Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
en pysty iloitsemaan siitä, että poikani "pääsi" pienryhmään erityisopetukseen
28.04.2016 |
kun katsoin niitä muita lapsia minulle tuli tunne siitä että tämän on pakko on virhe, ei minun poikani kuulu tälläiseen paikkaan ! tuntui hirveän pahalta ja itketti ( siellä oli mm. poika jolle näytettiin kuvakortteja ja tyttö, jonka puheesta ei saanut mitään tolkkua.
ja minun lapseni joutuu sinne! tai "pääsee", minun pitäisi kuulemma olla iloinen mutta en ole :(
itkettää ja vi""aa.
pojalla siis on tod.näk. ad/hd ja ja ehkä myös autistisia piirteitä. kasvoi ja kehittyi ihan normaalisti, aina on ollut sellainen hidastelija ja haaveilija, mutta vasta kun aloitti päivähoidon 3-vuotiaana alettiin asiasta huolestua.
ja eskarivuoden puolessa välissä alettiin sitten puhua joko koulun aloituksen lykkäämisestä tai erityisopetuksesta..
täytyy sanoa että menin pois tolaltani, eihän lapseni ole mikään vammainen tai tyhmä!
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?
Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.
Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.
Tapaamisessa jossa diagnoosin kuulimme, oli läsnä myös polin neurologi. Hän tapasi lapsemme lyhyesti toisella noista tehtävientekokerroista, mutta ei tutkinut lastamme koskaan mitenkään. Kuten sanoin, emme vastusta diagnoosia mitenkään, mutta en vain ymmärrä kuinka sen voi saada parin kyselyn ja tapaamiskerran perusteella. Kuvittelin että lapsi tutkitaan perusteellisesti sairaalassa tai siellä polilla tai jossain, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?
Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.
Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.
Tapaamisessa jossa diagnoosin kuulimme, oli läsnä myös polin neurologi. Hän tapasi lapsemme lyhyesti toisella noista tehtävientekokerroista, mutta ei tutkinut lastamme koskaan mitenkään. Kuten sanoin, emme vastusta diagnoosia mitenkään, mutta en vain ymmärrä kuinka sen voi saada parin kyselyn ja tapaamiskerran perusteella. Kuvittelin että lapsi tutkitaan perusteellisesti sairaalassa tai siellä polilla tai jossain, mutta ei.
Jatkan, että meidän kohdalla polku diagnoosiin kulki seuraavasti.
Yhteydenotto kouluterveydenhoitajalta opettajan pyynnöstä, ehdotus ajan varaamiselle koulupolilta. Aika koulupolilla, josta lähete psykiatrian polille. Polilla vanhempien haastattelutapaaminen, lapsen kaksi tehtäväkertaa ja opettajan ja vanhempien kyselylomakkeiden palauttaminen. Palautekerralla psykologi ja lääkäri kertovat, että lapsella asperger.
Kaikki lapsen aiemmat tapaamiset terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ovat johtuneet silmätulehduksesta, vesirokosta, ihottumasta ja neuvolalääkärin vuositarkastuksista. Päiväkodissa ja eskarissa lapsi pärjäsi hyvin, opettajan mielestä lapsi on yliherkkä eikä ymmärrä kaikkia sosiaalisen kanssakäymisen vivahteita. Eikä ymmärräkään, se on ihan totta. Mutta hän on myös varsin välkky, iloinen ja pidetty kaverien keskuudessa. Erinomainen urheilija ja erinomainen oppilas koulussa. Ja nyt siis myös asperger.
Harmittaa, kun ap ei ole osallistunut itse ketjuun enää aloitusviestin jälkeen. Olisi kiva kuulla ap:n tämän hetkeisiä mietteitä.
Suomessa ei ole koulupakkoa. Ota lapsi kotiopetukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?
Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.
Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.
Eli lopullisen diagnoosin antaa psykiatri kuultuaan muita asiantuntijoita. Vaikka diagnoosi olisi annetu, niin ei se ole kiveen hakattu totuus. Mikäli epäilisin
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…, jatkaisin tutkimuksia. Nykyään noita jaetaan kevyesti, liian kevyesti.
Neurologi minun lapselleni diagnoosin antoi. Viikko meni sairaalassa tutkimusjaksolla. Omat tutkimuksensa tekivät fysioterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti, psykologi ja sairaanhoitaja. Sh teki havaintoja koko jakson ajan. Sitten viikon päättyessä tuli diagnoosi aspergerin syndrooma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
No totta kai diagnoosi tarvitaan ensin, nythän vasta ap:n kanssa on palloteltu asiaa idean tasolla. Se ei silti mene niin, että nyt se on vaan luonteenpiirre ja sitten diagnoosin jälkeen yhtäkkiä muuttuu todeksi. Lapsi pysyy täysin samana. Joten turhaan siellä vähättelet asiaa, ja väität, että lapsia pannaan erityisluokille luonteenpiirteiden takia. Kun ei pistetä, eikä ap:n tenava vielä ole tutkimuksissa käynyt, eikä erityisluokkapäätöstäkään saanut.
