Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostus taiteeseen, kirjallisuuteen ym. Mikä siinä kiehtoo?
30.04.2016 |
Selittäkää tietämättömälle. Itseäni nämä eivät kiinnosta. Miten itse näen näistä aiheista kiinnostuneet: hienostelijoita, nostavat itseään "rahvaan" yläpuolelle kykenemällä keskustelemaan taiteilijoista, kirjailijoista ja heidän tuotannosta.
Sen toki tiedän, että lukeminen sivistää. Mutta mikä jossain Dostojevskissa (esim.) kiehtoo?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Cheek-vertaus viittasi siihen, ettei Mozartilla ollut yleensä juuri kummempia taiteellisia päämääriä, hän soitti voita leivälleen siinä kuin kuka tahansa leipäpappi ja teki enimmäkseen tilaustöitä. Eivätkä tuon ajan hovit yleisesti ottaen olleet mitään suuria taiteentuntijoita
Mozart ei tehnyt musiikkia vain välinemotiiveista. Hän oli vapaamuurarina musiikillaan esim. voimakkaasti mukana tuon ajan valistuneissa mystiikkakäsityksissä - hänen isänsä oli Franz Mesmerin ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taide on aina kytköksissä aikaan, ajan arvomaailmaan ja historiaan. Avaa näkymiä aikaan, joka oli ennen. Nykytaide nostaa kysymyksiä ja haastaa "totuuksia".
Vierailija kirjoitti:
Äää kommenttini tuli tuplaten. Pahoitteluni! T. Picassoa inhoava
Te tuhlasitte nyt neitokainen kallista palstatilaa sekä palvelinkovalevyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on perehtynyt mielenkiinnostaan merkkivaatteisiin, niin miksei se tee hänestä jotain turhantärkeää snobia? Miksi se pätee vain taidealoihin?
Miten niin, totta kai tekee. Snobi voi olla vaikka kahvinkeitinten tai partaveitsien suhteen.
Tarkennan nyt vielä, että pelkkä perehtyneisyys ei tee kenestäkään snobia, siihen pitää liittyä ylenkatse muita kohtaan.
Snobi-inho taitaa liittyä uusliberalismin aatteeseen.
Minua kiinnostavat eniten modernin taiteen museot, kuten Kiasma, mistä löydän aina itseäni kiinnostavia juttuja, vaikka en koe kaikkia teoksia kiinnostaviksi. On mielenkiintoista, että joku ihminen haluaa esitellä ajatusmaailmaansa ja oivalluksiaan ja nostaa esille mielestään tärkeitä aiheita, välillä se onnistuu selkeämmin taiteen kautta. Niistä jutuista voi löytää yhtymäkohtia omaan elämään tai toisen hyvin erilainen kokemus voi yllättää. Minua kiinnostaa se, että jotkut asiat saavat toisen ihmisen elämässä niin suuren painoarvon, että hän haluaa muidenkin kiinnittävän huomion siihen. Olen utelias "kuuntelemaan". Esineiden, kuvien ja äänitysten avulla voi luoda kiinnostavan tunnelman, mihin katsoja voi eläytyä. Esim. jonkun lapsuutta kuvata teos, missä on rikkinäisiä leluja, valokuvia vihaisista ihmisistä ja valtavasti seteleitä, ristiriitaisesti taustalla hiljaisesti jotain iloista lasten musiikkia. Lisäksi seinällä olisi lyhyt kuvaus teoksen aiheesta. Tällainen teos voisi koskettaa ja päästää lähemmäksi sitä lapsuuden tunnelmaa, kuin sama asia kerrottuna sanallisesti. Herättäisi vaikka kokemuksen, kuinka lapsuus voi merkitä jollekin tällaista ja miten tämä tyyppi on nähnyt maailman lapsena hyvin erillä ravalla kuin minä. Minua kiehtoo, että suuri osa asioista jää arvoitukseksi ja muutama tärkeä juttu on paljastettu. Olen kiinnostunut ihmisyydestä ja siitä, miten eri tavoin ihmisen mieli rakentuu ja miten se vaikuttaa tulkintoihin maailmasta. Taidemuseossa saa itse valita, mihin keskittyy ja kuinka kauan, silloin kun on itsellä sopiva hetki olla avoin uusille ajatuksille. Lisäksi on miellyttävämpää miettiä tällaisia juttuja sopivan etäisyyden päästä, minkä taidemuseo luo, eikä alkaa analysoimaan niiden ihmisten ajattelua, joiden kanssa on tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivistys, se on hieno juttu. Kokeile joskus.
