Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Koska häiritset minua ja voisit saada sen vittumaisen äpäräsi pitämään turpansa kiinni!
Onko joku nyt käynyt yökki-pyökkimetsässä hakemassa pahaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesusteipillä lapsen suu tukkoon, win-win.
Niin no, sun tapauksessa ei auta teippi eikä mikään muukaan enää. Osaatkohan itse elää niin hajuattomasti, mauttomasti ja hiljaa, ettet koskaan, ikinä häiritse kanssaihmisiä?
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesusteipillä lapsen suu tukkoon, win-win.
Niin no, sun tapauksessa ei auta teippi eikä mikään muukaan enää. Osaatkohan itse elää niin hajuattomasti, mauttomasti ja hiljaa, ettet koskaan, ikinä häiritse kanssaihmisiä?
Jos huudan keuhkojen täysiltä julkisessa kulkuneuvossa saa tulla kernaasti jeesusteipittämään. En vaan huuda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesusteipillä lapsen suu tukkoon, win-win.
Niin no, sun tapauksessa ei auta teippi eikä mikään muukaan enää. Osaatkohan itse elää niin hajuattomasti, mauttomasti ja hiljaa, ettet koskaan, ikinä häiritse kanssaihmisiä?
Jos huudan keuhkojen täysiltä julkisessa kulkuneuvossa saa tulla kernaasti jeesusteipittämään. En vaan huuda.
Mites kaikki muut tilanteet, joissa on muita ihmisiä? Esimerkiksi oletko koskaan puhunut liian kovaa tai kiroillut julkisella paikalla, kälättänyt bussissa kännykkään, kuunnellut liian lujalla musiikkia? Oletko törttöillyt liikenteessä (jättänyt esimerkiksi näyttämättä suuntavilkku, antamatta jalankulkijalle tietä)? Oletko koskaan jonossa kiilannut ketään? Oletko kiukutellut, etenkin turhasta, asiakaspalvelijalle tai hoitohenkilökunnalle? Jätätkö koskaan tervehtimättä, kiittämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisit jääny bussista pois. Ilmaseksi matkustatte ja pilaatte muiden matkan.
Tervetuloa mammat Suomeen, missä suurimmalla osalla pää kääntyy vaistomaisesti julkisissa kulkuvälineissä, jos jostain lähtee ääntä. Oli ääni sitten pieni lapsi, tavallista kovempi puhelimen soittoääni tai mitä ikinä, suurin osa ihmisistä kääntyy ainakin hetkeksi katsomaan. Jotkut jäävät mulkoilemaan, kunnes ääni lakkaa tai sille ainakin yritetään tehdä jotain (saada lapsi hiljenemään, vastataan siihen luuriin tms). Olen todistanut tämän lukemattomia kertoja, kun kuljen töiden takia päivittäin julkisilla. Suomalaiset nyt vaan ovat sangen rauhaa rakastavia, ja kaikki puheensorinaa korkeampi melu on ainakin mulkoilun, ellei jopa ääneen valittamisen arvoista ainakin jatkuessaan pidempään. Varsinkin kun Suomessa ei edes haluta keskustella julkisissa kulkuvälineissä kenenkään kanssa (ellei olla tutun kanssa liikkeellä), niin kaikki "pistävämmät" äänet häiritsevät ihmisiä entistä enemmän.
Muuttakaa siis mammat muualle jos mulkoilu pilaa päivänne. 98% suomalaisista ei haluaisi kuulla mitään muista lähtevää ääntä julkisissa kulkuneuvoissa. Ei heitä kiinnosta, onko ääni tahallista, koska se ärsyttää aivan samalla tavalla riippumatta siitä, tarkoittaako se pieni lapsi ärsyttää muita vai ilmaiseeko vain väsymystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä välitä! Noi ihmiset on yleensä joko nuoria ja ymmärtämättömiä tai vanhoja, joita ahdistaa lasten äänet, koska heidät on itsensä lapsena hiljennetty väkivallan avulla.
En usko, että olet töissä lasten kanssa, ainakaan sulla ei toivottavasti ole siihen koulutusta. Lähihoitajakoulussakin opetetaan, että pieni lapsi ei voi säädellä tunteitaan ja paha olo on kokonaisvaltaista. Nälkäiselle ja hepuloivalle 2-vuotiaalle ei voi oikein mitään.
