisiä ei ole) saa jakaa juuri kuten haluaa eikä siinä ole perijöillä nokan koputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan sitä, että edes kehdataan riidellä rahasta, minkä eteen ei ole tehty mitään. Perintörahoja ei ole ansaittu kertakaikkisen mitenkään joten röyhkeä asenne tuntuu aivan pöyristyttävältä. Ja jos on omasta rahasta pulaa ja siksi se perintö on niin tärkeää, niin mitenkä olisi se oman rahan tienaaminen ennemmin?
Itse toivon, että vanhempani eivät jätä perintöä, vaan käyttävät omaisuutensa itse ja nauttivat elämästä.
Edellinen sukupolvi on myös perinyt rahansa eikä ole tehnyt niiden rahojen eteen mitään. Silti hanakasti ottivat perinnöt vastaan. Ajatella.
Itse en ymmärrä lainkaan sitä jos riidellään testamentilla jaetusta rahasta. Se on vainajan tahto ja piste. Mutta surullisempia ovat ne tapaukset joissa lakiosista aletaan vääntämään niin että jonkun mielestä muiden sisarusten pitäisi luopua omasta osuudestaan hänen hyväkseen kun hän on omasta mielestää tehnyt jotain enemmän tai ansainnut enemmän.
Tiedän tapauksen jossa yksi kolmesta sisaruksesta luopui kokonaan osuudestaan yhden vaatimuksesta kun ei jaksanut sitä riitelyä. Toinen sisaruksista ei taas antanut periksi vaan otti oman osuutensa. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin nuo perintöä saaneet ovat paljon varakkaampia kuin luopunut sisarus kun perintöä on sijoitettu vuosikymmenten kuluessa tuottavasti. Ja kun ovat nyt itse sen ikäisiä että kuolevat milloin vain, tuo vääryydellä saatu varakkuus periytyy vielä sitten seuraavallekin polvelle mutta vain kahden sisaruksen jälkeläisten kohdalla, ei sen yhden joka oli liian kiltti.
Traagisinta on että tuo nykyinen perivä nuori polvi ei edes tiedä että omaisuus on aikoinaan jaettu epäreilusti vaan selkeästi kuvittelevat että sama osuus on tullut myös tuon yhden siaruksen osalle ja tuo yksi on vain "hukannut" sen jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen ainoa lapsi
Äidin osalta onneksi näin. Isällä kolme lasta lisäkseni, mutta ihan sama jos sieltä jotain tulee. Tädillä ei ole lapsia ollenkaan, muttei kummoista omaisuuttakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä unohtuu aina että testamentin ei tarvitse olla reilu. Riittää että se on juridisesti oikein laadittu ja kertoo vainajan tahdon. Millään muutta ei ole merkitystä.
Onneksi lakiosuuden voi vaatia testamentista huolimatta, jos vi**uilemaan ryhdytään.
Ap:n tapauksessa vainajalla ei ollut rintaperillisiä = ei oikeutta lakiosuuteen kenellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä lainkaan sitä jos riidellään testamentilla jaetusta rahasta. Se on vainajan tahto ja piste. Mutta surullisempia ovat ne tapaukset joissa lakiosista aletaan vääntämään niin että jonkun mielestä muiden sisarusten pitäisi luopua omasta osuudestaan hänen hyväkseen kun hän on omasta mielestää tehnyt jotain enemmän tai ansainnut enemmän.
Tiedän tapauksen jossa yksi kolmesta sisaruksesta luopui kokonaan osuudestaan yhden vaatimuksesta kun ei jaksanut sitä riitelyä. Toinen sisaruksista ei taas antanut periksi vaan otti oman osuutensa. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin nuo perintöä saaneet ovat paljon varakkaampia kuin luopunut sisarus kun perintöä on sijoitettu vuosikymmenten kuluessa tuottavasti. Ja kun ovat nyt itse sen ikäisiä että kuolevat milloin vain, tuo vääryydellä saatu varakkuus periytyy vielä sitten seuraavallekin polvelle mutta vain kahden sisaruksen jälkeläisten kohdalla, ei sen yhden joka oli liian kiltti.
Traagisinta on että tuo nykyinen perivä nuori polvi ei edes tiedä että omaisuus on aikoinaan jaettu epäreilusti vaan selkeästi kuvittelevat että sama osuus on tullut myös tuon yhden siaruksen osalle ja tuo yksi on vain "hukannut" sen jonnekin.
Osittain syy on myös lainsäädännössämme. Jos oikeuteen mennään, niin vainajan tahto on toisarvoinen ja ainut ratkaiseva asia on se onko testamentti laadittu muodollisesti oikein vai onko jotenkin saivartelemalla mahdollista saada se mitätöityä.
Meillä on hyvin toimiva järjestelmä avioehtosopimuksen rekisteröintiin maistraatissa. Miksi samaa vaatimusta ei voida ottaa käyttöön testamentille? Samalla on syytä luopua testamentin pikkumaisista muotomääräyksistä ja riittää kun siitä ilmenee vainajan tahto.
En ymmärrä ollenkaan sitä, että edes kehdataan riidellä rahasta, minkä eteen ei ole tehty mitään. Perintörahoja ei ole ansaittu kertakaikkisen mitenkään joten röyhkeä asenne tuntuu aivan pöyristyttävältä. Ja jos on omasta rahasta pulaa ja siksi se perintö on niin tärkeää, niin mitenkä olisi se oman rahan tienaaminen ennemmin?
Itse toivon, että vanhempani eivät jätä perintöä, vaan käyttävät omaisuutensa itse ja nauttivat elämästä.