Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa

Googlatkaa vaikka Jasmine Saloranta, siinä on kaunis ja ihana luonteinen nainen vaikka on pyörätuolissa! :) pyörätuolin, sairauden tai vamman joka ei vaikuta henkiseen puoleen, ei tule olla este seurustelulle ja elämän normaalisti jatkuminen ei saa estyä sellaisten asioiden takia!. Moni henkilö joka on halvaantunut esimerkiksi lantiosta alaspäin, pystyy elämään täysin itsenäistä elämää, ilman mitään avustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaamattajättäminen oli mieheltä toki epäkypsää, mutta inhimillistä käytöstä. Tavallaan ymmärrän myös, miksi ap ei kertonut pyörätuolista heti, mutta silloin valitettavasti ottaa sen riskin että joku tuntee olonsa huijatuksi ja siksi ehkä jopa kokee hiljentymisen oikeutetuksi. 

Vastaamatta jättäminen ei ole mielestäni ymmärrettävää milloinkaan muulloin kuin siinä tapauksessa, että toinen on uhkaava tai muuten käyttäytyy ahdistavasti. Ei todellakaan ole oliikaa vaadittu, että käsitellään asiat halki aikuisten lailla. Mutta sellainen käyttäytyminen ei ilmeisesti sovi nykyaikaan, jolloin pysytään vain omalla mukavuusalueella ja puolisoehdokkaita valikoidaan kuin markettikamaa miettien miten tuo henkilö sopii minun määrittelemään elämäntyyliin, kauneuskäsityksiin ja painoindeksiin. 

Kirjoitin, että tuo hiljentyminen on "epäkypsää, mutta inhimillistä" - en ymmärrettävää. Tosin kyllä ymmärrettävän ja hyväksyttävän käytöksenkin välillä on vissi ero.

Mitä ne sellaiset hyväksyttävät kriteerit kumppaninvalinnassa ovat, jos esimerkiksi elämäntyyliä tai fyysistä viehättävyyttä ei saa ottaa huomioon? Vai pistetäänkö arpoen ja jos vaikka kaupunkilaisena, uskonnollisena urheiluintoilijana satut saamaan 30 vuotta vanhemman maalla asuvan ateistin sohvaperunan, olet nykyajalle tyypillinen pintaliitoihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Me käydään aviomiehen kanssa paljon vaeltamassa Suomessa ja ulkomailla, hiihtämässä, laskettelemassa ja muutenkin urheilemassa ja kyllä, se on tärkeä asia. Ei minusta ole hullua haluta sitä, varsinkin tutustumisvaiheessa sillä on merkitystä, onko samanlaiset elämäntyylit. Erikseenkin voi harrastaa, mutta mieluusti on jonkun kanssa, jonka kanssa ajanvietteet kolahtaa. Näin avioliitossa on tietenkin eri juttu, jos toinen vaikka joutuu onnettomuuteen eikä voi urheilla niin kyllä liitto jatkuu ja rakkaus, mutta kun vasta viikko on tutustuttu niin on se ihan ok vielä siinä vaiheessa, että elämäntyylit vaikuttaa ja on ihan ok etsiä ihmistä jakamaan sellaista elämää mitä molemmat tahtoo ja pystyy ja kumppaniksi harrasteisiin.

Mä olen kyllä tässä ketjussa sanonut ymmärtäväni miestä, mutta on jotenkin huvittavaa kun ihmisillä on tarve kirjoittaa pitkiä viestejä tämän kaltaisessa ketjussa kertoakseen Aplle että he eivät ainakaan olisi kiinnostuneita. Ihan kuin jotenkin pitäisi puolustella omaa kantaansa. Älkää olko kiinnostuneita ja jos joku tinderissä yllättäen kertoo tilanteestaan, pitäisi ehkä joo kertoa heti mutta jos toivoo että toinen voisi ensin tutustua tai ei vaan uskaltaudu sanomaan sitä, niin alkusäikähdyksen jälkeen vaikkapa vähän ystävällisemmin selitätte hänelle tilanteen. Ja kaikki voivat jatkaa elämäänsä. Ei ole sen kummempi juttu. Eihän nyt ole mielestäni kyse siitä, että kaikkien pitäisi olla valmiita suhteeseen miehen tilanteessa, vaan siitä että mies ei ole sen jälkeen sanonut mitään.

Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.

Ainakin  ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.

Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa vaikka Jasmine Saloranta, siinä on kaunis ja ihana luonteinen nainen vaikka on pyörätuolissa! :) pyörätuolin, sairauden tai vamman joka ei vaikuta henkiseen puoleen, ei tule olla este seurustelulle ja elämän normaalisti jatkuminen ei saa estyä sellaisten asioiden takia!. Moni henkilö joka on halvaantunut esimerkiksi lantiosta alaspäin, pystyy elämään täysin itsenäistä elämää, ilman mitään avustajia.

Joo, "ei tule olla este seurustelulle" ym, mutta kun se on.

Minua ällöttää ap:n vamma... Ei se fyysinen vaan ASENNEvamma

No totta kai ihmiset kirjoittelevat perusteluja sille, miksei pyörätuolissa istuva kiinnostaisi heitä kumppanina, kun osa porukasta on sitä mieltä että tällainen kriteeri ei ole sallittu.

Te jotka sanotte, ettei tökerö käytös ole aina syrjintää vaikka kohdistuu esim. ap:seen, puolustelisitteko tökeröä käytöstä jos se kohdistuisi johonkin ihan "normaaliin" kaveriinne? Tekisittekö listan siitä miksi tekään ette hänen kanssaan seurustelisi? Toki säikähtäminen voi selittää miehen käytöstä ja tehdä siitä inhimillistä mutta ei se tarkoita että se olisi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Mikset voi tehdä yksin niitä matkojasi? Miksei kumppani voisi esimerkiksi pitää sinusta hieman lomaa sen matkasi ajan?

Tottakai voin JOSKUS matkustaa yksin. Käytännössä matkustan kuitenkin KAIKKI lomani ja haluan tehdä niin tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä suunnittelen esim. vuoden kestävää maailmanympärimatkaa vuorotteluvapaan kera.

Miksi haluaisin kumppanin, jonka kanssa en voi jakaa rakkainta harrastustani? Mieluummin olen itse kuin sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei voi jakaa elämäänsä. Itselleni kumppanin tarkoitus on, että voimme viettää vapaa-aikaa yhdessä. Jos kumppanini ei pysty tekemään kanssani juuri mitään sellaista, mitä itse teen vapaa-ajalla, niin ei se ole mitään suhde. Käytännössähän sitoisin itseni siihen kumppanin pyörätuoliin, koska ennemmin tai myöhemmin kuvaan astuisi vähintäänkin joltain taholta syyllisyys / syyllistäminen siitä, että minä vain matkustelen, vaikka kumppani ei siihen pysty.

Eli haluat, että suhteessa tehdään vain niitä asioita mitä SINÄ haluat?

Kyllä ja ei. Siis haluan kumppanin, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin, jotta voimme tehdä yhdessä asioita, joita ME MOLEMMAT haluamme tehdä. Ei minua kiinnosta kumppani, joka haluaa kaikessa täysin eri asioita kuin minä. En esim. ottaisi myöskään kumppania, joka käyttää paljon alkoholia, inhoaa liikuntaa tai ei suostu matkustamaan Suomesta minnekään. Haluan myös kumppanin olevan sen verran kielitaitoinen, ettei minun tarvitse toimia tulkkina. Halu tutustua uusiin ja vieraisiin paikkoihin, ihmisiin ja tapoihin on välttämättömyys jos haluaa minun kanssani olla.

