Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Kyllähän sitä katsoo minkälainen äiti huudattaa kakaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä usein katson, koska haluan varmistaa, ettei lapsella ole hätä. Etenkin kun oma lapsi oli vielä pieni, reagoin hyvin herkästi muidenkin pikkulasten huutoon. Sori. Nyt kun oma on jo aikuinen, aikaa äidinvaisto toivottavasti hellittää.
Voi myötähäpeä sun kanssas. Etkö kuitenkaan muista sen koulutuksesi nimeä, että me muutkin saataisiin kuulla mistä tämä syvä viisaus kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä hienompi koulutus. Monenko nälkäisen kaksivuotiaan olet nähnyt rauhoittuvan, jos se joutuu odottamaan vielä pitempään ruokaansa? No en jaksa edes jatkaa, olet niin VITSI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet töissä lasten kanssa, ainakaan sulla ei toivottavasti ole siihen koulutusta. Lähihoitajakoulussakin opetetaan, että pieni lapsi ei voi säädellä tunteitaan ja paha olo on kokonaisvaltaista. Nälkäiselle ja hepuloivalle 2-vuotiaalle ei voi oikein mitään.
Yleensä aikuisilla on sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että he käsittävät tämän. Normaali aikuinen myös kestää bussimatkan, vaikka sille osuisi itkevä pikkulapsi, vaikka olisi - hui kauhistus ihan vapaapäivä! Muuten voi toki ajaa taksilla.Kyllä, minulla on alan koulutus (ja paljon parempi kuin joku lähihoitaja jonka opinnoista lapset ovat vain pienehkö osa) ja kyllä, olen työssäni hyvin pätevä.
Sinun sen sijaan kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin lähdet kommentoimaan. Minä en missään kohdassa edes vihjannut siihen että rääkyminen olisi lapsen syytä ja lapsen pitäisi kantaa siitä vastuu.
Sen sijaan sanoin että lapsen seurassa olevan vanhemman pitäisi viedä lapsi pois bussista rauhoittumaan. Vastuu tilanteen fiksusta hoitamisesta on sillä aikuisella, ja hänellä pitäisi olla edes sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että ei pakottaisi kokonaista bussillista ihmisiä kestämään uhmaikäisensä raivokohtausta. (Sanon pitäisi koska on aika pelottava ajatus että joku täysin empatiakyvytön kasvattaisi lasta!)
Jos sinusta lasten kanssa työskentelyyn parempi (ts. sopivampi) koulutus on myös jollain tavalla hienompi kuin lähihoitajan koulutus, ok, se on sinun mielipiteesi.
Jos lapsi huutaa nälkäänsä, on aikuisen moka että tilanne on päässyt niin pahaksi.
Jos mukana on eväitä, niitä voi syödä siellä pysäkillä ihan rauhassa (jos bussissa tapahtuva hektinen eväitten tarjoaminen ei ole tuottanut tulosta - jos olisi lapsi e huutaisin nälän takia). Tai bussista voi jäädä pois kaupan kohdalla, ostaa niitä eväitä ja syödä sitten.
Tai toimia ihan vaan ihmisystävällisesti ja lopettaa sen muiden matkustajien kärsimyksen siirtymällä taksin kyytiin. Taksikuskille sentään maksetaan siitä riekkumisen kuuntelusta ja lapsikin pääsee nopeammin kotiin ruokansa ääreen.
Kyllä mäkin revin pääni irti näin runollisesti sanottuna jos ja kun (kerran näin käynyt) aamubussissa kirkuu rattaissa kaksivuotias ja mamma ei tee mitään sen eteen, että huuto hiljenisi. Siis kirkuu ja huutaa täyttä kurkkua. Kyllä siinä meni varmasti samassa dösässä asioineiden aamu pilalle yhtä lailla kuin munkin.
