Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.

Ainakin  ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.

Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.

Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???

Nimenomaan juuri siksi on ap:n aika nöyrtyä, kun hän EI voi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen. Se on ap:n vaan hyväksyttävä.

Haistappa paska ! :D Kuka täällä sen päättää ettei ap voisi olla yhtä hyvä ja samaa tasoa kuin normaali ihminen? Sinäkö?

Ap:lla on täysi oikeus kokea olevansa yhtä hyvä ja kaunis ihminen kuin hekin jotka pystyvät liikkumaan omilla jaloillaan.

Ainut vika tässä on sinun tapaisten päänupissa ja asenteessa, se on väärä ja ilkeä .

Voihan sitä kokea olevansa vaikka Egyptin jumalatar eikä silti kaikille miehille kelpaa. Sitä tässä koitetaan aloittajalle opettaa, että hän ei millään kelpaa kaikille niille miehille, jotka tykkäisivätkin hänestä - vammattomana. Syitä on yritetty esittää jo sen sata kertaa, mutta osa naisista ei täällä vain tajua. Aivan varmasti minäkin olisin kelvannut prosentuaalisesti huimasti useammalle miehelle, jos olisin halunnut seksiä, kuin että en halunnut. Sehän ei edes näy päälle päin.

Nyt ollaan jännän äärellä. Mansplaning. DisabilityPlaniging, jonkinlainen syrjäyttämispuhe. Että etkö tosiaan jo tajua tätä normalisaatiota, sinulla on vammaisuus, jonka vuoksi olet marginaalissa ja voisitko olla jo hiljaa. Jos et ole hiljaa, niin sitä sitten sinulle selitetään ja mieluiten miehet selittävät tai naiset selittävät heteronormatiivisesta näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin itsekästä ajatella olevansa samalla viivalla pyörätuolin kanssa kumppanina kiinnostavuudessa, kuin joku omatoimisempaan elämiseen kykenevä ihminen. Kyllä teidät otetaan ihan vain säälistä turha kuvitella, että kukaan HALUAA pyörätuolissa olevaa ihmistä! Kyllä se on aina myönnytys!?

Sinulle on varmaan kova pala se, että joillain on vaan niin ihana ja persoonallinen luonne, että siinä unohtuu pyörätuolit :) Ei kaikki ole yhtä pinnallisia ja rajoittuneita kuin sinä - onneksi.

No ei ole - vaan aloittajallehan se tässä oli kova pala, että joku vitun luonne ja älykkyys ei nyt riittäneet. Joo, ei ne vaan aina riitä. Turha siitä on suuttua, kun syykin miksi ei kelvannut on noin selvä! Vai haluatko sinä kumppaniksesi ihanaluonteisen frigidin/eunukin, häh?

Ne eivät riittäänet tämän miehen kohdalla, mutta on niitäkin miehiä, jotka arvostavat sitä, että nainen on ihmisenä superkiva. Mutta älä pelkää, kyseiset miehet pysyvät kyllä sinusta kaukana :)

Hahhah, kukahan se tässä se ilkeä on, minulla on oikein mukava itseäni vanhempi mies, jolle seksittömyyteni ei ollut peikko ;) Lisäksi oltuamme noin 9 vuotta yhdessä aloin haluta seksiä ja sitä on nykyään säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.

emännän oikkujen mukaan? Onko lukutaidossa vikaa vai onko sana "työ" sinulle ihan uusi? En muuten ole tuo joka kirjoitti jalkapallo-ottelusta, se oli joku muu kirjoittaja. Ei niin ettenkö olisi useinkin ollut kumppanin mukana futis- ja lätkämatseissa ja monissa muissakin paikoissa. En myöskään ole pyytänyt ketään sopeutumaan elämäntyyliini. Ihminen joka on samalla alalla ja/tai jolla on samanlaiset harrastukset, solahtaa siihen mutkattomasti ja päinvastoin. En ottaisi edes "tervejalkaista" perusjäyhää jököttäjää jonka mielestä "emännän" paikka on siinä kotona.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vain luulee olevansa niin vitun paljon hyvännäköisempi, kuin se hänen mainitsemansa "tavallinen tallaaja"---eipä taida olla.

