Lue keskustelun säännöt.
Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa
24.04.2016 |
V*ttu teidän miesten kanssa. Ensin sitä jutellaan koko viikko ja lähetellään tosi kuumia viestejä ja sitten kun kerron olevani pyörätuolikimma niin vastaanotto on tämä. Olen joutunut pyörätuoliin lihasrappeumasairauden vuoksi, eikä se todellakaan vaikuta älykkyyteen!!!
Kommentit (392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.
Ainakin ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.
Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.
Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???
Nimenomaan juuri siksi on ap:n aika nöyrtyä, kun hän EI voi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen. Se on ap:n vaan hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ällöttää ap:n vamma... Ei se fyysinen vaan ASENNEvamma
Mikä hänen asenteessaan on vikana? Hän on vain ilmaissut haluavansa parisuhteen, jossa seksi on mahdollista ja vaivatonta.
kun se seksi ap:n kanssa ei ole vaivatonta, ja molemille osapuolille tyydyttävää, ap:n taudin vuoksi.ja sen pyörätuolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.
Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta.
Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.
Miksi pitäisi pyytää toista sopeutumaan, jos alunperinkin valitsee sellaisen kumppanin jolle sopii ja itsekin samoista asioista pitää?
Siksi koska on vaikeaa löytää miestä, joka pystyisi alkaa matkustelemaan heti samoissa maissa kuin nainen ja tehdä sitä omaa uraansa siinä ohella. Ei kai tuo vaativa nainen nyt työtöntä ottaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.
Ainakin ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.
Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.
Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???
Nimenomaan juuri siksi on ap:n aika nöyrtyä, kun hän EI voi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen. Se on ap:n vaan hyväksyttävä.
Haistappa paska ! :D Kuka täällä sen päättää ettei ap voisi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen? Sinäkö?
Ap:lla on täysi oikeus kokea olevansa yhtä hyvä ja kaunis ihminen kuin hekin jotka pystyvät liikkumaan omilla jaloillaan.
Ainut vika tässä on sinun tapaisten päänupissa ja asenteessa, se on väärä ja ilkeä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O ?????
voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.
Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?
En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O ?????
voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.
Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?
En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia.
Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, ettei tökerö käytös ole aina syrjintää vaikka kohdistuu esim. ap:seen, puolustelisitteko tökeröä käytöstä jos se kohdistuisi johonkin ihan "normaaliin" kaveriinne? Tekisittekö listan siitä miksi tekään ette hänen kanssaan seurustelisi? Toki säikähtäminen voi selittää miehen käytöstä ja tehdä siitä inhimillistä mutta ei se tarkoita että se olisi oikein.
No harva se päivä täällä kerrotaan miten tosi mukavalta tuntuneen miehen kanssa ei voitu milloin mistäkin syystä edetä enää suhdemielessä pidemmälle. Enkä nyt edes tarkoita näitä hölmöin syysi lopettaa tapailu -ketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista reagointia. Paljon ladataan ap:n vammaisuuteen. Aihe koskettaa, koska itse olen vammainen, perheellinen nainen. Minullakin oli ennakkoluuloni ennen pyörätuoliin siirtymistä. Esimerkiksi tästä keskustelusta tunnistan luulottelun, että liikuntavammat ovat homogeenisempi ryhmä, että jalat eivät toimi, on halvaantumista tai niissä on vain tosi vähän voimaa. Ap:stäkin kuvitellaan, että hänen toimintakykynsä harrastaa seksiä on rajoittunut tosi merkittävästi. Panee myös miettimään, miten rajoittunut käsitys kirjoittajilla on seksuaalikäytännöistä? Että sitä sitten vaan maataan, tehdään käsillä, suulla tai kenties apuvälineillä. Tai pervojuttuja…hohhoijaa.
Sitten on tämä mielenkiintoinen ajatus, että miehet eivät voi pitää seksuaalisesti haluttavana naista, joka jollakin tavalla avuton, passiivinen. Tai viallinen, kykenemätön ratsastamaan. Mikä on muuten vain oletusta, ensinnäkin pyörätuolia käyttävistä moni voi olla päällä, myös selkäydinvammasta kärsivä. Lisäksi on olemassa apuväline, joka auttaa siinä, jos kumppanin voimat eivät riitä tukemaan. Omat jalkani sitä paitsi toimivat ihan hyvin;)
Nettideittailu on varsin perusteltu väylä vammaisille samasta syystä kuin muillekin: se on helposti saavutettavissa. Pitäiskö seuraavaksi todeta, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien pitää pysyä omissa porukoissaan, eikä tuppautua heteroiden kanaville...
