Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Eikö se huutava lapsi juuri siitä äidin tai isän hyssyttelystä opi, että kannattaa huutaa koska sillä saa huomiota? Muistelen lukeneeni että raivoavaan lapseen nimenomaan ei saisi kiinnittää huomiota, jos asiaan haluaa parannuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muiden suhtautuminen riippuu kuitenkin myös sinun asenteestasi lastasi kohtaan. Muistan varmasti loppuelämäni, kun lähdettiin Thaimaasta hotellilta isolla bussilla kohti lenttokenttää KESKELLÄ YÖTÄ, eli kaikki aivan väsyneitä. Minun lapseni (6v ja 9kk) nukkuivat (tai yrittivät), koska on yö. Minun takana istuu äiti, isä ja n. 3-vuotias lapsi, joka alkaa heti bussin lähdettyä huutamaan kuin syötävä. Ymmärrän, että lapset itkee, mutta MISSÄÄN VAIHEESSA n.3-tuntista matkaa äiti ei sanonut lapselle, että "nyt hiljaa" tai "yritetäänpä nyt nukkua", vaan antoi huutaa ja pahensi kanssamatkustajien elämää esim. laulamalla lapselle, joka vain huusi enemmän. Isä istui tuppisuuna koko matkan, eikä kertaakaan ottanut lasta syliin. Olisivat tietysti voineet koittaa, jos sylinvaihto olisi auttanut..Paheksuntaa kanssamatkustajissa aiheutti varmasti enemmän se, että äiti senkun vain hoilotti menemään keskellä yötä eikä yrittänyt saada lasta hiljaiseksi. Tuo äiti myös lässytti niiiiiin superärsyttävästi koko matkan pojalleen "Noniin äitin pikku mussukka Oliver, kylläpä äitin nössykkä nyt huutaa, katsos siinä edessä vauvakin herää pikku-Oliverin huutoon :) PIENEN PIENI VETURIIII "Sen sijaan koko muu lössi lapsia myöten joutui luopumaan unistaan. Luojan kiitos lentokoneessa tuo äiti lapsineen istui ihan toisessa päässä konetta, vaikka kyllä se rääky sieltäkin kuului aina välillä kun oli tarpeeksi hiljaista. Huusi poika siis myös koko 12- tuntisen lennon. Ai että! Täysin asiaan liittymätöntä, mutta tarkoitin, että huutava lapsi ei ärsytä niin paljoa, jos äiti/isä ees yrittää hiljentää lapsen.
Mä en ole koskaan tavannut tai nähnyt lasta, joka kykenee huutaa eka 3 h putkeen ja hetken päästä 12 h putkeen! Siis ei yhtään taukoa!?
Vierailija kirjoitti:
No oliko ihan pakko lähteä edes mihkään lääkäriin?? Korvatulehdus?? Sellanen paranee itestäänkin.
En ymmärrä tälläsiä vanhempia, jotka kiikuttaa muksun heti lääkäriin kun vähänkään sillä pikku Martta Hannu Ilmari Jenniina Jessica Aada Ihku Pihku lapsella on joku kipeänä.
Olisitte kävelleet vaikka? Tekee ihan hyvää lenkkeilläkin ja tuskin matka kauheen pitkä on, asut varmaan jossain ydinkeskustassa.
Aika heikkohermonen lapsi, kun tuolleen alkaa kiukuttelemaan. Ei toi voi olla normaalia.
Oisit sanonu lapselles "You´re not you when you are ANGRY? GET A SNICKERS!" ja lyöny snickersin sille suuhun.
Olisko se snickers kuitenkin parempi antaa sinulle? Sulla taitaa olla huono päivä. Minkälainen vanhempi ei veisi lastansa lääkäriin? Toivottavasti joskus joku jättää sut hoitamatta, vaikka silloin kun vanhuksena makaat kakkavaipoissa makuuhaavoista kärsien. Muistele sitten minkälainen päivänsäde olet ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Koska mielestäni vastaavassa tilanteessa olisi pitänyt jäädä bussista. Se huuto kuulosti oikeasti siltä kuin päätä leikattaisiin ja tosiaan jatkui noin pitkään vähintään, itse tulin kesken huudon bussiin.
