Taas stressaannuin lasten kouluunlähdöstä ja tiuskin heille. Ikävä alku päivälle.

Ja olen siis tiukkisäiti, en osaa rentoutua arjessa. Nyt pukkaa pms päälle, panelee ja muutenkin vi....taa.

Ap

Ei panele (eikä panetakaan) mut palelee. Kylmää ja harmaata.

Ap

Mä tarkistan jo illalla ekaluokkalaisen lapsen repun. Siis että läksyt on tehty ja jos siellä on jotain ns kokeita mihin tarvitsee allekirjoitus laittaa tai muuta lappua koululta. Aamuksi laitetaan vaatteet valmiiksi. Hyvin toimii. Kerkiän halaamaan ja toivottamaan hyvää koulupäivää.

Höh, kyllä äti saakin vähän nalkuttaa ja vaatia järjestystä. Ennen sitä pidettiin välittämisenä, nykyään tuhoaa lapsen psyyken.

Ekaluokkalainen tarvitsee sun apua. Sä vaan syytät pientä lasta. Holhoten ja avustaen päästään päämäärään.

Eli siis kyllä sussa se vika on, ei lapsessa.

Illalla yhdessä katsotte että lapsi tekee läksyt, kysyt onko lappuja. Katsotte mahdolliset liikka varusteet reppuun sekä kaikki kouluvaatteet valmiiksi esille.

Täällä samankaltaista kaaosta tänään. Heräsin klo5, pienin 5.30 ja ekaluokkalaista väänsin väkisin ylös klo6.45-6.50. Aamupalaa, lastenohjelmia, vaatteet hukassa, mikään ei kelpaa, uhmaikäinen raivoaa räkä poskella, kello käy. Hoputtamista, kompromisseja, pientä desibelinnostoa kun aamutoimet ei etene. Mitä tekee mies? Heräilee 7.15, hakee postin, syö rauhassa ja selaa lehteä, pesee ja pukee. Itsensä. Ja kun oon etsinyt tyytymättömälle koululaiselle tämän päivän säälle sopivat vaatteet ja pistänyt ovesta ulos, edelleen uhmaraivoinen sylissä, meinaa jo kilahtaa. Mies sanookin että mee ny helevettiin siitä. Vastasin että olipas rumasti sanottu. Kommentoi siihen että huuda lisää.

T: Voi minkä helmen kanssa meninkään naimisiin

Nyt sitte vähän hölläät. Anna eka luokkalaisen toimia yksin, sitten huomaa, että joitain asioita pitää opetella muistamaan itse! Noottia tulee opeltakin, jos ei hoida. Ei se opi ikinä, jos olet joka aamu kaiken hoitamassa.

Ja miehelle sanot tiukasti, ettet enää aio ottaa vastuuta koko aamurumbasta, jos kerta hänkin on kotona ja hereillä! Lähet ite vaikka aamulenkille, jos mahdollista, ellet ole itsekin samalla lähdössä töihin.

Meillä on miehen kanssa kaksivuorotyöt, eli iltaa ja aamua vaihtelevasti. Meillä on vuoroaamut, jolloin toinen saa nukkua tai käydä salilla ja toinen laittaa lasta kouluun. 2. Luokkalainen. Tehään aamupala ja katotaan, että on "oikeenlaiset" vaatteet sään mukaan yms. Mutta kyllä tuo osaa jo itse lähteä ja joutuukin lähteä silloin kun ollaan molemmat lähetty aamuun töihin.

:) tsemppiä asian suhteen!