Joohh nykyään ei saa edes lapsi haaveilla ja katsoa samalla ulos ikkunasta koulussa ilman, että on joku sairaus. Lasten pitää olla robotteja, ahkeria pikku muurahaisia. Tuota ja kuluta!
No mitä laitetaan sun pikku Cristoferille? Concertaa vai Ritalinia? Samapa se molemmat on huumetta. Nyt suukki auki tulee sun persoonanmuokkaus pilleri, kohta olet taas ''normaali'' Cristofer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?
Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.
Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.
Eli lopullisen diagnoosin antaa psykiatri kuultuaan muita asiantuntijoita. Vaikka diagnoosi olisi annetu, niin ei se ole kiveen hakattu totuus. Mikäli epäilisin
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…, jatkaisin tutkimuksia. Nykyään noita jaetaan kevyesti, liian kevyesti.
KEVYESTI? Oletko sinä selvin päin? Et taida tietää asiasta mitään muuta kuin tuon yhden kommentin.
Tuo yksi kommentoija tuskin tietää ihan kaikkia tehtäviä ja tutkimuksia, joita esim. koulussa on voinut erityisopettaja jo tehdä lapsen kanssa koulupäivien aikana.
Kuulostaa hyvin erikoiselta, jopa aika "porvoolaiselta" tuo.
Koska esimerkiksi täällä pk-seudulla tutkimukset odotteluineen kestävät yli puoli vuotta. Tässä meidän polkumme diagnoosiin, polku on aika tyypillinen alle kouluikäisillä. Ensin neuvolassa lapsi tapaa omalääkärin, neuvolapsykologin ja puheterapeutin, nämä siis jotta lapselle saadaan lähete. Tässä varmasti oiotaan kouluikäisen kanssa, koska lapsen kehityksestä on jo perustiedot koulusta.
Sitten autismipoliklinikalla neurologi arvioi tutkimustarpeen ja panee lapsen tutkimusjonoon.
Varsinaisiin tutkimuksiin menee 1-3 viikkoa. Koululaisella max viikko, pienellä lapsella helposti 2-3 viikkoa. Tutkimuksiin autismiyksikköön tullaan aina aamuisin ja pois lähdetään illalla. Päivän aikana tehdään tehtäviä omahoitajan kanssa. Lapsen tutkii lääkäri, joka tekee lapselle geenitestit ja unitutkimuksen, joilla suljetaan pois muita sairauksia. Puheterapeutin tutkimukset. Toimintaterapeutin tutkimukset. Lastenpsykiatrin tutkimukset. Vanhempien pari tuntia kestävä haastattelututkimus oireistosta. Lopuksi on hoitopalaveri, jossa ovat mahdollisuuksien mukana kaikki edellä mainitut ja pohditaan lapsen terapiaa ja hoitopolkua, mahdollisesti erityistukea päivähoitoon tai kouluun.
Meillä tutkimukset kestivät kaksi viikkoa, mutta lapsemme oli vajaa 4-vuotias. Koululaisella - kuten sanoin - tutkimukset sujuvat nopeammin.
Mutta on aika perseestä jonkun väittää, että noita diagnooseja muka heiteltäisiin helposti ja heppoisin perustein. EI TODELLAKAAN HEITELLÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?
Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.
Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.
Tapaamisessa jossa diagnoosin kuulimme, oli läsnä myös polin neurologi. Hän tapasi lapsemme lyhyesti toisella noista tehtävientekokerroista, mutta ei tutkinut lastamme koskaan mitenkään. Kuten sanoin, emme vastusta diagnoosia mitenkään, mutta en vain ymmärrä kuinka sen voi saada parin kyselyn ja tapaamiskerran perusteella. Kuvittelin että lapsi tutkitaan perusteellisesti sairaalassa tai siellä polilla tai jossain, mutta ei.
Jatkan, että meidän kohdalla polku diagnoosiin kulki seuraavasti.
Yhteydenotto kouluterveydenhoitajalta opettajan pyynnöstä, ehdotus ajan varaamiselle koulupolilta. Aika koulupolilla, josta lähete psykiatrian polille. Polilla vanhempien haastattelutapaaminen, lapsen kaksi tehtäväkertaa ja opettajan ja vanhempien kyselylomakkeiden palauttaminen. Palautekerralla psykologi ja lääkäri kertovat, että lapsella asperger.
Kaikki lapsen aiemmat tapaamiset terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ovat johtuneet silmätulehduksesta, vesirokosta, ihottumasta ja neuvolalääkärin vuositarkastuksista. Päiväkodissa ja eskarissa lapsi pärjäsi hyvin, opettajan mielestä lapsi on yliherkkä eikä ymmärrä kaikkia sosiaalisen kanssakäymisen vivahteita. Eikä ymmärräkään, se on ihan totta. Mutta hän on myös varsin välkky, iloinen ja pidetty kaverien keskuudessa. Erinomainen urheilija ja erinomainen oppilas koulussa. Ja nyt siis myös asperger.
