en pysty iloitsemaan siitä, että poikani "pääsi" pienryhmään erityisopetukseen

Ei erityislapset ole kovinkaan usein vammaisia tai tyhmiä. Provoatko tahallaan?

Mikä oli se syy, että lapsesi laitettiin erityisryhmään? Haaveilu ja hitaus?

Voi olla, että asiantuntijat ovat katsoneet, että poikasi ei ihan vielä pärjäisi normaalissa ryhmässä, jossa on hälinää ja opettajan huomio per oppilas jää vähemmälle. Ei tuo ryhmä tarkoita sitä, että poikasi olisi samalla tasolla kehityksessään kuin poika, jolle näytettiin kuvakortteja. Noita ryhmiä ei vaan ole kovin paljoa, joten kaiken tasoiset ovat sen takia siinä samassa ryhmässä. :)

Hei ole onnellinen että poikasi pääsi erityisryhmään! Niille paikoille on oikeasti paljon tunkua.

On hienoa, että poikasi saa hänelle sopivaa opetusta, se ei tarkoita että hän on tyhmä!

Hänen koulutaipaleensa tulee tämän ansiosta olemaan hänelle itselleen helpompi, poikasi saa kokea onnistumisen tunteita.

Lapsi, jolla on tarve erityisryhmäopetukselle, ei ns. normaaliopetuksesta nauti, ei koe oppimisen iloa. Vain turhautumista ja tuntee itsensä huonoksi.

Nyt sinun tulee tsempata ja olla iloinen poikasi puolesta!

Ööö lapsesi ei ole siellä koulussa muiden lasten takia vaan, että hän tarvitsee eritysopetusta yhtälailla kuin nämä muutkin oppilaat. Olisit onnellinen, että saat lapsellesi heti tukea koulunkäyntiin. Ikävää, että ajattelet muista oppilaista noin. Lapsesi saattaa saada läheisiä kavereita vammaa katsomatta ja sehän on vain rikkaus.

Ei siitä tarvitse iloitakaan. Mun tyttö meni pienryhmään 4. luokalle oppimisvaikeuksien vuoksi ja on todella kärsinyt ryhmästä. Opetus on hyvää, mutta ryhmän autistinen poika aiheuttaa tappeluita ja ongelmia. Mietin itse, kuka aikuinen jaksaisi joka päivä mennä työpaikalle ja kohdata autistinen jankuttajan. Menee lähelle ja tuijottaa. Hokee et lyö mua lyö mua. Ja kun lopulta saa turpaansa, menee opelle ja reksille valittamaan. Oon katkera Espoolle, että erityisopetusta ei saa normaalissa ryhmässä, vaan lapset eriytetään pienryhmiin. Tyttöni olisi tarvinnut vain matikan ja äikän pienryhmät ja se olisi riittänyt.

Ja olen kurkkuani myöten täynnä erilaisuuden rikkaudesta. Onko oikein että normaali lapsi joutuu kärsimään autistisen lapsen hokemista ja vieläpä sopeuttaa häntä yhteiskuntaan? Isossa ryhmässä yhden autistinen ongelmat eivät kaatuisi yhden lapsen niskaan. Pienryhmässä kaatuu.

Minun poikani oli erityisopetuksessa pienryhmässä EVY-luokalla koska hänellä todettiin dysfasia. Poika kirjoitti ylioppilaaksi ja on matikassa välkky. Hän opiskelee nyt informaatioteknologiaa. Tähän ei oltaisi päästy ilman EVY-luokkaa ja sen ihania opettajia ja kouluavustajia jotka jaksoivat kannustaa. Suuri kiitos heille.

Lapsen koulupäivään mahtui paljon onnistumista mikä normaali ryhmässä ei olisi koskaan toteutunut. Dysfaatikkokin kykenee ajankuluessa korjaamaan itse itseään joka mahdollistaa jopa huippusuoritukset myöhemmin. Pätevät erityisopettajat kannustavat ja ohjaavat häntä siihen.

