Petyin kosintaan

Vierailija kirjoitti:

surullinenwaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikeaa. Mistä mies olisi voinut tietää, että rannalla kävely, jota tehdään usein samassa paikassa on parempi paikka kosinnalle kuin hetki, jolloin tuntee olevansa erityisen onnellinen ja läheinen toisen kanssa? Sillä siltä tuo kuulosti minun korvaan, kysymys pulpahti ulos suusta sillä hetkellä, kun todella tarkoittaa sitä, tuntee, miten rakastaa ja haluaa elää elämänsä aina näin, toisen kanssa?

Miten tämän voi päihittää jokin ennalta suunniteltu kosiokävelyretki?  Voisiko ajatella niin, että mieskin (tai kumpi nyt kosiikaan) haluaa nimenomaan tuntea hetken olevan oikea tunnepuolelta, ja ainakin itselleni se on hemmetisti paljon tärkeämpää kuin jokin suunniteltu ja viilattu tempaus, jossa lausutaan etukäteen opetellut sanat.

Niinpä, nämä on just nimenomaan näitä asioita joita nyt pyörittelen päässäni ristiriitaisin fiiliksin. Miehen tunteet vs. omat tunteet/odotukset, ja että missä minulla itselläni menee kompromissin raja, jokainen kuitenkin asettaa omat standardinsa niin mies kuin minäkin ja meidän ei nyt kohdanneet tällä kertaa...

Minusta olisi kauheaa, että minulle annettaisiin tehtäväksi ilmaista oma syvä tunteeni jollakin tietyllä tavalla, että sille olisi jotain odotuksia tyyliin 1. pitää ilmaista se yllättävästi, 2. pitää ilmaista se oikein = oikeilla sanoilla ja tietysti viimeisenä 3. pitää ilmaista minun syvä, itselleni tärkeä tunne siten, että toiselle tulee siitä sellainen olo, että juuri hänen tunteensa ovat tärkeät. Eli tässähän sanottaisiin suoraan, että sillä, että mitä minä tunnen, ei ole sitten paskankaan väliä. Kunhan vain se, mitä tunnen, tulee ilmaistua justiin toisen odotuksien mukaisesti.

Ei se minusta mikään kompromissi ole, että antaa toisen ilmaista tunteensa sillä hetkellä, sillä tavalla, kuin hän ne tuntee ja haluaa ilmaista. Jos sen kosinnan pitää tapahtua juuri oikein juuri oikealla hetkellä, niin eiköhän olisi siinä tapauksessa parasta pitää siitä itse kiinni. Ettei toinen vaan pääse mokaamaan ja sitä omine tunteineen sötköttämään.

Voiko enää paremmin kommentoida!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä, jotka ette anna ap:n olla pettynyt asiaan, joka olisi hänen toiveissaan voinut mennä toisin. Voin sanoa, että on mukavaa kun kosinnasta on ihana muisto. Oma mies kosi erityisessä paikassa, polvistuen kysyi vaimoksensa. Ei jäänyt epäselväksi mistä on kyse, eikä ole harmittanut jälkikäteen.

Ja mikäköhän tässä on alapeukkujen syy? Se, että mies kosi hänestä itsestään sopivalla tavalla (en antanut mitään ohjeistusta kosinnasta enkä pakottanut polvilleen) vai se, että itsekin satuin pitämään kyseisestä tyylistä? Noin se nyt vaan meni, niin kuin kirjoitin.

Ollaan mekin jo puhuttu miehen kanssa useasti, että halutaan olla aina yhdessä. Ollaan kuitenkin tehty sopimus, että vasta viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen mietitään naimisiinmenoa. Siihen mennessä oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että voi jo oikeasti päätellä haluaako jatkaa lopun elämänsä kyseisen henkilön kanssa.

