Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei tässä maailmassa ole ihanampi ääni, kuin bussista poistuvan lapsiperheen perässä sulkeutuva ovi. Bliss.
Näin 😊 💕💕💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella itsekästä terrorisoida toisten matkaa noin. Opetat lapsellekin että huono käytös on ok. Silloin kun oma lapseni alkoi huutamaan bussissa, niin ensin yritin rauhoitella mutta jos ei tehonnut niin sitten hyppäsimme pois ja kävelimme loppumatkan/ odotimme seuraavaa bussia. Kummasti oppi lapsikin olemaan kunnolla siellä bussissa.
AMEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuommoisille mulkoilijoille voi suoraan sanoa että ole hyvä tule näyttämään miten itse hoitaisit asian niin että lapsi on hiljaa.
Ainiin paitsi että se lapsen hiljentäminen on VANHEMMAN vastuulla. Ei mulkoilijan tai kenenkään muun vittuuntuneen kanssamatkustajan. :)
Vierailija kirjoitti:
Koska töiden jälkeen ei jaksa kuunnella korviasärkevää rääyntää bussissa. Etenkin kun se äiti ei tee mitään hiljentääkseen huutavan vauvan. Jos yrityäisi rauhoitella tms, ok, mutta on vaan ja antaa lapsen karjua. Kun takana on raskas päivä, migreeni tykyttää jo päässä, niin vauvan korviavihlova kirkuna on liikaa. En siis syytä vauvaa, vaan äitiä, joka ei tee mitään. Sama pätee vielä enemmän metelöiviin usompiin lapsiin, joilta puuttuu kotikasvatus.
Sen äidinkin täytyy muistaa, että bussissa on muitakin. Hän matkustaa ilmaiseksi, ja bussissa on köyhiä, työttömiä ja sairaita jne, jotka maksavat täyden hinnan ja silti saavat korvat täyteen huutoa. Ei se äitiys nosta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Vauvalle sympatiat kyllä. Pakkoko on ruuhka-aikaan roudata?
Mollaamasi äiti voi olla maksanut matkansa (aikaa kortilla) ja kuljettaa sekä itseään että lapsiaan ruuhka-aikana töihin ja hoitoon. Sillä työssä käyvällä äidillä on ihan oikeus valita ja kulkea bussilla, myös ruuhka-aikaan, siinä missä sinullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Kaikki me on joskus oltu huutavia ja ärsyttäviä lapsia eikä meidän kenenkään äidit ole aina saaneet meitä hiljennettyä.
Mä sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pahimpina aikoina en uskaltanut edes liikkua lapsen kanssa missään julkisilla paikoilla kun pelkäsin että lapsi alkaa huutamaan enkä saa sitä rauhoittumaan.
Nyt kun jo toipuminen on hyvällä mallilla niin en jaksa enää muiden mulkoiluista välittää vaikka lapsi saisi mitkä itkupotkuhuutoraivarit vaikka nyt kaupan kassajonossa. Joskus ne kiltit ja hyväkäytöksisetkin lapset on väsyneitä tai nälkäisiä tai muuten kiukkuisia eikä välttämättä mikään saa rauhoittumaan. Sillon ei yleensä ole muuta vaihtoehtoa kun sulkea korvat ja antaa lapsen huutaa niin kauan kun huutaa.
Ja sorry, en lähde kaupasta kesken pois jos lapsi huutaa, koska ostokset on silti hoidettava. En myöskään bussista jäisi pois kotiin sitä on myös meidän päästävä.Turha sitä on myöskään lähteä vihkitilaisuudesta pois lapsen huutamisen takia, kun sittenhän jäisi se vihkiminen näkemättä, vai mitä? Tai poistua kesken juhlapuheen raivoavan pienen kanssa, kun sitten se puhe jäisi välistä (väliäkö sillä ettei kukaan enää kuule sanaakaan siitä hartaasti valmistellusta puheesta (jonka pitäminen selvästi jännittää pitäjää), eikä oikein huvita komentaakaan lasta edes paikan päällä)? Jne jne.
