Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Mikä ihmeen lapsiviha täällä vallitsee.. :o :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus lapseni kanssa. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen vihamielisiä lapsia kohtaan. Uskomaton ero jo keski-Europan ja Suomen välillä, saati sitten kun mennään Välimerelle.. Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita.
Joo ja osaavat myös käyttäytyä, niin lapset kuin aikuiset. Hysteerinen öyhöttäjä saa litsarin ja ölinä loppuu. Osaamatonta äiskää ja lasta voi myös sivulliset komentaa. Toiset otetaan huomioon julkisissa tiloissa aivan eri tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Mä kyllä mulkoilen sellaisia äitejä, joiden lapset huutaa suoraa huutoa että korviin sattuu ja äite ei ees koeta saada niitä hiljaseksi. Yleensä se on näin.
Minä mulkaisen vihaisesti huonoa vanhempaa joka on niin saamaton ettei edes saa lastaan hiljennettyä, koska saan siitä vauvojen ja lasten rääkymisestä migreenikohtauksen joka voi pahimmillaan kestää pari vuorokautta ja jolloin olen työkyvytön.
Monet muut ympäristön äänet eivät migreeniä laukaise paitsi katuporan tyyppiset työkalut ja laitteet. Vauvojen ja lasten rääkymisessä on sellainen hirveä taajuus että se ottaa korviin ensin niin että ne alkavat lähes paukkumaan jonka jälkeen migreeni iskee :(((
Miksi suomalaiset aikuiset raahaa koko perheen markettiin kuin se olisi joku huviretki? Ulkomailla asuessani totuin siihen että toinen vanhempi on kotona lasten kanssa, sillä välin kun toinen käy kaupassa? Kaikkien kaupassakäynnit hoituivat sukkelaan kun lapset eivät häiriötekijöinä itselle eikä muille.
Ovatko suomalaiset vaan niin avuttomia, saamattomia vai eivät muuten vaan osaa tehdä mitään yksin? Aina on perhe mukana meluamassa!
Ulkomaalaiset muuten ihmettelee tätä samaa täällä Suomessa käydessään että miksi perheet ovat barrikadina joka ikisen marketin käytävällä ja huutavat toisilleen, etteivätkö muka osaa puhua normaalilla äänellä keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus lapseni kanssa. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen vihamielisiä lapsia kohtaan. Uskomaton ero jo keski-Europan ja Suomen välillä, saati sitten kun mennään Välimerelle.. Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita.
Jos olisit käynyt oikeassa elämässä Välimerellä niin tietäisit että suomalaiset ja brittiläiset lapsiperheet ovat siellä se pahin kirous!
Tai jos olisit käynyt Ranskassa niin tietäisit että jos lapsesi käyttäytyisi holtittomasti ja häiritsisi muita niin toisen perheen isä tai äiti saisi ojentaa lastasi pienellä tukistamisella tai läpsäisyllä jopa, jos siis näyttäisi siltä ettet siihen itse pysty.
Toki Välimeren maissa lapset oppivat käyttäytymään kunnolla koska heille ei lässytetä eikä heitä palvota, vaan heitä kohdellaan pieninä aikuisina. Siksi pärjäävät työelämässäkin paremmin kuin suomalaiset hankalat, vaikeat ihmiset jotka kilpailee huomiosta keskenään ja murjottavat aikuisenakin jos asiat ei suju heidän haluamallaan tavalla, ja kun ei ole äiti enää paikalla lellimässä.
En minä mulkoile äitiä ja kirkuvia lapsiaan, minä ajattelen vaan mielessäni että monikohan on tehnyt tuosta surkeasta mammasta jo tähän mennessä LS-ilmoituksen, että kohta ne lapset kuitenkin viedään siltä pois ja annetaan parempiin perheisiin joissa osataan kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska **tun ärsyttävää. Jos et osaa pitää sitä lastas hiljasena, niin pysy himassa, äläkä tuu häiritsemään muiden elämää.
