en pysty iloitsemaan siitä, että poikani "pääsi" pienryhmään erityisopetukseen

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella oikeasti diagnosoitu jotain? Jos ei niin menkää neurologille että saatte asiaan varmuuden. Mun poika oli vaan arka eikä oikeasti mitään neurologi hänestä löytänyt. Me muutimme maalle niin lapsi pääsi pieneen kouluun, on pärjännyt siellä loistavasti ja tullut rohkeaksi pienessä rauhallisessa ympäristössä.

Minäkin kannatan poliklinikkatutkimuksia. Jos lapsella on ad/hd- ja autistisia piirteitä, niin hyvä olisi jos pääsisi toimintaterapeutin, psykologin ja neurologin tutkimuksiin. Ja sitten, jos sieltä räpsähtää jokin dg, niin lapsi saa oikesti kohdennettua apua ja terapiaa.

Kun puhutaan autististista ja ad/hd piirteistä, niin itselle tulee ainakin mieleen, että lapsella on toiminnanohjauksen vaikeutta (hidas ja haaveileva), vaikeuksia suunnata tarkkaavuutta ja keskittymisongelmia. Kaikkiin näihin auttaa hyvä toimintaterapia, jossa lasta opetetaan kiinnittämään huomiota tarkkaavuuteensa yms. Lisäksi tällainen lapsi hyötyy pienryhmäopetuksesta, sillä opettaja pystyy häntä tukemaan, opetusmetodit ovat erilaisia ja siellä on myös avustaja, joka pystyy auttamaan ja muistuttelemaan lasta, siitä mihin nyt tulisi keskittyä. Pienluokalla on myös vähemmän ärsykkeitä, joten keskittyminenkin on helpompaa.

Ei erityispiirteer ja diagnoosit tee lapsestasi huonoa! Kaikilla erityislapsillaki on heikkouksien lisäksi omat vahvuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun temperamentin perusteella lapsia laitetaan erityisluokalle. Siis kun lapsi on ujo ja tarvii aikuisen rohkaisua tehtävissä, niin erityisluokalle vaan ja toki myös johonkin neurologisiin tutkimuksiin. Siis tiedän useita tapauksia, oma lapseni mukaan lukien. Laitoin tavisluokalle ja lapsi ollut aina luokkansa paras. Hulluksi mennyt maailma.

Joko tuo sun stoorisi on kivikautinen tai elät itsepetoksessa. Erityisluokkaopetus on niin kallista, ja vaatii nykyään sen takia diagnoosin ja hoitavan tahon suosituksen, että sinne ei panna ketään pelkän ujouden takia.

Mutta tiedän sinun lisäksesi muutaman muunkin erityislapsen äidin, jonka mielestä adhd ja lievä autismi ovay vain persoonallisuuspiirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun temperamentin perusteella lapsia laitetaan erityisluokalle. Siis kun lapsi on ujo ja tarvii aikuisen rohkaisua tehtävissä, niin erityisluokalle vaan ja toki myös johonkin neurologisiin tutkimuksiin. Siis tiedän useita tapauksia, oma lapseni mukaan lukien. Laitoin tavisluokalle ja lapsi ollut aina luokkansa paras. Hulluksi mennyt maailma.

Ajattelen aivan samoin. AP:n poika tuntuu olevan ujo lapsi, ja olisi selvinnyt myös loistavasti ihan tavallisella luokalla. Ujous ei ole sairaus. Eikä tuo adhd nykyisin muotidiagnoosi ole lainkaan varma. Kamalaa, että ujo ja arka lapsi on SAIRAS. 

Et selvästi tiedä yhtään mitään adhd:stä ja sen tutkimuksista, jotka ovat erittäin perusteelliset.

Tiedän kyllä, mutta ap:n lapsella ei ole varmaa diagnoosia, eikä sitä varmaa diagnoosia tehdä päivähoidossa. Diagnoosi varmistuu neurologilla, joten ap vie lapsesi neurologisiin tutkimuksiin. Ujous ei ole sairaus, vielä.

Vierailija kirjoitti:

Osa keskustelijoista ei ymmärrä, että teet surutyötä. Olet saanut aikanaan vauvan, jonka olet uskonut terveeksi ja täydelliseksi. On kamalaa joutua toteamaan, että lapsella onkin sairauksia, vammoja tai erityishaasteita, jotka tulevat rajoittamaan hänen elämäänsä. Ei sitä kukaan sellainen ymmärrä, joka ei ole sitä kokenut. Vaikka autistiset piirteet ai adhd eivät ole pahinta, mitä voi käydä, eivätkä välttämättä estä lasta integroitumasta yhteiskuntaan, ne ovat kuitenkin asioita, jotka aiheuttavat hankaluutta ja kärsimystä.