Nämä on niin nähty. Ihan oikeasti, livenä, minä olen todistanut tällaista käytöstä Suomessa.
Voi teitä minäminäminä-ihmisiä. Yrittäkää nyt edes vähän ajatella sitä ympäristöännekin. Maailma ei pyöri teidän ja lapsukaistenne navan ympärillä.
Joo, no se nyt on vähän eri asia poistua vihkitilaisuudesta tai kesken puheen ja viedä se huutava lapsi rauhoittumaan ulos kun jättää ostoskärryt täynnä tavaraa keskelle kauppaa tai poistua kesken bussimatkan pysäkille odottelemaan seuraavaa bussia, jolloin matkanteko kestää ties miten kauan.
Mun kotikaupungissa busseja kulkee tunnin välein, joten en todellakaan poistu bussista vaikka lapsi huutaisi kuin syötävä, kesken matkan ja jää tunniksi odottelemaan seuraavaa bussia.
Mä olenkin varmaan oikea pyhä mamma mutta ihan samalla lailla muakin se lapsen huuto ärsyttää ja työpäivän jälkeen ei jaksaisi yhtään kuunnella lapsen huutoa kun kauppaan mennään, mutta tätä se elämä vaan on. Kyllä muakin nyppii aika helvetin moni asia kanssaihmisissä mut silti mä osaan olla mulkoilematta ja nyrpistelemättä niille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska töiden jälkeen ei jaksa kuunnella korviasärkevää rääyntää bussissa. Etenkin kun se äiti ei tee mitään hiljentääkseen huutavan vauvan. Jos yrityäisi rauhoitella tms, ok, mutta on vaan ja antaa lapsen karjua. Kun takana on raskas päivä, migreeni tykyttää jo päässä, niin vauvan korviavihlova kirkuna on liikaa. En siis syytä vauvaa, vaan äitiä, joka ei tee mitään. Sama pätee vielä enemmän metelöiviin usompiin lapsiin, joilta puuttuu kotikasvatus.
Sen äidinkin täytyy muistaa, että bussissa on muitakin. Hän matkustaa ilmaiseksi, ja bussissa on köyhiä, työttömiä ja sairaita jne, jotka maksavat täyden hinnan ja silti saavat korvat täyteen huutoa. Ei se äitiys nosta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Vauvalle sympatiat kyllä. Pakkoko on ruuhka-aikaan roudata?
Mollaamasi äiti voi olla maksanut matkansa (aikaa kortilla) ja kuljettaa sekä itseään että lapsiaan ruuhka-aikana töihin ja hoitoon. Sillä työssä käyvällä äidillä on ihan oikeus valita ja kulkea bussilla, myös ruuhka-aikaan, siinä missä sinullakin.
Edelleen, kukaan ei kiistä äidin oikeutta kulkea bussilla, vaan oikeuden rääkätä kanssamatkustajiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Kaikki me on joskus oltu huutavia ja ärsyttäviä lapsia eikä meidän kenenkään äidit ole aina saaneet meitä hiljennettyä.
Mä sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pahimpina aikoina en uskaltanut edes liikkua lapsen kanssa missään julkisilla paikoilla kun pelkäsin että lapsi alkaa huutamaan enkä saa sitä rauhoittumaan.
Nyt kun jo toipuminen on hyvällä mallilla niin en jaksa enää muiden mulkoiluista välittää vaikka lapsi saisi mitkä itkupotkuhuutoraivarit vaikka nyt kaupan kassajonossa. Joskus ne kiltit ja hyväkäytöksisetkin lapset on väsyneitä tai nälkäisiä tai muuten kiukkuisia eikä välttämättä mikään saa rauhoittumaan. Sillon ei yleensä ole muuta vaihtoehtoa kun sulkea korvat ja antaa lapsen huutaa niin kauan kun huutaa.