Sori, mutta ei heru sympatiat. Luulen, että olet itse ottanut huolenpitäjän roolin alusta alkaen, ja nyt sekä lapset että miehet pitävät itsestäänselvänä, että äiti huolehtii. Miksi hyväksyt sen, että mies räplää tablettia tuollaisessa tilanteessa? Meillä ainakin molemmat vanhemmat osallistuvat, ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että minä äitinä hoitaisin tuollaisen tilanteen kuntoon. Olen luonteeltani sen verran laiska, ettei onnistu tuollainen, että minä hoitaisin kaiken! Taidat olla suorittajaäiti, joka tekee, touhuaa ja hoitaa hommat saman tien omalla tavallansa (joka on ainoa oikea tapa?), eikä siihen kukaan viitsi enää puuttua, jos kerran mieskin katsoo parhaaksi räplätä tablettia. Enkä sano tätä mitenkään pahalla tai syyllistäen, mutta tällaisia naisia nyt sattuu kuulumaan lähipiiriin todella monta, enkä ymmärrä tätä ilmiötä ollenkaan. Ensin naiset suorastaan kahmivat itselleen kaiken vastuun ja työn kodista ja perheestä, ja sitten kun väsähtää ja alkaa stressi, niin valitetaan, mikä sinänsä on luonnollista. Nyt laitat sen miehesi osallistumaan! Revi se helvetin tabletti käsistä ja sano: "HALOO! Tässä on nyt tilanne päällä!" Ja koululaiset osaavat kyllä itse hoitaa juttunsa. Teit ihan oikein kun ärähdit tänään lapsille, miksi äidin pitäisi antaa pusuja ja haleja, kun on lopenuupunut? Lapsille vielä uusi puhuttelu illalla, että nyt äiti ei enää jaksa, ja tästä lähtien iltaisin laitetaan kaikki valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalainen tarvitsee sun apua. Sä vaan syytät pientä lasta. Holhoten ja avustaen päästään päämäärään.

Eli siis kyllä sussa se vika on, ei lapsessa.

Illalla yhdessä katsotte että lapsi tekee läksyt, kysyt onko lappuja. Katsotte mahdolliset liikka varusteet reppuun sekä kaikki kouluvaatteet valmiiksi esille.

En yleensä kaivele sitä reppua, vaan kysyn ( kuten eilenkin) mitä läksyjä, lappuja ja muuta infottavaa. Mun mielestä jo ekaluokkalaisen tehtävä on ottaa itse omasta repustaan esille ne laput, jotka on koulusta saanut. Ja siis näyttää ne vanhemmille. Etenkin kun niitä kysytään. Ja näin siis pikkuuhiljaa ottaa enemmän vastuuta. Ne kysymykset, joita esitän, on juuri sitä varten että tuo pieni ekaluokkalainen saa miettiä, jutella, kertoa ja muistella mitä hänen kuuluikaan tehdä/näyttää/ kertoa. Opettelua vastuun ottamiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalainen tarvitsee sun apua. Sä vaan syytät pientä lasta. Holhoten ja avustaen päästään päämäärään.

Eli siis kyllä sussa se vika on, ei lapsessa.

Illalla yhdessä katsotte että lapsi tekee läksyt, kysyt onko lappuja. Katsotte mahdolliset liikka varusteet reppuun sekä kaikki kouluvaatteet valmiiksi esille.

Ekaluokkalainen tarvii apua joo, mutta pitää myös alkaa opetella jotain juttuja itse! Kuten vaikka repun pakkaus. Ekaluokkalainen osaa varmasti lukea lukujärjestystä. Vanhemmat voi laittaa aamupalan ja vaatteet valmiiks ton ikäselle. Jos vanhempi tekee AINA kaiken, niin sama rumba jatkuu koko ala-asteen!

Auttaisiko jos se ekaluokkalainenkin menisi yhden kerran kouluun ilman lippuja, lappuja ja läksyjä... ja saisi välillä ne motkotukset opettajalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalainen tarvitsee sun apua. Sä vaan syytät pientä lasta. Holhoten ja avustaen päästään päämäärään.

Eli siis kyllä sussa se vika on, ei lapsessa.

Illalla yhdessä katsotte että lapsi tekee läksyt, kysyt onko lappuja. Katsotte mahdolliset liikka varusteet reppuun sekä kaikki kouluvaatteet valmiiksi esille.

En yleensä kaivele sitä reppua, vaan kysyn ( kuten eilenkin) mitä läksyjä, lappuja ja muuta infottavaa. Mun mielestä jo ekaluokkalaisen tehtävä on ottaa itse omasta repustaan esille ne laput, jotka on koulusta saanut. Ja siis näyttää ne vanhemmille. Etenkin kun niitä kysytään. Ja näin siis pikkuuhiljaa ottaa enemmän vastuuta. Ne kysymykset, joita esitän, on juuri sitä varten että tuo pieni ekaluokkalainen saa miettiä, jutella, kertoa ja muistella mitä hänen kuuluikaan tehdä/näyttää/ kertoa. Opettelua vastuun ottamiseen.