Eli vielä pari vuotta aikaa odottaa varsinaista kosintaa. :)

Itse ehkä järkeilisin niin, että kun olet kuitenkin raskaana, niin miehen ajatusmaailmassa teitä näin jo yhdistää "side", eli ehkä ei kokenut että tarvitsee kosintaspektaakkeliakaan järjestää... En tiedä osasinko muotoilla tätä ajatustani kovinkaan järkevästi, mutta tämä yhteinen lapsenne tavallaan jo oli miehen mielestä se päätös, että vietätte loppuelämänne yhdessä?

Vauvan ootte jo kumminkin laittaneet alulle ja silti miehen piti kysyä, että Haluutko olla hänen kanssa loppuelämän?? Olitko kaavaillut jotain yh:n elämää??

Vierailija kirjoitti:

Itse ehkä järkeilisin niin, että kun olet kuitenkin raskaana, niin miehen ajatusmaailmassa teitä näin jo yhdistää "side", eli ehkä ei kokenut että tarvitsee kosintaspektaakkeliakaan järjestää... En tiedä osasinko muotoilla tätä ajatustani kovinkaan järkevästi, mutta tämä yhteinen lapsenne tavallaan jo oli miehen mielestä se päätös, että vietätte loppuelämänne yhdessä?

Näinpä juuri. Kamala metakka kosimisesta, kun se avioliittoa suurempi side on jo olemassa... Ja vielä toiseen kertaan. Mitä ap:lle merkitsee avioliitto?

surullinenwaimo kirjoitti:

Mammojen harmiksi tälläkin tilanteella on onnellinen loppu...

Kunnollisen rehellisen keskustelun jälkeen mieheni ja minä ymmärrämme toisiamme taas hieman paremmin. Mieheni kertoi et oli miettinyt kosintaa monta kertaa aikaisemmin, siis suunnitellutkin eri vaihtoehtoja missä sen voisi toteuttaa jne, mutta hänet oli kuulemma vallannut ylitsepääsemätön tunne siinä makoiluhetkessä että tuntui et nyt on pakko kosia. Minä kerroin omat tuntemukseni; että olin siinä tilanteessa rättiväsynyt (olin useamman tunnin siivoillut ja järkkäillyt kotiamme ennen tuota juurikin varmaan niiden kuuluisien raskaushormonien ja pesänrakennusviettien vallassa) ja minulta meni ohi jopa aluksi että nyt mies tosiaan kosii, enkä ollut yhtään samalla aaltopituudella siinä hyvässä fiiliksessä kuin missä hän oli. Oli minulla siis ihan kiva fiilis mut samalla tosi uupunut..

Mieheni ymmärsi harmitukseni täysin ja minäkin ymmärrän nyt paremmin miksi tilanne meni miten meni. Mieheni ei ole sen tyylinen et jäisi rypemään negatiivisiin tuntemuksiin eikä hänestä tuntunut loukatulta, (kerroin huoleni asiasta kun nimenomaan en halua loukata häntä). Kun saimme juteltua kunnolla kumpikin oman näkemyksen siitä miten tilanne meni, niin todettiin hymyillen et tälle vielä nauretaan myöhemmin, hän totesi et ainakin nyt on otettu harjoittelukierros.. ;) mies ehdottomasti on sitä mieltä että haluaa kosia uudestaan, minä sanoin ettei tosiaankaan tarvitse vaan voidaan juhlia yhdessä vaikka sormustenhakureissulla, mut hän tuntuu asiasta ehdottomalta.. hän omien sanojensa mukaan haluaa meille muiston joka on erityinen yhteisellä tavalla, toisin kuin mitä tuo ensimmäinen oli (hänelle erityinen hetki mutta minulle ei) <3

Niin niin, juu juu. Sä keksit ton nyt omasta päästäsi. Ja ei mammat ollut vihaisia siitä että olit pettynyt kosintaan vaan siitä että täräytit äijällesi että ei kelpaa vaan haluut uuden kosinnan kuin jokin maailman prinsessa. Ja sitten vielä haukuit kosintaa täällä haluten sympatiaa. Että mitä jos olisitte käyneet tuon (sun keksimän) aikuisten keskustelun heti etkä olisi rääkynyt kuin lapsi joka puolelle kohtaloasi. Ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kosinta vasta sitten, kun vauva on jo ilmoittanut tulostaan? Ja vielä toiseen kertaan, kun eka ei sulle kelvannut? Annatko yhtä paljon arvoa avioliitolle kuin kosinnalle, mietin vaan.