Tuskin ongelmasi sinänsä on erityisluokka. Sille siirtyminen vain on se kohta, kun sinun pitää alkaa asiaa työstää mielessäsi.  

Kiitos kauniista sanoistasi! En ole ap, mutta minullakin on erityislapsi, jolla monimuotoisia ongelmia, aistiherkkyyttä, add/Asperger, hahmotusvaikeuksia you name it. Pienluokka ei minua sinänsä haitannut, hyvä, että saa tukea suoriutuakseen koulusta, mutta se mikä ahdistaa on jatko. Jotenkin sietämätön ajatus, ettei ehkä kykene jatko-opintoihin, mutta pitää vaan ajan kanssa sulatella sitäkin asiaa. Kunhan löytää sen oman juttunsa, oli se mitä vaan.

Asiaa voi (ja pitäisi) miettiä myös toiselta kannalta eri sen normaalin luokan ja ja niiden tavallisten oppilaiden kannalta. Integrointi ja inkluusio voi olla hyväksi erityisoppilaalle, mutta aika harvoin se oman kokemukseni perusteella on hyväksi niille luokan muille oppilaille, ainakaan nykyisellä resurssoinnilla.

Kerron esimerkin elävästä elämästä. Lapseni luokan oppilaista kolmasosa on integroituja erityisoppilaita joilla on oma HOJKS tms. Näillä oppilailla on sekä käyttäytymisen että oppimisen häiriöitä, jotka näkyvät luokassa rauhattomuutena ja kyvyttömyytenä omaksua asioita normaalissa vauhdissa. Yhden keskittymiskyky on niin rajallinen, että hän osallistuu opetukseen vain kaksi tuntia päivässä ja muun ajan hän saa tehdä luokassa mitä huvittaa. Suuri osa ajasta menee järjestyshäiriöiden hoitamiseen. Näiden erityisoppilaiden vuoksi luokka ei voi osallistua rinnakkaisluokkien kanssa retkille, opetus etenee normaalia hitaammin ja joissakin aineissa ehditään käydään läpi vain pääasiat. 

No meidän tyttö, jota lto suositti erityisluokalle ei kyllä ole koskaan ketään häiriny, käytös ollu 9 tai 10. Luokkansa paras myös, keskiarvo aina ollu yli 9. Eikä ole tarvinnu mitään erityistukea. Sattuipa vain olemaan lto:n silmätikku, en tiedä mikä hänessä ärsytti.

Vierailija kirjoitti:

En sinuna olisi laittanut sinne. Leimaa koko lopu iän ja ennen kaikkea romuttaa lapsen itsetunnon. Kertomasi perusteella normiluokkaan olisi lapsesi kuulunut. Joskus tuntuu kuin että koneisto tarvitsee tykinkuulia ja tavislapsista leivotaan erityislapsia. Kokemusta on, valitettavasti. Minunkin lapsellani oli samoja piirteitä mutta tavisluokalle meni ja hyvin on pärjännyt. Mieti vielä.

Höpö höpö. Omalla lapsellani erityiskoulu nimenomaan pelasti ja korjasi itsetuntoa koska sai siellä tarvittavaa tukea. Aiemmin (eskarissa, jossa siis ongelmat ylipäänsä vasta huomattiin) hän piti itseään tyhmänä koska ei osannut eri asioita kuten muut.  Se särki meidän vanhempien sydämet, kun näki miten oma lapsi on luovuttanut. Ekalla luokalla kehitys meni huimasti eteenpäin ja se näkyi lapsessakin.

-dysfasialapsen äiti-

Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tarvitse iloitakaan. Mun tyttö meni pienryhmään 4. luokalle oppimisvaikeuksien vuoksi ja on todella kärsinyt ryhmästä. Opetus on hyvää, mutta ryhmän autistinen poika aiheuttaa tappeluita ja ongelmia. Mietin itse, kuka aikuinen jaksaisi joka päivä mennä työpaikalle ja kohdata autistinen jankuttajan. Menee lähelle ja tuijottaa. Hokee et lyö mua lyö mua. Ja kun lopulta saa turpaansa, menee opelle ja reksille valittamaan. Oon katkera Espoolle, että erityisopetusta ei saa normaalissa ryhmässä, vaan lapset eriytetään pienryhmiin. Tyttöni olisi tarvinnut vain matikan ja äikän pienryhmät ja se olisi riittänyi

Jos kirjoitat- kohdata autistinen jankuttajan-,niin missä ryhmässä itse olit?