Ap

Kyllä ehdottomasti mielestäni tuossa iässä pitää olla jo jonkin verran omatoiminen, niin kuin AP sanookin. En ole samaa mieltä, että koululaisia pitäisi nyt erityisesti ohjata iltaisin ja aamuisin kouluun liittyvissä jutuissa. Melkeinpä lasten itse pitäisi hoitaa läksyt ja muut, ja ehdottomasti kysyttäessä. Täh, koululaisten reppuja tongitaan, että mitähän viestiä siellä mahtaisi olla? Minusta tuo kuulostaa oudolta.

Mä oon opetellut pitämään aamulla mölyt mahassani. Puren hammasta ja saattelen lapset iloisesti kouluun. Sit vedän vaik 2 röökiä vitutukseen. Syy tähän on herkkä poikani. Jos hän lähtee harmissaan kouluun, koko päivä on pilalla. Yritän ennakoida ja vaatia lapsilta, mutta se on aivan turhaan alkaa vaatimaan aamulla klo 8. Ja ukolle pidät kunnon ripityksen...

Meillä minä olen ihan tyynesti toiminut sihteerinä ne alkuvuodet. Jos se huolehtiminen tökkii, niin tökkii. Helpommalla pääsee, kun auttaa ja valvoo. Nyt meillä on kaksi kympin oppilasta yläkoulussa, josta sataa kiitosta omatoimisuudesta. Ja hyvästä käytöksestä. Ikinä eivät myöhästy tai unohda mitään.

Voin lohduttaa, että tuo vikkelyys/hitaus ja tarkkuus/hajamielisyys ovat luonnekysymyksiä. Oma teinini on vieläkin pakko ajaa ylös sängystään ja vaikka teen sen ajoissa niin hän lähtee ovesta ulos viimeisellä minuutilla. Hän toimii jumalattoman hitaasti vaikka on käsittääkseni normaaliälyinen. Pukee ja syö aivan kuin käytössä olisi useampi tunti aikaa. Usein ihmettelen kuinka yhden voileivän voi syödä niin älyttömän hitaasti mutten ole puuttunut asiaan.

Itse olen tehnyt niin, että kun olen kyllästynyt toitottamaan yhtä ja samaa asiaa koko ajan, olen kirjoittanut sen paperille isoilla kirjaimilla lasten nähden. Kun taas tulisi muistuttamisen aika ("Tarkista linkkikortti ja avaimet", "On kylmä, tarvit pipon ja hanskat"), otan paperin eteisen pöydältä ja työnnän nenän eteen. Tämä alkaa naurattaa kaikkia ja asia alkaa painua muistiin.

Ja kannattaa muistaa, että lapset on tosi erilaisia. Meillä toinen muistaa koulupaperit ja läksyt muttei herää millään. Toinen unohtaa välillä päänsäkin harteilta mutta herää aikaisin ja lähtee omatoimisesti kouluun.

Pitäisikö teidän viikonloppuna jutella rauhassa koko perhe, kuinka voisitte helpottaa arkiaamuja? Sopia yhdessä pelisäännöt ilman huutoa?

Alatte vaikka yhdessä opetella illalla rutiineja, ja sovitte, että jos ekaluokkalainen ei illalla kysyttäessä hoida omaa osuuttaan (tyhjennä reppuuaan, anna lappuja, hoida läskyjä), menee sitten aamulla ilman täytettyjä lappuja kouluun. Oppii sitten kantapään kautta, kun tulee jälki-istuntoa tai muuta sanktiota. Joo, kuulostaa rajulta, mutta joillakin on sellainen temperamentti ja luonne, ettei pelkkä sanominen jää päähän.

Saattaa olla, että olet päätynyt ottamaan huolehtijan roolin, jolloin yhteinen sopiminen ehkä voisi auttaa asiaan. Miehen ainakin pitäisi alkaa ottaa vastuuta ja jättää se Clash of Clans vähän myöhemmälle.