Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa

Vähän sama asia kun joskus jossain seoikea tms. Nettisivu niin juttelin yhden muijan kanssa jolla luki ei lapsia niin yllätys yllätys siltä löyty 4v tyttö. Se jäi siihen se juttu kun ei yh.t napanneet vaikka selkeesti oli ilmoitettu näin.

Ihan yleisellä tasolla asia on varmaan niin, että eri tavoin vammaisia henkilöitä ei nähdä ihmisinä vaan ensisijaisesti vammaisina, hoidokkeina, menoerinä ja niin edelleen.

On erittäin todennäköistä, että jos alussa kertoo olevansa jollain tavalla vammainen (liikuntavammainen, kuulovammainen, sokea, CP-vammainen...), niin siihen kaikki jää. Harvassa ovat niin kokeilunhaluiset ihmiset, jotka toteavat melko alkuvaiheessa ja asiasta kuultuaan, että "no kato perhana", ja se siitä ja juttu jatkuu.

Ap sori mutta sä et voi olla nirso sairautesi takia. Jää yksin tai tyydy vähempään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tajuan miksei Ap heti kertonut, kai toivoi että voisi ensin herättää kiinnostuksen omana itsenään. Vähän niinkuin kun tutustut ihmiseen joka ei ehkä ole aluksi mielestäsi hyvännäköinen mutta kun alat pitämään tästä kauheasti pidät ulkonäöstäkin. 

Uskomatonta, että joku ymmärsi tämän :) En olisi odottanut! -ap

Ei ketään voi huijata tuollailla pitämään/rakastamaan PYÖRÄTUOLIPOTILASTA.......

Kyllä siinä aika kusetetuksi tulee.

Kieroa meininkiä, mutta kuten ap huomasi, se EI toimi. Et tullut halutuksi pyörätuolisi/sairautesi kanssa, vaikka jätit sen kertomatta.

Kannattiko?

Ap:n kannattaisi nyt katsoa (kokovartalo)peiliin.

Mitä sieltä näkyy, vastaus on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tajuan miksei Ap heti kertonut, kai toivoi että voisi ensin herättää kiinnostuksen omana itsenään. Vähän niinkuin kun tutustut ihmiseen joka ei ehkä ole aluksi mielestäsi hyvännäköinen mutta kun alat pitämään tästä kauheasti pidät ulkonäöstäkin. 

Uskomatonta, että joku ymmärsi tämän :) En olisi odottanut! -ap

Ei ketään voi huijata tuollailla pitämään/rakastamaan PYÖRÄTUOLIPOTILASTA.......

Kyllä siinä aika kusetetuksi tulee.

Kieroa meininkiä, mutta kuten ap huomasi, se EI toimi. Et tullut halutuksi pyörätuolisi/sairautesi kanssa, vaikka jätit sen kertomatta.

Kannattiko?

Kannatti. Huomasin ainakin millaisia kuspoja ihmiset ovat. Ei merkitse mitään se, että edellisenä iltana sanoi että tuntuu kuin olisi tuntenut mut aina, olen parhaimman näköinen nainen minkä on Tinderissä nähnyt ja meillä on samanlainen (aika erikoinen) musiikkimaku. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaisi nyt katsoa (kokovartalo)peiliin.

Mitä sieltä näkyy, vastaus on siinä.

Perustallaajaa paremman näköinen nainen, joka istuu pyörätuolissa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tajuan miksei Ap heti kertonut, kai toivoi että voisi ensin herättää kiinnostuksen omana itsenään. Vähän niinkuin kun tutustut ihmiseen joka ei ehkä ole aluksi mielestäsi hyvännäköinen mutta kun alat pitämään tästä kauheasti pidät ulkonäöstäkin. 

Uskomatonta, että joku ymmärsi tämän :) En olisi odottanut! -ap

Ymmärsitkö myös jatkon? Ettei sillä miehellä ollut mitään velvollisuutta tuntea kiinnostusta sinuun jatkossa kun kerroit ettet pääse esim. portaikkoon? Helvetin rasittavaa arjessa. Ihan kuin ois kokoajan Emmaljungilla liikenteessä.

