Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Sitä rääkynää on todella rasittavaa kuunnella. Jos äiti yrittää hiljentää lapsen muttei onnistu niin kuitenkin yritti. Moni ei edes yritä, esim kaupassa 2v sai raivarin ja molemmat vanhemmat jatkoivat kassahihnalla hommiaan kuin eivät edes huomaisi! Lapsi kirkui pää sinipunaisena. Miksei vanhemmat voi sanoa lapselle että nyt hiljaa tai ulos bussista/kaupasta? Kai ne huutaa jossei edes yritetä kieltää. Usein kun kaupassa mulkaisin pahasti kirkuvat lasta se hiljenee. En tiedä onko tyytyväinen kun kohtaus huomattiin mutta parempi hiljaa. Tämä 2v raivosi kun mehu piti maksaa ja isänsä teeskenteli kuuroa. Sellainen ottaa päähän. Jos pikkuvauvaa ei saa hyssyteltyä niin sillehän ei mitään voi välttämättä. Moni antaa vauvankin kirkua ihan keskenään. Se vanhempien välinpitämättömyys ottaa päähän. Mikä on niin vaikeaa sanoa että nyt ollaan kaupassa/bussissa ja täällä ei voi huutaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saatan joskus katsoa vastaavia, mutta toivon aina, ettei äiti vain luule, että katson pahalla.
Tunnen mitä suurinta myötätuntoa pienten lasten kanssa hankalasti rattailla kulkevia kohtaan. Olen ollut sellainen itsekin ja muistan, miten sitä saattoi tuntea olevansa koko bussin "näkymättömän" tuijotuksen kohteena, jos vauva/taapero yhtään kiukkusi. Heti tunsi olevansa Huono Äiti. Tehneensä jotain äärimmäisen häpeällistä. Haitanneensa muita.
Kunpa olisin silloin osannut suhtautua toisinkin. Nähdä ystävällisemmätkin katseet. Antaa niillekin mahdollisuuden. Mutta niin syvään oli iskostettu tämä naisellinen häpeä Huonona Äitinä olemisesta (jos yhtään lapselta tuli kiukkua tms.), etten uskaltanut edes katsoa ketään muita.
Nyt tiedän, että niitä myötätuntoisiakin on täytynyt olla. Koska minäkin olen siellä "katsomossa".
Joskus olisi kiva alkaa viihdyttää toisen matkustajan kiukkupussia (jolla varmaan menisi pasmat sekaisin), mutta en uskalla. Pelkään, että äiti pitäisi hulluna tai muuten mahdollisesti vaarallisena.
Vierailija kirjoitti:
Sinun perheesi saa huutaa ja kiljua, kun ärsyttää, mutta minä taas en saa edes katsoa? Sinä häiritset matkaani, mutta minun pitäisi mieliksesi näytellä, ettei minua ärsytä? Että sellaista.
Jos sinun matkaasi häiritsee niinkin pieni asia kuin katse, niin mene toki henkilöautolla, taksilla tai jalan, se olisi parempi kaikille.
Lopetan mulkoilun silloin, kun näen sinun edes yrittävän jotain. Jatka juttelua tai silitä sitä huutavaa toukkaa tai jotain. Jos röhnötät penkillä kiljuvan lapsesi vieressä, niin varmasti mulkkaan, etkä voi tehdä asialle mitään... vähän samalla tavalla kuin minä en voi tehdä sille huudolle mitään.
Mut ap ilmeisesti teki kaikkensa?
Minä saatan ihan uteliaisuuttani vilkaista, että mikä siellä on hätänä, jos joku kirkuu suoraa huutoa. Itselläni kovat äänet voivat laukaista pahan migreenikohtauksen, joten en todennäköisesti näytä riemastuneelta niitä ääniä kuunnellessani. Sitä mahdollista vilkaisuani, että "onko kaikki ok" ei ole kuitenkaan tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ketään kohtaan.
Tietenkin ymmärrän, ettei se äidillekään kivaa ole, kun ihmiset katsovat. Minä puolestani saatan sen kirkumisen takia joutua makaamaan pimeässä ja pidättelemään oksennusta seuraavan vuorokauden ajan. Ja meitä on muuten aika paljon, joilla sama ongelma ja samat laukaisevat tekijät, joka voi ehkä selittää joidenkin mulkaisuja.
