Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostus taiteeseen, kirjallisuuteen ym. Mikä siinä kiehtoo?
30.04.2016 |
Selittäkää tietämättömälle. Itseäni nämä eivät kiinnosta. Miten itse näen näistä aiheista kiinnostuneet: hienostelijoita, nostavat itseään "rahvaan" yläpuolelle kykenemällä keskustelemaan taiteilijoista, kirjailijoista ja heidän tuotannosta.
Sen toki tiedän, että lukeminen sivistää. Mutta mikä jossain Dostojevskissa (esim.) kiehtoo?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on tavallaan hassusti aseteltu, koska eihän taiteen kuluttamiselle ole mitään 'järkisyytä'. Taiteen vastaanotto operoi tasolla, johon järki ei yllä.
Siis: ei ole mitään mieltä siinä, että sadattuhannet ihmiset matkustavat vuosittain Pariisiin nähdäkseen vanhan ja rapistuneen kuvan pottunokkaisesta akasta. Tai että maksetaan satojatuhansia siitä, että lahjakkaat ihmiset käyttävät hyvät työvuotensa siihen, että kihnuttavat viuluja ja selloja ja yksi huiskii näiden edessä soittamatta mitään.
Jos siis taidetta lähestyy järkeillen, siinä ei ole mitään mieltä. Jos sitä kokeilee, siinä on
Tuo järkilähestyminen on varmaan yleisin suhtautuminen taiteeseen tätä nykyä. Voisin kuvitella että esim. kepun kannattajista yli 90% ajattelee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luen ihan kaikenlaista kirjallisuutta. Klassikkoteoksia, mutta myös kevyempää ja viihteellisempää. En näin duunarina näkisi olevani "rahvaan" yläpuolella, vaikka yritänkin itseäni sivistää Anna Kareninalla ja Shakespearen teoksilla. Kukaan tuskin edes ajattelisi tuollaista Aku Ankan lukemisesta, vaikka sitä kautta opin lapsena mm. Troijan hevosesta, Kalevalasta, sfinkseistä, pyramideistä...
Missä edes menee taiteen raja? Onko se niin, että jos kirjan juoni kertoo sinkkunaisesta, joka tapaa miehen, ja monen kommelluksen jälkeen he päätyvät yhteen, se ei voi olla taidetta, koska sitä on liian helppo lukea? Itse tykkään kovasti Bridget Joneseista, luen ne joka kesä. Talvella sitten pakerran Elizabeth I elämänkertaa. Olenko kesäisin kevytmielinen hömpsykkä, ja talvella vakavamielinen taiteilijasielu?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tykkää ns. 'korkeakulttuurista', kannattaa ilman muuta kuluttaa mieluummin 'viihdettä'. Näiden rajahan on täysin keinotekoinen, esimerkiksi Shakespeare ja Mozart olivat alun perin nimenomaan helposti lähestyttävää rahvaan viihdettä, kanonisointi tuli vasta jälkikäteen. Shakespeare oli Salkkari-käsikirjoittaja ja Mozart Cheek omana aikanaan.
Mikään ei ole typerämpää kuin pakottaa itsensä seuraamaan taidetta vain siksi että muutkin seuraavat. Se ei tee kenestäkään 'sivistynyttä'. Sivistys on kaikkea muuta kuin ryhmäpaineen mukana toimimista tai henkilökohtaisen sosiaalisen aseman pönkittämistä
Tuo on ihan totta, että raja viihteen ja taiteen välillä on erittäin keinotekoinen. Mutta siksi onkin turha päättää etukäteen vihaavansa kaikkea taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos sinä olet löytänyt jotain mielenkiintoista, joka on vaikuttanut ajatuksiisi, etkö sinä haluaisi jutella siitä jonkun kanssa?
No en. Se on niin henkilökohtainen (massa)kokemus, että keskustelu esimerkiksi Raskolnikovin sielunmaisemasta ja siitä, mitä hänestä voi oppia (tai sitten vaikka mäkkärin burgerien rakenteen moniulotteisuudesta ja kaksoismerkityksellisyydestä, ihan sama), tuntuu äärimmäisen teennäiseltä, etenkin, jos sitä yrittää tehdä jonkun satunnaisen henkilön kanssa. Se on just sitä taidelässytystä, jota moni inhoaa.
Minä taas nimenomaan koen, että Raskolnikovista lässyttäminen saa minut keskusteluyhteyteen ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole koskaan puhunut ja joiden kanssa minulla ei päällisin puolin näyttäisi olevan mitään yhteistä - paitsi taide. No man is an island.
T. Taidelässytyksellä itsensä elättävä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuin yhden naisen, joka kuuntelisi klassista musiikkia :(
Tuo kertoo enemmän sinusta kuin siitä naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos sinä olet löytänyt jotain mielenkiintoista, joka on vaikuttanut ajatuksiisi, etkö sinä haluaisi jutella siitä jonkun kanssa?