Ole onnellinen että lapsesi pääsi niin hienoon ryhmään äläkä pilaa tätä mahdollisuutta omalla asenteellisuudella.

Lapseni isä ja suku kielsi minua laittamasta lasta erityisluokalle ettei poika "leimaudu". En kuunnellut isää enkä sukua.

Pienet erityiskoulut, tai jos koulussa on vain yksi erityisryhmä, ovat huonoja ratkaisuja. Isoissa erityiskouluissa ryhmät voidaan tehdä niin että esim. käytöshäiriöiset, lievästi kehitysvammaiset ja oppimisongelmaiset eivät ole samassa ryhmässä. Kovaääninen riehuja ja aistiyliherkkä samassa ryhmässä, ei ei ei...

Meille pienluokka oli pelastus. Lapsella on asperger-piirteitä, aistiyliherkkyyksiä ja motorista kömpelyyttä. Kouluaineissa pärjää tosi ja huonoin numero mistään aineesta tai kokeesta on 9-.

Lapseni luokalla on eri taustaisia oppilaita, mutta ihmeen hyvin heillä toimii ryhmädynamiikka ja kovasti pitävät toisistaan huolta ja puhaltavat yhteen hiileen. Tuolla luokalla ei ole yhtään oppimishäiriöistä lasta, vaan heille on ainakin meillä päin omat luokkansa ja tukitoimensa, eli opetus ei siitä syystä kärsi.

Yleisopetusluokka ei lapselleni sopinut etenkään aistiyliherkkyyksien takia. Liikaa hälyä, liikaa tahattomia ja tahallisia kontakteja (joku saattaa esim. tönäistä vahingossa tungoksessa tmv.) ja lapseni besserwisser-luonne, joka liittyy tuohon asperger-piirteisyyteen, oli monille luokkakavereille liikaa. Ymmärrän kyllä, että voipi olla raskasta, jos jokaista asiaa pohtii tieteellisesti ja faktatietona.

Vierailija kirjoitti:

Meille pienluokka oli pelastus. Lapsella on asperger-piirteitä, aistiyliherkkyyksiä ja motorista kömpelyyttä. Kouluaineissa pärjää tosi * ja huonoin numero mistään aineesta tai kokeesta on 9-.

Lapseni luokalla on eri taustaisia oppilaita, mutta ihmeen hyvin heillä toimii ryhmädynamiikka ja kovasti pitävät toisistaan huolta ja puhaltavat yhteen hiileen. Tuolla luokalla ei ole yhtään oppimishäiriöistä lasta, vaan heille on ainakin meillä päin omat luokkansa ja tukitoimensa, eli opetus ei siitä syystä kärsi.

Yleisopetusluokka ei lapselleni sopinut etenkään aistiyliherkkyyksien takia. Liikaa hälyä, liikaa tahattomia ja tahallisia kontakteja (joku saattaa esim. tönäistä vahingossa tungoksessa tmv.) ja lapseni besserwisser-luonne, joka liittyy tuohon asperger-piirteisyyteen, oli monille luokkakavereille liikaa. Ymmärrän kyllä, että voipi olla raskasta, jos jokaista asiaa pohtii tieteellisesti ja faktatietona.

*hyvin

Ymmärrän sinua ap. Siellä on niin paljon eriasteisia vammoja. Ei tuo ole mikään läpihuutojuttu. Leimaavaa on, ja itse en olisi laittanut. Tavallinen luokka ja tarvittaesa tukiopetusta. Tuo leimaa jo alusta alkaen, eli sieltä ei voi siirtyä tavallisen opetuksen pariin, koska ne tavoitteet joita erityisryhmissä on, ovat niin vähäiset/pienet/matalat.