Ja joskus, jos näytän erityisen tuskaiselta, minulla on se migreenikohtaus päällä, jolloin kirkuminen tuntuu siltä, kuin joku vetäisi veitsellä ohimoita. Silloin yleensä yritän jäädä aiemmin pois ja mennä jollain muulla bussilla, mutta aina ei ehdi jäädä odottelemaan seuraavaa bussia, vaan pitää vain kestää.
Älä siis ilmeistä pahoita mieltäsi. Meitä on siellä monenlaista, sairastajaakin. Suutu vasta sitten, jos joku tulee sinulle avautumaan asiasta ja sano sille napakasti takaisin.
Äidit kotiin, please. Se hiekkalaatikkoon lähimmällä leikkarilla riittää kyllä. Kaupassa ym voi käydä ilman lasta. Ja lääkäriin taksilla niin saa muut mennä rauhassa bussilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella itsekästä terrorisoida toisten matkaa noin. Opetat lapsellekin että huono käytös on ok. Silloin kun oma lapseni alkoi huutamaan bussissa, niin ensin yritin rauhoitella mutta jos ei tehonnut niin sitten hyppäsimme pois ja kävelimme loppumatkan/ odotimme seuraavaa bussia. Kummasti oppi lapsikin olemaan kunnolla siellä bussissa.
Hatunnosto sulle! Voi kun muutkin toimisivat noin.
Mulkoilijaa katton takasin ja laitan silmät kieroon tai sitten teen huulilla pusipusi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
...ettet kestä, aina voi poistua bussista ja tulla seuraavalla. Omapa on valintasi ja lakkaa valittamasta!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus lapseni kanssa. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen vihamielisiä lapsia kohtaan. Uskomaton ero jo keski-Europan ja Suomen välillä, saati sitten kun mennään Välimerelle.. Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä olin pieni, niin muistan kuinka äitini ja isäni uhkasivat aina bussista pois jäämisellä jos en ollut hiljaa (ei saanut huutaa eikä muuten kiukkuilla) ja jos pidin ääntä, bussista jäätiin oikeasti pois ja käveltiin seuraavalle pysäkille. Jos olin rauhoittunut, voitiin mennä taas bussiin, jos en niin jatkettiin kävelemistä. Kyllä oikeasti raivostuttaa kun jotkut vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin pieni, niin muistan kuinka äitini ja isäni uhkasivat aina bussista pois jäämisellä jos en ollut hiljaa (ei saanut huutaa eikä muuten kiukkuilla) ja jos pidin ääntä, bussista jäätiin oikeasti pois ja käveltiin seuraavalle pysäkille. Jos olin rauhoittunut, voitiin mennä taas bussiin, jos en niin jatkettiin kävelemistä. Kyllä oikeasti raivostuttaa kun jotkut vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Toimii vähän vanhemmalla lapsella kuin vauva tai 2-vuotias. Itsekin olen tehnyt noin kerran mutta lapsi oli lähemmäs 4-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus lapseni kanssa. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen vihamielisiä lapsia kohtaan. Uskomaton ero jo keski-Europan ja Suomen välillä, saati sitten kun mennään Välimerelle.. Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita.
Uskomaton on myös ero lasten käytöstavoissa, eli ei ihmekään. Kyllä Ranskassa paikalliset katsoisivat maanrakoon möykkäävän lapsukaisen perheineen :D
Vapaa kasvatus ei onneksi ole ehtinyt vielä rantautua sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin pieni, niin muistan kuinka äitini ja isäni uhkasivat aina bussista pois jäämisellä jos en ollut hiljaa (ei saanut huutaa eikä muuten kiukkuilla) ja jos pidin ääntä, bussista jäätiin oikeasti pois ja käveltiin seuraavalle pysäkille. Jos olin rauhoittunut, voitiin mennä taas bussiin, jos en niin jatkettiin kävelemistä. Kyllä oikeasti raivostuttaa kun jotkut vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Toimii vähän vanhemmalla lapsella kuin vauva tai 2-vuotias. Itsekin olen tehnyt noin kerran mutta lapsi oli lähemmäs 4-vuotias.
Jep. 2-vuotiaan kanssa voi jäädä vaikka jokaisella pysäkillä pois mutta ei siitä vielä mitään hyötyä ole. Vauvasta nyt puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Olen kulkenut suurimman osan elämääni bussilla ja junalla kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Siihen nähden miten paljon olen julkisia käyttänyt, niin kyllä se on häviävän pieni prosentti minun matkoistani, että joku lapsi olisi rääkynyt niin pahasti koko matkan, että nostaisin asian jotenkin ongelmalliseksi.
