Kiinnostus taiteeseen, kirjallisuuteen ym. Mikä siinä kiehtoo?

Vierailija kirjoitti:

Siinä on mulle riittävästi taidetta ja kauneutta, kun meikkaan kasvoni ja saan ihailla niitä peilistä ja tämän jälkeen kodin ulkopuolella nauttia myös muiden ihailevista katseista.

Olisipa puistattava ajatus, jos kaikki kauneus katoaisi elämästä rupsahtamisen myötä.

Taide voi antaa ihmiselle paljon syvemmn elämänsisällön ja nautinnon kuin raha. Tätä te hyvin tienaavat järki-ihmiset ette ymmärrä. Pahimmillaan sitten kadehditte ja kuvittelette noiden taidehörhöjen nostavan itseään jollekin jalustalle ja ajattelevan olevansa parempia ihmisiä kuin te.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on mulle riittävästi taidetta ja kauneutta, kun meikkaan kasvoni ja saan ihailla niitä peilistä ja tämän jälkeen kodin ulkopuolella nauttia myös muiden ihailevista katseista.

Aikamme on kyllä ennennäkemättömän narsistinen, tosiaan 100 vuoden päästä ihmetellään 2010-lukua, jonka suurimmat taideteokset olivat Fifty Shades of Gray, selfiet & belfiet, bloggarit, bb-julkkiset sekoiluineen sekä Justin Bieber.

Vierailija kirjoitti:

Taiteesta voi löytää vastauksia elämän vaikeimpiin olemassaoloa ja etiikkaa koskeviin kysymyksiin. Taide lohduttaa ja kohottaa. Ja ilahduttaa.

Siinäpä ne tärkeimmät. T. Korkeakulttuurin kanssa päivittäin tekemisissä oleva.

Tämä alkoi kiinnostaa. Mitä ne kysymykset ovat olleet, esimerkkejä? Millaisia vastauksia olet noihin kysymyksiin saanut, esimerkkejä? Olen nimittäin monesti kuullut taiteesta ja kulttuurista käydyissä keskusteluissa tuon tapaisia väitteitä, mutta kukaan ei ikinä ole tarkentanut, mitä ne tarkoittavat, esimerkiksi.

Koska kukaan ei ikinä perustele, minussa on herännyt epäily, että tuo on vain litania, jonka puhuja on kuullut joskus ja jota on itsekin alkanut toistaa kuin tottumuksesta. Osoittakaa epäilykseni vääräksi ja perustelkaa! :)

Rahalla sitä taidetta saa.

En ole mikään hienostelija, mutta kirjallisuus ja taide kiinnostavat, sekä tietysti klassinen musiikki. Olen lukenut Albert Edefeltin, Hugo SImbergin jne..elämäkertoja. Uuno Kailaksen ja Kaarlo Sarkian runoja on seinälläni. Minua kiinnostaa taide ympäri maailmaa samoin tietysti kirjallisuus. Minulle tärkeitä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen hedonisti. Pyrin tekemään vain asioita, joista nautin.

Eniten nautin oopperasta. Oopperaesitys on kokonaistaideteos, joka yhdistää musiikin, draaman, tanssin ja kuvataiteen. Parasta on kauneimman musiikki-instrumentin eli ihmisäänen runsas käyttö. Kun ihmisääntä säestää sadan hengen orkesteri... Niin, sitä ei voi edes kuvailla, se pitää kokea itse. Hyvä oopperailta on parempi kuin orgasmi.

Toisena tulee kirjallisuus. Jos en lukisi, saisin elää vain tässä yhdessä (pienessä) maailmassani. Kun avaan kirjan, pääsen kokemaan kokonaisen toisen maailman, toisessa ajassa ja paikassa. Olen kokenut jo tuhansia ja tuhansia uusia maailmoja. Rakastan myös sanankäyttöä. Hyvä lause on parempi kuin orgasmi.

Kolmas on kuvataide. Minulla on vain yhdet silmät, jolla katsoa maailmaa. Jokainen taideteos, maalaus, veistos tai tilateos, antaa minulle uudet silmät. Taiteilijan kuvaamana jokainen pienikin asia avautuu uudesta näkökulmasta. Kiinnostava näyttely on parempi kuin orgasmi.