Ja sorry, en lähde kaupasta kesken pois jos lapsi huutaa, koska ostokset on silti hoidettava. En myöskään bussista jäisi pois kotiin sitä on myös meidän päästävä.Turha sitä on myöskään lähteä vihkitilaisuudesta pois lapsen huutamisen takia, kun sittenhän jäisi se vihkiminen näkemättä, vai mitä? Tai poistua kesken juhlapuheen raivoavan pienen kanssa, kun sitten se puhe jäisi välistä (väliäkö sillä ettei kukaan enää kuule sanaakaan siitä hartaasti valmistellusta puheesta (jonka pitäminen selvästi jännittää pitäjää), eikä oikein huvita komentaakaan lasta edes paikan päällä)? Jne jne.
Nämä on niin nähty. Ihan oikeasti, livenä, minä olen todistanut tällaista käytöstä Suomessa.
Voi teitä minäminäminä-ihmisiä. Yrittäkää nyt edes vähän ajatella sitä ympäristöännekin. Maailma ei pyöri teidän ja lapsukaistenne navan ympärillä.
On kyllä monet häät ja muut juhlat menneet persiilleen rääkyvien lasten takia, tai isompien, jotka juoksevat pitkin käytävää ja mesoavat. Eikä vanhemmat (tai ylernsä äiti) tee mitään. Lapsi saa karjua / riehua. On muuten monet vihkivalat jäänet kuulematta. Tilalla vain korviahuumaava ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Lasketaanko niitä valoja sillon, jos edes pappi ei kuule, eikä osaa lukea huulilta?
Mä olen taas yleensä niin väsynyt pätkätyöläinen, että en jaksaisi millään kuunnella lapsen karjuntaa bussissa. Teen muuten töitä lasten parissa, ja mua ärsyttää se äidin välinpitämättömyys, kun lapsi saa karjua ja pilata muiden matkan. Itse lähtisin bussista lapsen kanssa, jis en saisi sitä hiljaiseksi, etenkin kun matkustaisin ILMAISEKSI. Miten se äiti on oikeutetumpi kuin hauras vanhus, sairas ihminen, tai joku muuten äärimmilleen rasitettu? Jotka maksavat matkasta.
Muuten, en mulkoile. Saatan sanoa jotain, ystävällisesti. Yleensä sitä ei oteta hyvin vastaan. En ole passiivis-aggressiivinen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska töiden jälkeen ei jaksa kuunnella korviasärkevää rääyntää bussissa. Etenkin kun se äiti ei tee mitään hiljentääkseen huutavan vauvan. Jos yrityäisi rauhoitella tms, ok, mutta on vaan ja antaa lapsen karjua. Kun takana on raskas päivä, migreeni tykyttää jo päässä, niin vauvan korviavihlova kirkuna on liikaa. En siis syytä vauvaa, vaan äitiä, joka ei tee mitään. Sama pätee vielä enemmän metelöiviin usompiin lapsiin, joilta puuttuu kotikasvatus.
Sen äidinkin täytyy muistaa, että bussissa on muitakin. Hän matkustaa ilmaiseksi, ja bussissa on köyhiä, työttömiä ja sairaita jne, jotka maksavat täyden hinnan ja silti saavat korvat täyteen huutoa. Ei se äitiys nosta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Vauvalle sympatiat kyllä. Pakkoko on ruuhka-aikaan roudata?
Se äitikin voi olla työpäivästä väsynyt ja maksaa matkansa ihan itse. Vai pitääkö tässä nyt äitejä alkaa kohtelemaan kakkosluokan kansalaisina julkisissa liikennevälineissä koska rattaiden kanssa pääsee ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Kaikki me on joskus oltu huutavia ja ärsyttäviä lapsia eikä meidän kenenkään äidit ole aina saaneet meitä hiljennettyä.