Kyllä ne huonoiten käyttäytyvät matkustajat usein ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet vähintään teini-iän. Vittua hokevat teinit, kännykkään kailottavat tapaukset, vähintään kahden paikan vievät laukkumatkustajat, tönivät ja tuppisuiset aikuiset kanssamatkustajat, känniset ääliöt (etenkin yöbusseissa sellaiset housuun kusevat tai muiden päälle oksentavat) tai aggressiiviset narkomaanit. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus oman käytöksensä säätelyyn, ainakin parempi kuin vauvalla tai pikkulapsella. Onneksi se lapsi on vielä kehityskelpoinen. Matkustamalla julkisilla hän oppii käytöstapoja ja toivottavasti kasvaa mukavammaksi matkustajaksi kuin listaamani tapaukset.
Ongelmahan ei ole se raivoava lapsi vaan lapsen käytöstavaton vanhempi joka antaa lapsen terrorisoida koko bussia. Ja kyllä niitä on enemmän näkynyt kuin joitain aggressiivisia narkkareita näiden vuosikymmenien aikana mitä minäkin autoton olen julkisilla kulkenut.
Lapsi ei muuten opi matkustamaan julkisilla sivistyneesti jollei hänelle tule loogista rangaistusta siitä kun hän käyttäytyy siellä väärin. Riekkumisesta nuhteet, ja jollei auta jäädään pois kyydistä ja jatketaan vasta kun rääkyminen vaimenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Olen kulkenut suurimman osan elämääni bussilla ja junalla kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Siihen nähden miten paljon olen julkisia käyttänyt, niin kyllä se on häviävän pieni prosentti minun matkoistani, että joku lapsi olisi rääkynyt niin pahasti koko matkan, että nostaisin asian jotenkin ongelmalliseksi.
Kyllä ne huonoiten käyttäytyvät matkustajat usein ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet vähintään teini-iän. Vittua hokevat teinit, kännykkään kailottavat tapaukset, vähintään kahden paikan vievät laukkumatkustajat, tönivät ja tuppisuiset aikuiset kanssamatkustajat, känniset ääliöt (etenkin yöbusseissa sellaiset housuun kusevat tai muiden päälle oksentavat) tai aggressiiviset narkomaanit. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus oman käytöksensä säätelyyn, ainakin parempi kuin vauvalla tai pikkulapsella. Onneksi se lapsi on vielä kehityskelpoinen. Matkustamalla julkisilla hän oppii käytöstapoja ja toivottavasti kasvaa mukavammaksi matkustajaksi kuin listaamani tapaukset.
Ongelmahan ei ole se raivoava lapsi vaan lapsen käytöstavaton vanhempi joka antaa lapsen terrorisoida koko bussia. Ja kyllä niitä on enemmän näkynyt kuin joitain aggressiivisia narkkareita näiden vuosikymmenien aikana mitä minäkin autoton olen julkisilla kulkenut.
Lapsi ei muuten opi matkustamaan julkisilla sivistyneesti jollei hänelle tule loogista rangaistusta siitä kun hän käyttäytyy siellä väärin. Riekkumisesta nuhteet, ja jollei auta jäädään pois kyydistä ja jatketaan vasta kun rääkyminen vaimenee.
2-vuotias lapsi, kuten tässä aloituksessa oli, tai vauva ei opi yhtään mitään siitä rangaistuksesta, että jäädään pysäkillä pois. Kuten todettu jo parissa viestissä, toimii hieman vanhemmilla lapsilla.
Malmilta nousee mielestäni jopa aika usein junaan aggressiivisiakin narkomaaneja, samoin heitä liikkuu Kurvin seudulla busseissa ja ratikoissa. Jos kysytäisiin vr:n henkilökunnalta, että kummat aiheuttavat enemmän (oikeita) ongelmia kanssamatkustajille: päihteiden käyttäjät vai pikkulapset, niin vr:n henkilökunnan tai vr:n käyttämän Turvatiimin vartijoiden ei asiaa varmaan tarvitse miettiä sekuntia pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Olen kulkenut suurimman osan elämääni bussilla ja junalla kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Siihen nähden miten paljon olen julkisia käyttänyt, niin kyllä se on häviävän pieni prosentti minun matkoistani, että joku lapsi olisi rääkynyt niin pahasti koko matkan, että nostaisin asian jotenkin ongelmalliseksi.