Justiinsa. Jos nyt et tulkitsisi kirjoittamaani noin tökerösti. Sanoin ymmärtäväni miestä, koska asian ollessa vieras sitä voi olla tosi vaikea käsitellä. Tarkoitus ei ollut loukata Apta, vaan todeta että vieraat asiat ovat pelottavia ja ehkä ei osaa toimia niinkuin olisi kohteliasta. Eihän kenelläkään ihmisellä ole velvollisuutta tuntea kiinnostusta toiseen vaikka olisi viikon ajan jutellut, oli toisella pyörätuolia tai ei, mutta voi silti olla reilu toista kohtaan. Ps. Mun kaverin mies on pyörätuolissa ja kyllä heidän arkensa pyörii ihan mukavasti. Toki siinä on omat vaikeutensa, mutta kaveri tiesi sen jo ennen yhteenmuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tajuan miksei Ap heti kertonut, kai toivoi että voisi ensin herättää kiinnostuksen omana itsenään. Vähän niinkuin kun tutustut ihmiseen joka ei ehkä ole aluksi mielestäsi hyvännäköinen mutta kun alat pitämään tästä kauheasti pidät ulkonäöstäkin. 

Uskomatonta, että joku ymmärsi tämän :) En olisi odottanut! -ap

Ymmärsitkö myös jatkon? Ettei sillä miehellä ollut mitään velvollisuutta tuntea kiinnostusta sinuun jatkossa kun kerroit ettet pääse esim. portaikkoon? Helvetin rasittavaa arjessa. Ihan kuin ois kokoajan Emmaljungilla liikenteessä.

Justiinsa. Jos nyt et tulkitsisi kirjoittamaani noin tökerösti. Sanoin ymmärtäväni miestä, koska asian ollessa vieras sitä voi olla tosi vaikea käsitellä. Tarkoitus ei ollut loukata Apta, vaan todeta että vieraat asiat ovat pelottavia ja ehkä ei osaa toimia niinkuin olisi kohteliasta. Eihän kenelläkään ihmisellä ole velvollisuutta tuntea kiinnostusta toiseen vaikka olisi viikon ajan jutellut, oli toisella pyörätuolia tai ei, mutta voi silti olla reilu toista kohtaan. Ps. Mun kaverin mies on pyörätuolissa ja kyllä heidän arkensa pyörii ihan mukavasti. Toki siinä on omat vaikeutensa, mutta kaveri tiesi sen jo ennen yhteenmuuttoa.

Joo, no ihan kohtuullista olisi, että ap:kin ymmärtäisi miestä! Kaunein nainen, voi tsiisus, muut häpeilee möhöä pömppömahaa vaikka naama olisikin kaunis eikä möhömahainen pömppö naisella miehistä yleensä olekaan kiva, mutta aloittajan mielestä miestä ei saisi haitata moinen laahusankkuri, kuin pyörätuoli ja se, etti kykene kävelemään!

Eri asia tietenkin, jos tunnetaan jo muutenkin ja asia on tiedossa, niin että saattaa katsoa, että ei se mitään. Aloittajan pitäisi olla nöyrempi muiden tarpeita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tajuan miksei Ap heti kertonut, kai toivoi että voisi ensin herättää kiinnostuksen omana itsenään. Vähän niinkuin kun tutustut ihmiseen joka ei ehkä ole aluksi mielestäsi hyvännäköinen mutta kun alat pitämään tästä kauheasti pidät ulkonäöstäkin. 

Uskomatonta, että joku ymmärsi tämän :) En olisi odottanut! -ap

Ei ketään voi huijata tuollailla pitämään/rakastamaan PYÖRÄTUOLIPOTILASTA.......

Kyllä siinä aika kusetetuksi tulee.

Kieroa meininkiä, mutta kuten ap huomasi, se EI toimi. Et tullut halutuksi pyörätuolisi/sairautesi kanssa, vaikka jätit sen kertomatta.

Kannattiko?

Kannatti. Huomasin ainakin millaisia kuspoja ihmiset ovat. Ei merkitse mitään se, että edellisenä iltana sanoi että tuntuu kuin olisi tuntenut mut aina, olen parhaimman näköinen nainen minkä on Tinderissä nähnyt ja meillä on samanlainen (aika erikoinen) musiikkimaku. -ap

Jos mies olisi vastannut niin olisit halunnut jäädä friend zoneen?