Minne niiden lasten kanssa olisi pitänyt jäädä, sen sijaan, että lapsikin pääsee nopeasti omaan kotiin rauhoittumaan?
Sinä aikuisena voit ymmärtää, että pieni lapsi ei aina jaksa ja matkaan tulee joskus mutkia. Tämä kuuluu elämään. Ja sinne bussiin, muuten olisi selvä sääntö että yli 2min huutavat lapset ulos.
Sinä aikuisena voit jäädä pois ja vaihtaa bussia, mutta huutava lapsi huutaa seuraavassa bussissa vielä kovempaa. Jos ei elämän ääniä kestä, ostakoot kuulosuojaimet tai oman auton. Muut kulkekoot sillä bussilla.
Miksi muiden matkustajien pitää kärsiä siitä, että jonkun vieraan lapsi pääsee mahdollisimman nopeasti kotiin rauhoittumaan? Eikö kaikilla muillakin ole oikeus päästä mahdollisimman nopeasti kotiin? Lapsella ei äidin kertoman mukaan ollut mitään oikeaa hätää, eväitäkin oli kerran mukana. Huusi siis sen takia, että oli väsynyt ja käyttätyi huonosti. Tällöin oikea kasvatuskeino olisi ollut jäädä bussista seuraavalla pysäkillä pois ja selittää lapselle, että mitä nätimmin lapsi käyttäytyy, sen nopeammin ollaan kotona. Jos jatkaa karjumista, joudutaan taas jäämään matkan varrelle. Miten muuten lapsi muka oppii? Nythän äiti opettaa lapselleen, että kun bussissa karjuu tarpeeksi kauan ja kovaa, saa sen mitä kulloinkin haluaa.
Ja sitten tämä iänikuinen "jos ei elämän ääniä kestä". Se on kyllä merkillistä, että ne sarvikuonot, jotka häiriköivät omilla huonoilla tavoillaan niin kaupoissa, julkisissa liikennevälineissä kuin kerrostaloasunnoissakin, ovat ensimmäisinä aina huutamassa, että jos ei kestä heidän laistensa junttien aiheuttamaa mökää, käykööt kaupassa yöllä, matkustakoot omilla autoillaan ja muuttakoot maalle omakotitaloihin. Tällä samalla logiikalla nämä vähemmällä järjenjuoksulla varustetut yksilöt ovat varmasti myös sitä mieltä, että koulukiusatut vaihtakoot koulua ja työpaikkakiusatut työpaikkaa, koska häiriköiden on tämän ihmistyypin mielestä saatava jatkaa häiriköintiään. Muut sopeutukoot tai vaihtakoot maisemaa.
Yksinkertaiset ihmiset on sitten rasittavia...
Tämä keskustelu kertoo paljonkin siitä, että täällä av palstalla pyörii enimmäkseen katkeria lapsettomia tätejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ei matkustajien pitäisi joutua sietämään huutoa ja itkua. Mikset jäänyt pois jos lapsi ei kerran osannut olla nätisti?
jos luit äidin tarinan niin ymmärrät että hänkin oli varmasti jo halukas pääsemään kotiin aamureissun jälkeen. Ei silloin tee mieli jäädä kävelemään. Lapset eivät aina jaksa olla nätisti, äitihän yritti kaikkensa. Sitä en silti ymmärrä miksi äidin pitäisi pahoittaa mielensä mulkoilijoista koska niitähän on koko suomi pullollaan. Itse olen lapseni kanssa niihin jo tottunut ja saavat ihan rauhassa mulkoilla jos eivät osaa suutansa avata. Tuossa tilanteessa kyllä mulkoilijan olisi vain ymmärrettävä tilanne. Bussissa kulkee erilaisia ihmisiä ja jos haluat rauhallisen kuljetuksen täytyy sinun kulkea omalla autolla.