Hohhoijaa :D

Minulle tärkeintä on tunnekokemus. En osaa kuvitella, että saisin viihteestä sitä samaa, minkä saan taiteesta eli sellaisia tunteita, kun iho menee kananlihalle, itkettää jne. En yleensä mainosta musiikkimakuani, enkä edes kirjojen lukemistani. Juttelen niistä niiden kanssa, joiden tiedän olevan niistä kiinnostuneita myös. Enemmänkin sitä on taidenörttinä kaapissa, kun muut hehkuttavat putouksia ja jarevillegalleja.

Taide ei ole kauneutta, vaan se voi olla tosi rumaa ja satuttavaa. Taiteessa kohdataan kaikki ihmiselämän puolet, joista itse olet kokenut elämäsi aikana vain jotain hippusia. Opit ymmärtämään! Laajennat tajuntaasi! Taiteen avulla ihmiset kommunikoivat, kertovat itsestään ja ajastaan. Kun ihminen oppi puhumaan, se alkoi kertoa tarinoita iltanuotiolla.  Sama jatkuu kirjallisuudessa.

Taide rikastuttaa sinua, siksi sinun kannattaisi tutustua siihen! 

Ota matkallesi opas. Tutustu kulttuuria harrastavan ystäväsi kanssa eri taidemuotoihin. Mene opastettuun taidenäyttelyyn tai konserttiin, jonka teokset esitellään edeltäkäsin. Tilaa kirjastosta lukuvalmentaja, joka kyselee sinulta mieltymyksiäsi, ja antaa lukuvinkkejä! 

"We have art in order not to die of the truth" - Nietzsche

Pätee tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeintä on tunnekokemus. En osaa kuvitella, että saisin viihteestä sitä samaa, minkä saan taiteesta eli sellaisia tunteita, kun iho menee kananlihalle, itkettää jne. En yleensä mainosta musiikkimakuani, enkä edes kirjojen lukemistani. Juttelen niistä niiden kanssa, joiden tiedän olevan niistä kiinnostuneita myös. Enemmänkin sitä on taidenörttinä kaapissa, kun muut hehkuttavat putouksia ja jarevillegalleja.

Vähän pelokasta. Rohkeat repeytyvät ryhmistään irti. Naisissa saisi olla lisää oikeasti omanlaisiaan.

Taide avaa ovia uusiin maailmoihin, mielikuvitukseen, jonka käyttö on tärkeää arkielämässä. Taide auttaa ymmärtämään ja ajattelemaan toisin. Ihminen, joka ei lue kaunokirjallisuutta jne, ei tiedä, mitä menettää, eikä sitä voi hänelle selittää.

Ap kuulostaa ihan mun anopilta.

Hänen mielestään olen nirppanokka hienostelija koska pidän taiteista.

Erityisen pahasti hän järkyttyi siitä että en pidä dekkareita, siitä ainoasta kirjallisuuden lajista josta hän pitää.

Itse en nauti taiteesta, mutta ne jotka sitä kuluttavat tietenkin saavat sitä kautta iloa, kokemuksia ja sisältöä elämään itselleen. Ei pidä tuomita toisten harrastuksia joista ei ole itselle mitään haittaa. Itse varmaankin kokisin esim. oopperan tylsänä mutta eihän se tarkoita että siitä ei muut saisi nauttia. Järki käteen nyt. En minäkään sinulta ole viemässä asioita joista nautit.

Olisi mahtavaa nähdä Aku Hirviniemi Peer Gyntina.

Minä kuulun rahvaaseen, eli olen alhainen ruumiillisen työn tekijä, mutta silti luen paljon kirjoja ja jopa piirrän ja maalaankin. Olen lukenut mielelläni siitä asti kun opin lukemaan, joskus luen jopa englanninkielisiä kirjoja ja en ole käynyt edes lukiota, yliopistosta nyt puhumattakaan :D. En hienostele tällä mielenkiinnon kohteellani, mutta suosittelen kaikille kirjojen lukemista, tässä oppii paljon uusia asioita. Televisiota en juurikaan katso, en voi sietää näitä hehkutettuja höhöhöhö-ohjelmia kuten Putous ja mitä näitä nyt on, en vain näe niissä mitään hauskaa. En harrasta oopperaa enkä teattereita, ne eivät ole minun juttuni. M34

Mä en voi elää ilman taidetta. Teen sitä työkseni, saan siitä elinvoimaa, se on niin oleellinen osa mua etten voisi elää ilman sitä, olisin vain olemassa. Mulle taiteen tekeminen on itseilmaisua ja teen sitä itseni takia. Muiden taiteesta nauttiminen inspiroi, avaa uusia näkökulmia, herättää sellaisia tunteita, joita en muuten voisi ehkä kokea. Mun on hyvin vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka pitää kaikkea taidetta vain teennäisenä ja jonkinlaisena pönkityksenä. Voihan se sitä olla monelle, mutta ihminen on aina ollut luova, jolla on taipumus tehdä käsillään asioita ja ilmaista itseään monella erilaisella tavalla. Se erottaa meidät muista eläimistä. Taide antaa mulle yhteenkuuluvuuden tunteita ja myös mahdollisuuden purkaa niitä erilaisuuden tunteita.