Toki jos meillä sitten on jossain pienemmissä ja vähemmän tärkeissä asioissa eroja, voin tehdä myös sopivassa määrin niitä asioita, joista kumppani tykkää ja minä en - esim. vierailla matkoilla myös niissä nähtävyyksissä, tapahtumissa ja ravintoloissa joista en itse niin kauheasti perusta. Esim. en ole kovinkaan kiinnostunut vaikkapa jalkapallo-otteluista tai konserteista, mutta voin hyvin lähteä sellaiseen jos kumppani haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.

Ainakin  ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.

Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.

Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa vaikka Jasmine Saloranta, siinä on kaunis ja ihana luonteinen nainen vaikka on pyörätuolissa! :) pyörätuolin, sairauden tai vamman joka ei vaikuta henkiseen puoleen, ei tule olla este seurustelulle ja elämän normaalisti jatkuminen ei saa estyä sellaisten asioiden takia!. Moni henkilö joka on halvaantunut esimerkiksi lantiosta alaspäin, pystyy elämään täysin itsenäistä elämää, ilman mitään avustajia.

Joo, "ei tule olla este seurustelulle" ym, mutta kun se on.

Perustele toki hyvä ihminen että miksi se on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.

Ainakin  ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.

Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.

Ah suomalaisia naisia. Kun joku anonyymi netissä sanoo olevansa mielestään kaunis, niin häntä aletaan solvaamaan ja alleviivataan vielä vammaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää ap:n vamma... Ei se fyysinen vaan ASENNEvamma

Mikä hänen asenteessaan on vikana? Hän on vain ilmaissut haluavansa parisuhteen, jossa seksi on mahdollista ja vaivatonta.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, ettei tökerö käytös ole aina syrjintää vaikka kohdistuu esim. ap:seen, puolustelisitteko tökeröä käytöstä jos se kohdistuisi johonkin ihan "normaaliin" kaveriinne? Tekisittekö listan siitä miksi tekään ette hänen kanssaan seurustelisi? Toki säikähtäminen voi selittää miehen käytöstä ja tehdä siitä inhimillistä mutta ei se tarkoita että se olisi oikein.

Itse kirjoitin sen viestin, että tökerö käytös ei ole aina syrjintää, enkä koe mitenkään puolustelevani tökeröä käytöstä. Se on mitä on ja ihmiset nyt vaan ovat välillä tökeröitä. Minä olen lähinnä kritisoinut näitä, joiden mielestä jonkun lihasrappeumasairaus pyörätuoleineen ei saisi vaikuttaa siihen, onko hän jonkun mielestä kiinnostava kumppani vai ei. Ymmärrätkö eron?

Jos "normaali" kaverini dumpattaisiin tökerösti, esim. koska hän on liian lyhyt tai hänellä on liian köykäinen lompakko ja hän rutisisi siitä niin ihan samoin sanoisin, että jokainen saa valita sen kumppaninsa ihan juuri niillä perusteilla kuin haluaa ja mikä omiin parisuhteelle asetettuihin odotuksiin sopii, turha siitä on sen kummemmin itkeä. 

Koska kyse on elämästäni - päätän mitä naiseltani haluan. En huoli sairasta.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse on elämästäni - päätän mitä naiseltani haluan. En huoli sairasta.

Mies

Sinähän olet myös aivan varma että olet turvassa kaikilta sairauksilta aina, eikö niin? Sitten jos sairastut, kenenkään ei tarvitse sinussa myöskään nähdä niitä hyviä puoliasi ja saa jättää yksin masentumaan?

Vierailija kirjoitti:

No mistä tiedät pnko juuri pyörätuoli joka vaikuttaa. Tinder-miehistä 99% lopettaa vastaamisen ykskaks selittämättä ja sama pätee kaikkiin nettideittisivustoihin. Parempaa on löytynyt tai muuten vaan laiskottaa nähdä vaivaa pilden saamisen eteen. Sellasta p.skaa se on ja siksi olen vastedes mieluiten yksin. 

Naiset tekee kuule ihan samaa miehille. Ainakin ne joilla on varaa valita.

Kokemusta on.