voi nyt helvetti menkää kävellen tai vaikka kontaten minne nyt ootte menossakin jos ette kestä hetken aikaa pienen lapsen huutoa. t. lapseton ei niin lapsista pitävä 25v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vaihtelevasti erittäin ääniyliherkkä ja olen huomannut reagoivani erittäin huonosti varsinkin lasten ääniin. Lasten itku aiheuttaa minulle oikeasti ihan järkyttävän huonon fyysisen ja henkisen olon mikä on yksi syy siihen, etten ikinä halua omia lapsia. Kai minulla on joku ylikehittynyt äidin vaisto jäänne evoluution saatossa jäänyt, kun reagoin lasten "huolta herättäviin" ääniin näin voimakkaasti? Sorrun mulkoiluun vaikka tiedän ettei siitä ole apua ja että pienet lapset eivät voikkaan itselleen mitään. Silti sitä rääkymistä vituttaa kuunnella, varsinkin pitkän työpäivän jälkeen ja erityisesti silloin kun vanhemmat eivät tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, itse asuin 10 vuotta Madridissa ja voin kyllä sanoa että nimenomaan lapsia "palvotaan" ja heistä todella huolehditaan hyvin. Ranskasta en tiedä, mutta Madridissa metrossa pahimpaan aikaan raivarin saanutta uhmista "lellitään" vieraiden aikuisten toimesta, ja muutenkin äitejä melkein jumaloidaan. Tuosta aiheesta Riku Rantala kirjoitti koluminin n, vuosi sitten, siitä miten pikkutyranni lapsista, joita palvotaan ja joista huolehditaan viimeisen päälle, kasvaakin muut huomioonottavia aikuisia (löytyy varmaan jostain Hesarin arkistoista). Katolisissa maissa lapsista huolehditaan jopa paremmin kuin Pohjoismaissa, sellaista "koko kylä kasvattaa" meininkiä.
Mulle tulee noista etelän maita ihannoivista jutuista mieleen parikin juttua:
Tuollainen äitien jumaloiminen jne. kertoo (sinänsä ilmeisestä) asiasta, että sukupuoliroolit ovat vielä varsin paljon rajoitetumpia kuin täällä. Lapsiperheiden palvominen luultavasti liittyy samaan asiaan, perinteisiin arvoihin. Ja sillä on taatusti myös varjopuolensa naisten kannalta ainakin.
Lasten nostaminen arvovieraiksi tai mitä lie ei yhteiskunnan tasolla näytä kuitenkaan kääntyvän esimerkiksi lapsiköyhyydestä huolehtimiseksi samassa määrin kuin Pohjoismaissa. Rikun Rantalan jutussa joka täälläkin mainittiin kehuttiin todella köyhissä kehitysmaissa vallitsevaa lasten kohtelua busseissa jne. En muuten suoraan sanoen sekuntiakaan usko oman kokemukseni perusteella, että keskiluokkainen intialainen säntää paapomaan likaista katulasta (tai edes heittää hänelle lanttia), vaikka kuinka paapoisi oman luokkansa lapsia... Eli kaikissa maissa on ne omat jakolinjansa, jotka rikkaalle ulkopuoliselle vierailijalle voivat olla näkymättömiä. Lisäksi lapsia "palvovissa" kulttuureissa lasten myös odotetaan tottelevan ja palvovan vanhempiaan paljon vanhemmiksi kuin Suomessa. Eli terve itsenäistyminen jää myöhemmäksi ja mitään kapinointia ei suvaita. Kuten tällaisesta kulttuurista tuleva ystäväni sanoi, palvomiseen ja lapsiin investoimiseen (esim kalliiden opiskeluiden maksaminen tai muut taloudellinen tukeminen) on aina koira haudattuna... mikä sitten on parempi on makuasia, mutta henk koht en usko kulttuurien ylemmyyteen tai paremmuuteen tässäkään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutavan lapsen voi varmaan ottaa syliin ja antaa rakkautta? En kestä näitä äitejä, jotka katsoo vaan ikkunasta ulos ja antaa pienen lapsen huutaa. Tottakai se lapsi huutaa, kun se haluaa huomiota. Itsekkäiden äitien syndrooma, jos pitää muka koulia lapsi sellaiseksi ettei se vaadi mitään. Mitä hittoa?