No ainahan on mahdollisuus erota ja ottaa uusi mies ja kokeilla uutta avioliittoa. Ja jos se ei mene mielen mukaan, voi taas erota ja mennä uudelleen naimisiin. Ei ole ongelmaa.

Minusta vain tuntuisi kornilta kertoa lapsenlapsille joskus, että pappa se kosi eka kerralla väärin, mutta onneksi perui sen ja lupasi tehdä uuden käsikirjoituksen ja kosia oikealla tavalla. Tuntuuko se teennäinen käsikirjoituksen mukaan kirjoitettu kosinta sitten aidolta, kun koko ajan tietää, että tämä ei tule tunteella, vaan mies tekee tämän vain siksi, kun se sponttaani rakkaudella esitetty kosinta ei kelvannut prinsessalle.

surullinenwaimo kirjoitti:

Mammojen harmiksi tälläkin tilanteella on onnellinen loppu...

Kunnollisen rehellisen keskustelun jälkeen mieheni ja minä ymmärrämme toisiamme taas hieman paremmin. Mieheni kertoi et oli miettinyt kosintaa monta kertaa aikaisemmin, siis suunnitellutkin eri vaihtoehtoja missä sen voisi toteuttaa jne, mutta hänet oli kuulemma vallannut ylitsepääsemätön tunne siinä makoiluhetkessä että tuntui et nyt on pakko kosia. Minä kerroin omat tuntemukseni; että olin siinä tilanteessa rättiväsynyt (olin useamman tunnin siivoillut ja järkkäillyt kotiamme ennen tuota juurikin varmaan niiden kuuluisien raskaushormonien ja pesänrakennusviettien vallassa) ja minulta meni ohi jopa aluksi että nyt mies tosiaan kosii, enkä ollut yhtään samalla aaltopituudella siinä hyvässä fiiliksessä kuin missä hän oli. Oli minulla siis ihan kiva fiilis mut samalla tosi uupunut..

Mieheni ymmärsi harmitukseni täysin ja minäkin ymmärrän nyt paremmin miksi tilanne meni miten meni. Mieheni ei ole sen tyylinen et jäisi rypemään negatiivisiin tuntemuksiin eikä hänestä tuntunut loukatulta, (kerroin huoleni asiasta kun nimenomaan en halua loukata häntä). Kun saimme juteltua kunnolla kumpikin oman näkemyksen siitä miten tilanne meni, niin todettiin hymyillen et tälle vielä nauretaan myöhemmin, hän totesi et ainakin nyt on otettu harjoittelukierros.. ;) mies ehdottomasti on sitä mieltä että haluaa kosia uudestaan, minä sanoin ettei tosiaankaan tarvitse vaan voidaan juhlia yhdessä vaikka sormustenhakureissulla, mut hän tuntuu asiasta ehdottomalta.. hän omien sanojensa mukaan haluaa meille muiston joka on erityinen yhteisellä tavalla, toisin kuin mitä tuo ensimmäinen oli (hänelle erityinen hetki mutta minulle ei) <3

Jos ehditte olla ennen jommankumman kuolemaa 60 vuotta naimisissa (oletan, että olet aika nuori vielä), tulet kokemaan monta pettymystä, jos noin ajattelet. Eli et ollut samalla aaltopituudella, kun miehen sydän oli rakkautta täynnä ja siksi homma pitää ottaa uusiksi, kun pitää odottaa, että olet ehtinyt levätä, virittäytyä oikeaan tunnelmaan ja osaat odottaa oikeaa tapahtumaa oikeilla sanoilla ja oikealla tyylillä.