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista reagointia. Paljon ladataan ap:n vammaisuuteen. Aihe koskettaa, koska itse olen vammainen, perheellinen nainen. Minullakin oli ennakkoluuloni ennen pyörätuoliin siirtymistä. Esimerkiksi tästä keskustelusta tunnistan luulottelun, että liikuntavammat ovat homogeenisempi ryhmä, että jalat eivät toimi, on halvaantumista tai niissä on vain tosi vähän voimaa. Ap:stäkin kuvitellaan, että hänen toimintakykynsä harrastaa seksiä on rajoittunut tosi merkittävästi. Panee myös miettimään, miten rajoittunut käsitys kirjoittajilla on seksuaalikäytännöistä? Että sitä sitten vaan maataan, tehdään käsillä, suulla tai kenties apuvälineillä. Tai pervojuttuja…hohhoijaa.
Sitten on tämä mielenkiintoinen ajatus, että miehet eivät voi pitää seksuaalisesti haluttavana naista, joka jollakin tavalla avuton, passiivinen. Tai viallinen, kykenemätön ratsastamaan. Mikä on muuten vain oletusta, ensinnäkin pyörätuolia käyttävistä moni voi olla päällä, myös selkäydinvammasta kärsivä. Lisäksi on olemassa apuväline, joka auttaa siinä, jos kumppanin voimat eivät riitä tukemaan. Omat jalkani sitä paitsi toimivat ihan hyvin;)
Nettideittailu on varsin perusteltu väylä vammaisille samasta syystä kuin muillekin: se on helposti saavutettavissa. Pitäiskö seuraavaksi todeta, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien pitää pysyä omissa porukoissaan, eikä tuppautua heteroiden kanaville...
Hyvin kirjoitettu, täällä on paljon ilkeitä ihmisiä, joista monia vielä elämä opettaa rankemman käden kautta !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.
Ainakin ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.
Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.
Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???
Entäs minä? Inhosin seksiä. Sekö ei ole puute? Enkö minä saa olla yhtä haluttava ja kaunis koska makasin lahnana???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.
Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta.
Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.
Miksi pitäisi pyytää toista sopeutumaan, jos alunperinkin valitsee sellaisen kumppanin jolle sopii ja itsekin samoista asioista pitää?
Siksi koska on vaikeaa löytää miestä, joka pystyisi alkaa matkustelemaan heti samoissa maissa kuin nainen ja tehdä sitä omaa uraansa siinä ohella. Ei kai tuo vaativa nainen nyt työtöntä ottaisi?
Sopivan kumppanin löytäminen on usein vaikeaa ja täydellistä tuskin löytää kukaan joten kompromisseja joutuu varmasti tekemään, mutta mielestäni o kyllä aika erikoista, että jos joku haluaa kumppanin jonka kanssa harrastaa patikointia ja vuorikiipeilyä niin sinun ehdotuksesi on, että ota kotona möllöttävä pyörätuolipotilas, kun et sinä patikoivaa vuorikiipeilijää kuitenkaan löydä.
Entä jos kuitenkin aloittaisi sen toimivan kompromissin etsimisen vähän lähempää niitä omia toiveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan kommentoi, että olen ennakkoluuloinen vammaisia kohtaan, vaan että en halua laahusankkuria arkeeni. Miksi pitäisi haluta? Helvetin itsekästä ajatella olevansa samalla viivalla pyörätuolin kanssa kumppanina kiinnostavuudessa, kuin joku omatoimisempaan elämiseen kykenevä ihminen. Kyllä teidät otetaan ihan vain säälistä turha kuvitella, että kukaan HALUAA pyörätuolissa olevaa ihmistä! Kyllä se on aina myönnytys! Miten niin tämä on ennakkoluulo?! Ajattelisin aivan varmasti näin vaikka äitini olisi ollut pyörätuolissa istuva ihminen koko elämänsä ajan. Hän ei siis ole, mutta en ymmärrä, miten jostain vammasta joka estää normaalin elämän saadaan ennakkoluulo, jos ei sitä haluamalla halua elämäänsä?
Jos olisi niin, ettei tindermies enää vastannut kun kuuli että neito painaa 115 kg niin kaikkien mielestä se olis ok.... jokaisella on omat kriteerinsä, itse en sinkkuaikoina oikein syttynyt miehestä, joka oli pyörätuolissa, mutta muuten ihan mukava. Oli siinä toki muitakin syitä, mutta ei alaraajahalvaus ainakaan pointseja nosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D
Vierailija kirjoitti:
Helvetin itsekästä ajatella olevansa samalla viivalla pyörätuolin kanssa kumppanina kiinnostavuudessa, kuin joku omatoimisempaan elämiseen kykenevä ihminen. Kyllä teidät otetaan ihan vain säälistä turha kuvitella, että kukaan HALUAA pyörätuolissa olevaa ihmistä! Kyllä se on aina myönnytys!?
Sinulle on varmaan kova pala se, että joillain on vaan niin ihana ja persoonallinen luonne, että siinä unohtuu pyörätuolit :) Ei kaikki ole yhtä pinnallisia ja rajoittuneita kuin sinä - onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.
Ainakin ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.
Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.
Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???