Suurin osa tuntemistani ihmisistä kuluttaa tai tekee jotain taiteenmuotoa, en taida montaa tunteakaan joka ei hyödyntäisi omaa tai muiden osaamista. Suosittelen, vilpittömästi. :)

Taide lienee yhtälailla harrastus kuin penkkiurheilu tai videopelit, näin kärjistetysti ja hieman provosoivasti ilmaistuna. Sitä harrastetaan, että saadaan iloa ja sisältöä elämään, myös tunne-elämyksiä ja henkisesti kasvattavia kokemuksia ja oivalluksia.

Isäni on nuoresta lähtien ollut penkkiurheilija. Penkkiurheilu on kuljettanut hänet läpi toivon, innoituksen, pettymyksen, tuhkasta nousemisen, sisukkaan yrittämisen, rakastavan ja ymmärtävän suhtautumisen kilpakumppaniin, itsensä ylittämisen, rajojensa löytämisen, kollektiivisten muistojen vaalimisen, tappion, voiton, yhteishengen, kannustamisen, rohkeuden, luovuttamisen jne. kokemusten. Hän on myös itse ollut aina liikunnallinen.

Penkkiurheilu harrastuksena ei kalpene yhtään esim. korkeakirjallisuuden tai kuvataiteen rinnalla. Eron tekeminen näiden kahden välille on teennäinen ja palvelee kartesiolaiseen dualismiin pohjaavaa elitismiä ja omahyväisyyttä.

Kartesiolaisuudella viitataan siis rationalisti Rene Descartes'n filosofiaan, jossa (ihmisen) ruumis ja henki erotetaan toisistaan käsitteellisesti ja ruumis asetetaan moraalisesti ja esteettisesti alisteiseen suhteeseen henkeen nähden. Tälle perustuu ajatus ruumiinkulttuurin, kuten urheilu, ja hengenkulttuurin, kuten kirjallisuus ja korkeataide, välinen "arvojärjestys", joka on taide-elitismin filosofinen perusta.

Taide-elokuvia en ymmärrä minäkään. Esim Jouko Turkan 7 veljestä on vaan kamala ja tylsä. Siinä on kuin hulluja kaikki.

Kirjat ne ovat vaan hyviä ja kiinnostavia. Sisältävät mielenkiintoisia ajatuksia. Vaikka Waltarin kirjat (Tosin yksi oli huono ja tylsä: Turms kuolematon)

Ryysyrannan Joosepissa oli kiinnostavaa ajankuvaa ja ajatuksia sen ajan juopon perheestä.

Nykykuvataide on minusta yleensä tylsää. Vanhojen mestareiden taiteessa kiinnostaa ajankuva ihmettelen sitä taitavaa siveltimenkäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi elää ilman taidetta. Teen sitä työkseni, saan siitä elinvoimaa, se on niin oleellinen osa mua etten voisi elää ilman sitä, olisin vain olemassa. Mulle taiteen tekeminen on itseilmaisua ja teen sitä itseni takia. Muiden taiteesta nauttiminen inspiroi, avaa uusia näkökulmia, herättää sellaisia tunteita, joita en muuten voisi ehkä kokea. Mun on hyvin vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka pitää kaikkea taidetta vain teennäisenä ja jonkinlaisena pönkityksenä. Voihan se sitä olla monelle, mutta ihminen on aina ollut luova, jolla on taipumus tehdä käsillään asioita ja ilmaista itseään monella erilaisella tavalla. Se erottaa meidät muista eläimistä. Taide antaa mulle yhteenkuuluvuuden tunteita ja myös mahdollisuuden purkaa niitä erilaisuuden tunteita.

Suurin osa tuntemistani ihmisistä kuluttaa tai tekee jotain taiteenmuotoa, en taida montaa tunteakaan joka ei hyödyntäisi omaa tai muiden osaamista. Suosittelen, vilpittömästi. :)

Hyvin sanottu. Se on aidosta inhimillisyydestä kumpuava rehellinen omiin omaan minään ja kokemuksiin pohjautyva kielensä.