Yleensä aikuisilla on sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että he käsittävät tämän. Normaali aikuinen myös kestää bussimatkan, vaikka sille osuisi itkevä pikkulapsi, vaikka olisi - hui kauhistus ihan vapaapäivä! Muuten voi toki ajaa taksilla.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, tässä viestissä puhuu todellinen elämänkokemus! Kyllä suakin vielä Siperia opettaa, usko pois. LOL
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankkiminen on oma valintasi, joten vastaat kaikista seurauksista, mitä lapsesi takia tapahtuu. Parasta totutella mulkoiluun, sillä lapsesi ovat vielä tulossa uhmaikään (ja teini ja kaikki siltä väliltä). Opettele kantaan vastuuta. Ja olemaan pahoillasikin, jos joskus tilanne sitä vaatii (äläkä aina sinisilmäisesti puolustele kullannuppujasi ja selittele lapsesi tekoja). Ja lohduttaudu sillä ajatuksella, että pääset sentään ilmaiseksi bussilla. Muut joutuvat maksamaan kovia hintoja. Ja joskus jopa seisomaan, kun ruuhkaisessa bussissa istutat lapsesi penkeille. Ja lapsesi lähmivät räkäisillä sormillaan joka paikkaa ja levittävät siten tauteja, jonka takia ihmiset sairastuvat ja joutuvat jäämään töistä pois tms.
Kyllä se nyt vaan vituttaa joitakin, en ymmärrä miten asiasta voi jauhaa näin monta sivua. :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap älä välitä! Noi ihmiset on yleensä joko nuoria ja ymmärtämättömiä tai vanhoja, joita ahdistaa lasten äänet, koska heidät on itsensä lapsena hiljennetty väkivallan avulla.
Niin että jos sua ei ole pienenä piekesetty niin ei voi esim työpäivän jälkeen vituttaa tuntematon kakara joka huutaa bussissa kurkku suorana kun omatkin välillä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet töissä lasten kanssa, ainakaan sulla ei toivottavasti ole siihen koulutusta. Lähihoitajakoulussakin opetetaan, että pieni lapsi ei voi säädellä tunteitaan ja paha olo on kokonaisvaltaista. Nälkäiselle ja hepuloivalle 2-vuotiaalle ei voi oikein mitään.
Yleensä aikuisilla on sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että he käsittävät tämän. Normaali aikuinen myös kestää bussimatkan, vaikka sille osuisi itkevä pikkulapsi, vaikka olisi - hui kauhistus ihan vapaapäivä! Muuten voi toki ajaa taksilla.
Kyllä, minulla on alan koulutus (ja paljon parempi kuin joku lähihoitaja jonka opinnoista lapset ovat vain pienehkö osa) ja kyllä, olen työssäni hyvin pätevä.
Sinun sen sijaan kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin lähdet kommentoimaan. Minä en missään kohdassa edes vihjannut siihen että rääkyminen olisi lapsen syytä ja lapsen pitäisi kantaa siitä vastuu.
Sen sijaan sanoin että lapsen seurassa olevan vanhemman pitäisi viedä lapsi pois bussista rauhoittumaan. Vastuu tilanteen fiksusta hoitamisesta on sillä aikuisella, ja hänellä pitäisi olla edes sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että ei pakottaisi kokonaista bussillista ihmisiä kestämään uhmaikäisensä raivokohtausta. (Sanon pitäisi koska on aika pelottava ajatus että joku täysin empatiakyvytön kasvattaisi lasta!)
No en mä kyllä käänny katsomaan sen takia että mä olisin vihanen, vaan siksi kun mua kiinnostaa lapset ja miten niiden kanssa toimitaan, yritän saada omaa. Väsyneeltä saatan näyttää, muttei se liity sinuun ja sinun lapsiisi mitenkään.
Tämä oli ihan kuningasidea - se lapsi olisi varmaan ollut superpaljon "kiltimmin" seuraavassa bussissa vielä nälkäisempänä. *eyeroll* Toivottavasti olet edes joku teini kommentoimassa.
Vierailija kirjoitti:
Koska ei matkustajien pitäisi joutua sietämään huutoa ja itkua. Mikset jäänyt pois jos lapsi ei kerran osannut olla nätisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet töissä lasten kanssa, ainakaan sulla ei toivottavasti ole siihen koulutusta. Lähihoitajakoulussakin opetetaan, että pieni lapsi ei voi säädellä tunteitaan ja paha olo on kokonaisvaltaista. Nälkäiselle ja hepuloivalle 2-vuotiaalle ei voi oikein mitään.
Yleensä aikuisilla on sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että he käsittävät tämän. Normaali aikuinen myös kestää bussimatkan, vaikka sille osuisi itkevä pikkulapsi, vaikka olisi - hui kauhistus ihan vapaapäivä! Muuten voi toki ajaa taksilla.Kyllä, minulla on alan koulutus (ja paljon parempi kuin joku lähihoitaja jonka opinnoista lapset ovat vain pienehkö osa) ja kyllä, olen työssäni hyvin pätevä.
Sinun sen sijaan kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin lähdet kommentoimaan. Minä en missään kohdassa edes vihjannut siihen että rääkyminen olisi lapsen syytä ja lapsen pitäisi kantaa siitä vastuu.
