Lue keskustelun säännöt.
Taas tuo tarha ärsyttää, etenkin periaattellisella tasolla
22.02.2006 |
Kaupungissamme on reilusti yli 10 kunnallista kirjastoa, joista löytyy suoraan hyllystä hyvin monia erittäin uusiakin suosittuja lastenkirjoja. Tarhamme vierailee vähintään kerran vuodessa lähikirjastoissa, ja opettaa kirjaston funktiota lapsille: Katsokaa! Tuhansia kirjoja! Kaikkien lainaajien ulottuvilla! Tietoa, valtaa! Tasa-arvoa!
Mitä nyt sitten? Mainio kasvatusalan ammattilainen supattelee kahdenkesken lapsemme korvaan, ja taivuttelee tätä tuomaan tarhaan omia lastenkirjojamme - samoja kirjoja, joita löytyisi esim. lähikirjaston hyllystä suoraan jopa 5 kpl/kirja. Tarkistin hyllytilanteen juuri netistä.
Kieltäydyin periaattestakin lapseni vaatimuksesta saada viedä kirjojaan tarhaan. En voi ymmärtää, miksei kasvatusalan ammattilainen omistaudu sitä vertaa työlleen, että marssisi mihin tahansa lähikirjastoon ja lainaisi sieltä omalla kirjastokortillaan sen saman lastenkirjan, joka meillä sattuu " valitettavasti" löytymään hyllystä. Tai miksei kasvatusalan ammattilainen, joka on itsekin äiti, ole sitä vertaa kiinnostunut lastenkulttuurista, että omistaisi itse jotain lastenkirjallisuutta -joka hänen tapauksessaan on tavallaan myös ammattikirjallisuutta.
Lapsihan tässä joutuu turhaan välikäteen tilanteessa, jollaista ei mielestäni pitäisi edes tulla vastaan. Tai jos tällainen tilanne tulee vastaan, sen pitäisi tapahtua suoraan aikuisten kesken.
Sellaista tällä kertaa. Nyt lähden häpeämään sitä, että olen itsekäs paskiainen, joka on kuluttanut kapakkakierroksien sijaan 1000-2000 euroa
lapseni " henkilökohtaiseen kirjastoon" - ja joka ei
lainaa mitään henkilökohtaisia tavaroitaan kenellekään.
Kommentit (66)
Vierailija:
Meidän pojulla on satoja lastenkirjoja, itselläni samoin (olen tehnyt graduni lastenkirjallisuudesta, pääaine Suomen kirjallisuus) ja yksikään niistä ei ole sellainen, ettei sitä voisi viedä päiväkotiin. Kirjat on tehty luettaviksi!
Kirjastot ovat olemassa, ja niiden hyllyillä lojuu tukuittain näitä luettavaksi tarkoitettuja kirjoja. En ymmärrä miksi henkilökohtaiset tavarat pitäisi tällaisessa tilanteessa
muuttaa yhteisomaisuudeksi.
Kyllä niitä kirjoja luetaan täällä kotona. Luetaan toivottavasti vielä sadan vuoden päästäkin.
Anteeksi, että rakastan kirjoja. Anteeksi, että
rakastan henkilökohtaisia tavaroitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se hoidu sillä, että kerrot henkilökunnalle, etteivät kirjanne ole pk:n käytössä. Asiallisesti ja ystävällisesti.
Mä en todellakaan omia rakkaita kirjojani veisi tarhaan enkä minnekään muuallekaan lainaan. En anna myöskään kenellekään äititutuille tai ns. " kavereille" , ystäville sen sijaan lainaan kyllä.
Itsekin olen käyttänyt ison eurosumman kirjoihin, ja tiedän kirjan arvon. Harvalla vaan tuntuu olevan käsitystä, että paksu satukirjakin, esim. H.C. Andersenin sadut, maksaa jopa 30-40 euroa! Ja minä en todellakaan arvosta sitä, että ehjä ja täysin siisti kirja palautetaan hiirenkorvilla ja kansi likaisena/sottaisena/kolhuilla jne.
Minä rakastan kirjoja! Meillä kaikki lukevat hurjasti, myös nuorimmainen (1v 4 kk). Hänellä taitaa olla jopa viitisenkymmentä kovakantista kirjaa. Hän on kuin isoveljensä, kirjat kiinnostavat jopa pari, kolme tuntia päivässä, tunnin kerrallaan. Kuvia katsellaan yksin tai äidin tai isän kanssa.
Eihän se ole -hyvänen aika- vanhempien tehtävä viedä lastensa kirjoja tarhaan, jotta tarhassakin voisivat lukea Peppi Pitkätossua tai Andersenin satuja! Kalliita ne kirjat on, juu tiedän, mutta ei se sitä tarkoita, että kun niitä on tarhalaisilla kotona, niin niitä voi ihan hyvin tuoda tarhaankin. Minä ainakin haluan omaisuuteni pysyvän siistinä ja ehjänä. Kirjallisuutta ja kirjoja pitää arvostaa! Minä rakastan joka ainoaa omistamaani kirjaa, enkä todellakaan niitä halua mihinkään TARHAAN viedä lainaan.
Niin, jos jollekin jäi epäselväksi, en ole ap, mutta eipä kyllä kävisi moinen toiminta mielessäkään...
Ja vielä suurempi moka, että ette ole sitä ottaneet takaisin kotiin tarhapäivän loputtua. Meillä lapsi vie tarhaan kirjoja, mutta katson, että kirjat ovat sellaisia, että ei tarvitse lukea tuntukaupalla saadakseen loppuun.
Kirjat ovat " vain kirjoja" niin monille. Aika harva tulee solkenaan vaatimaan lainaan 20-30 euroa/kpl maksavia henkilökohtaisia tavaroita. Mutta kun kyse onkin " vain kirjoista" niin vaatimukseen pitäisi suostua, jottei olisi paskiainen.
Tuli muuten mieleen parin vuoden takainen tarhatäti, joka luki kolme lapsemme kirjaa tarhassa. Muuten kiva, mutta täti taitteli kulmia kirjasta lukumerkiksi, kannet olivat aina kolhiintuneet ja ennen kaikkea: tupakoivan tädin sormet olivat jättäneet ihanan nikotiinin löyhkän kirjaan.
Jos itse olisin töissä tarhassa/ala-asteella, lainaisin kyseisiä kirjoja kirjastosta. Erittäin helppoa ja toimivaa, eikös?
Ensimmäiset kerrat, jolloin lapseni vei kirjoja tarhaan, olivat sellaisia, että lapsi itse halusi esitellä kirjojaan tarhassa. Kävikin niin, että ne jäivät sinne lainaan useaksi päiväksi/viikoksi (koska olivat yli 100-sivuisia, ja tätit lukivat ne ääneen koko porukalle). Nyt tästä vaan näyttäisi tulevan pysyvä kierre... ja tosiaan tilanne on kääntynyt sellaiseksi, että täti alkaa selittää lapselle kahden kesken, että tuopa taas se ja se kirja tarhaan,
kun kerta omistat sen.
Nyt se loppui.