Kyllä ne huonoiten käyttäytyvät matkustajat usein ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet vähintään teini-iän. Vittua hokevat teinit, kännykkään kailottavat tapaukset, vähintään kahden paikan vievät laukkumatkustajat, tönivät ja tuppisuiset aikuiset kanssamatkustajat, känniset ääliöt (etenkin yöbusseissa sellaiset housuun kusevat tai muiden päälle oksentavat) tai aggressiiviset narkomaanit. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus oman käytöksensä säätelyyn, ainakin parempi kuin vauvalla tai pikkulapsella. Onneksi se lapsi on vielä kehityskelpoinen. Matkustamalla julkisilla hän oppii käytöstapoja ja toivottavasti kasvaa mukavammaksi matkustajaksi kuin listaamani tapaukset.
Ongelmahan ei ole se raivoava lapsi vaan lapsen käytöstavaton vanhempi joka antaa lapsen terrorisoida koko bussia. Ja kyllä niitä on enemmän näkynyt kuin joitain aggressiivisia narkkareita näiden vuosikymmenien aikana mitä minäkin autoton olen julkisilla kulkenut.
Lapsi ei muuten opi matkustamaan julkisilla sivistyneesti jollei hänelle tule loogista rangaistusta siitä kun hän käyttäytyy siellä väärin. Riekkumisesta nuhteet, ja jollei auta jäädään pois kyydistä ja jatketaan vasta kun rääkyminen vaimenee.
2-vuotias lapsi, kuten tässä aloituksessa oli, tai vauva ei opi yhtään mitään siitä rangaistuksesta, että jäädään pysäkillä pois. Kuten todettu jo parissa viestissä, toimii hieman vanhemmilla lapsilla.
Malmilta nousee mielestäni jopa aika usein junaan aggressiivisiakin narkomaaneja, samoin heitä liikkuu Kurvin seudulla busseissa ja ratikoissa. Jos kysytäisiin vr:n henkilökunnalta, että kummat aiheuttavat enemmän (oikeita) ongelmia kanssamatkustajille: päihteiden käyttäjät vai pikkulapset, niin vr:n henkilökunnan tai vr:n käyttämän Turvatiimin vartijoiden ei asiaa varmaan tarvitse miettiä sekuntia pidempään.
Sekoitat nyt oikeat ongelma vaara- ja uhkatilanteisiin.
Ja vaikkei lapsi olisi tarpeeksi vanha ottaakseen opikseen, se häiriköinti on silti todellista muiden matkustajien kannalta ja siihen pitää puuttua ihan yhtä lailla. Se käytöstapojen opettaminen lapselle sitten riittävän vanhana on vain hyvä bonus asiassa.
Toisaalta voidaan myös pohtia kuinka provosoivaksi joku narkkari tai (nykyään hälyttävän yleinen) avohoitopotilas kokee hermojarepivän, jatkuvan mekastuksen ja mihin se saattaa pahimmillaan johtaa...
Täytyyköhän tässä toteutua jonkun todella ikävä skenaario ennen kuin julkisen liikenteen kuskit heräävät kunnolla tilanteeseen ja systemaattisesti alkavat poistaa muiden hermoja raastavat matkustajat kulkuvälineestä, häirikön iästä riippumatta?
Kyllä se niin on että jollei pysty pelaamaan yhteisillä säännöillä, on itse velvollinen järjestämään asiansa poikkeavalla tavalla. Jos ei voi matkustaa sivistyneesti julkisilla kulkuvälineillä, kulkee yksityisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Olen kulkenut suurimman osan elämääni bussilla ja junalla kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Siihen nähden miten paljon olen julkisia käyttänyt, niin kyllä se on häviävän pieni prosentti minun matkoistani, että joku lapsi olisi rääkynyt niin pahasti koko matkan, että nostaisin asian jotenkin ongelmalliseksi.
