Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Mulkoilijat on kyllä hirveitä! Se hetki kun lapsi huutaa ja tekis mieli olla mielummin maajyrän alla kuin lohduttaa sitä omaa pirkkopetteriä, niin joku saakelin yksin matkustava täti-ihminen alkaa käännellä päätä ja mulkoilla jatkuvasti. Vois sanoa, että henkisesti yrittää lyödä lyötyä.
Itse en usko hetkeäkään näihin "lapsi hoki äidin nimeä ja äiti selasi kännykkää"-teorioihin. Pitäis tietää koko totuus. jos ajattelen kenenkään tuntemani äidin tuon kaltaiseen tilanteeseen, niin arvioisin, että lapsi on ollut yksi helvetin lähettiläs toimissaan ja kuluttanut uhmailullaan äidin ihan piippuun (jokainen uhma ikäisen äiti varmaan tietää mistä puhun...). Bussissa äidin tekisi mieli itkeä uupumusta, ja lapsi vaan hokee äitiä sillä tietyllä äänensävyllä, josta tietää että vinkumista tiedossa. Siinä sitten yrittää rauhoitella itseään selaamalla kännykkää tai tekstaamalla miehelle että En muuten hoida tätä lasta enää koskaan ;) mutta lapsettoman näihin mustiin hetkiin on vaikea päästä käsiksi. Silti ne on osa elämää.
Mulla on kolme lasta ja yllin kyllin kokemusta julkisilla liikkumisesta, joten ohi meni.
Tästä ketjusta huomaa miten paljon on lapsena pahoinpideltyjä kirjoittamassa. Puhutaan suun kiinni teippaamisesta, äpäristä ym. Toivon että saatte ne traumat purettua ettette siirrä niitä omiin taikka muiden lapsiin.
Lapsen hankkiminen on oma valintasi, joten vastaat kaikista seurauksista, mitä lapsesi takia tapahtuu. Parasta totutella mulkoiluun, sillä lapsesi ovat vielä tulossa uhmaikään (ja teini ja kaikki siltä väliltä). Opettele kantaan vastuuta. Ja olemaan pahoillasikin, jos joskus tilanne sitä vaatii (äläkä aina sinisilmäisesti puolustele kullannuppujasi ja selittele lapsesi tekoja). Ja lohduttaudu sillä ajatuksella, että pääset sentään ilmaiseksi bussilla. Muut joutuvat maksamaan kovia hintoja. Ja joskus jopa seisomaan, kun ruuhkaisessa bussissa istutat lapsesi penkeille. Ja lapsesi lähmivät räkäisillä sormillaan joka paikkaa ja levittävät siten tauteja, jonka takia ihmiset sairastuvat ja joutuvat jäämään töistä pois tms.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että ap yritti saada taaperon raivaria loppumaan. Yleensä näkee näitä äitejä, jotka naputtelevat puhelintaan tai puhuvat siihen sulkeutunut katse naamallaan, kun vauva/taapero karjuu selkä kaarella naama punaisena. Kun kerran bussissa oli selkeästi kuumuudesta kärsivä lapsi parkumassa, eikä äiti tehnyt mitään auttaakseen, sanoin ihan ystävällisesti, että koska bussissa on lämmitykset täysillä niin kannattaisi varmaan vähän availla peittoja ja haalaria, jos vaikka auttaisi. Äiti sai raivokohtauksen ja haistatteli suut ja silmät täyteen.
Näitä on paljon, myös kuumissa tavarataloissa paksut toppapuvut ja lakit vaunuissa. Vauvat karjuvat kuumuuttaan ja janoaan.
On luonnollista kääntyä kohti lapsen ääntä, joka kuulostaa tuskaiselta. Se tapahtuu vaistomaisesti. Äiti itse voi kokea asian mulkoiluna, koska on itse vittuuntunut tilanteeseen ja lapseen ja näin ajattelee, että kaikki muut pitävät häntä huonona äitinä.
Eikö 2v saanut istua rattaissa vaan pitääkö olla ISO lapsi sen vuoksi että on isoveli/sisko pienemmälle. Pieni se 2-vuotiaskin vielä on.