Ok, siis asiaa ON tutkittu enemmän kuin pieni parin h tapaaminen!
Teillä on samaan aikaan kulkenut rinnalla koulun palaute lapsesta, oppisisesta ja selviämisestä koulun sosiaalisissa tilanteissa.
Välkkyys ei ole mitenkään ristiriidassa as-diagnoosin kanssa. Assien keskimääräinen älykkyys on samalla tasolla kuin normi-ihmisillä, osa on hyvinkin älykkäitä. Koulussa he pärjäävät hyvin, tosin osalla on ongelmia reaaliaineissa yläluokilla, kun pitäisi osata tulkita tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.
Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?
Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.
Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.
Eli lopullisen diagnoosin antaa psykiatri kuultuaan muita asiantuntijoita. Vaikka diagnoosi olisi annetu, niin ei se ole kiveen hakattu totuus. Mikäli epäilisin
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…, jatkaisin tutkimuksia. Nykyään noita jaetaan kevyesti, liian kevyesti.
Neurologi minun lapselleni diagnoosin antoi. Viikko meni sairaalassa tutkimusjaksolla. Omat tutkimuksensa tekivät fysioterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti, psykologi ja sairaanhoitaja. Sh teki havaintoja koko jakson ajan. Sitten viikon päättyessä tuli diagnoosi aspergerin syndrooma.
Joo, tuo riippuu siitä, mistä sairaanhoitopiiristä on kyse ja mille osastolle diagnosointi on annettu. Meilläkin on HUS:ssa autismiyksikössä diagnoosin allerkirjoittanut lastenneurologi, tosin lapsen on tutkinut myös psykiatri. Osassa keskussairaalapiirejä autistit tutkitaan lastenpsykiatrisella osastolla, ei lastenneurologisella.
Vierailija kirjoitti:
Joohh nykyään ei saa edes lapsi haaveilla ja katsoa samalla ulos ikkunasta koulussa ilman, että on joku sairaus. Lasten pitää olla robotteja, ahkeria pikku muurahaisia. Tuota ja kuluta!
No mitä laitetaan sun pikku Cristoferille? Concertaa vai Ritalinia? Samapa se molemmat on huumetta. Nyt suukki auki tulee sun persoonanmuokkaus pilleri, kohta olet taas ''normaali'' Cristofer.
Täysin samaa mieltä. Lapsi ei saa haaveilla, uneksia, ajatella omia asioitaan, olla luova. Ei , jos et ole kuin pikkuaikuinen, lapsessa on vikaa. Siitähän pääsee, kun annetaan oikeasti kovat lääkkeet, jotka VAIKUTTAVAT LAPSEN, kehittyvän ihmisen keskushermostoon. Nappi naamaan ja lapsesta tulee UUSI LAPSI.
Aivan kamalaa lääkitä luonteenpirteeneli temperamentin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen järkyttynyt noista muotidiagnooseista. Nappi naamaan ja tehdään uusi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.terve.fi/terveyden-abc/adhd-paivitys-uutta-tietoa-laakitykse…
Päivitettyä tietoa adhd- lääkityksen riskeistä!
Ap, miksi et kommentoi. Onko teillä pojalla dg:a vain onko vasta epäily syntynyt.
Yllä oleva viesti antaa faktatietoa adhd:n lääkityksen sivuvaikutuksista. Kuka mamma uskoo edelleen, että ei se mitään aiheuta... ei pidä olla sinisilmäinen.
Kuva kortit ovat hyödyksi jos puhe hankalaa! Älä AP niitä pelästy. Tavallisessa ryhmässä lapsi ei saisi tukea. Mutta näkeehän lapsesi myös ns normilapsia kuitenkin?
Ei voi olla ainoa syy, että ap:n lapsi on hidas haaveilija. Minunkin lapseni oli. Vielä ekalla ja tokalla luokalla jouduin joka aamu pukemaan hänet, kun siitä vaan ei tullut mitään. myös eskaritäti ihmetteli, kun lapsi pitää pukea. Pikkulapsena syömiseen meni usein tunti.
Noista huolestuneena pyysin lapselle koulunaloitusarviota. Oli sitten arvioitavana ja todettiin koulukypsäksi. Se riitti siellä, että pystyy pysymään paikallaan opetuksen ajan.
Tavisluokalla on. Jo kutosluokalla nyt. Haaveilija on edelleen. Pukee sentään itse. Lukihäiriö. Todistus on ihan hyvä.
Kyllä, se riittää että pysyy pulpetissaan ja seuraa opetusta.
Alue: Aihe vapaa
Eli lopullisen diagnoosin antaa psykiatri kuultuaan muita asiantuntijoita. Vaikka diagnoosi olisi annetu, niin ei se ole kiveen hakattu totuus. Mikäli epäilisin
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…, jatkaisin tutkimuksia. Nykyään noita jaetaan kevyesti, liian kevyesti.