Mä sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pahimpina aikoina en uskaltanut edes liikkua lapsen kanssa missään julkisilla paikoilla kun pelkäsin että lapsi alkaa huutamaan enkä saa sitä rauhoittumaan.
Nyt kun jo toipuminen on hyvällä mallilla niin en jaksa enää muiden mulkoiluista välittää vaikka lapsi saisi mitkä itkupotkuhuutoraivarit vaikka nyt kaupan kassajonossa. Joskus ne kiltit ja hyväkäytöksisetkin lapset on väsyneitä tai nälkäisiä tai muuten kiukkuisia eikä välttämättä mikään saa rauhoittumaan. Sillon ei yleensä ole muuta vaihtoehtoa kun sulkea korvat ja antaa lapsen huutaa niin kauan kun huutaa.
Ja sorry, en lähde kaupasta kesken pois jos lapsi huutaa, koska ostokset on silti hoidettava. En myöskään bussista jäisi pois kotiin sitä on myös meidän päästävä.Turha sitä on myöskään lähteä vihkitilaisuudesta pois lapsen huutamisen takia, kun sittenhän jäisi se vihkiminen näkemättä, vai mitä? Tai poistua kesken juhlapuheen raivoavan pienen kanssa, kun sitten se puhe jäisi välistä (väliäkö sillä ettei kukaan enää kuule sanaakaan siitä hartaasti valmistellusta puheesta (jonka pitäminen selvästi jännittää pitäjää), eikä oikein huvita komentaakaan lasta edes paikan päällä)? Jne jne.
Nämä on niin nähty. Ihan oikeasti, livenä, minä olen todistanut tällaista käytöstä Suomessa.
Voi teitä minäminäminä-ihmisiä. Yrittäkää nyt edes vähän ajatella sitä ympäristöännekin. Maailma ei pyöri teidän ja lapsukaistenne navan ympärillä.
Joo, no se nyt on vähän eri asia poistua vihkitilaisuudesta tai kesken puheen ja viedä se huutava lapsi rauhoittumaan ulos kun jättää ostoskärryt täynnä tavaraa keskelle kauppaa tai poistua kesken bussimatkan pysäkille odottelemaan seuraavaa bussia, jolloin matkanteko kestää ties miten kauan.
Mun kotikaupungissa busseja kulkee tunnin välein, joten en todellakaan poistu bussista vaikka lapsi huutaisi kuin syötävä, kesken matkan ja jää tunniksi odottelemaan seuraavaa bussia.
Mä olenkin varmaan oikea pyhä mamma mutta ihan samalla lailla muakin se lapsen huuto ärsyttää ja työpäivän jälkeen ei jaksaisi yhtään kuunnella lapsen huutoa kun kauppaan mennään, mutta tätä se elämä vaan on. Kyllä muakin nyppii aika helvetin moni asia kanssaihmisissä mut silti mä osaan olla mulkoilematta ja nyrpistelemättä niille.
Kyllä minä jo tuollaisessa paikassa ajaisin ajokortin ja hankkisin auton. (Tai tavarankuljetukseen sopivan fillarin, jos kaupunki on pinta-alaltaan pieni mutta liian suuri silti kävelijälle.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mulkoile, jos nään, että äiti yrittää rauhoittaa lasta. Tunnen lähinnä myötätuntoa ap:n kertomissa tilanteissa. Joskus taas on tapauksia, joissa lapsi kiukuttelee, kiljuu, huutaa ja hakee huomiota, mutta lapsen äiti vain tuijottaa puhelinta tms..??! Silloin mulkoilen todellakin pahasti. Kerran osui tälläinen sankariäiti samaan ruuhkabussiin ja olin väsynyt koulun jälkeen. Siinä sai sitten kuunnella n.4v lapsen riehumista ja äiti puhui puhelimeen tai datasi vuorotellen koko puolen tunnin matkan. Tuo perhe tuli vieläpä samaa matkaa kanssani keskustasta lähiön päätepysäkille asti. Kamalaa. En ollut ainoa joka tuijotti pahasti..