Sen sijaan sanoin että lapsen seurassa olevan vanhemman pitäisi viedä lapsi pois bussista rauhoittumaan. Vastuu tilanteen fiksusta hoitamisesta on sillä aikuisella, ja hänellä pitäisi olla edes sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että ei pakottaisi kokonaista bussillista ihmisiä kestämään uhmaikäisensä raivokohtausta. (Sanon pitäisi koska on aika pelottava ajatus että joku täysin empatiakyvytön kasvattaisi lasta!)
Et vastannut minulle mutta minä vastaan sinulle. Veisin lapseni mieluiten mahdollisimman nopeasti kotio tällaisessa tilanteessa ja helpoiten se luultavasti onnistuu jatkamalla matkaa kyseisessä bussissa. Lapsi rauhoittuu varmasti paremmin kotona kuin bussipysäkillä! Ja aikuiset ihmiset kykenevät kestämään eli itsesäätelemään itseään paremmin kuin pieni lapsi, jolla on kiukku, nälkä, väsy tai jokin muu huonosti juuri sillä hetkellä.
Sulla on vielä hienompi koulutus. Monenko nälkäisen kaksivuotiaan olet nähnyt rauhoittuvan, jos se joutuu odottamaan vielä pitempään ruokaansa? No en jaksa edes jatkaa, olet niin VITSI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?"
Jotta se äiti ymmärtää viedä sen kurkku suorana rääkyvän lapsensa ulos bussista rauhoittumaan. Joo, aina on näitä poikkeustapauksia mitä ap kuvasi mutta on se sille lapsellekin pahaksi kirkua kurkku suorana jopa kymmeniä minuutteja. Eikä yhdellä häiriköllä ole pienintäkään oikeutta terrorisoida jopa kymmenien muiden ihmisten päivää ja bussimatkaa.
Jos edes alkeellisen sivistynyt matkanteko julkisessa kulkuvälineessä ei onnistu (ja on ihan välttämätön pakko päästä juuri sillä minuutilla liikkeelle) voi äiti tilata taksin ja mennä sillä lapsensa kanssa. Jos riehuminen bussissa on jokapäiväistä ja taksi tulisi liian kalliiksi täytyy vanhempien keksiä miten niiltä bussimatkoilta vältyttäisiin muuten. Olisihan se nyt sairasta päivästä toiseen antaa lapsen räyhätä julkisissa kulkuvälineissä (ja nostan aina mielessäni hattua kuskille joka uskaltaa heittää tällaisen(kin) häirikön ulos).
Se äiti ajattelee tietysti vain omaa napaansa ja lastaan, mutta mistä hän voi tietää kuinka stressaavaan työhaastatteluun, kokeeseen tai lääkärintarkastukseen muut bussissa kulkijat ovat matkalla, tai pinna kireällä tai päänsäryssä ja väsyneitä työnsä takia - tai jopa liikkeellä ainoana vapaapäivänään pitkään aikaan tarkoituksenaan saada edes vähän palautua arjen rasitteista, minkä lapsi hyvin tehokkaasti rääkymisellään sabotoi.
Olen töissä lasten kanssa ja ymmärrän toki hyvin sen äidin ongelman mutta kirkuva lapsi on vanhempansa huolenaihe, ei koko bussin - eikä siitä saa sellaista väkisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet töissä lasten kanssa, ainakaan sulla ei toivottavasti ole siihen koulutusta. Lähihoitajakoulussakin opetetaan, että pieni lapsi ei voi säädellä tunteitaan ja paha olo on kokonaisvaltaista. Nälkäiselle ja hepuloivalle 2-vuotiaalle ei voi oikein mitään.
Yleensä aikuisilla on sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että he käsittävät tämän. Normaali aikuinen myös kestää bussimatkan, vaikka sille osuisi itkevä pikkulapsi, vaikka olisi - hui kauhistus ihan vapaapäivä! Muuten voi toki ajaa taksilla.Kyllä, minulla on alan koulutus (ja paljon parempi kuin joku lähihoitaja jonka opinnoista lapset ovat vain pienehkö osa) ja kyllä, olen työssäni hyvin pätevä.
Sinun sen sijaan kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin lähdet kommentoimaan. Minä en missään kohdassa edes vihjannut siihen että rääkyminen olisi lapsen syytä ja lapsen pitäisi kantaa siitä vastuu.
Sen sijaan sanoin että lapsen seurassa olevan vanhemman pitäisi viedä lapsi pois bussista rauhoittumaan. Vastuu tilanteen fiksusta hoitamisesta on sillä aikuisella, ja hänellä pitäisi olla edes sen verran empatiakykyä ja ymmärrystä, että ei pakottaisi kokonaista bussillista ihmisiä kestämään uhmaikäisensä raivokohtausta. (Sanon pitäisi koska on aika pelottava ajatus että joku täysin empatiakyvytön kasvattaisi lasta!)
Et vastannut minulle mutta pusu sinulle! Sulla on ihanan positiivinen asenne. Toivottavasti joku joskus halaa, silittää tai kehuu sinuakin.