Tämä ei taas rajoitu pikkutoukkiin mutta varsinkin kolmekymppisiin mammoihin, jotka kokevat olevansa jotain yli-ihmisiä rattaidensa ja väh. 2 muksun kera. Vanhemmat lapset kirkuu ja juoksee pitkin dösää, mamma näpyttelee älypuhelinta, vauva parkuu... kuka saatana älyllinen ihminen selviää edes tuonlaisesta 20 min dösämatkasta suljetussa tilassa? Ei vittu kukaan, sen sanon suoraan. Ehkä mamma saa ittensä meditoitua itsensä jonnekin tuonpuoleiseen, mutta hei kuule, valitettavasti kanssamatkustajat eivät saa. Ellei sitten ole jotain metallipaskaa sadalla volyymilla korviin napitettuina (mikä voisi jopa peittää sen kitinän), ja sekään ei ole todellakaan mikään miellyttävä vaihtoehto.
Koska se huutava pentu nyt vaan on ihan vitun ärsyttävää kuunneltavaa, sori vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin revin pääni irti näin runollisesti sanottuna jos ja kun (kerran näin käynyt) aamubussissa kirkuu rattaissa kaksivuotias ja mamma ei tee mitään sen eteen, että huuto hiljenisi. Siis kirkuu ja huutaa täyttä kurkkua. Kyllä siinä meni varmasti samassa dösässä asioineiden aamu pilalle yhtä lailla kuin munkin.
Tämä ei taas rajoitu pikkutoukkiin mutta varsinkin kolmekymppisiin mammoihin, jotka kokevat olevansa jotain yli-ihmisiä rattaidensa ja väh. 2 muksun kera. Vanhemmat lapset kirkuu ja juoksee pitkin dösää, mamma näpyttelee älypuhelinta, vauva parkuu... kuka saatana älyllinen ihminen selviää edes tuonlaisesta 20 min dösämatkasta suljetussa tilassa? Ei vittu kukaan, sen sanon suoraan. Ehkä mamma saa ittensä meditoitua itsensä jonnekin tuonpuoleiseen, mutta hei kuule, valitettavasti kanssamatkustajat eivät saa. Ellei sitten ole jotain metallipaskaa sadalla volyymilla korviin napitettuina (mikä voisi jopa peittää sen kitinän), ja sekään ei ole todellakaan mikään miellyttävä vaihtoehto.
Pusipusi.
Mä olen matkustanut koko ikäni julkisilla ja en kyllä muista nähneeni lapsia juoksemassa pitkin bussia... liioitteletko hieman? Joskus joku lapsi on vaihtanut paikkaa. Tätä olen nähnyt myös aikuisten tekevän. Ehkä he ovat vaihtaneet kaltaisesi ruttunaaman vierestä pois - huono tuuli tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi myötähäpeä sun kanssas. Etkö kuitenkaan muista sen koulutuksesi nimeä, että me muutkin saataisiin kuulla mistä tämä syvä viisaus kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä hienompi koulutus. Monenko nälkäisen kaksivuotiaan olet nähnyt rauhoittuvan, jos se joutuu odottamaan vielä pitempään ruokaansa? No en jaksa edes jatkaa, olet niin VITSI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet töissä lasten kanssa, ainakaan sulla ei toivottavasti ole siihen koulutusta. Lähihoitajakoulussakin opetetaan, että pieni lapsi ei voi säädellä tunteitaan ja paha olo on kokonaisvaltaista. Nälkäiselle ja hepuloivalle 2-vuotiaalle ei voi oikein mitään.
Yleensä aikuisilla on sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että he käsittävät tämän. Normaali aikuinen myös kestää bussimatkan, vaikka sille osuisi itkevä pikkulapsi, vaikka olisi - hui kauhistus ihan vapaapäivä! Muuten voi toki ajaa taksilla.Kyllä, minulla on alan koulutus (ja paljon parempi kuin joku lähihoitaja jonka opinnoista lapset ovat vain pienehkö osa) ja kyllä, olen työssäni hyvin pätevä.
Sinun sen sijaan kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin lähdet kommentoimaan. Minä en missään kohdassa edes vihjannut siihen että rääkyminen olisi lapsen syytä ja lapsen pitäisi kantaa siitä vastuu.