Olen 23-vuotias, lapseton opiskelija, ja vielä aika kaukana perheen perustamisesta - mutta pari asiaa tässä ketjussa sai minut todella miettimään asioita. Voitte sanoa, etten ymmärrä mistään mitään, kun kirjoitan tämän, mutta kirjoitanpa silti.
Joku täällä totesi olevansa rättiväsynyt, kun oli hankkinut kolme lasta vuoden välein. Ei tosiaan mikään ihme, että tuollaisessa tilanteessa alkaa väsyttää. Niin, tietysti sanotaan että on taloudellista hankkia kaikki lapset pienellä aikavälillä. Mutta jos se saa äidin (ja todennäköisesti isänkin) hermoromahduksen partaalle, niin kannattaako se todella? Olisiko se lapsimäärä sitten edes parempi tiivistää vaikka kahteen omien voimavarojen mukaisesti?
Toinen juttu on tuo matkustaminen. Kyllä, myös pienten lasten vanhempien on pakko käyttää julkisia, ja jos vauva alkaa kesken kaiken huutaa, niin sille ei oikein mitään voi. Ulkomaille matkustamista en kuitenkaan pikkulasten kanssa ymmärrä - puhun nyt jostain alle viisivuotiaista, joiden kanssa ei voi järkeillä hankalan tilanteen koittaessa. Serkkuni kirjoitti pari vuotta sitten Facebook-päivityksen, jossa totesi perheensä lomamatkasta suunnilleen näin: "Tyttö (tuolloin 1,5-vuotias) parkui koko 12 tuntia kestävän lennon ajan, ja muut matkustajat kehtasivat vielä mulkoilla. Mutta haistakoot paskan, lapsi itkee silloin kun sitä itkettää".
Niinpä. Mutta sanonpahan omasta puolestani: en ikinä matkustaisi aivan pienten lasten kanssa ulkomaille, ainakaan jos se sisältäisi pitkiä lentoja. Sehän olisi kaikille enemmänkin raskasta kuin lomailua - miten parivuotias muka nauttii jostain etelänreissusta? Varmasti sitä vain enemmän stressaa tuollainen kiikuttaminen ja lentokoneessa istuminen. Sen ikäiselle jo pidemmät automatkatkin ovat raskaita. Itse ainakin pystyisin äitinä hillitsemään omaa matkustushinkuani siihen asti, että lapseni olisivat sen ikäisiä, että osaisivat jo käyttäytyä ja saisivat itsekin lomasta jotain irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heillä saattoi olla yhtä paha olla kuin lapsellasi ja halusivat kiukkunsa näkyville. Pahan mielen kanssa on vaikeampi jaksaa lasten aiheuttamia ääniä ympärillään.
"Miksi sä itket kun lapset naapurissa nauraa....."
Eivät muut varmaankaan mulkoilleet, vaan halusivat katsoa, mistä ääni lähtee. Minua ainakin kiinnostaisi, ihan sama onko kyse lapsesta tai aikuisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaiset aikuiset raahaa koko perheen markettiin kuin se olisi joku huviretki? Ulkomailla asuessani totuin siihen että toinen vanhempi on kotona lasten kanssa, sillä välin kun toinen käy kaupassa? Kaikkien kaupassakäynnit hoituivat sukkelaan kun lapset eivät häiriötekijöinä itselle eikä muille.
Ovatko suomalaiset vaan niin avuttomia, saamattomia vai eivät muuten vaan osaa tehdä mitään yksin? Aina on perhe mukana meluamassa!
Ulkomaalaiset muuten ihmettelee tätä samaa täällä Suomessa käydessään että miksi perheet ovat barrikadina joka ikisen marketin käytävällä ja huutavat toisilleen, etteivätkö muka osaa puhua normaalilla äänellä keskenään?
Ulkomailla? Jenkeissä, Kiinassa, Italiassa, Venäjällä...? Kylläpä osaavat nuo ihmiset ulkomailla ollakin niin kovin samanlaisia keskenään, vain me suomalaiset olemme omituisia outoinen tapoinemme.