No en. Se on niin henkilökohtainen (massa)kokemus, että keskustelu esimerkiksi Raskolnikovin sielunmaisemasta ja siitä, mitä hänestä voi oppia (tai sitten vaikka mäkkärin burgerien rakenteen moniulotteisuudesta ja kaksoismerkityksellisyydestä, ihan sama), tuntuu äärimmäisen teennäiseltä, etenkin, jos sitä yrittää tehdä jonkun satunnaisen henkilön kanssa. Se on just sitä taidelässytystä, jota moni inhoaa.
No ehkä sen toisenkin on pitänyt lukea se sama teos, että keskustelu onnistuu. Muuten se tosiaan voi olla sellaista yksiulotteista lässytystä, jossa vain yritetään päteä omalla sivistyksellään. Asia on eri, jos keskustelukumppani on myös lukenut saman teoksen. Keskustelemalla toisen kanssa huomaa parhaiten miten eri tavalla kaksi henkilöä voi ymmärtää täsmälleen saman kirjan. Se mikä toiselle nousee merkitykselliseksi on toiselle vain välinpitämätön sivuhuomautus. Mielestäni se myös auttaa käsittelemään teosta ja näkemään sen muitakin puolia.
Saan taiteesta voimaa, uusia ajatuksia ja aistinautintoa. Aloittajalta kysyn, että mitä ajattelet kauneudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tykkää ns. 'korkeakulttuurista', kannattaa ilman muuta kuluttaa mieluummin 'viihdettä'. Näiden rajahan on täysin keinotekoinen, esimerkiksi Shakespeare ja Mozart olivat alun perin nimenomaan helposti lähestyttävää rahvaan viihdettä, kanonisointi tuli vasta jälkikäteen. Shakespeare oli Salkkari-käsikirjoittaja ja Mozart Cheek omana aikanaan.
Mikään ei ole typerämpää kuin pakottaa itsensä seuraamaan taidetta vain siksi että muutkin seuraavat. Se ei tee kenestäkään 'sivistynyttä'. Sivistys on kaikkea muuta kuin ryhmäpaineen mukana toimimista tai henkilökohtaisen sosiaalisen aseman pönkittämistä
Viihteen sisältö ja vastaanotto on kuitenkin muuttunut aika paljon. Rabelais'n huumorille ja Pulttiboisille en vetäisi yhtäläisyysmerkkejä, vaikka genre ja teema (komedia, parodia, farssi, "pieruhuumori") ovat samoja.
Dostojevski on tunnettu koska enemmistö tykkää siitä. Tavikset tuulipuvuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään uppoutua kirjoihin, joista pidän. Osa niistä on ns. hyvää kirjallisuutta, osa ei.
En kuitenkaan osaa kovin hyvin keskustella taitersta ja kulttuurista. Ne ovat kyllä minulle tärkeitä, mutta inhoan besserwissereitä, jotka kuulostavat siitä kuin haluaisivat päteä kulttuurin tuntemuksellaan. Se on kyllä hauskaa, jos seuraan osuu joku samanhenkinen, jonka kanssa voi panna vielä paremmaksi ja ikään kuin puhua kieltä, jota muut eivät ymmärrä ja johon he eivät pääse mukaan, mutta käytöksenä se on myös huonoa käytöstä, eräs ylimielisyyden ilmenemismuoto.
Mitäpä siis muuta sanoisin. Kulttuuri ja taide ovat minulle pakoa ankeasta todellisuudesta, jossa yleensä mietitään vain taloutta, rahaa ja halvimpien tarjousten metsästämistä pidetään ihailtavana terävyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Dostojevski on tunnettu koska enemmistö tykkää siitä. Tavikset tuulipuvuissa.
Aito snobihipsteri sen sijaan ei voi tykätä mistään, mistä kolmea useampi on kuullut saati pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taide. Mutta en minäkään silti jokaisesta taiteilijasta ja tyylisuuntauksesta tykkää. Picasso on inhokkini, Salvador Dali yksi lemppareistani. Moderni surrealismi kiinnostaa.
Itse olen piirtänyt pikkulapsesta lähtien, joten luonnollisesti minua kiinnostaa, mitä muut osaavat tehdä. Eniten olen kyllä kiinnostunut "digimaalaamisesta" (digital painting, olen pahoillani kun en tiedä sen suomenkielistä vastinetta) ja aiheesta seuraan videoita, oppaita jne. päivittäin.
En koe sitä miksikään snobbailuksi, vaan jos olet kiinnostunut jostain aiheesta, niin silloinhan on ihan kannattavaa perehtyä niihin perustyyppeihin (kirjallisuudessa se Dostojevski jne.) ja yleisiin juttuihin. Jos joku on perehtynyt mielenkiinnostaan merkkivaatteisiin, niin miksei se tee hänestä jotain turhantärkeää snobia? Miksi se pätee vain taidealoihin?