Mulkoilen jos lapsen vanhempi tms EI TEE mitään lapsen itkulle. Kerrankin bussissa oli ihan pienen pieni vastasyntynyt. Rääky ihan jumalattomasti viisi minuuttia. Äiti ei tehnyt elettäkään vauvan suhteen, tai no sano se noin parin viikon ikäiselle "älähän nyt itke, ollaan menossa kotiin", "älähän nyt raivareita saa". Yks nainen bussissa kävi sitten ottamassa sen vauvan sieltä vaunuista vaan pois, otti syliin ja hyssytteli että vauva hiljeni. Se vauvan äiti oli ihan hoomoilaisena että mitä tässä tapahtuu.
Itse jään bussissa seuraavalle pysäkille jos lapset itkee. Vaikka seuraava menis 40min päästä. Mutta ei mun lapsille ole oikeutta häiritä muita matkustajia, vaikka lapsia ovatkin. Samoin esim kaupasta poistutaan jos itkuraivarit iskee.
Lastenhoitoalan ammatilaisena katson joskus, että tarvitaanko apuani. Joskus mieleeni tulee väkisinkin tarjota apua. No en ole niin tahditon vielä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 2v saanut istua rattaissa vaan pitääkö olla ISO lapsi sen vuoksi että on isoveli/sisko pienemmälle. Pieni se 2-vuotiaskin vielä on.
Mulkoilen jos lapsen vanhempi tms EI TEE mitään lapsen itkulle. Kerrankin bussissa oli ihan pienen pieni vastasyntynyt. Rääky ihan jumalattomasti viisi minuuttia. Äiti ei tehnyt elettäkään vauvan suhteen, tai no sano se noin parin viikon ikäiselle "älähän nyt itke, ollaan menossa kotiin", "älähän nyt raivareita saa". Yks nainen bussissa kävi sitten ottamassa sen vauvan sieltä vaunuista vaan pois, otti syliin ja hyssytteli että vauva hiljeni. Se vauvan äiti oli ihan hoomoilaisena että mitä tässä tapahtuu.
Itse jään bussissa seuraavalle pysäkille jos lapset itkee. Vaikka seuraava menis 40min päästä. Mutta ei mun lapsille ole oikeutta häiritä muita matkustajia, vaikka lapsia ovatkin. Samoin esim kaupasta poistutaan jos itkuraivarit iskee.
Ei varmaan kukaan äiti tykkää että vieras ihminen tulee ottamaan vauvan syliinsä noin vaan. Kaikenlaisia sieppaajia ja hulluja kun on. Mutta hyvä tietysti että rauhoittui.
Koska vitun rasittavaa, että pitää tunkea kirkuvien lapsien kanssa häiritsemään muita matkustajia. Pysyisit nainen kotona jos et osaa pitää penskaa hiljaisena.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 2v saanut istua rattaissa vaan pitääkö olla ISO lapsi sen vuoksi että on isoveli/sisko pienemmälle. Pieni se 2-vuotiaskin vielä on.
Mulkoilen jos lapsen vanhempi tms EI TEE mitään lapsen itkulle. Kerrankin bussissa oli ihan pienen pieni vastasyntynyt. Rääky ihan jumalattomasti viisi minuuttia. Äiti ei tehnyt elettäkään vauvan suhteen, tai no sano se noin parin viikon ikäiselle "älähän nyt itke, ollaan menossa kotiin", "älähän nyt raivareita saa". Yks nainen bussissa kävi sitten ottamassa sen vauvan sieltä vaunuista vaan pois, otti syliin ja hyssytteli että vauva hiljeni. Se vauvan äiti oli ihan hoomoilaisena että mitä tässä tapahtuu.
Itse jään bussissa seuraavalle pysäkille jos lapset itkee. Vaikka seuraava menis 40min päästä. Mutta ei mun lapsille ole oikeutta häiritä muita matkustajia, vaikka lapsia ovatkin. Samoin esim kaupasta poistutaan jos itkuraivarit iskee.
Kuka idiootti menee koskemaan toisen vauvaan ilman lupaa? Vetäisin turpaan jos joku koskisi mun lapseen, huusi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Täälä jotkut sanovat että mennä leikittämään lasta jne ja kuinka jossain espanjassa asiat on paremmin... ensinnäkin muuta sinne sitten jos suomen tapa ja kulttuuri ei nappaa. Toisekseen suurin osa vanhemmista suomessa vaan vittuuntuu ja alkaa huutamaan jos jotenkin yrittää heidän Nico petteriensä kanssa kommunikoida. Annas olla jos kyseessä olisi vielä mies... varmaan äityli alkaisi kiljumaan pedofiilia.