Ole onnellinen. Meilläpäin pienryhmää tarvitsevat lapset joutuvat pääasiassa olemaan integroituna normaaliryhmiin. Kokonaan erillisiä pienryhmiä on vain vähän eikä tosiaankaan joka koulussa ja ovat pääasiassa tarkoitettu mukautetuille oppijoille (eivät siis kykene oppimaan normaalia oppimäärää) ja pahimmille häiriköille. Siinä sitten lievemmistä oppimisvaikeuksista ja tarkkaavuusongelmista kärsivät ei-häiriköt yrittävät selvitä normaaliopetuksessa (eli ovat luultavasti suurimman osan aikaa ihan pihalla).

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen. Meilläpäin pienryhmää tarvitsevat lapset joutuvat pääasiassa olemaan integroituna normaaliryhmiin. Kokonaan erillisiä pienryhmiä on vain vähän eikä tosiaankaan joka koulussa ja ovat pääasiassa tarkoitettu mukautetuille oppijoille (eivät siis kykene oppimaan normaalia oppimäärää) ja pahimmille häiriköille. Siinä sitten lievemmistä oppimisvaikeuksista ja tarkkaavuusongelmista kärsivät ei-häiriköt yrittävät selvitä normaaliopetuksessa (eli ovat luultavasti suurimman osan aikaa ihan pihalla).

Tämä on juuri oikea metodi. Parhaiten menestyvät normaaliluokissa olleet erityislapset, myös tulevan ajan suhteen. Sinun tulisi iloita.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Siellä on niin paljon eriasteisia vammoja. Ei tuo ole mikään läpihuutojuttu. Leimaavaa on, ja itse en olisi laittanut. Tavallinen luokka ja tarvittaesa tukiopetusta. Tuo leimaa jo alusta alkaen, eli sieltä ei voi siirtyä tavallisen opetuksen pariin, koska ne tavoitteet joita erityisryhmissä on, ovat niin vähäiset/pienet/matalat.

Kyllä voi siirtyä yleisopetukseen ja purkaa HOJKS. Tavoitteet eivät ainakaan oman lapseni pienluokalla ole vähäisempiä/pienenempiä/matalampia kuin yleisopetusluokassa opetuksen ja oppimäärän suhteen. Pienluokkia on monenlaisia.

Ole tyytyväinen jos luokka on oikeasti pienryhmä eikä mukaerityisryhmä johon on dumpattu kielitaidottomat väkivaltaiset mamut. Näin meillä... Ei oikea paikka erityisherkälle pojalleni eikä kylläkään luokan vammaiselle tytölle. Muut olivatkin mamuja. 5 vuotta ala-astetta hukkaan.

Osa keskustelijoista ei ymmärrä, että teet surutyötä. Olet saanut aikanaan vauvan, jonka olet uskonut terveeksi ja täydelliseksi. On kamalaa joutua toteamaan, että lapsella onkin sairauksia, vammoja tai erityishaasteita, jotka tulevat rajoittamaan hänen elämäänsä. Ei sitä kukaan sellainen ymmärrä, joka ei ole sitä kokenut. Vaikka autistiset piirteet ai adhd eivät ole pahinta, mitä voi käydä, eivätkä välttämättä estä lasta integroitumasta yhteiskuntaan, ne ovat kuitenkin asioita, jotka aiheuttavat hankaluutta ja kärsimystä.

Tuskin ongelmasi sinänsä on erityisluokka. Sille siirtyminen vain on se kohta, kun sinun pitää alkaa asiaa työstää mielessäsi.  

Vierailija kirjoitti:

Pienet erityiskoulut, tai jos koulussa on vain yksi erityisryhmä, ovat huonoja ratkaisuja. Isoissa erityiskouluissa ryhmät voidaan tehdä niin että esim. käytöshäiriöiset, lievästi kehitysvammaiset ja oppimisongelmaiset eivät ole samassa ryhmässä. Kovaääninen riehuja ja aistiyliherkkä samassa ryhmässä, ei ei ei...