Kyllä ne huonoiten käyttäytyvät matkustajat usein ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet vähintään teini-iän. Vittua hokevat teinit, kännykkään kailottavat tapaukset, vähintään kahden paikan vievät laukkumatkustajat, tönivät ja tuppisuiset aikuiset kanssamatkustajat, känniset ääliöt (etenkin yöbusseissa sellaiset housuun kusevat tai muiden päälle oksentavat) tai aggressiiviset narkomaanit. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus oman käytöksensä säätelyyn, ainakin parempi kuin vauvalla tai pikkulapsella. Onneksi se lapsi on vielä kehityskelpoinen. Matkustamalla julkisilla hän oppii käytöstapoja ja toivottavasti kasvaa mukavammaksi matkustajaksi kuin listaamani tapaukset.
Ongelmahan ei ole se raivoava lapsi vaan lapsen käytöstavaton vanhempi joka antaa lapsen terrorisoida koko bussia. Ja kyllä niitä on enemmän näkynyt kuin joitain aggressiivisia narkkareita näiden vuosikymmenien aikana mitä minäkin autoton olen julkisilla kulkenut.
Lapsi ei muuten opi matkustamaan julkisilla sivistyneesti jollei hänelle tule loogista rangaistusta siitä kun hän käyttäytyy siellä väärin. Riekkumisesta nuhteet, ja jollei auta jäädään pois kyydistä ja jatketaan vasta kun rääkyminen vaimenee.
2-vuotias lapsi, kuten tässä aloituksessa oli, tai vauva ei opi yhtään mitään siitä rangaistuksesta, että jäädään pysäkillä pois. Kuten todettu jo parissa viestissä, toimii hieman vanhemmilla lapsilla.
Malmilta nousee mielestäni jopa aika usein junaan aggressiivisiakin narkomaaneja, samoin heitä liikkuu Kurvin seudulla busseissa ja ratikoissa. Jos kysytäisiin vr:n henkilökunnalta, että kummat aiheuttavat enemmän (oikeita) ongelmia kanssamatkustajille: päihteiden käyttäjät vai pikkulapset, niin vr:n henkilökunnan tai vr:n käyttämän Turvatiimin vartijoiden ei asiaa varmaan tarvitse miettiä sekuntia pidempään.
Sekoitat nyt oikeat ongelma vaara- ja uhkatilanteisiin.
Ja vaikkei lapsi olisi tarpeeksi vanha ottaakseen opikseen, se häiriköinti on silti todellista muiden matkustajien kannalta ja siihen pitää puuttua ihan yhtä lailla. Se käytöstapojen opettaminen lapselle sitten riittävän vanhana on vain hyvä bonus asiassa.
Mä painun yöpuulle. Huomenna bussissa, jos näen kiukuttelevan lapsen, niin hymyilen hänelle ja hänen vanhemmalleen ja toivon, että he tuntevat olonsa tervetulleeksi. Ehkä äiti tai isä saa siitä paremman mielen ja hän jaksaa rauhoitella lastaan, jotta muillakin olisi mukava matkustuskokemus. Se ei ole multa pois. Yksi hymy sinne tänne mutta ehkä se antaa rohkaisua vanhemmalle. Hyvää yötä ja hyvää matkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus lapseni kanssa. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen vihamielisiä lapsia kohtaan. Uskomaton ero jo keski-Europan ja Suomen välillä, saati sitten kun mennään Välimerelle.. Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita.
"Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita." Tämä! Enää ei riitä edes neutraali suhtautuminen, vaan julkisissa tiloissa lapsia olisi palvottava. Vaikka se huutaisi kuin pussipiru.
Ihasteletko kaikkia ihmisiä arvovieraina vai pelkästään lapsia? Mikä on se ikä, kun laskeudutaan arvovieraan asemasta ihan normikuluttajaksi?
Itse olen varmaan sitten se töykimys, kun olen ollut pienestä lapsesta asti tottunut seuraamaan ympäristöä ja ihan luonnollinen reaktioni on se, että saatan katsoa häiriötekijään kohti tai ihan muutenvaan saattan joskus ajatuksissani tuijata johonkin suuntaan missä mahdollisesti on ihmisiä, enkä edes tajua sitä. Toki yritän välillä katsoa muuallekkin. Yleensä tämän onkelmani takia haluan istua ikkunapaikalla jolloin yritän keksittyä siihen mitä ulkona tapahtuu. Tosiaan itseäni häiritsee myös kun joku käyttää puhelinta tai läppäriä ilman kuulokkeita. Harmi vain ettei itselläni aina ole moiset mukana.