Minäpä kerron, miksi minä menen porukalla kauppaan. No siksi, kun joskus tenavallekin ostetaan sieltä jotain, mihin tarvitaan lapsen mielipide. Vaateostoksilla pitää ihan sovittaa niitä vaatteita. Reissun jälkeen painutaan syömään ja koska ollaan kaikki yhdessä liikenteessä, ei tarvitse mennä kotoa hakemaan sitä toista aikuista ja lapsia, vaan kaikki hoituu samalla reissulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus lapseni kanssa. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen vihamielisiä lapsia kohtaan. Uskomaton ero jo keski-Europan ja Suomen välillä, saati sitten kun mennään Välimerelle.. Lapset ovat ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ihasteltavia arvovieraita.
Jos olisit käynyt oikeassa elämässä Välimerellä niin tietäisit että suomalaiset ja brittiläiset lapsiperheet ovat siellä se pahin kirous!
Tai jos olisit käynyt Ranskassa niin tietäisit että jos lapsesi käyttäytyisi holtittomasti ja häiritsisi muita niin toisen perheen isä tai äiti saisi ojentaa lastasi pienellä tukistamisella tai läpsäisyllä jopa, jos siis näyttäisi siltä ettet siihen itse pysty.
Toki Välimeren maissa lapset oppivat käyttäytymään kunnolla koska heille ei lässytetä eikä heitä palvota, vaan heitä kohdellaan pieninä aikuisina. Siksi pärjäävät työelämässäkin paremmin kuin suomalaiset hankalat, vaikeat ihmiset jotka kilpailee huomiosta keskenään ja murjottavat aikuisenakin jos asiat ei suju heidän haluamallaan tavalla, ja kun ei ole äiti enää paikalla lellimässä.
Tuota, itse asuin 10 vuotta Madridissa ja voin kyllä sanoa että nimenomaan lapsia "palvotaan" ja heistä todella huolehditaan hyvin. Ranskasta en tiedä, mutta Madridissa metrossa pahimpaan aikaan raivarin saanutta uhmista "lellitään" vieraiden aikuisten toimesta, ja muutenkin äitejä melkein jumaloidaan. Tuosta aiheesta Riku Rantala kirjoitti koluminin n, vuosi sitten, siitä miten pikkutyranni lapsista, joita palvotaan ja joista huolehditaan viimeisen päälle, kasvaakin muut huomioonottavia aikuisia (löytyy varmaan jostain Hesarin arkistoista). Katolisissa maissa lapsista huolehditaan jopa paremmin kuin Pohjoismaissa, sellaista "koko kylä kasvattaa" meininkiä.
Sille joka ihmetteli sitä miksi perheet käyvät yhdessä marketeissa ostoksilla, niin ihmettelin itsekin ennenkuin sain lapsen. Suomessa ei vain ole mitään mihin mennä lapsen kanssa kun ulkona on esim. -10 astetta ja pimeää, Espanjassa oli huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kun kelit olivat paremmat. Jos ei lapsen kanssa halua mökkihöperöityä täysin, perheet saattavat mennä juurikin vaikka sinne kauppaan yhdessä kun ei muutakaan ole. Espanjassa menin sen sijaan puistoon kävelylle, kahville terassille jne vuoden ympäri.Ankeelta kuullostaa tuo kaupassa käynti ihmisten ilmoille pääsemisen perusteluna tiedän, mutta minkäs teet... ei monessa muussa maassa ole ostoskeskushelvettejä sunnattu perheille kuten täällä jenkkitylliin, Itis ja Jumbo esimerkkeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kirjoittelevat tuntuvat häiriintyneiltä ja juuri sellaisilta, joilla on ongelmia juuri maissa joissa small talkia ja ystävällistä asennetta kanssaihmisille arvostetaan. Jotenkin vihamielinen asenne on Suomessa kaikkea ja kaikkia kohtaan, lapset ovat vain todella helppo keino purkaa pahaa oloa kun ovat täysin puolustuskyvyttömiä.