Onko? Mulle rittää että tienaan about 6.000e kuussa ja että pystyn lomailla, juhlia ja nussita paljon. Sivistys? No en tiä. Mihin se auttaa? Joskus se auttaa että saan pillua, mutta muuten ei kovin kiinnosta.
Olen kyllä sivistynyt mutta ei pidä sitä eritysen tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys, se on hieno juttu. Kokeile joskus.
Onko? Mulle rittää että tienaan about 6.000e kuussa ja että pystyn lomailla, juhlia ja nussita paljon. Sivistys? No en tiä. Mihin se auttaa? Joskus se auttaa että saan pillua, mutta muuten ei kovin kiinnosta.
Olen kyllä sivistynyt mutta ei pidä sitä eritysen tärkeänä.
Sivistys auttaisi siihen, että osaisit taivuttaa lomailla, juhlia ja nussia oikein kommentissasi. Fiksumpana saisit fiksumpaa pantavaa. Ellei kumppanilla ole väliä, nyrkki varmaan riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin Suomen kamaralla taitaa olla jopa enemmistö sellaisia ihmisiä, joilla on erittäin järkiperäinen suhtautuminen elämään. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Asenne sitten helposti sulkee ulos kulttuurin lukuunottamatta kaikkein yksinkertaisinta huumoria tai tarinankerrontaa. Elämme ihmiskasvoisessa fasismissa. Onneksi kouluissa on lisätty taito- ja taideaineita vastapainoksi, joka on luultavasti osaltaan ehkäissyt koulusurmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Cheek-vertaus viittasi siihen, ettei Mozartilla ollut yleensä juuri kummempia taiteellisia päämääriä, hän soitti voita leivälleen siinä kuin kuka tahansa leipäpappi ja teki enimmäkseen tilaustöitä. Eivätkä tuon ajan hovit yleisesti ottaen olleet mitään suuria taiteentuntijoita
Kirjoitit, että "Mozart oli rahvaan viihdettä", ja tarkoitit sillä että tuon ajan hovit eivät olleet taiteentuntijoita. Okei, en jatka tästä ettei tämä ketju mene juuri siihen, mistä aloittaja taideväkeä syytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä sä ap itse olet kiinnostunut? Miksi? Mikä siinä kiehtoo?
Mä en ehkä ole itse kiinnostunut samasta asiasta ja jos niin on, en voi mitenkään tajuta, miksi joku muu on siitä kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Cheek-vertaus viittasi siihen, ettei Mozartilla ollut yleensä juuri kummempia taiteellisia päämääriä, hän soitti voita leivälleen siinä kuin kuka tahansa leipäpappi ja teki enimmäkseen tilaustöitä. Eivätkä tuon ajan hovit yleisesti ottaen olleet mitään suuria taiteentuntijoita
Kirjoitit, että "Mozart oli rahvaan viihdettä", ja tarkoitit sillä että tuon ajan hovit eivät olleet taiteentuntijoita. Okei, en jatka tästä ettei tämä ketju mene juuri siihen, mistä aloittaja taideväkeä syytti.
