Mikä saa ihmiset taantumaan hiekkalaatikkotasolle kun tulee perinnönjako eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.

Miksi omaisuus pitäisi jakaa tasan kaikkien perijöiden kesken? Tässä tapauksessa jos ei olisi ollut testamenttia, perintö olisi mennyt 1/3 kaikille toissijaisille perijöille. Joskus aikanaan heidän kuollessaan tämä perintö -jos siitä siinä vaiheessa olisi mitään jäljellä- menisi jakoon kussakin perheessä samalla lailla kuin nytkin. Tässä säästetään yksi kierros perintöveroja sekä perintö tulee yhtä sukupolvea nuoremmille, joilla on varmaan enemmän käyttöä sille kuin eläkeikää lähestyvillä vanhemmillaan.

ymmärrän täysin mitä tarkoitat, mutta silti se ei ole oikeudenmukaista, koska he EIVÄT OLE perimässä vanhempiaan, vaan jonkun muun kaukaisemman henkilön. Tottakai hän saa testamentata miten tahtoo, mutta ymmärrän aivan täysi sen ketutuksen ,kun sitä ei voi jakaa tasan kaikkien perimään oikutettujen kanssa, vaan katsotaan, kuinka monta sisarusta ja vieläpä sisarpuolta kenelläkin on. lakia pitäisi muuttaa, koska tuo on täysin epäreilu tilanne. Eli jos sulla on 15 sisarusta, käytännössä et tule KOSKAAN elämässäsi perimään KETÄÄN suklaista etkä MITÄÄN, heidä  takia. Serkku joka on ainoa lapsi, saa kaiken moninkertaisena lain suojaamana oikein. Vääryys.Tätä lakia ei ole mielestäni ajateltu loppuun asti.

No siinä voi syyttää sitten omia vanhempiaan, että miksi on pitänyt lisääntyä kuin kanit. :) Jos raha on niin tärkeää, niin voihan sitä vaikka tappaa sisaruksensa, jotta voisi maksimoida perintönsä... :)))

Vierailija kirjoitti:

ap, olet juuri yksi niistä ylimielisistä jolla ei ole omakohtaista kokemusta väärinkohtelusta. OLet joku onnettaren kultapossu joka syntyi kultalusikka suussa. Sinä et voi TIETÄÄ miltä tuntuu jos oma vanhempi on SUOSINUT JÄRJETTÖMMÄSTI yhtä JÄLKELÄISTÄN, tai ollut yhden rikollisen jälkeläisen hyväksikäytettävänä kymmenen vuotta, ja tämä valehteleva jälkeläinen pimittää kaikki ennakkoperintönsä, kavaltaa kuolinpesän, käy vainajan kuolinpäivänä tyhjentämässä kaikki arvokorut itselleen ja jakaa ne omille lapsilleen, varastaa kaiken arvokkaan mikä irti lähtee kuolinpesästä ennen laillista ja rehelistä jakoa: Näin kävi minulle.

kuvittelin tyhmässä mielessäni aiemmin että "Joo, varmasti oikeus toteutuu sitten kun vanhemmastani aika jättää" ja että ennakoperintöjä saanut toinen osakas tunnustaa kaiken mitä on hyötynyt riistämällä ja painostamalla sairasta vanhusta, mutta ehei, ei se mennyt sinnepäinkään, vaan kieroilu paheni vielä 10 kertaa pahemmaksi!

Valehtelua päin naamaa, valehtelua perunkirjoihin, ryöstöä ja sairasta kavallusta sain osakseni, kun luulin saavanii oikeudenmuakaisuutta, siitä syystä että vainaja ei ollut huomioinut minua samanarvoisesti eläessään kuin toista osakasta . Koe ensin se ja tule sitten pilkkaamaan niitä väärinkohdeltuja jotka kokee haluavanasa oikeudenmukaisen hyviyksen kärsimisestään edes pienessä mittakaavassa.

Ja, toinen seikka, jos sinä olet hyvätuloinen ja onnellinen elämässäsi, ja on mukavasti rahaa pankkitililläsi, tuo asenne on aivan typillnen, olet omavarainen ja pystyt mukavasti hautaamaan omaisesi vaikka omasta pussistasi, eikä se tunnu missään. Mutta jos tilanne onkin päinvastainen, kuolinpesä on ylivelkainen ja kukaan EI SUOSTU maksaman hautajaisia tai menoja, niiin kyllä se kuule alkaa ketuttaa , kun ei ole mistä ottaa ,lainatako pitäisi?

tuo asenne on ylimielistä, ja niin tyypillistä jos ei ole kokenut sitä kolikon toista puolta.Ja, sinun tapauksessa, olen samaa mieltä että 1/12 osaa saava tulee syrjityksi verrattuna 1/6 nähden periviin, ja se on väärin, jos olivat yhtä etäisiä/läheisä vainajaan nähden.. Perijöiden lukumäärän mukaan pitäisi jakaa koko jäämistö, ei omien sisarusten luvun mukaan. Ällistyttävä vääryys.