Eikö tuommoisesta lääkäristä kannata tehdä valitus, jos käsittelee lasta kovakouraisesti? Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden suhtautuminen riippuu kuitenkin myös sinun asenteestasi lastasi kohtaan. Muistan varmasti loppuelämäni, kun lähdettiin Thaimaasta hotellilta isolla bussilla kohti lenttokenttää KESKELLÄ YÖTÄ, eli kaikki aivan väsyneitä. Minun lapseni (6v ja 9kk) nukkuivat (tai yrittivät), koska on yö. Minun takana istuu äiti, isä ja n. 3-vuotias lapsi, joka alkaa heti bussin lähdettyä huutamaan kuin syötävä. Ymmärrän, että lapset itkee, mutta MISSÄÄN VAIHEESSA n.3-tuntista matkaa äiti ei sanonut lapselle, että "nyt hiljaa" tai "yritetäänpä nyt nukkua", vaan antoi huutaa ja pahensi kanssamatkustajien elämää esim. laulamalla lapselle, joka vain huusi enemmän. Isä istui tuppisuuna koko matkan, eikä kertaakaan ottanut lasta syliin. Olisivat tietysti voineet koittaa, jos sylinvaihto olisi auttanut..Paheksuntaa kanssamatkustajissa aiheutti varmasti enemmän se, että äiti senkun vain hoilotti menemään keskellä yötä eikä yrittänyt saada lasta hiljaiseksi. Tuo äiti myös lässytti niiiiiin superärsyttävästi koko matkan pojalleen "Noniin äitin pikku mussukka Oliver, kylläpä äitin nössykkä nyt huutaa, katsos siinä edessä vauvakin herää pikku-Oliverin huutoon :) PIENEN PIENI VETURIIII "Sen sijaan koko muu lössi lapsia myöten joutui luopumaan unistaan. Luojan kiitos lentokoneessa tuo äiti lapsineen istui ihan toisessa päässä konetta, vaikka kyllä se rääky sieltäkin kuului aina välillä kun oli tarpeeksi hiljaista. Huusi poika siis myös koko 12- tuntisen lennon. Ai että! Täysin asiaan liittymätöntä, mutta tarkoitin, että huutava lapsi ei ärsytä niin paljoa, jos äiti/isä ees yrittää hiljentää lapsen.
Mä en ole koskaan tavannut tai nähnyt lasta, joka kykenee huutaa eka 3 h putkeen ja hetken päästä 12 h putkeen! Siis ei yhtään taukoa!?