Nimenomaan juuri siksi on ap:n aika nöyrtyä, kun hän EI voi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen. Se on ap:n vaan hyväksyttävä.
Haistappa paska ! :D Kuka täällä sen päättää ettei ap voisi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen? Sinäkö?
Ap:lla on täysi oikeus kokea olevansa yhtä hyvä ja kaunis ihminen kuin hekin jotka pystyvät liikkumaan omilla jaloillaan.
Ainut vika tässä on sinun tapaisten päänupissa ja asenteessa, se on väärä ja ilkeä .
Voihan sitä kokea olevansa vaikka Egyptin jumalatar eikä silti kaikille miehille kelpaa. Sitä tässä koitetaan aloittajalle opettaa, että hän ei millään kelpaa kaikille niille miehille, jotka tykkäisivätkin hänestä - vammattomana. Syitä on yritetty esittää jo sen sata kertaa, mutta osa naisista ei täällä vain tajua. Aivan varmasti minäkin olisin kelvannut prosentuaalisesti huimasti useammalle miehelle, jos olisin halunnut seksiä, kuin että en halunnut. Sehän ei edes näy päälle päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin itsekästä ajatella olevansa samalla viivalla pyörätuolin kanssa kumppanina kiinnostavuudessa, kuin joku omatoimisempaan elämiseen kykenevä ihminen. Kyllä teidät otetaan ihan vain säälistä turha kuvitella, että kukaan HALUAA pyörätuolissa olevaa ihmistä! Kyllä se on aina myönnytys!?
Sinulle on varmaan kova pala se, että joillain on vaan niin ihana ja persoonallinen luonne, että siinä unohtuu pyörätuolit :) Ei kaikki ole yhtä pinnallisia ja rajoittuneita kuin sinä - onneksi.
No ei ole - vaan aloittajallehan se tässä oli kova pala, että joku vitun luonne ja älykkyys ei nyt riittäneet. Joo, ei ne vaan aina riitä. Turha siitä on suuttua, kun syykin miksi ei kelvannut on noin selvä! Vai haluatko sinä kumppaniksesi ihanaluonteisen frigidin/eunukin, häh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.
Ainakin ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.
Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.
Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???
Entäs minä? Inhosin seksiä. Sekö ei ole puute? Enkö minä saa olla yhtä haluttava ja kaunis koska makasin lahnana???
Mitenkä tämä liittyi taas mihinkään? en ymmärrä kommenttiasi. Täällä keskustellaan vammasta ja sairauksista, miten se vaikuttaa parisuhteen laatuun. Tuossa ylempänä pyörätuolia käyttävä nainen, perheellinenkin ihminen, kertoi että ei hänen seksuaaliset halunsa ole kadonneet minnekään vamman myötä.
Joten pyörätuolia käyttävä ihminen, tarvitsee yhtä paljon rakkautta ja seksiä kuin omilla jaloillaankin kävelevä, hänellä on oikeus rakastua, käytti tämä toinen ihminen pyörätuolia tai liikkuu sitten omilla jaloillaan. Vammautuneella ihmisellä on oikeus saada rakkautta ja seksiä yhtä paljon mitä terveilläkin, pääasia etteivät he saa sitä sinun tapaisilta idiooteilta joilla on paskamainen ja tunnekylmä asenne erilaisuutta kohtaan, saattaisit jopa päästä loukkaamaan ihmistä tahallasi joka kärsii vammautumisen takia muutenkin vaikeasta elämäntilanteesta !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin itsekästä ajatella olevansa samalla viivalla pyörätuolin kanssa kumppanina kiinnostavuudessa, kuin joku omatoimisempaan elämiseen kykenevä ihminen. Kyllä teidät otetaan ihan vain säälistä turha kuvitella, että kukaan HALUAA pyörätuolissa olevaa ihmistä! Kyllä se on aina myönnytys!?
Sinulle on varmaan kova pala se, että joillain on vaan niin ihana ja persoonallinen luonne, että siinä unohtuu pyörätuolit :) Ei kaikki ole yhtä pinnallisia ja rajoittuneita kuin sinä - onneksi.
No ei ole - vaan aloittajallehan se tässä oli kova pala, että joku vitun luonne ja älykkyys ei nyt riittäneet. Joo, ei ne vaan aina riitä. Turha siitä on suuttua, kun syykin miksi ei kelvannut on noin selvä! Vai haluatko sinä kumppaniksesi ihanaluonteisen frigidin/eunukin, häh?
Ne eivät riittäänet tämän miehen kohdalla, mutta on niitäkin miehiä, jotka arvostavat sitä, että nainen on ihmisenä superkiva. Mutta älä pelkää, kyseiset miehet pysyvät kyllä sinusta kaukana :)
Miksi pitäisi pyytää toista sopeutumaan, jos alunperinkin valitsee sellaisen kumppanin jolle sopii ja itsekin samoista asioista pitää?