Perussuomalaisen kommentti, eipä tule muuta mieleen.

Tuolla kyllä pääsisi kikkailemaan, jos oikein ennakoi. Tekee 10 lasta ja luopuu perinnöstä jälkipolven hyväksi, niin perintöosuus jopa kymmenkertaistuu! Mutta jos muutkin tekee näin niin lopulta kenellekään ei jää juuri mitään kun jakajia riittää.

Juuri nämä tyypit tekee perinnönjaon hankalaksi jotka eivät halua hyväksyä jaon perusteita.

Ei kai voi kenellekään olla yllätys että perheen lapsiluku vaikuttaa myös joskus kaukaisuudessa perintöasioihin? Jos sulla on 2 lasta, niin heille jää todennäköisesti enemmän/nenä kuin siinä tapauksessa, että sinulla on 5 lasta. Ihan peruselämää.

Perinnöstä voi luopua mutta jos itsellä on perillisiä, perintö menee heille.

Vierailija kirjoitti:

Kylla sitä on riidelty vanhoista telkkareista ja piti yhden sukulaismiehen saada väkisellä mummonsa vanha saumurikin ettei vaan sisko sitä saa. Tietääkseni tuo mies ei ole ikinä ommellut.

Puhumattakaan sitten siitä kun tapellaa jostakin oikeasti arvokkaasta

Meidän suvussa lehtipuhaltimesta lähti perintöriita, joka rikkoi kymmenien ihmisten välit vuosikausiksi ja tällä hetkellä perinnönjaosta muhii jo neljäs oikeuskäsittely. Ei ole miljoonista kyse, vaan muutamasta kymppitonnista ja vanhasta huonokuntoisesta, keskellä ei-mitään sijaitsevasta kiinteistöstä, jonka arvo on max 50000 €. Ja tietysti siitä lehtipuhaltimesta.... Käsittämätön juttu. En kuulu riitelijöihin, mutta isäni kuuluu. Uskomattomalla tarmolla mm. isäni ja äitini ovat riitelyyn paneutuneet.

Eihän nämä mitään harvinaisuuksia ole. Itselläni on suvusta kokemuksia, kun erään perheen vanhemmat kuolivat 80-luvulla. Perheen "lapset" (8 kpl) olivat siinä vaiheessa kaikki yli 50-vuotiaita, omat uransa ja omaisuutensa tehneitä, osa jo eläkkeellä itsekin olevia mummoja ja pappoja. Riita oli kotimökistä ja sitä ympäröivä parin hehtaarin metsäpalsta kainuun syrjäkylässä.

Omaisuuden arvo oli korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia markkoja, käytännössä pelkkä metsän arvo. Hirsinen mökki kun hoidon puutteessa lahosi pystyyn irtaimistoineen, eikä vanha pariskunta sen kummemmin olleet pienviljelijöinä kyenneet muutakaan varallisuutta kasvattamaan. Laskeskelin aikoinani, jos omaisuus olisi myyty, perintöverojen ja muiden kulujen kanssa yksi perijä olisi saanut ehkä viisituhatta markkaa käteen 90-luvun arvolla mitattuna,

En ole ihan varma viimeisistä käänteistä, mutta suurin osa sisaruksista on jo kuollut. Nekin vähäiset ovat puhumattomissa riidoissa keskenään, ja perintö on edelleen jakamatta. Voisi kysyä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä.

Lehtipuhaltimesta nejä oikeustaistelua.... Ei ihme että oikeuslaitos on ruuhkautunut

Meillä isän uusi puoliso olisi halunnut jättää perinnönjaon ulkopuolelle "omasta pienestä eläkkeestään" hankkimansa astiastot ym. ja jakaa ne tietysti suoraan omille lapsilleen. Ei millään tajunnut että molempien omaisuudet lasketaan yhteen ja sitten tehdään jako.

Jos ilkeitä olisi oltu, niin oltaisiin ehdotettu että selvä, isäni (suurehkosta johtajan) eläkkeestä hankittu omaisuus jaetaan meidän puolen sisarusten kesken ja hänen eläkkeestään hankitut tavarat hän saa pitää itse.

Jaossa oli kuitenkin mm. isäni arvokiinteistö vs hänen astiansa.

Surullisi tarinoita. Onko kaiken takana vaan joku lapsuudessa vääräksi koettu jäätelönjako tms?

Jotenkin hullua että samalla kun nillitetään perintöveron määrästä ja epäreiluudesta niin samalla ollaan valmiita niin tappelemaan kalliisti oikeudessa kuin muuten vaankin ihan kaikesta naurettavastakin. Ihmiset sokaistuu jotenkin

Angempani erosivat kun itse olin ihan vauva. Ikinä rn ole isän puolen suvun enkä isän kanssa Ollut tekemisissä.

Selvisi että isän puolen isoisä oli jättänyt minulle tuhansia euroja rahaa, perinnöksi.