Vierailija kirjoitti:
En mulkoile, jos nään, että äiti yrittää rauhoittaa lasta. Tunnen lähinnä myötätuntoa ap:n kertomissa tilanteissa. Joskus taas on tapauksia, joissa lapsi kiukuttelee, kiljuu, huutaa ja hakee huomiota, mutta lapsen äiti vain tuijottaa puhelinta tms..??! Silloin mulkoilen todellakin pahasti. Kerran osui tälläinen sankariäiti samaan ruuhkabussiin ja olin väsynyt koulun jälkeen. Siinä sai sitten kuunnella n.4v lapsen riehumista ja äiti puhui puhelimeen tai datasi vuorotellen koko puolen tunnin matkan. Tuo perhe tuli vieläpä samaa matkaa kanssani keskustasta lähiön päätepysäkille asti. Kamalaa. En ollut ainoa joka tuijotti pahasti..
No aivan.
Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska töiden jälkeen ei jaksa kuunnella korviasärkevää rääyntää bussissa. Etenkin kun se äiti ei tee mitään hiljentääkseen huutavan vauvan. Jos yrityäisi rauhoitella tms, ok, mutta on vaan ja antaa lapsen karjua. Kun takana on raskas päivä, migreeni tykyttää jo päässä, niin vauvan korviavihlova kirkuna on liikaa. En siis syytä vauvaa, vaan äitiä, joka ei tee mitään. Sama pätee vielä enemmän metelöiviin usompiin lapsiin, joilta puuttuu kotikasvatus.
Sen äidinkin täytyy muistaa, että bussissa on muitakin. Hän matkustaa ilmaiseksi, ja bussissa on köyhiä, työttömiä ja sairaita jne, jotka maksavat täyden hinnan ja silti saavat korvat täyteen huutoa. Ei se äitiys nosta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Vauvalle sympatiat kyllä. Pakkoko on ruuhka-aikaan roudata?
Mollaamasi äiti voi olla maksanut matkansa (aikaa kortilla) ja kuljettaa sekä itseään että lapsiaan ruuhka-aikana töihin ja hoitoon. Sillä työssä käyvällä äidillä on ihan oikeus valita ja kulkea bussilla, myös ruuhka-aikaan, siinä missä sinullakin.
Edelleen, kukaan ei kiistä äidin oikeutta kulkea bussilla, vaan oikeuden rääkätä kanssamatkustajiaan.
Sinun mielestäsi äiti siis ihan pahuuttaan kuljettaa lapsiaan bussilla, että saa vähän rääkätä kanssamatkustajiaan. Kyllä mä ihan vilpittömästi uskon, että sillä äidillä on joku muu syy kulkea bussilla lapsineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska töiden jälkeen ei jaksa kuunnella korviasärkevää rääyntää bussissa. Etenkin kun se äiti ei tee mitään hiljentääkseen huutavan vauvan. Jos yrityäisi rauhoitella tms, ok, mutta on vaan ja antaa lapsen karjua. Kun takana on raskas päivä, migreeni tykyttää jo päässä, niin vauvan korviavihlova kirkuna on liikaa. En siis syytä vauvaa, vaan äitiä, joka ei tee mitään. Sama pätee vielä enemmän metelöiviin usompiin lapsiin, joilta puuttuu kotikasvatus.
Sen äidinkin täytyy muistaa, että bussissa on muitakin. Hän matkustaa ilmaiseksi, ja bussissa on köyhiä, työttömiä ja sairaita jne, jotka maksavat täyden hinnan ja silti saavat korvat täyteen huutoa. Ei se äitiys nosta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Vauvalle sympatiat kyllä. Pakkoko on ruuhka-aikaan roudata?
Mollaamasi äiti voi olla maksanut matkansa (aikaa kortilla) ja kuljettaa sekä itseään että lapsiaan ruuhka-aikana töihin ja hoitoon. Sillä työssä käyvällä äidillä on ihan oikeus valita ja kulkea bussilla, myös ruuhka-aikaan, siinä missä sinullakin.