Ainakin  ylimielisempi on, ja, kuten jo selväksi on tullut; vammainen, vai mikä lihasrappeuma lienee, mutta ei sen kunto siitä parane, päinvastoin.

Olisi siis aika nöyrtyä, tai tosiaan, viettää loppuelämänsä yksin, sen "upean pärstävärkinsä" kanssa.

Mitenkä hänen pitäisi nöyrtyä, sitenkö ettei voi olla yhtä haluttava ja kaunis kuin muut naiset koska liikkuu pyörätuolilla???

Entäs minä? Inhosin seksiä. Sekö ei ole puute? Enkö minä saa olla yhtä haluttava ja kaunis koska makasin lahnana???

Mitenkä tämä liittyi taas mihinkään? en ymmärrä kommenttiasi. Täällä keskustellaan vammasta ja sairauksista, miten se vaikuttaa parisuhteen laatuun. Tuossa ylempänä pyörätuolia käyttävä nainen, perheellinenkin ihminen, kertoi että ei hänen seksuaaliset halunsa ole kadonneet minnekään vamman myötä.

Joten pyörätuolia käyttävä ihminen, tarvitsee yhtä paljon rakkautta ja seksiä kuin omilla jaloillaankin kävelevä, hänellä on oikeus rakastua, käytti tämä toinen ihminen pyörätuolia tai liikkuu sitten omilla jaloillaan. Vammautuneella ihmisellä on oikeus saada rakkautta ja seksiä yhtä paljon mitä terveilläkin, pääasia etteivät he saa sitä sinun tapaisilta idiooteilta joilla on paskamainen ja tunnekylmä asenne erilaisuutta kohtaan, saattaisit jopa päästä loukkaamaan ihmistä tahallasi joka kärsii vammautumisen takia muutenkin vaikeasta elämäntilanteesta !

Mietipä millainen vamma on miehen etsinnässä se, ettei siedä eikä tahdo seksiä? Ihan samat tarpeet rakkauteen, elämänkumppanuuteen ja hellyteen minullakin oli. Kuinka montaa miestä niitä kiinnosti tyydyttää ilman seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.

emännän oikkujen mukaan? Onko lukutaidossa vikaa vai onko sana "työ" sinulle ihan uusi? En muuten ole tuo joka kirjoitti jalkapallo-ottelusta, se oli joku muu kirjoittaja. Ei niin ettenkö olisi useinkin ollut kumppanin mukana futis- ja lätkämatseissa ja monissa muissakin paikoissa. En myöskään ole pyytänyt ketään sopeutumaan elämäntyyliini. Ihminen joka on samalla alalla ja/tai jolla on samanlaiset harrastukset, solahtaa siihen mutkattomasti ja päinvastoin. En ottaisi edes "tervejalkaista" perusjäyhää jököttäjää jonka mielestä "emännän" paikka on siinä kotona.  

Missä työssä mies matkustelee vaivattomasti sinun päättämiisi maihin ellei ole samassa yrityksessä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, älä välitä. Minä juttelin pitkään yhden miehen kanssa suomi24 ja hänen mielestään olin mielenkiintoinen nainen. Kun lähetin kuvani, niin ei kuulunut enää mitään :). Ja en ole mikään suohiriviö. Normaali nainen.

Varmaan minun kanssa. Sori mutta jotenkin se jykevä leuka ja itseäni miehekkäämmät suuret hartiat saivat minut pois tolaltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet pyörätuolissa huomannut, miten ihmiset suhtautuvat sinuun niin olisiko hullu ajatus, että olisit kuvassa pyörätuolissa jolloin olisi mahdollisuudet onnistumisiin.    