Äitipä piti rahat itsellään, mulle ei puhunut mitään. Tiedän ettei mennyt ihan oikein mutta minkäs teet.

Äidin kanssa ei auta isästäni eli hänen ex miehestä puhua sanaakaan. Se vaan ei käy.

Ap miten tilanne sujui loppupeleissä, riitauttiko joku testamentin? Ihmettelen ihmisten ahneutta, tässäkään tapauksessa vainajalla ei ole ollut rintaperillisiä ja hänhän on oikeutettu silloin testamenttamaan omaisuutensa ihan miten haluaa.

Minulle on tulossa samatyyppinen tilanne. Tulen perimään iäkkään sukulaisen jolla ei ole rintaperillisiä. Testamentti on tehty yli 10v sitten ja siinä omaisuus jaettu minun ja muutaman muun sukulaisen kesken perittävän tahdon mukaisesti. Olen ollut lapsesta saakka läheinen tämän perittävän kanssa ja jo vuosia hoitanut kaikki hänen asiansa, auttanut ja käynyt hoitamassakin. Jotkut noista muista perijöistä eivät ole ainakaan 15 vuoteen edes käynet häntä katsomassa. Yksi in jo nyt ilmaissut että hänen olisi pitänyt saada enemmän :o Pelkään silti et joku noista riitauttaa testamentin vaikka saavat sieltä oman osuutensa. Tasaisesti sitä ei ole jaettu mutta suomalaisellani ilman rintaperllisiä on oikeus jakaa se miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Angempani erosivat kun itse olin ihan vauva. Ikinä rn ole isän puolen suvun enkä isän kanssa Ollut tekemisissä.

Selvisi että isän puolen isoisä oli jättänyt minulle tuhansia euroja rahaa, perinnöksi.

Äitipä piti rahat itsellään, mulle ei puhunut mitään. Tiedän ettei mennyt ihan oikein mutta minkäs teet.

Äidin kanssa ei auta isästäni eli hänen ex miehestä puhua sanaakaan. Se vaan ei käy.

Juma....ta äitisi siis kavalsi sinun rahasi 🤯💩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Angempani erosivat kun itse olin ihan vauva. Ikinä rn ole isän puolen suvun enkä isän kanssa Ollut tekemisissä.

Selvisi että isän puolen isoisä oli jättänyt minulle tuhansia euroja rahaa, perinnöksi.

Äitipä piti rahat itsellään, mulle ei puhunut mitään. Tiedän ettei mennyt ihan oikein mutta minkäs teet.

Äidin kanssa ei auta isästäni eli hänen ex miehestä puhua sanaakaan. Se vaan ei käy.

Juma....ta äitisi siis kavalsi sinun rahasi 🤯💩

Se on RIKOS

Vierailija kirjoitti:

Meillä isän uusi puoliso olisi halunnut jättää perinnönjaon ulkopuolelle "omasta pienestä eläkkeestään" hankkimansa astiastot ym. ja jakaa ne tietysti suoraan omille lapsilleen. Ei millään tajunnut että molempien omaisuudet lasketaan yhteen ja sitten tehdään jako.

Jos ilkeitä olisi oltu, niin oltaisiin ehdotettu että selvä, isäni (suurehkosta johtajan) eläkkeestä hankittu omaisuus jaetaan meidän puolen sisarusten kesken ja hänen eläkkeestään hankitut tavarat hän saa pitää itse.

Jaossa oli kuitenkin mm. isäni arvokiinteistö vs hänen astiansa.

Sinä et nyt ole aivan tajunnut tätä asiaa. Omaisuuksen yhteen laskeminen ei ole perinnönjakoa vaan ositusta. Ja jos isäsi on ollut paljon varakkaampi kun puolisonsa, tuo puoliso on saanut pitää kaiken omansa ja saanut lisäksi vielä tasinkoa isäsi osuudesta. Vasta isällesi jääneestä osuudesta on sitten jaettu perintö.

Hän siis saa luonnollisestikin pitää sen rakkaan astiastonsa ja saa vielä lisäksi paljon muuta.

Ihmisiltä unohtuu aina että testamentin ei tarvitse olla reilu. Riittää että se on juridisesti oikein laadittu ja kertoo vainajan tahdon. Millään muutta ei ole merkitystä.

Minä olen saanut 3 perintöä. Yhdestäkään ei olla tapeltu.

Onneksi olen ainoa lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiltä unohtuu aina että testamentin ei tarvitse olla reilu. Riittää että se on juridisesti oikein laadittu ja kertoo vainajan tahdon. Millään muutta ei ole merkitystä.

Onneksi lakiosuuden voi vaatia testamentista huolimatta, jos vi**uilemaan ryhdytään.

Olen kyllä nähnyt myös hyvin ja sovussa sujuneita perinnönjakoja. Esim. molempien isovanhempieni ja appiukkoni kuolinpesät jaettiin suht helposti ja sulassa sovussa, vaikka omaisuutta oli kohtuullisesti. Sekä irtaimistoa että likvidimpää omaisuutta.