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taide. Mutta en minäkään silti jokaisesta taiteilijasta ja tyylisuuntauksesta tykkää. Picasso on inhokkini, Salvador Dali yksi lemppareistani. Moderni surrealismi kiinnostaa.
Itse olen piirtänyt pikkulapsesta lähtien, joten luonnollisesti minua kiinnostaa, mitä muut osaavat tehdä. Eniten olen kyllä kiinnostunut "digimaalaamisesta" (digital painting, olen pahoillani kun en tiedä sen suomenkielistä vastinetta) ja aiheesta seuraan videoita, oppaita jne. päivittäin.
En koe sitä miksikään snobbailuksi, vaan jos olet kiinnostunut jostain aiheesta, niin silloinhan on ihan kannattavaa perehtyä niihin perustyyppeihin (kirjallisuudessa se Dostojevski jne.) ja yleisiin juttuihin. Jos joku on perehtynyt mielenkiinnostaan merkkivaatteisiin, niin miksei se tee hänestä jotain turhantärkeää snobia? Miksi se pätee vain taidealoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tykkää ns. 'korkeakulttuurista', kannattaa ilman muuta kuluttaa mieluummin 'viihdettä'. Näiden rajahan on täysin keinotekoinen, esimerkiksi Shakespeare ja Mozart olivat alun perin nimenomaan helposti lähestyttävää rahvaan viihdettä, kanonisointi tuli vasta jälkikäteen. Shakespeare oli Salkkari-käsikirjoittaja ja Mozart Cheek omana aikanaan.
Mikään ei ole typerämpää kuin pakottaa itsensä seuraamaan taidetta vain siksi että muutkin seuraavat. Se ei tee kenestäkään 'sivistynyttä'. Sivistys on kaikkea muuta kuin ryhmäpaineen mukana toimimista tai henkilökohtaisen sosiaalisen aseman pönkittämistä
Viihteen sisältö ja vastaanotto on kuitenkin muuttunut aika paljon. Rabelais'n huumorille ja Pulttiboisille en vetäisi yhtäläisyysmerkkejä, vaikka genre ja teema (komedia, parodia, farssi, "pieruhuumori") ovat samoja.
Pitää paikkansa, viihde ja taide heijastavat aina aikaansa, tai aikakausi tuottaa viihteen. Niin ikään totta on, että taidetta voidaan luokitella paitsi muodon myös sisällön perusteella.
Rabelais oli aikansa poliittista satiiria aikakauden suurinta vallankäyttäjää kohtaan. Hän hutki korville katolista kirkkoa aikana, jolloin juuri kukaan ei ymmärtänyt tai rohjennut tehdä niin. Nykypäivän kulttuurissa ei ole samanlaista jännitettä minkään auktoriteetin suuntaan, jolloin viihteen tarttumapinta luonnollisesti haetaan muualta. Pulttiboiskin kertoo paljon aikakaudestamme ja arvoistamme, vaikkei tämä metataso todennäköisesti ole tekijöiden mielessä ollutkaan.
Mozart oli säilyneen kirjeenvaihtonsa perusteella muuten suuren suuri pieru- ja kakkahuumorin ystävä
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on perehtynyt mielenkiinnostaan merkkivaatteisiin, niin miksei se tee hänestä jotain turhantärkeää snobia? Miksi se pätee vain taidealoihin?
Miten niin, totta kai tekee. Snobi voi olla vaikka kahvinkeitinten tai partaveitsien suhteen.
Äää kommenttini tuli tuplaten. Pahoitteluni! T. Picassoa inhoava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on perehtynyt mielenkiinnostaan merkkivaatteisiin, niin miksei se tee hänestä jotain turhantärkeää snobia? Miksi se pätee vain taidealoihin?
Miten niin, totta kai tekee. Snobi voi olla vaikka kahvinkeitinten tai partaveitsien suhteen.
Tarkennan nyt vielä, että pelkkä perehtyneisyys ei tee kenestäkään snobia, siihen pitää liittyä ylenkatse muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei Mozart ollut aikansa Cheek. Hän oli lapsitähti, työskenteli palvelijan asemassa hoveissa. Kansa jorasi kansanmusiikin tahdissa.
Shakespeare sen sijaan oli kaikkien kansankerroksien huvia. Teatterissa oli rikkaille istumapaikat ja köyhille seisomapaikat.
Cheek-vertaus viittasi siihen, ettei Mozartilla ollut yleensä juuri kummempia taiteellisia päämääriä, hän soitti voita leivälleen siinä kuin kuka tahansa leipäpappi ja teki enimmäkseen tilaustöitä. Eivätkä tuon ajan hovit yleisesti ottaen olleet mitään suuria taiteentuntijoita
Miten ihmeessä tuon voisi selittää ihmiselle, joka pitää kirjallisuudesta ja taiteesta kiinnostumista itsensä korostamisena ja teeskentelynä? Olen tuota saanut kuulla lapsesta asti, eikä kiinnosta alkaa selittää tuollaiselle ihmiselle mitään.