Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

Siis kuka nyt on pakottamassa teitä urheilullisia patikoijia ottamaan puolison joka on liikuntarajoitteinen? Ei kukaan. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö liikuntarajoitteiset saa etsiä seuraa tai että heitä saa kohdella tökerösti koska itse ei voisi kuvitella elävänsä parisuhteessa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka nyt on pakottamassa teitä urheilullisia patikoijia ottamaan puolison joka on liikuntarajoitteinen? Ei kukaan. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö liikuntarajoitteiset saa etsiä seuraa tai että heitä saa kohdella tökerösti koska itse ei voisi kuvitella elävänsä parisuhteessa heidän kanssaan.

Tökeröä on toki vain lakata vastaamasta jos toinen ei enää kiinnostakaan, mutta se on nettideittailussa valitettavan yleistä ihan sukupuoleen katsomatta tai riippumatta siitä onko pyörätuolia vai ei. 

Kaikki tökerö käytös ei ole syrjintää, vaikka se kohdistuisikin johonkin vähemmistöön.

Vierailija kirjoitti:

V*ttu teidän miesten kanssa. Ensin sitä jutellaan koko viikko ja lähetellään tosi kuumia viestejä ja sitten kun kerron olevani pyörätuolikimma niin vastaanotto on tämä. Olen joutunut pyörätuoliin lihasrappeumasairauden vuoksi, eikä se todellakaan vaikuta älykkyyteen!!!

On niitä muitakin miehiä "piste"

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka nyt on pakottamassa teitä urheilullisia patikoijia ottamaan puolison joka on liikuntarajoitteinen? Ei kukaan. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö liikuntarajoitteiset saa etsiä seuraa tai että heitä saa kohdella tökerösti koska itse ei voisi kuvitella elävänsä parisuhteessa heidän kanssaan.

Ei tietenkään ketään saa kohdella tökerösti. Em. kirjoittajat yrittävät perustella sitä, miksi liikuntarajoitteisuus on monille ihan ymmärrettävä este parisuhteelle, eikä tämä tarkoita ihmisen olevan automaattisesti pinnallinen kusipää.

Vastaamattajättäminen oli mieheltä toki epäkypsää, mutta inhimillistä käytöstä. Tavallaan ymmärrän myös, miksi ap ei kertonut pyörätuolista heti, mutta silloin valitettavasti ottaa sen riskin että joku tuntee olonsa huijatuksi ja siksi ehkä jopa kokee hiljentymisen oikeutetuksi.

Luulisi ap:n ymmärtävän tämän, kun ei itsekään kelpuuta pyörätuolissa istuvaa kumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies haluaa vuoteeseen jotain muuta kuin makaavan lahnan. Ratsastus ym. ei taatusti onnistu ilman toimivia jalkoja.

Onpa julma kommentti. Sanoisitko tuon kasvokkaisessa keskustelussa pyörätuolissa istuvalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde. Olen lisäksi kolme lasta kasvattanut enkä aio ottaa enää yhtään "huollettavaa". Sitähän se käytännössä olisi. Autat toista vessanpöntölle ja pois. Mikä hitto siinä on että pitäisi ottaa joku vaan siksi että hän on pyörätuolissa? Jokaisella on omat kriteerinsä ja saa olla. Paljon pienemmilläkin syillä ihmisiä dumpataan kuin pyörätuolin takia ja se on elämää. Myös minä olen työskennellyt alalla jossa on vammaisia / pyörätuolissa olevia - kuten joku muu tässä ketjussa kertoi - ja tiedän tasan kuinka paljon rajoituksia se tuo. Enkä myöskään halua liutaa ulkopuolista palkattua  väkeä (avustajia) elämääni pyörimään. Näin se vaan menee ettei kaikille löydy oikeaa kumppania riippumatta siitä onko kaunis/komea, terve, jalat alla ja kaikki muukin kunnossa. Kaikki ei vaan löydä. Ja huom! sitä omantasoistaan seuraa on muidenkin etsittävä, elämä nyt on sen verran armoton että kauniit ja rohkeat saavat ne kauniit ja rohkeat ja muut sitten sen mukaan mitä annettavaa heillä on. Jos ei ap:lle itselleenkään kelpaa pyörätuolissa istuva kumppani,miksi sille terveelle ihmiselle pitäisi kelvata? Moni mies saattaa etsiä kumppania jonka kanssa perustaa perhe/saada lapsia. Ihan reilua olisi tuollainen asia / sairaus / pyörätuoli tuoda esiin heti profiilissa. Kyseessä on asia joka ei poistu tai muutu joten kannattaa pelata avoimin kortein saman tien. Inhottavaa olisi joutua kusetetuksi tuolla tavoin että uusi tuttavuus jättää jotain noin oleellista kertomatta. 