Näin. Keskittymisvaikeuksinen ja aistiyliherkkä, mutta rauhallinen tyttöni joutui olemaan samalla luokalla käytöshäiriöisten kovispoikien kanssa. Nyt onneksi integroituna normiluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet erityiskoulut, tai jos koulussa on vain yksi erityisryhmä, ovat huonoja ratkaisuja. Isoissa erityiskouluissa ryhmät voidaan tehdä niin että esim. käytöshäiriöiset, lievästi kehitysvammaiset ja oppimisongelmaiset eivät ole samassa ryhmässä. Kovaääninen riehuja ja aistiyliherkkä samassa ryhmässä, ei ei ei...

Näin. Keskittymisvaikeuksinen ja aistiyliherkkä, mutta rauhallinen tyttöni joutui olemaan samalla luokalla käytöshäiriöisten kovispoikien kanssa. Nyt onneksi integroituna normiluokkaan.[/quote

Onneksi asia korjaantui. Kamala tilanne, jos on yksi erityisryhmä, jossa ovat kaikki alkaen kovispojista, joilla on rajuja käytöshäiriöitä, aistiyliherkät tytöt, tuosta siis PITÄÄ OLLA HYVILLÄÄNA. Aivan hirveää...

Pienryhmien tavoitteet olivat ainakin EVY-luokalla ihan samat kuin millä tahansa tavallisella luokalla. Ainoastaan oppilaita oli vähemmin ja opiskelutekniikkka erosi selkeästi. Siellä jokaiselle laaditaan oma opintosuunnitelma joka kuitenkin noudattaa ihan tavallista peruskoulun oppimäärää. Painotus vaan on erilainen.

EMU-luokalla on mukautettu opetussuunnitelma. Siellä ei pyritä samaan tasoon kuin normaali peruskoulussa.

Pitää kysellä hieman tarkemmin onko ap:n lapsi menossa minkälaiselle luokalle.

ymmärrän ap:n tunteet. olen aikusena ADD-diagnoosin saanut´nainen ja  omat kouluvuoteni olivat hirveät. en oppinu mitään enkä voinut keskittyä ja  oltuani mm. tarkkiksella pikkukovisten seassa päädyin erikoiskouluun neljännellä luokalla. 

muut lapset syrjivät meitä "Vanamolaisia" ja vaikka kärsin vain oppimisvaikeuksista, minut leimattiin vammaiseksi. 

en vielä nykyäänkään kerro mitä koulua kävin, sama juttu monilla koulukavereilla.. olin siis EVY-luokassa jossa oli lukihäriöisiä ym  ja pahasti kehitysvammaiset olivat sitten EMU-luokalla. mutta  vammaisten kolu on vammaisten koulu..

nyt 7 v tyttäreni aloittaa sitten syksyllä erityisluokassa toisella puolella kaupunkia, vaikka ehdittiin jo ilmoittaa lähikouluun.. pelkään kovasti, että talonyhtiön muut lapset alkavat hyljeksiä tytärtäni :( 

tyttö on semmoinen haaveilija ja tarvitsee aikuista viereen rohkaisemaan, tilanteen toivottiin korjautuvan kevään aikana, mutta niin ei käynyt ja tytölle alettiin sitten parin palaverin jälkeen hakea vauhdilla paikkaa pienryhmästä..

tunteeni ovat  hiton ristiriitaiset! toisaalta olen iloinen, että tyttö saa tälläiset tukitoimet mutta toisaalta oma "Vanamotraumani" pyrkii pintaan ja olen todella ahdistunut! samalla kiroan paskoja geenejäni..

tytön ei kuitenkaan tarvitse välttämättä käydä koko kouluaikaansa mukautettuna, katsotaan miten ekaluokka menee ja tehdään ADHD_tutkimukset jossain vaiheessa kouluvuotta :) 

muista oppilaista en tiedä, 10 heitä tulee yhteensä  olemaan.