En tiedä kuinka paljon huusi sen kolmen tunnin aikana, joka oli bussimatkan ja lennon välissä, mutta kyllä. Huusi vain. toki välillä joku parin minuutin tauko, jolloin juuri ehti bussissa torkahtaa, kunnes huuto taas alkoi. Eikä se ollut sellaista hysteeristä itkua koko ajan, vaan välillä väsynyttä kitinärääkyä. Unta se lapsi olisi tarvinnut, eikä lauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden suhtautuminen riippuu kuitenkin myös sinun asenteestasi lastasi kohtaan. Muistan varmasti loppuelämäni, kun lähdettiin Thaimaasta hotellilta isolla bussilla kohti lenttokenttää KESKELLÄ YÖTÄ, eli kaikki aivan väsyneitä. Minun lapseni (6v ja 9kk) nukkuivat (tai yrittivät), koska on yö. Minun takana istuu äiti, isä ja n. 3-vuotias lapsi, joka alkaa heti bussin lähdettyä huutamaan kuin syötävä. Ymmärrän, että lapset itkee, mutta MISSÄÄN VAIHEESSA n.3-tuntista matkaa äiti ei sanonut lapselle, että "nyt hiljaa" tai "yritetäänpä nyt nukkua", vaan antoi huutaa ja pahensi kanssamatkustajien elämää esim. laulamalla lapselle, joka vain huusi enemmän. Isä istui tuppisuuna koko matkan, eikä kertaakaan ottanut lasta syliin. Olisivat tietysti voineet koittaa, jos sylinvaihto olisi auttanut..Paheksuntaa kanssamatkustajissa aiheutti varmasti enemmän se, että äiti senkun vain hoilotti menemään keskellä yötä eikä yrittänyt saada lasta hiljaiseksi. Tuo äiti myös lässytti niiiiiin superärsyttävästi koko matkan pojalleen "Noniin äitin pikku mussukka Oliver, kylläpä äitin nössykkä nyt huutaa, katsos siinä edessä vauvakin herää pikku-Oliverin huutoon :) PIENEN PIENI VETURIIII "Sen sijaan koko muu lössi lapsia myöten joutui luopumaan unistaan. Luojan kiitos lentokoneessa tuo äiti lapsineen istui ihan toisessa päässä konetta, vaikka kyllä se rääky sieltäkin kuului aina välillä kun oli tarpeeksi hiljaista. Huusi poika siis myös koko 12- tuntisen lennon. Ai että! Täysin asiaan liittymätöntä, mutta tarkoitin, että huutava lapsi ei ärsytä niin paljoa, jos äiti/isä ees yrittää hiljentää lapsen.
Mä en ole koskaan tavannut tai nähnyt lasta, joka kykenee huutaa eka 3 h putkeen ja hetken päästä 12 h putkeen! Siis ei yhtään taukoa!?
En tiedä kuinka paljon huusi sen kolmen tunnin aikana, joka oli bussimatkan ja lennon välissä, mutta kyllä. Huusi vain. toki välillä joku parin minuutin tauko, jolloin juuri ehti bussissa torkahtaa, kunnes huuto taas alkoi. Eikä se ollut sellaista hysteeristä itkua koko ajan, vaan välillä väsynyttä kitinärääkyä. Unta se lapsi olisi tarvinnut, eikä lauluja.
Jospa se äiti vaikka yritti sitä lasta nukuttaa, jospa se lapsi vaikka oli tottunut nukahtamaan PIenen pieneen veturiin? Jospa se oli lapsi, joka ei vaan vieraassa paikassa pysty nukahtamaan? Ainakin se äiti yritti jotain, ehkä oli väsynyt itsekin kun isä ei kerran tehnyt mitään. Olisiko pitänyt yrittää juuri kuten sinä olisit halunnut hänen yrittävän? Harmi, että jouduitte kuulemaan rääkymistä ja eritoten harmi, että sillä lapsella oli niin kurja matka, mutta silti en ymmärrä valitustasi.
Ja ei en ollut se äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisit kävellen sinä huutavan lapsen omaava vanhempi. Lapsi saa raikasta ilmaa ja sinä liikuntaa. Eikä tule pilattua toisten matkustamista. Jos kerran jaksaa tehdä muksuja niin jaksaa kävelläkin muutaman ylimääräisen kilometrin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vaihtelevasti erittäin ääniyliherkkä ja olen huomannut reagoivani erittäin huonosti varsinkin lasten ääniin. Lasten itku aiheuttaa minulle oikeasti ihan järkyttävän huonon fyysisen ja henkisen olon mikä on yksi syy siihen, etten ikinä halua omia lapsia. Kai minulla on joku ylikehittynyt äidin vaisto jäänne evoluution saatossa jäänyt, kun reagoin lasten "huolta herättäviin" ääniin näin voimakkaasti? Sorrun mulkoiluun vaikka tiedän ettei siitä ole apua ja että pienet lapset eivät voikkaan itselleen mitään. Silti sitä rääkymistä vituttaa kuunnella, varsinkin pitkän työpäivän jälkeen ja erityisesti silloin kun vanhemmat eivät tee asialle mitään.