Sen sijaan sanoin että lapsen seurassa olevan vanhemman pitäisi viedä lapsi pois bussista rauhoittumaan. Vastuu tilanteen fiksusta hoitamisesta on sillä aikuisella, ja hänellä pitäisi olla edes sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että ei pakottaisi kokonaista bussillista ihmisiä kestämään uhmaikäisensä raivokohtausta. (Sanon pitäisi koska on aika pelottava ajatus että joku täysin empatiakyvytön kasvattaisi lasta!)
Jos sinusta lasten kanssa työskentelyyn parempi (ts. sopivampi) koulutus on myös jollain tavalla hienompi kuin lähihoitajan koulutus, ok, se on sinun mielipiteesi.
Jos lapsi huutaa nälkäänsä, on aikuisen moka että tilanne on päässyt niin pahaksi.
Jos mukana on eväitä, niitä voi syödä siellä pysäkillä ihan rauhassa (jos bussissa tapahtuva hektinen eväitten tarjoaminen ei ole tuottanut tulosta - jos olisi lapsi e huutaisin nälän takia). Tai bussista voi jäädä pois kaupan kohdalla, ostaa niitä eväitä ja syödä sitten.
Tai toimia ihan vaan ihmisystävällisesti ja lopettaa sen muiden matkustajien kärsimyksen siirtymällä taksin kyytiin. Taksikuskille sentään maksetaan siitä riekkumisen kuuntelusta ja lapsikin pääsee nopeammin kotiin ruokansa ääreen.
Kerro toki missä vaiheessa olen sanonut unohtaneeni koulutushistoriani? Se, ettei se kuulu sinulle palaneen pölyhiukkasen vertaa onkin jo ihan toinen asia.
Joo, palaa sinä vaan sinne provolandiaasi keuhkoamaan kun et kykene kunnolliseen argumentointiin. Miksi olen edes vaivautunut vastaamaan noin läpinololle ihmiselle? Siinäpä vasta kysymys jota voin nyt vetäytyä pohtimaan.
Älä välitä. Kaikki me on joskus oltu huutavia ja ärsyttäviä lapsia eikä meidän kenenkään äidit ole aina saaneet meitä hiljennettyä.
Mä sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pahimpina aikoina en uskaltanut edes liikkua lapsen kanssa missään julkisilla paikoilla kun pelkäsin että lapsi alkaa huutamaan enkä saa sitä rauhoittumaan.
Nyt kun jo toipuminen on hyvällä mallilla niin en jaksa enää muiden mulkoiluista välittää vaikka lapsi saisi mitkä itkupotkuhuutoraivarit vaikka nyt kaupan kassajonossa. Joskus ne kiltit ja hyväkäytöksisetkin lapset on väsyneitä tai nälkäisiä tai muuten kiukkuisia eikä välttämättä mikään saa rauhoittumaan. Sillon ei yleensä ole muuta vaihtoehtoa kun sulkea korvat ja antaa lapsen huutaa niin kauan kun huutaa.
Ja sorry, en lähde kaupasta kesken pois jos lapsi huutaa, koska ostokset on silti hoidettava. En myöskään bussista jäisi pois kotiin sitä on myös meidän päästävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olis tullut mieleenkään hankkia lapsia, jos ei olisi ollut resursseja hommata omaa autoa lasten kuljettamiseen. Oikeastaan en ymmärrä, että bussiin viedään vauvoja ja uhmiksia. Ei edes kovin turvallista onnettomuustilanteissa.
Kuljetan lapseni omalla autolla.
Busseissa nyt ei niin haittaa, jos matka on lyhyt, mutta ne luennoille tuotavat vauvat! Argh! Kukaan ei pysty keskittymään, ei luennoitsija, muut kuuntelijat eikä edes äiti itse.
Ja mitä pidempään matkaan tulee, kulkuneuvosta riippumatta, niin onhan korvia särkevän huudon kuuntelu niin hirveää, että minä olisin tyytyväinen, jos ollaan jääty vain "mulkoilutasolle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Kaikki me on joskus oltu huutavia ja ärsyttäviä lapsia eikä meidän kenenkään äidit ole aina saaneet meitä hiljennettyä.