Totta. Taitaa olla olemassa taiteentuntijoita ja "taiteentuntijoita" :) Taidehistorian tuntemus on mielestäni jonkinlainen minimiehto taiteentuntijuudelle, mutta ei vielä yksin riitä. Tietysti "taiteentuntija" lainausmerkeissä on sekin parempi kuin kulttuurivastainen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17 vinkkaa vielä:
Maksat Yle -veroa, halusit tai et. Saat kaikki Radion sinfoniaorkesterin konsertit (Yle Radio 1, Teema, Areena) kotiisi, eikä sinun tarvitse lähteä minnekään, ei miettiä mitä päällesi panet, ei ostaa lippua. Siellä sata miestä ja naista soittaa ja niiden edessä heiluttaa puikkoa tyyppi, joka "soittaa" sitä bändiä. Kokeile!
Teemalla esitetään myös mainioita dokumentteja taiteesta ja klassikkoelokuvia (kts. myös Areena -elokuvat).
Samalla periaatteella voit mennä kirjastoon. Kokeile vaikka Juhani Ahoa, hänen lastujaan tai Papin rouvaa. Tai Jane Austenin Järki ja tunteet (olet ehkä jo nähnyt leffan). Leffoissa on omat, ohjaajan valitsemat maailmat, lukemalla luot omat maailmasi ja kuvasi.
Dostojevskista en ala, se on maailman kokoinen aihe. Osasin lukea häntä vasta yli nelikymppisenä, kun elämänkokemusta oli jo sen verran, että saatoin ottaa vastaan hänen "suuren aiheensa", anteeksiannon ja armon.
Kaikki ei ole kaikille. On tyhmää tykätä jostakin siksi, että siitä jonkun mielestä kuuluu tykätä. Kulttuuri ei ole muoti. Eikä taiteen nauttimisessa edes ole kyse tykkäämisestä, vaan siitä, että saa itselleen jotakin: se voi olla traagista, raivostuttavaa, häiritsevääkin. Mutta aina kannattaa antaa itselleen mahdollisuus.
Entä jos taiteesta saa vatsanpuruja ja migreenin? Joistain klassisen musiikin teoksista ja klassikkokirjoista voi saada sellaistakin. Onko mielestäsi sekin taiteesta nauttimista? T. Se, jolle tärkeää on tykätä, ei saada kokemuksia. Kokemuksia saa tosielämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Cheek-vertaus viittasi siihen, ettei Mozartilla ollut yleensä juuri kummempia taiteellisia päämääriä, hän soitti voita leivälleen siinä kuin kuka tahansa leipäpappi ja teki enimmäkseen tilaustöitä. Eivätkä tuon ajan hovit yleisesti ottaen olleet mitään suuria taiteentuntijoita
Kirjoitit, että "Mozart oli rahvaan viihdettä", ja tarkoitit sillä että tuon ajan hovit eivät olleet taiteentuntijoita. Okei, en jatka tästä ettei tämä ketju mene juuri siihen, mistä aloittaja taideväkeä syytti.
Niin, siis käytin viestissäni vastakkainasettelua 'kulttuurieliitti vs rahvas', en 'varakkaat vs rahvas'. Hovit eivät olleet taiteen etulinjaa vaan 'taviksia', joilla oli varaa maksaa yksityismuusikolle. He eivät etsineet taiteellisten visioidensa toteuttajaa, vaan viihdyttäjää. Ainakin Antti Vihisen suht tuoreen teoksen perusteella Mozartia pidettiin näissä piireissä nimenomaan viihdeartistina.
Mutta joo, lopetetaan tämä vänkäys ja palataan asiaa. Hyvää vappua myös tuolle seuraavalle kommentoijalle, joka koki järkeväksi viedä keskustelun henkilökohtaiselle tasolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki taideihmiset on hirveitä ylimielisiä paskoja. Mutta kyllä silti pitää iloita niistä taidejutuista joista tykkää.
Ainahan Wikipediasta voi lukea tiivistelmän. Näe, kuule, lue niin ymmärrät koko tarinan.