Itse muistan aina, kun oma äitini oli jostain syystä sitä mieltä, että jos kaupassa huutaa joku uhmaikäinen ja häiritsee muita, hänellä on myös oikeus mennä huutamaan samalla tavalla ja yhtä kovaa perheen viereen. Nyt hänellä on kaksi lastenlasta ja kysyin vieläkö ajattelee niin, kun nyt kovasti tuntuu korostavan sitä ettei muiden mielipiteistä tule lastenkasvatuksessa ja lasten kanssa liikkuessa välittää. Ei kuulemma ajattele, ja myönsi lapsenlapsen kaipuunsa olevan syynä vihamieliseen asenteeseen lapsiperheitä kohtaan, vaikka itsellään siis kaksi aikuista lasta.
Muistuttavatko lapset liikaa jostain mitä me aikuiset haluamme kätkeä sisäämme, tunteista jne... kaipuusta ja hoivasta jota emme ole saaneet? Kun pahoinvointia on itsellä, lapset ovat helppo kohde tarvitsevuutensa takia ja juuri tuo puhe "jos on kakaroita hankkinut ne tulee pitää hiljaisina" on siitä osoitus. Ei kukaan omaan elämäänsä tyytyväinen puhu niin tai mulkoile vihaisena itkevän lapsen äitiä. Äidillä on jotain kallista mukanaan, sellaista mitä eivät kaikki saa ja se voi ahdistaa monia. Perheet jotka liikuuvat yhdessä ovat myös punainen vaate monille, ehkä siksi kun näkyvästi ovat yhdessä, ja sellainen voi yksinäistä kovasti ahdistaa... itseäkin ärsyttää usein onnelliset perheet yhdessä kun itsellä menee miehen ja lapsen isän kanssa huonosti. Olisi kiva kuulua sellaiseen onnelliseen suurperheeseen, vaikka olisi riitoja tms olisi silti aina se perhe ympärillä ja olisi osa sitä.
No oliko ihan pakko lähteä edes mihkään lääkäriin?? Korvatulehdus?? Sellanen paranee itestäänkin.
En ymmärrä tälläsiä vanhempia, jotka kiikuttaa muksun heti lääkäriin kun vähänkään sillä pikku Martta Hannu Ilmari Jenniina Jessica Aada Ihku Pihku lapsella on joku kipeänä.
Olisitte kävelleet vaikka? Tekee ihan hyvää lenkkeilläkin ja tuskin matka kauheen pitkä on, asut varmaan jossain ydinkeskustassa.
Aika heikkohermonen lapsi, kun tuolleen alkaa kiukuttelemaan. Ei toi voi olla normaalia.
Oisit sanonu lapselles "You´re not you when you are ANGRY? GET A SNICKERS!" ja lyöny snickersin sille suuhun.
Joku vielä tekee Suomeen lapsia, miksiköhän...Tuskin missään päin maailmaa on näin lapsivihamielistä käyttäytymistä ja äitien halveksuntaa kuin täällä.
Jos mun lapsi olis sairas, niin en kyllä sitä enää täyteen bussiin ahtais. Taksit kulkee.
Ei kaikki pidä lapsista. On niillä oikeus mulkoilla ja vittuuntua siinä, missä sulla on oikeus se kiukuttelava lapsi tuoda sinne bussiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Sinulla on koko päivä aikaa mennä sinne lääkäriin. Vaikka kävellä sinne jos ei muu auta.
Tyypillistä lapsikeskeistä minä minä minä ja mun lapset ajattelua APlta. Muita ei oteta huomioon ollenkaan. Koko kutistunut empatiakyky rajoittuu vain ja ainoastaan siihen omaan jälkikasvuun ja muista viis. Tollasten vanhempien lapsista tulee juuri yhtä kusipäisiä kuin vanhemmistaankin.