Itse mulkoilevan pahasti koska yleensä olen väsynyt ja nälissäni minäkin ja lisäksi kärsin päänsärystä kiireisen päivän jälkeen. Tämä korvia halkova huuto pahentaa tilannetta. En ehdi syömään välipalaa ennen kun minun pitää kiirehtiä bussiin päästäkseni kotiin ja jos aikuinen yrittäisi syödä välipalaa bussissa niin kanssa matkustajat alkavat valittaa. En myöskään saa nokosia bussissa koska lapsesi kiljuu tai kiukuttelee
Muuta itse metsään älälä kulje julkisilla jos ei kaupungissa asuminen "nappaa". Siihen elämään kuuluu äänet, sinne metsään ei. Pysy pois ihmisten ilmoilta ihan itseksesi, katsos kun sinä et määrää kuka kulkee missäkin. Voi sinua jos välipala jää välistä, varmaan saat itkupotkuraivarit ;)
Mä en mulkoile, ymmärrän vain, koska mikään muu ei ole hyväksyttävää.
En muista olenko ikinä varsinaisesti mulkoillut ketään, mutta oma selitykseni on että jos on ihan hirveä olo itsellä (siis monta vuotta putkeen hirveä stressi ja masennus ja ahdistus kaikesta avusta huolimatta) niin sitten joskus joku korviasärkevä huuto bussissa on ns viimeinen pisara ja saattaa mulkaistakin. Vaikka tietää ettei sille mitään voi. Nykyihmiset on aika stressaantuneita. En usko että nekään oikeasti mitään pahaa haluaa.
Juntteja, juntteja, ei voi muuta sanoa. Miten voi aikuisten tunteiden itsesäätely toimia niin huonosti kuin tässä ketjussa käy ilmi? Tuntuu että porukka tosissaan ahdistuu siitä itkusta? Taitaa olla jotain ongelmia omassa lapsuudessa , toisten ihmisten tunteet ja käytös vaikuttavat niin että menette ihan tolaltanne? Kyseessä on pieni lapsi, joka ei osoita kiukkuaan juuri teille henkilökohtaisesti... suosittelen pikaista psykiatrin konsultaatiota.Aikuisten kuuluu kyetä kuuntelemaan pienen lapsen kiukkuamista ilman että se vaikuttaa noin voimakkaasti omaan mieleen!
Koska häiritset minua ja voisit saada sen vittumaisen äpäräsi pitämään turpansa kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Koska häiritset minua ja voisit saada sen vittumaisen äpäräsi pitämään turpansa kiinni!
-----> viesti nr. 137...
Pientä evästä lapselle mukaan. Rasiallinen omenalohkoja vaikka. On puuhaa niissä ja menee pahin nälkä. Aina pitää varautua siihen, että matka kestääkin. Yhdellä tutullani on aina käsilaukussa vesipullo ja rusinoita siltä varalta, että hissi jää jumiin :D
Ööö... En mulkoile, seuraava kysymys.
Mulkoilijat on kyllä hirveitä! Se hetki kun lapsi huutaa ja tekis mieli olla mielummin maajyrän alla kuin lohduttaa sitä omaa pirkkopetteriä, niin joku saakelin yksin matkustava täti-ihminen alkaa käännellä päätä ja mulkoilla jatkuvasti. Vois sanoa, että henkisesti yrittää lyödä lyötyä.
Itse en usko hetkeäkään näihin "lapsi hoki äidin nimeä ja äiti selasi kännykkää"-teorioihin. Pitäis tietää koko totuus. jos ajattelen kenenkään tuntemani äidin tuon kaltaiseen tilanteeseen, niin arvioisin, että lapsi on ollut yksi helvetin lähettiläs toimissaan ja kuluttanut uhmailullaan äidin ihan piippuun (jokainen uhma ikäisen äiti varmaan tietää mistä puhun...). Bussissa äidin tekisi mieli itkeä uupumusta, ja lapsi vaan hokee äitiä sillä tietyllä äänensävyllä, josta tietää että vinkumista tiedossa. Siinä sitten yrittää rauhoitella itseään selaamalla kännykkää tai tekstaamalla miehelle että En muuten hoida tätä lasta enää koskaan ;) mutta lapsettoman näihin mustiin hetkiin on vaikea päästä käsiksi. Silti ne on osa elämää.