Hirveä tilanne kirjoittaja nro 51. Ottaisin lapseni pois ryhmästä ja vaatisin hänelle tukiopetusta. Tukiopetusta täytyy antaa, niin paljon kuin tarpeen. Tuo autistipoika kuulostaa suorastaan vaaralliselta. Tee jotain, ota yhteys ensin rehtoriin ja koulutoimen johtajaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden äidin joka ei antanut lapsensa mennä erityisryhmään leimautumisen vuoksi. Kyseinen äiti ei tajunnut että lapsesta näki heti että on erityinen, asperger-lapsi kyseessä.

Puheessa omituinen nuotti, käyttäytyminen erikoista, ruokien kanssa ronklaamista samoin vaatteiden. Lapsen olemus ja käytös huusi suorastaan en ole ihan normaali.

Lapsi kehittyi hitaasti, puhe viiveellä. 

Oma äiti tälle käytökselle "sokea" koska tottunut siihen.

Huvittunut 

Oliko sinun äitisi?

Ymmärrän, mitä tarkoitat, ap. Olet saanut jo monia hyviä vastauksia. Erityisluokan muut oppilaat omine ongelmineen eivät välttämättä ole vammaisuutensa tyypin tai asteen osalta verrattavissa poikaasi. Yleensä kunnilla ei ole varaa eikä riittävästi oppilaitakaan siihen, että perustettaisiin jokaiselle akateemiselle kehitystasolle oma erityisluokkansa. Siksi erityistarpeiset oppilaat on kasattu yhteiselle luokalle ja opettajille ja avustajille on kerrottu tarkkaan kunkin oppilaan tarpeet ja haasteet.

Olin nuorena itse koulunkäyntiavustajana yhden lukukauden erityisluokalla. Vaikka siitä on jo kauan aikaa, muistan edelleen jokaisen oppilaan henkilökohtaisesti, millainen persoona hän oli, miten hänen kanssaan vuorovaikutettiin ja toisaalta myös, millaisia vaikeuksia hänellä oli jne. Kaikki olivat täysin erilaisia.

Ihan yleisen, omiin kokemuksiini pohjaavan tietotaitoni perusteella annan sinulle ohjeeksi, että anna jatkuvasti pojallesi kannustavaa palautetta paitsi hänen luontaisista vahvuuksistaan, myös pienistä "voitoista" niillä alueilla, joissa hänellä on vaikeuksia. Tässä ketjussa puhutuista asioista kannattaa myös keskustella lapsentajuisesti pojan kanssa, eli siitä, että hän on erityisluokalla eri syistä kuin vaikka syvästi autistinen koulutoverinsa.

Vierailija kirjoitti:

Hirveä tilanne kirjoittaja nro 51. Ottaisin lapseni pois ryhmästä ja vaatisin hänelle tukiopetusta. Tukiopetusta täytyy antaa, niin paljon kuin tarpeen. Tuo autistipoika kuulostaa suorastaan vaaralliselta. Tee jotain, ota yhteys ensin rehtoriin ja koulutoimen johtajaan. 

Kai tiedät, että vanhempana voit päättää, että lapsesi ei jatka tuossa ryhmässä. Vanhemmilla on valtuudet päättää, ja päätöksiä voi myös muuttaa. Rehtorille voi laittaa sähköpostia ja kertoa koko tarinan. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Siellä on niin paljon eriasteisia vammoja. Ei tuo ole mikään läpihuutojuttu. Leimaavaa on, ja itse en olisi laittanut. Tavallinen luokka ja tarvittaesa tukiopetusta. Tuo leimaa jo alusta alkaen, eli sieltä ei voi siirtyä tavallisen opetuksen pariin, koska ne tavoitteet joita erityisryhmissä on, ovat niin vähäiset/pienet/matalat.

Tämä ei itse asiassa pidä paikkaansa. Erityisopetuksessa noudatetaan samoja oppimistavoitteita kuin yleisopetuksessakin.