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut kammottavia vastauksia, mutta kuvastaa sitä, millaista porukkaa täällä av:lla liikkuu. Varsinkin viime vuosina tietynlaiset miehet ovat löytäneet palstan.

Joo, aina miesten vika. Kumma kun naiset eivät voi ottaa vastuuta yhtään mistään vaikka tälläkin palstalla luulisi jo näkevän, kuinka kammottavia ihmisiä valtaosa mammoista on. 

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Mikset voi tehdä yksin niitä matkojasi? Miksei kumppani voisi esimerkiksi pitää sinusta hieman lomaa sen matkasi ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika julmaa että muiden kyllä pitäisi hyväksyä sun tuoli, muttet itse toisilta hyväksy...

Mielestäni miehellä oli täysi oikeus vetäytyä kun ilmoitit asiasta. Syynä olisi ihan voinut olla muukin, mutta sinun mielestäsi se pyörä on ainut. Joo taisi tässä yhteydessä olla kun tuli noin myöhään, mutta hyvin voi verrata vaikka jos ulkomaalaista syyttää varkaaksi he aina sanoo että syyttäjä on rasisti. Jos mies olisi tavannut sinut eikä henkisesti olisikaan mätsännyt niin vika varmaan silti olisi pyörän? Kyllä tollaisista olisi hyvä kertoa jo suht alussa...

Jos töistä saa fudut sen jälkeen kun on kertonut raskaudesta, syy pidetään aivan selvänä syrjimisenä, vaikka sitä ei mainita. Miksi oikea syrjintä vastaavassa tilanteessa liikuntavamman vuoksi olisi sallitumpaa?

Toki mies voi valita kumppaninsa, mutta syrjintää tuo silti on, jos yhteydenpito katoaa tietoon liikubtakyvystä.

Miksi et edellytä, että mies kertoo etukäteen vaatimuksensa liikuntakyvyn suhteen?

Tuolta kantilta katsoen pitäisi siis ottaa kumppanikseen ensimmäinen vastaantulija ettei vahingossakaan tule syrjineeksi ketään millään perusteella. Oikeastaanhan parit voisi arpoa vaikka aina vuoden vaihteessa kaikkien sinä vuonna syntyneiden kesken, niin ei tulisi kukaan syrjineeksi ketään vahingossakaan ja ihmiset voisivat keskittää tarmonsa johonkin hyödyllisempään kuin kumppanin etsiskelyyn. Hyvä idea!

Vähän valoja päälle nyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaisi nyt katsoa (kokovartalo)peiliin.

Mitä sieltä näkyy, vastaus on siinä.

Perustallaajaa paremman näköinen nainen, joka istuu pyörätuolissa. -ap

Vaan etpä sillä "perustallaajaa paremman näköisellä" naamavärkillä miestä saanut; siihen vaikuttaa sinun kusipäinen luonne, sekä rapperumasairautesi ja pyörätuolisi----  katsos, ei se naama ole se...... Eli voi istua siinä pyörätuolissasi loppuikäsi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Mikset voi tehdä yksin niitä matkojasi? Miksei kumppani voisi esimerkiksi pitää sinusta hieman lomaa sen matkasi ajan?

Tottakai voin JOSKUS matkustaa yksin. Käytännössä matkustan kuitenkin KAIKKI lomani ja haluan tehdä niin tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä suunnittelen esim. vuoden kestävää maailmanympärimatkaa vuorotteluvapaan kera.

Miksi haluaisin kumppanin, jonka kanssa en voi jakaa rakkainta harrastustani? Mieluummin olen itse kuin sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei voi jakaa elämäänsä. Itselleni kumppanin tarkoitus on, että voimme viettää vapaa-aikaa yhdessä. Jos kumppanini ei pysty tekemään kanssani juuri mitään sellaista, mitä itse teen vapaa-ajalla, niin ei se ole mitään suhde. Käytännössähän sitoisin itseni siihen kumppanin pyörätuoliin, koska ennemmin tai myöhemmin kuvaan astuisi vähintäänkin joltain taholta syyllisyys / syyllistäminen siitä, että minä vain matkustelen, vaikka kumppani ei siihen pysty.