Taide, etenkin musiikki ja kirjallisuus, auttaa minua jaksamaan tässä elämässä. Pystyn käsittelemään tunteitani taiteen kautta, se tuo minulle myös lohdutusta ja erilaisia näkökulmia elämään.
Taide on minulle tärkeää, eikä minun tarvitse sitä sen kummemmin perustella kenellekään. Enkä pidä sinua, joka et saa taiteista mitään irti, sen huonompana. Ehkä sinun intohimosi on suuntautunut muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Cheek-vertaus viittasi siihen, ettei Mozartilla ollut yleensä juuri kummempia taiteellisia päämääriä, hän soitti voita leivälleen siinä kuin kuka tahansa leipäpappi ja teki enimmäkseen tilaustöitä. Eivätkä tuon ajan hovit yleisesti ottaen olleet mitään suuria taiteentuntijoita
Kirjoitit, että "Mozart oli rahvaan viihdettä", ja tarkoitit sillä että tuon ajan hovit eivät olleet taiteentuntijoita. Okei, en jatka tästä ettei tämä ketju mene juuri siihen, mistä aloittaja taideväkeä syytti.
Niin, siis käytin viestissäni vastakkainasettelua 'kulttuurieliitti vs rahvas', en 'varakkaat vs rahvas'. Hovit eivät olleet taiteen etulinjaa vaan 'taviksia', joilla oli varaa maksaa yksityismuusikolle. He eivät etsineet taiteellisten visioidensa toteuttajaa, vaan viihdyttäjää. Ainakin Antti Vihisen suht tuoreen teoksen perusteella Mozartia pidettiin näissä piireissä nimenomaan viihdeartistina.
Mutta joo, lopetetaan tämä vänkäys ja palataan asiaa. Hyvää vappua myös tuolle seuraavalle kommentoijalle, joka koki järkeväksi viedä keskustelun henkilökohtaiselle tasolle
1700-luvun hovi ei kuitenkaan taida aivan rinnastua rahvaaseen.
Pelkkiä sanojako tään nyt tulisi ladella.
Siinä on mulle riittävästi taidetta ja kauneutta, kun meikkaan kasvoni ja saan ihailla niitä peilistä ja tämän jälkeen kodin ulkopuolella nauttia myös muiden ihailevista katseista.
17 vinkkaa vielä:
Maksat Yle -veroa, halusit tai et. Saat kaikki Radion sinfoniaorkesterin konsertit (Yle Radio 1, Teema, Areena) kotiisi, eikä sinun tarvitse lähteä minnekään, ei miettiä mitä päällesi panet, ei ostaa lippua. Siellä sata miestä ja naista soittaa ja niiden edessä heiluttaa puikkoa tyyppi, joka "soittaa" sitä bändiä. Kokeile!
Teemalla esitetään myös mainioita dokumentteja taiteesta ja klassikkoelokuvia (kts. myös Areena -elokuvat).
Samalla periaatteella voit mennä kirjastoon. Kokeile vaikka Juhani Ahoa, hänen lastujaan tai Papin rouvaa. Tai Jane Austenin Järki ja tunteet (olet ehkä jo nähnyt leffan). Leffoissa on omat, ohjaajan valitsemat maailmat, lukemalla luot omat maailmasi ja kuvasi.
Dostojevskista en ala, se on maailman kokoinen aihe. Osasin lukea häntä vasta yli nelikymppisenä, kun elämänkokemusta oli jo sen verran, että saatoin ottaa vastaan hänen "suuren aiheensa", anteeksiannon ja armon.
Kaikki ei ole kaikille. On tyhmää tykätä jostakin siksi, että siitä jonkun mielestä kuuluu tykätä. Kulttuuri ei ole muoti. Eikä taiteen nauttimisessa edes ole kyse tykkäämisestä, vaan siitä, että saa itselleen jotakin: se voi olla traagista, raivostuttavaa, häiritsevääkin. Mutta aina kannattaa antaa itselleen mahdollisuus.