Edelleen, kukaan ei kiistä äidin oikeutta kulkea bussilla, vaan oikeuden rääkätä kanssamatkustajiaan.
Sinun mielestäsi äiti siis ihan pahuuttaan kuljettaa lapsiaan bussilla, että saa vähän rääkätä kanssamatkustajiaan. Kyllä mä ihan vilpittömästi uskon, että sillä äidillä on joku muu syy kulkea bussilla lapsineen.
Onhan se ilman muuta tarkoituksellista jos äiti ei jää lapsen kanssa pois bussista epäonnistuttuaan rauhoittamaan rääkyjää sen kyydissä. Vaikka alkuperäinen tavoite olisikin ollut vain mennä paikasta a paikkaan b.
Tämä on tätä nykyaikaa kun ihmisillä on vain oikeuksia, oikeuksia ja oikeuksia oikeuksien päälle.
Paskat välitetään mistään velvollisuuksista.
Nyt on loukattu muiden matkustajien oikeuksia siedettävään matkaan ja kitistään kun he ovat loukaunneet mamman mulkoilemattomuusoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Olen kulkenut suurimman osan elämääni bussilla ja junalla kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Siihen nähden miten paljon olen julkisia käyttänyt, niin kyllä se on häviävän pieni prosentti minun matkoistani, että joku lapsi olisi rääkynyt niin pahasti koko matkan, että nostaisin asian jotenkin ongelmalliseksi.
Kyllä ne huonoiten käyttäytyvät matkustajat usein ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet vähintään teini-iän. Vittua hokevat teinit, kännykkään kailottavat tapaukset, vähintään kahden paikan vievät laukkumatkustajat, tönivät ja tuppisuiset aikuiset kanssamatkustajat, känniset ääliöt (etenkin yöbusseissa sellaiset housuun kusevat tai muiden päälle oksentavat) tai aggressiiviset narkomaanit. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus oman käytöksensä säätelyyn, ainakin parempi kuin vauvalla tai pikkulapsella. Onneksi se lapsi on vielä kehityskelpoinen. Matkustamalla julkisilla hän oppii käytöstapoja ja toivottavasti kasvaa mukavammaksi matkustajaksi kuin listaamani tapaukset.
Te lapsettomat pölhöt, jotka ehdottelette, että bussista pitäisi jäädä pois, jos ei saa nälkäistä uhmaikäistä hiljaiseksi, TULOSTAKAA kommenttinne, laittakaa tyynyn alle ja lukekaa uudelleen sitten, kun olette itse kaksivuotiaan vanhempia.
Itkevän lapsen kanssa julkisilla matkustaminen on niin kurjaa muun muassa tästä viestiketjusta näkyvistä syistä, ettei kukaan tee sitä huvikseen, vaan tosi tarpeeseen.
AMEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vois myös yrittää saada sen lapsensa hiljaiseksi. Aina pitää olla pientä evästä mukana ja lelua, että lapsi jaksaa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. juurikin bussissa karjuva lapsi on sietämätöntä kuultavaa! Sitä varten ne vauvan hoitolaukutkin on kehitelty, että kaikkea kamaa voi kuljettaa mukana.
Suora lainaus aloittajalta: "Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut."
Huomasitko, se eväs ei saanut lasta hiljaiseksi tai lelu eli tässä tapauksessa äidin kännykästä näytetty Nalle Puh-video.
Olisko sulla vielä jotain ehdottomia, hyviä ja vanhemmille ihan ennen kuulemattomia ohjeita, kun olet näemmä oikein lasten kehityksen ja kasvattamisen asiantuntija? Tosin sillä erotuksella asiantuntijaan, että et ole asiantuntija vaan taas yksi, joka luulee tietävänsä kaiken ja ei ymmärrä, että sen oman pienen maailmankin ympärillä on elämää.