Makuasia ehkä, mutta olen sitä mieltä että kyseessä on aika olennainen  asia kerrottavaksi  aika pian kun ollaan lähentymässä.  Monelle voi olla kynnyskysymys, mutta paljon varmaan myös  avarakatseisempia  asian suhteen.  Ajattele niin, että hän ei kyennyt kohtaamaan asiaa.

Itelleni ei olisi tullut mieleenkään olla kertomatta miesystävälle vakavasta sairaudesta, joka ei näy päällepäin.

Ei voi ketään tuossa syyttää, tsemppiä sinulle etsintään. Ja vinkiksi , että kannattaa varmaan mainita  ajoissa, onko kyseessä "este"  vai  pieni "hidaste"  mielestäsi.

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Ja tämä on ihan fine. Kaikkihan saa asettaa tulevalle puolisolleen ihan mitä vaan kriteereitä haluaa. Se ei tarkoita, etteikö pyörätuolissa istuvat saisi etsiä puolisoa tai että tämä olisi aina yleistettävissä kaikkiin ihmisiin. Joku joskus rakastuu ihmiseen vaikka tietää tämän tuovan mukanaan rajoituksia siihen mitä pariskuntana voi tehdä. Ja se ei myöskään tarkoita sitä, että saat kohdella pyörätuolissa istuvaa epäkohteliaasti vain koska sinua ei kiinnosta tapailla häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täytyy kyllä myöntää, että en minäkään alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pyörätuolissa. Ja tämä siitä huolimatta, että olen työkseni päivittäin tekemisissä pyörätuolissa olevien ihmisten kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia rajoituksia pyörätuoli aiheuttaa ja mitä se ei aiheuta. Tiedän ihan hyvin, että pelkkä pyörätuoli ei vaikuta älykkyyteen jne.

Siviilielämässä minulla yksinkertaisesti on niin paljon sellaisia haaveita ja toiveita, joihin ei pyörätuoli sovi, että en halua rajoittaa tätä elämääni pyörätuolissa istuvan kumppanin takia. Harrastan matkustamista, erityisesti reppureissuja eri puolille maailman. Vaellan maastossa, kiipeilen vuorilla, sukellan jne.

Valitettavasti (ammattinikin puolesta) tiedän, kuinka paljon enemmän suunnittelua pyörätuoli-ihmisen matka vaatii alkaen siitä, että nopeasti ja ex tempore ei voi lähteä minnekään. Aina täytyy varmistella lentoja ja hotelleja muusta liikkumisesta puhumattakaan. Kovin alkeellisiin oloihin ei voi lähteä ja helpommissakin olosuhteissa se pyörätuoli voi olla ylitsepääsemätön tai liikaa hankaluuksia aiheuttava ongelma - takseissa, bussseissa, junissa, metrossa, rantahiekalla, mäkisessä maastossa, portaissa,... Puhumattakaan niistä viidakoista, veneretkistä, vaelluksista ja patikoinneista, telttailusta ym. Jos kumppani olisi pyörätuolissa, rajoittaisi se hyvin paljon myös minun liikkumistani ja joutuisin tekemään huomattavan määrän asioista yksin ja vielä ottamaan toisen niissä huomioon.

Valitan ja pahoittelen - minun elämäni on minun ja sinä et siihen sopisi. Jos sitten itse joudun joskus pyörätuoliin tai eämäni muuten rajoittuu, niin siihen joudun sopeutumaan. Ehdoin tahdoin en aio itselleni sellaisia rajoituksia hankkia.

Mikset voi tehdä yksin niitä matkojasi? Miksei kumppani voisi esimerkiksi pitää sinusta hieman lomaa sen matkasi ajan?

Voihan sitä niinkin tehdä, mutta se ei ehkä ole sitä mitä moni parisuhteeltaan odottaa. Moni haluaa nimenomaan kokea yhdessä ne elämän huippuhetket. Miksi pitäisi ehdointahdoin valita kumppani jonka kanssa on jo alusta asti selvää että parisuhde ei tule olemaan sellainen kuin haluaisi?