Sama. Mulla tulee rääkymisestä fyysisesti huono olo, joskus ihan oksentamiseen asti. Varsinkin sellainen 'turha' kiukuttelu ja väninä vituttaa, kuvotuksen loppumiseen voi mennä useampi tunti ärsykkeen päättymisen jälkeen.
Julkisissa käytän korvanappeja ihan vain tämän takia.
No sen takia mulkoilen koska olen vihainen jos lapsi itkee ja äiti ei edes piiskaa sitä, niin kuin itkevälle lapselle kuuluisi tehdä, että se oppisi, että itkeminen on täysin sopimatonta.
Mulkoilen syyllistääkseni sitä äitiä toivossa, että hän valitsee ensi kerralla muun kulkutavan tai ymmärtää ainakin jäädä bussista pois, kun lapsen parku vain jatkuu ja jatkuu. Kyseessä on siis vaikutuskeino.
Ne on mitä ilmeisimmin ihmisiä, jotka ovat kroonisesti pahantuulisia, eivätkä mitään mukavia tuttavuuksia muutenkaan. On kiva jollain helpolla tekosyyllä näyttää todellista naamaa ja olla niin kiva kuin oikeasti on. Kateellisia niille, joilla on elämääkin. Näille aiheille on aina tilausta, omaperäisyyttä ei kaivata, kunhan riittävät loppuiäksi. Ja ei, mulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Oletko sinäkin pari vuotias? Ei ollut kyse äidin tunteiden näyttämisestä.
Muiden suhtautuminen riippuu kuitenkin myös sinun asenteestasi lastasi kohtaan. Muistan varmasti loppuelämäni, kun lähdettiin Thaimaasta hotellilta isolla bussilla kohti lenttokenttää KESKELLÄ YÖTÄ, eli kaikki aivan väsyneitä. Minun lapseni (6v ja 9kk) nukkuivat (tai yrittivät), koska on yö. Minun takana istuu äiti, isä ja n. 3-vuotias lapsi, joka alkaa heti bussin lähdettyä huutamaan kuin syötävä. Ymmärrän, että lapset itkee, mutta MISSÄÄN VAIHEESSA n.3-tuntista matkaa äiti ei sanonut lapselle, että "nyt hiljaa" tai "yritetäänpä nyt nukkua", vaan antoi huutaa ja pahensi kanssamatkustajien elämää esim. laulamalla lapselle, joka vain huusi enemmän. Isä istui tuppisuuna koko matkan, eikä kertaakaan ottanut lasta syliin. Olisivat tietysti voineet koittaa, jos sylinvaihto olisi auttanut..Paheksuntaa kanssamatkustajissa aiheutti varmasti enemmän se, että äiti senkun vain hoilotti menemään keskellä yötä eikä yrittänyt saada lasta hiljaiseksi. Tuo äiti myös lässytti niiiiiin superärsyttävästi koko matkan pojalleen "Noniin äitin pikku mussukka Oliver, kylläpä äitin nössykkä nyt huutaa, katsos siinä edessä vauvakin herää pikku-Oliverin huutoon :) PIENEN PIENI VETURIIII "Sen sijaan koko muu lössi lapsia myöten joutui luopumaan unistaan. Luojan kiitos lentokoneessa tuo äiti lapsineen istui ihan toisessa päässä konetta, vaikka kyllä se rääky sieltäkin kuului aina välillä kun oli tarpeeksi hiljaista. Huusi poika siis myös koko 12- tuntisen lennon. Ai että! Täysin asiaan liittymätöntä, mutta tarkoitin, että huutava lapsi ei ärsytä niin paljoa, jos äiti/isä ees yrittää hiljentää lapsen.