Mä sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pahimpina aikoina en uskaltanut edes liikkua lapsen kanssa missään julkisilla paikoilla kun pelkäsin että lapsi alkaa huutamaan enkä saa sitä rauhoittumaan.
Nyt kun jo toipuminen on hyvällä mallilla niin en jaksa enää muiden mulkoiluista välittää vaikka lapsi saisi mitkä itkupotkuhuutoraivarit vaikka nyt kaupan kassajonossa. Joskus ne kiltit ja hyväkäytöksisetkin lapset on väsyneitä tai nälkäisiä tai muuten kiukkuisia eikä välttämättä mikään saa rauhoittumaan. Sillon ei yleensä ole muuta vaihtoehtoa kun sulkea korvat ja antaa lapsen huutaa niin kauan kun huutaa.
Ja sorry, en lähde kaupasta kesken pois jos lapsi huutaa, koska ostokset on silti hoidettava. En myöskään bussista jäisi pois kotiin sitä on myös meidän päästävä.
Turha sitä on myöskään lähteä vihkitilaisuudesta pois lapsen huutamisen takia, kun sittenhän jäisi se vihkiminen näkemättä, vai mitä? Tai poistua kesken juhlapuheen raivoavan pienen kanssa, kun sitten se puhe jäisi välistä (väliäkö sillä ettei kukaan enää kuule sanaakaan siitä hartaasti valmistellusta puheesta (jonka pitäminen selvästi jännittää pitäjää), eikä oikein huvita komentaakaan lasta edes paikan päällä)? Jne jne.
Nämä on niin nähty. Ihan oikeasti, livenä, minä olen todistanut tällaista käytöstä Suomessa.
Voi teitä minäminäminä-ihmisiä. Yrittäkää nyt edes vähän ajatella sitä ympäristöännekin. Maailma ei pyöri teidän ja lapsukaistenne navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, älä välitä. Hyvin harvoin meillä kiukutellaan ihmisten ilmoilla mutta kun näin tapahtuu, kyllä niitä mulkoilijoita riittää. Siinähän mulkoilevat, ehkä heille tulee siitä parempi mieli :)
Mikään ei tässä maailmassa ole ihanampi ääni, kuin bussista poistuvan lapsiperheen perässä sulkeutuva ovi. Bliss.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Mun mielestä tuommoisille mulkoilijoille voi suoraan sanoa että ole hyvä tule näyttämään miten itse hoitaisit asian niin että lapsi on hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Niin, yhtäläinen oikeus liikkua. Kukaan ei ole sanallakaan valittanut siitä liikkumisesta. Kyse on yksinkertaisesti siitä ettei lapsiperheelläkään ole oikeutta rääkätä kanssamatkustajiaan.
Minä en olisi mennyt bussilla kotiin. Olisin soittanut taksin ja mennyt suorinta tietä kotiin, varsinkin kun en mahtunut edelliseen bussiin. En olisi kipeä ja väsynyttä lasta seisottanut bussi pysäkillä ja sitten vielä toiset 20 minuuttia kotiin.
Jos sinusta lasten kanssa työskentelyyn parempi (ts. sopivampi) koulutus on myös jollain tavalla hienompi kuin lähihoitajan koulutus, ok, se on sinun mielipiteesi.
Jos lapsi huutaa nälkäänsä, on aikuisen moka että tilanne on päässyt niin pahaksi.
Jos mukana on eväitä, niitä voi syödä siellä pysäkillä ihan rauhassa (jos bussissa tapahtuva hektinen eväitten tarjoaminen ei ole tuottanut tulosta - jos olisi lapsi e huutaisin nälän takia). Tai bussista voi jäädä pois kaupan kohdalla, ostaa niitä eväitä ja syödä sitten.
Tai toimia ihan vaan ihmisystävällisesti ja lopettaa sen muiden matkustajien kärsimyksen siirtymällä taksin kyytiin. Taksikuskille sentään maksetaan siitä riekkumisen kuuntelusta ja lapsikin pääsee nopeammin kotiin ruokansa ääreen.