Voitko koskaan perustaa perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vastaamattajättäminen oli mieheltä toki epäkypsää, mutta inhimillistä käytöstä. Tavallaan ymmärrän myös, miksi ap ei kertonut pyörätuolista heti, mutta silloin valitettavasti ottaa sen riskin että joku tuntee olonsa huijatuksi ja siksi ehkä jopa kokee hiljentymisen oikeutetuksi. 

Vastaamatta jättäminen ei ole mielestäni ymmärrettävää milloinkaan muulloin kuin siinä tapauksessa, että toinen on uhkaava tai muuten käyttäytyy ahdistavasti. Ei todellakaan ole oliikaa vaadittu, että käsitellään asiat halki aikuisten lailla. Mutta sellainen käyttäytyminen ei ilmeisesti sovi nykyaikaan, jolloin pysytään vain omalla mukavuusalueella ja puolisoehdokkaita valikoidaan kuin markettikamaa miettien miten tuo henkilö sopii minun määrittelemään elämäntyyliin, kauneuskäsityksiin ja painoindeksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka nyt on pakottamassa teitä urheilullisia patikoijia ottamaan puolison joka on liikuntarajoitteinen? Ei kukaan. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö liikuntarajoitteiset saa etsiä seuraa tai että heitä saa kohdella tökerösti koska itse ei voisi kuvitella elävänsä parisuhteessa heidän kanssaan.

Tökeröä on toki vain lakata vastaamasta jos toinen ei enää kiinnostakaan, mutta se on nettideittailussa valitettavan yleistä ihan sukupuoleen katsomatta tai riippumatta siitä onko pyörätuolia vai ei. 

Kaikki tökerö käytös ei ole syrjintää, vaikka se kohdistuisikin johonkin vähemmistöön.

Kirjoitinpas hölmösti. Siis: Kaikki tökero käytös ei ole syrjintää, vaikka se kohdistuisikin jonkun vähemmistön edustajaan. Nimenomaan vähemmistöihin kohdistuva tökeröys on tietysti syrjintää.

Ihmisethän on ihan saatanan tyhmiä jos ei kelpuuta pyörätuolin takia toista kumppaniksi! Koska ihminen voi olla myös kaunis tai komea vaikka on pyörätuolissa ja luonteeltaan todella ihana ihminen. Harvoin meille kellekään on täällä täysin tervettä elämää taattu, jos ei sairauksia/vammautumisia satu nuorempana, niitä viimeistään tulee sitten vanhana... Sitten kun joku sairastuminen omalle kohdalle kopsahtaa, voi olla kovempaakin kovempi paikka, jos oma asenne on tuo!

Luuleeko aloittaja että miehet hakee ensi sijaisesti naista naisen älyn perusteella?

Voi jumalauta mitä kirjoittelua!

Tapasin n, 8 v sitten maailman ihastuttavimman naisen nettikeskusteluissa. Juttumme lämpeni aika nopeasti tapaamiseen ja silloin jo tiesin, että hän liikkuu pyörätuolilla. Seksi hänen kanssaan oli jumalaista aina, eikä hänen liikuntarajoitteensa merkannut yhtään mitään. No juu, ei hän kyllä ratsastamaan pystynyt, mutta mitä sitten. Oli monia muita asioita, joita teki miljoona kertaa paremmin  kuin kukaan "tavallinen tallaaja". Juttumme oli myös ehkä eroottisin suhde, jota minulla on koskaan ollut. Meidän juttu ei päättynyt siihen että olimme olleet fyysisesti niin erilaisia.  Työt ja tulevaisuuden suunnitelmat vaan veivät erilleen ja ehkei sitä ihan syvintä rakkautta välillämme ollut kuitenkaan. Mutta niin olisi voinut käydä kenen kanssa tahansa.

Voi kun olisi hienoa keskustella ja vaikka tavata aloittajan kanssa! Tsemppiä sinulle ap elämään ja tulevaan parisuhteeseen. Kyllä se joskus vielä natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisethän on ihan saatanan tyhmiä jos ei kelpuuta pyörätuolin takia toista kumppaniksi! Koska ihminen voi olla myös kaunis tai komea vaikka on pyörätuolissa ja luonteeltaan todella ihana ihminen. Harvoin meille kellekään on täällä täysin tervettä elämää taattu, jos ei sairauksia/vammautumisia satu nuorempana, niitä viimeistään tulee sitten vanhana... Sitten kun joku sairastuminen omalle kohdalle kopsahtaa, voi olla kovempaakin kovempi paikka, jos oma asenne on tuo!

Näinhän se on. Itsekin heti 18 täytettyäni kävin lahden toisella puolella amputoituttamassa jalkani, ettei sitten myöhemmin vituta jos ne vaikka menee päreiksi auto-onnettomuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa meistä ihmisistä on vain tyhmää massaa, jolla on mitä mielenkiintoisimpia ennakkoluuloja kaikkea erilaisuutta kohtaan. Näistä luuloista syntyy joskus hauskoja harhoja ja outoja käsityksiä, joita jotkut pitävät kiveen hakattuina totuuksina.