No sit mamma hyppää bussista pois jos kerta ei muka mikään auta. Omat lapseni olen saanut hyvin pidettyä asiallisena, joten kyllä mä odotan että muutkin pystyvät siihen. Ei siihen mitään asiantuntijuutta tai koulutusta tarvita.
Turhaan pitkitetty matka ei ole lapsen kannalta parasta. Ja edelleen se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja joillakin ei toimi mikään! Siltikin heillä on yhtälainen oikeus liikkua. Mun puolesta mammat kulkekoon ja koirat räksyttäköön.
Mutta kun se lapsi ei ole maailman ainoa ihminen vaikka niin tunnut nyt luulevan. Sun velvollisuutesi vanhempana on pitää lapsesi hiljaisina ja jos et siihen pysty, sä nouset bussista pois ja jatkat matkaa vasta kun homma on hanskassa. Ei ole lapsen etu että sen pitää rääkyä pahaa oloaan eikä äiti tee mitään auttaakseen. Muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon vaikka sattuukin tulemaan äidiksi.
Äiti ei tee mitään auttaakseen? Esimerkiksi aloittaja oli tarjonnut evästä, syliä ja viihdykettä, kuten jo lainauksessa luki. Kerro mitä tuo äidin toiminta oli, jos hän ei mielestäsi yrittänyt auttaa? Äidin tehtävä on huolehtia parhaaksi katsomallaan tavalla jälkikasvusta. Mielensäpahoittajat huolehtivat itse itsestään esimerkiksi hankkimalla auton, jos elämän normiääniä ei kestä kuunnella.
Kai sinäkin sentään ymmärrät että "elämän normiääniin" EI kuulu lapsen jatkuva rääkyminen pienessä, suljetussa julkisessa tilassa?
Olen kulkenut suurimman osan elämääni bussilla ja junalla kouluun, töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Siihen nähden miten paljon olen julkisia käyttänyt, niin kyllä se on häviävän pieni prosentti minun matkoistani, että joku lapsi olisi rääkynyt niin pahasti koko matkan, että nostaisin asian jotenkin ongelmalliseksi.
Kyllä ne huonoiten käyttäytyvät matkustajat usein ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet vähintään teini-iän. Vittua hokevat teinit, kännykkään kailottavat tapaukset, vähintään kahden paikan vievät laukkumatkustajat, tönivät ja tuppisuiset aikuiset kanssamatkustajat, känniset ääliöt (etenkin yöbusseissa sellaiset housuun kusevat tai muiden päälle oksentavat) tai aggressiiviset narkomaanit. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus oman käytöksensä säätelyyn, ainakin parempi kuin vauvalla tai pikkulapsella. Onneksi se lapsi on vielä kehityskelpoinen. Matkustamalla julkisilla hän oppii käytöstapoja ja toivottavasti kasvaa mukavammaksi matkustajaksi kuin listaamani tapaukset.
Koska töiden jälkeen ei jaksa kuunnella korviasärkevää rääyntää bussissa. Etenkin kun se äiti ei tee mitään hiljentääkseen huutavan vauvan. Jos yrityäisi rauhoitella tms, ok, mutta on vaan ja antaa lapsen karjua. Kun takana on raskas päivä, migreeni tykyttää jo päässä, niin vauvan korviavihlova kirkuna on liikaa. En siis syytä vauvaa, vaan äitiä, joka ei tee mitään. Sama pätee vielä enemmän metelöiviin usompiin lapsiin, joilta puuttuu kotikasvatus.
Sen äidinkin täytyy muistaa, että bussissa on muitakin. Hän matkustaa ilmaiseksi, ja bussissa on köyhiä, työttömiä ja sairaita jne, jotka maksavat täyden hinnan ja silti saavat korvat täyteen huutoa. Ei se äitiys nosta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Vauvalle sympatiat kyllä. Pakkoko on ruuhka-aikaan roudata?