No silloin voi olla varma, että saa vastauksia vain muilta pyörätuolilaisilta. -ap

Ja höpö höpö. Terv. Nainen pyörätuolissa, jolla vientiä riittää. Tosin oon alusta asti ollut rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Ei sinulla tarpeeksi niitä murheita ole ollut, jollei ne sinulle mitään ole opettaneet :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.

Miksi pitäisi pyytää toista sopeutumaan, jos alunperinkin valitsee sellaisen kumppanin jolle sopii ja itsekin samoista asioista pitää? 

Siksi koska on vaikeaa löytää miestä, joka pystyisi alkaa matkustelemaan heti samoissa maissa kuin nainen ja tehdä sitä omaa uraansa siinä ohella. Ei kai tuo vaativa nainen nyt työtöntä ottaisi?

Eipä tuo kovin vaikeaa ole kun molemmat työllistää itse itsensä ja työn luonne on sellainen että ollaan paljon liikkeellä. Työttömyys ei olisi mikään este jos itse itsensä elättää. Ikää on jo sen verran että omassa ikäluokassa harva ihan pers´aukinen on vaikka olisi työtönkin. Matkustaminen itsessään on tosin sen verran halpaa varsinkin reppureissu- ja telttameiningillä että siihen pääsee kiinni pienemmilläkin tuloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet pyörätuolissa huomannut, miten ihmiset suhtautuvat sinuun niin olisiko hullu ajatus, että olisit kuvassa pyörätuolissa jolloin olisi mahdollisuudet onnistumisiin.    

No silloin voi olla varma, että saa vastauksia vain muilta pyörätuolilaisilta. -ap

Ja höpö höpö. Terv. Nainen pyörätuolissa, jolla vientiä riittää. Tosin oon alusta asti ollut rehellinen.

Provoiletko? Tämän keskustelun luettuani minut on aivopesty uskomaan, ettei kukaan voi koskaan rakastua pyörätuolissa olevaan ihmiseen.

Ei pahalla mutta en itse voisi kuvitella alkavani seurustelemaan miehen kanssa jolla on parantumaton sairaus. Lihasrappeutuma on lisäksi monesti henkisesti erittäin raskas tauti läheisille niin kukn sairaudet tuppaavat olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Saattaahan niitä matkan varrella tulla, mutta halu panostaa tuttuun ihmiseen on ihan toista kuin viikon tuntemaan Tinder-tuttuun, joka vaikuttaa sielunkumppanilta ja on komea/kaunis. Minunkin mieheni on vasta yhdessäolomme aikana saanut minut kokemaan, että hänen takiaan kannattaa joustaa, mutta kyllä minä olin aluksi suhteessa ihan sillä mielellä, että mitään mikä ei minulle sovi en tee. Enkä tehnyt. Ehkä mies on sitten joustanut, mutta hänellä on joustava luonne, mulla ei ole. Niin vituttaa aloittajan itku siitä, ettei tindertuttua nyt heti kiinnostanut alkaa joustaa jonkun pyörätuolin kanssa! En minä sitä minään ihmeenä pidä. Ihmisiä on niiiin erilaisia. Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Ei sinulla tarpeeksi niitä murheita ole ollut, jollei ne sinulle mitään ole opettaneet :(

Samat sanat sinulle vaan. Jos ap haluaa suvaitsevaisuutta maailmaan niin miksi itse sitten paheksuu tuota miestä?

Tänä keväänä menin baarissa juttelemaan pyörätuolinaiselle ja hänen 'normaaleille' kavereille. Ei siinä hirveästi juttua syntynyt ja tilanne oli vähän kiusallinenkin. Jossain vaiheessa norminaiset jättivät kaverin yksin ja juttelin vielä vähän aikaa hänen kanssaan, mutta dominoin keskustelua aika selvästi ja tuli sellainen olo, ettei hän ollut hirveän kiinnostunut.