En satu tuntemaan ketään pyörätuolinkäyttäjää, mutta olen kuullut ja lukenut, että heissä on monenlaisen urheilun harrastajaa, ahkeria matkailijoita ja niin poispäin. Joskus heille sattuu reissuillansa kaikenlaisia kommelluksia, mutta kenellepä ei sattuisi, ja jos mitään ei koskaan tee eikä mitään satu, niin tylsäähän sekin olisi.

Mutta niinhän ihmiset ajattelevat keskimäärin, että pyörätuolinkäyttäjä ei pysty, sokea ei voi, CP-vammainen ei saa, kuuro ei kykene...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Mikset voi tehdä yksin niitä matkojasi? Miksei kumppani voisi esimerkiksi pitää sinusta hieman lomaa sen matkasi ajan?

Tottakai voin JOSKUS matkustaa yksin. Käytännössä matkustan kuitenkin KAIKKI lomani ja haluan tehdä niin tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä suunnittelen esim. vuoden kestävää maailmanympärimatkaa vuorotteluvapaan kera.

Miksi haluaisin kumppanin, jonka kanssa en voi jakaa rakkainta harrastustani? Mieluummin olen itse kuin sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei voi jakaa elämäänsä. Itselleni kumppanin tarkoitus on, että voimme viettää vapaa-aikaa yhdessä. Jos kumppanini ei pysty tekemään kanssani juuri mitään sellaista, mitä itse teen vapaa-ajalla, niin ei se ole mitään suhde. Käytännössähän sitoisin itseni siihen kumppanin pyörätuoliin, koska ennemmin tai myöhemmin kuvaan astuisi vähintäänkin joltain taholta syyllisyys / syyllistäminen siitä, että minä vain matkustelen, vaikka kumppani ei siihen pysty.

Eli haluat, että suhteessa tehdään vain niitä asioita mitä SINÄ haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisethän on ihan saatanan tyhmiä jos ei kelpuuta pyörätuolin takia toista kumppaniksi! Koska ihminen voi olla myös kaunis tai komea vaikka on pyörätuolissa ja luonteeltaan todella ihana ihminen. Harvoin meille kellekään on täällä täysin tervettä elämää taattu, jos ei sairauksia/vammautumisia satu nuorempana, niitä viimeistään tulee sitten vanhana... Sitten kun joku sairastuminen omalle kohdalle kopsahtaa, voi olla kovempaakin kovempi paikka, jos oma asenne on tuo!

Näinhän se on. Itsekin heti 18 täytettyäni kävin lahden toisella puolella amputoituttamassa jalkani, ettei sitten myöhemmin vituta jos ne vaikka menee päreiksi auto-onnettomuudessa.

Voi kun et osaa asiallisesti suhtautua vakavaan ja arkoihin aiheisiin, ei ole minun häpeä se että olet noin tyhmä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Mikset voi tehdä yksin niitä matkojasi? Miksei kumppani voisi esimerkiksi pitää sinusta hieman lomaa sen matkasi ajan?

Tottakai voin JOSKUS matkustaa yksin. Käytännössä matkustan kuitenkin KAIKKI lomani ja haluan tehdä niin tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä suunnittelen esim. vuoden kestävää maailmanympärimatkaa vuorotteluvapaan kera.

Miksi haluaisin kumppanin, jonka kanssa en voi jakaa rakkainta harrastustani? Mieluummin olen itse kuin sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei voi jakaa elämäänsä. Itselleni kumppanin tarkoitus on, että voimme viettää vapaa-aikaa yhdessä. Jos kumppanini ei pysty tekemään kanssani juuri mitään sellaista, mitä itse teen vapaa-ajalla, niin ei se ole mitään suhde. Käytännössähän sitoisin itseni siihen kumppanin pyörätuoliin, koska ennemmin tai myöhemmin kuvaan astuisi vähintäänkin joltain taholta syyllisyys / syyllistäminen siitä, että minä vain matkustelen, vaikka kumppani ei siihen pysty.

Eli haluat, että suhteessa tehdään vain niitä asioita mitä SINÄ haluat?

Ei hän varmaankaan sitä tarkoittanut, vaan sitä että haluaisi kumppanin jakvan hänelle tärkeitä asioita ja samoin voisi varmaan jakaa kumppanille tärkeitä asioita, mutta ei tutustumisvaiheessa ole valmis siihen, että kumppani ei jaa mitään hänelle rakasta ja tärkeää asiaa. Siihen ei tarvita muuten edes pyörätuolia, vaan näitä tällaisia yhteentörmäyksiä ajanvietteissä tulee varmaan muutenkin. Ei siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä, kaikkien elämäntyylit ei sovi kaikille ja siksi tapailut joskus loppuu ja vasta ne sopivimmat johtaa pitkään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.

Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?