Kuinka monet jouluitkut itket, kun se ei menekään putkeen, kun lapsella on koliikki tai saattaa olla umpparileikkauksessa sairaalassa ja mies on ostanut vääränlaisen joululahjan. Tai mies joutuu töissä onnettomuuteen, vaikka olet väsynyt siivouksesta, etkä virittäytynyt tunnelmaan, että jaksaisit kantaa vastuuta. Tai mies tuo vääränvärisiä äitienpäiväkukkia ja väärää sarjaa olevan kaulakorun lahjaksi. Edessä tulee olemaan sarja pettymyksiä. Toivottavasti mies ottaa kaikista ostoksistaan kuitit, että saa tehdä kaiken uudestaan.

Ai niin, entä synnytys. Voi kätilöparkoja. Synnytys alkaa yleensä niin, että et ole ehtinyt levätä ja virittäytyä tunnelmaan. Supistukset alkaa ja vesi menee, vaikka olet siivonnut ja ei ole oikein fiilistä. Sinne vain ponnistamaan, vaikka et ole ehtinyt virittäytyä tunnelmaan sydämestäsi. Kun lapsi syntyy, niin tiuskit kätilölle, että otetaan parin viikon päästä uusiksi, että ehdin valmistautua ja ottaa kauneusunet ja päästä tunnelmaan, että se tuntuisi oikealta.

Mies haluaa tehdä teille hyvän muiston. No tulet uuden kosinnan muistamaan aina nolona tapahtumana, että se ei ollut spontaani rakkaudenosoitus, vaan tekninen uusinta, kun eka kerta ei kelvannut. Kyllä hävettäisi ihan oikeasti myöntää, että se suuri polvistuminen sormuksen kanssa tapahtui vain siksi, kun eka kerta ei kelvannut. Mikä ihmeen hyvä muisto sellainen on. Siitä ei jää muuta muistoa, kuin että koko tapahtuma on vain helvetin nolo juttu.

Läpä läpä, katkerat yh:t ne täällä läpättää

Yäk nää negaajat on vastenmielisiä, ihan puistatti kun luin muutamat elämää kokeneet kommentit. Tuntuu, että näiden ihmisten elämästä puuttuu kauneus, romantiikka, hellyys sellainen krumeluuri, joka katoaa kun elämä on sitä samaa paskaa ja rallia päivästä toiseen. No, kypsykööt he elämäänsä.

Kattelkoot ne ikkunasta harmaata sadetta ja kuraa, ap:n ikkunasta näkyy vaaleanpunaista lempeä 💕😏 Go girl, ota elämääsi se hempeys hattarat yksisarviset marmelaadit kukkaset ja komea trubaduuri romantiikkaa kuiskien ;)

Vierailija kirjoitti:

Yäk nää negaajat on vastenmielisiä, ihan puistatti kun luin muutamat elämää kokeneet kommentit. Tuntuu, että näiden ihmisten elämästä puuttuu kauneus, romantiikka, hellyys sellainen krumeluuri, joka katoaa kun elämä on sitä samaa paskaa ja rallia päivästä toiseen. No, kypsykööt he elämäänsä.

Kattelkoot ne ikkunasta harmaata sadetta ja kuraa, ap:n ikkunasta näkyy vaaleanpunaista lempeä 💕😏 Go girl, ota elämääsi se hempeys hattarat yksisarviset marmelaadit kukkaset ja komea trubaduuri romantiikkaa kuiskien ;)

Näitä kaikkia voi aivan hyvin löytyä myös arjesta, jolloin se ei enää olekaan niin paskaa ja harmaata. Ja itse ainakin arvostan sitä arkista hellyyttä ja romantiikkaa enemmän kuin jonkun tietyn muotin mukaan toteutettuja krumeluureja.

Mua ihmetyttää mistä nää mammat keksii perusteluksi "tietyn muotin mukaan toteutetut krumeluurit" onko ymmärryksessä vikaa vai haetaanko pontta perusteluille? Ainakaan ap:n aloitusta ei ole luettu kunnolla.

Ap kirjoitti "näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan".

Niin? Mikä tässä toiveessa on erityisen vaikeaa toteuttaa, prinsessahaaveilua tai jonkun muotin mukaan tekemällä tehtyä?