Vasta jos kyseessä on mukautettu opetus, on oppimistavoitteita alennettu. Tällöin opetus saattaa rajoittaa mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Esim. lähihoitajaksi ei pääse, jos on matematiikka mukautettu peruskoulussa, sillä lähihoitajatkin joutuvat käymään joitain alkeellisia lääkelaskennan kursseja, ja niille edellytetään peruskoulun oppimäärää matematiikassa. 

Erityisopetuksessa (Evy + Esy) tuota ongelmaa ei ole. Kyse ei siis ole niissä opintojen sisällöstä, vaan tavasta, joilla opetus järjestetään.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.

Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?

Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään höpöhöpöä, vaan diagnoosin tulee olla erikoissairaanhoidon neurologin antama. Eivät luonteenpiirteet vielä tee vammaista. Ap, hätäilee turhaan. Ensin kaikki tarvittavat tutkimukset. Ja kyllä, leimaavaa on huolimatta nykyajasta.

Mitä mahtavat olla "kaikki tarvittavat tutkimukset"?

Tyttömme sai asperger-diagnoosin tehtyään pari tuntia psykiatrian polin psykologin kanssa tehtäviä, ja lapsen opettajan sekä vanhempien täytettyä kyselylomakkeet. Olen hämilläni, lapsi kuitenkin tavallinen tokaluokkalainen ja tavallisella luokalla ja pärjää erinomaisesti.

Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.

Mikäli lapsi on päässyt lastenpsykiatrian tai neurologian polille, elikkä erityissairaanhoitoon, tarvitaan siihen ainakin HUS:n alueella tätä edltävästi:

1) lääkärin lähete ja tutkimukset

2) psykologin arvio, jonka tekee neuvolan tai perheneuvolan psykologi

3) päivähoidon arvio lapsesta, johon osallistuu myös alueellinen erityislastentarhanopettaja

4) jos ongelmia kielellisellä alueella, myös puheterapeutin arvio

5) myös toimintaterapeutin /fysioterapeutin arvio joissain tapauksissa

Sekä tietysti keskustelut vanhempien kanssa aiheesta.

Toisin sanoen, siinä vaiheessa kun sinne erityissairaanhoitoon mennään, on usein jo aika paljon asiaa lapsesta paperilla. Erityissairaanhoito tekee omia tutkimuksia, mutta pohjaa omat tutkimustuloksensa usein perussairaanhoidossa jo tehtyihin tutkimuksiin ja lausuntoihin. 

Eli jos lapsella on laajat tutkimukset taustalla jo ennen erityissairaanhoitoon menoa, on mahdollista, että lastenpsyk. arvio, pari tapaamista vanhempien kanssa ja diagnoosi on valmis. Teoriassa on mahdollista, että selvissä ns.pässinlihatapauksissa asiat menevät noin.

Erityissairaanhoidon tärkein anti ei kuitenkaan ole diagnoosi, vaan kuntoutuksen suunnittelu ja toteutus. Diagnoosi sinänsä ei ole mikään päämäärä, se on vaan edellytys tiettyihin kuntoutuksiin pääsemiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sanonpa, että psykologi ei voi antaa minkäänlaista diagnoosia. Kovin kevein perustein. Odota, niin konsultoin.

Psykologi ei koskaan diagnosoi, se on lääkärin vastuulla. Eli hoitava lääkäri /neurologi /psykiatri vetää yhteen tutkimustulokset eri tahoilta ja tekee diagnoosin niiden pohjalta. Käytännössä psyk. tutkimuksella on iso rooli toki.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Siellä on niin paljon eriasteisia vammoja. Ei tuo ole mikään läpihuutojuttu. Leimaavaa on, ja itse en olisi laittanut. Tavallinen luokka ja tarvittaesa tukiopetusta. Tuo leimaa jo alusta alkaen, eli sieltä ei voi siirtyä tavallisen opetuksen pariin, koska ne tavoitteet joita erityisryhmissä on, ovat niin vähäiset/pienet/matalat.

Jokaisella oppilaalla on omat tavoitteensa. Oma poikani käy ihan tavallisen peruskoulun suunnitelman mukaan koulua erityisryhmässä. Tottakai voi siirtyä tavalliseen luokkaan, jos siihen pystyy. Voi mennä lukioon ja opiskella mihin asti vaan. Riippuu ihan oppilaasta mihin pystyy ja mitä haluaa.