Ihmisten typeryyttä ei voi koskaan aliarvioida.

Nuo negatiiviset mammat on just niitä jotka elämässä TYYTYVÄT vaan siihen kaikkein vähimpään mitä "elämä antaa" ja katkeruudessaan sit purkavat oman huonon olonsa netissä anonyymina muihin.. ja olettavat muidenkin tyytyvän.

Tuollaisella kosinnalla, miehesi välinpitämättömyydellä ja siihen liittyvällä arvostuksen puutteella avioliittonne on tuomittu epäonnistumaan. Ei alkeellisintakaan tajua pienten eleiden suuresta merkityksestä. Päädyt laahustamaan tuulipuvussasi kuselta haisevan neukkukuution ja homeisen lähimarketin väliä ja samaan aikaan miehesi vie työkaveriaan hienoon paikkaan kynttiläillalliselle suunnittelemaan sinun jättämistä ja heidän yhteistä syysvauvaa. Kalliin ja tunnelmalliseen illallisen jälkeen he ajavat käsi kädessä miehesi työkaverin asunnolle, jossa he naivat mylvien ja hiki roiskuen.

Nuuga vaimo susta tulee. Mulle olis kelvannut. No mut mä en olekaan se perinteinen nainen, joka haluaa polvistuvan kosinnan.

surullinenwaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea <3 Millaiset häät teille tulee?

Kiitos!=) Mitä ollaan joskus yleisesti juteltu häistä, niin kummankin unelmahäät on aika pienimuotoiset,vieraana lähimmät sukulaiset ja ystävät. Kummankin mielestä juhlissa tärkeintä lämmin tunnelma ja että vieraat viihtyvät, hyvää ruokaa ja juomaa, jotain kevyttä ohjelmaa.. tuskin mitään hassuja perinteisiä leikkejä tms, ne voisivat tuntua kummastakin liian väkinäiseltä. Mitään tarkempaa ei ole vielä suunniteltu, ihan vaan aiheesta juteltu yleisluontoisesti. Ja onneksi kirkon varaamisesta meidän ei tarvitse myöskään stressata kun haluamme kumpikin mennä naimisiin jossain muualla..

Mutta uudelleennäytelty kosinta ei ole ollenkaan väkinäistä?

Mulla oli samanlainen tyttöystävä aikoinaan. Mikään minkä tein normaalisti ja arkisesti ei kelvannut, kaiken piti olla spektaakkelia. Oli vähän sitäkin vikaa että vaihteli näitä kokemuksia sitten kavereiden kanssa, joten itselleni jäi sellainen kuva, että kaikki kosinnat ja vuosipäivät ja ystävänpäivät ynnä muut piti tehdä vähintään kuumailmapallon kyydissä, että hän saa sitten kertoa kavereille.

Sanoinkuvailematon oli se ilme kun hänelle joskus jotain mukavaa teki tai osti. Katsoi tavaraa kuin halpaa makkaraa ja melkein silmät vesikierteessä kysyi sitten että mikset paketoinut sitä? Tyyliin sanotaanko että jos vaikka toin jäätelön hänelle kaupapareissulta tai viinipullon alkosta ruualle, niissä piti olla punaiset koristenauhat.

Itse vihasin joulua ja joululahjojen ostamista, hänelle oli tärkeintä tehdä jokaisesta asiasta jonkinlainen perinne tai erikoistilaisuus. Ei voitu koskaan syödä pöydän ääressä ilman että pakastavedetyt kynttilät oli juuri oikein ja lautasenaluset sävy sävyyn.

Sinänsä ookoo, että hän jaksoi säätää näitä kaikkia asioita, mutta loukkaantui myös kun en itse ollut kybällä mukana. Lienee tarpeellista mainita että hän oli iältään 22v. ja käytti Stockalla pyöriessään burberryn ruutukuosisia vaatteita ja näytti ne päällään aina n. 45v:lta.

Miksi ap ei tuu kertomaan, mitä se avioliitto merkitsee? Aika moni näköjään kysynyt jo.