Enhän ole alkoholisti, jos pystyn olla melkein koko viikon juomatta?

Voit olla alkoholisti, vaikka pystyisit oleman 50 vuotta juomatta.

Jos juomatta oleminen on saavutus sinulle, niin olet.

Alkoholistin on aivan kertakaikkisen pakko saada juoda hinnasta ja mahdollisuuksista riippumatta. Mielestäni pohjoiseurooppalainen viikonloppuryyppääminen ei vielä välttämättä ole alkoholismia. Meidän kulttuurissamme alkoholin käyttö rajoittuu lähinnä viikonloppuihin, siinä missä keski- ja eteläeurooppalaisessa kulttuurissa juominen jakautuu jokaiselle päivälle pienehköinä annoksina. Alkoholi yleensäkin on osa eurooppalaista kulttuuria, halutaan sitä myöntää tai ei.

Mä pystyn kyllä olemaan juomatta pitkiäkin aikoja, ellei mitään ns. hyvää syytä satu olemaan tiedossa. Porukalla ja viikonloppuisin on aina kiva juoda jonkin verran, samaten joissakin tapahtumissa. Se rentouttaa ja on yhteisöllistä. Jos on ihan kertakaikkisen pakko juoda jatkuvasti, siihen kuluu tarpeettomia summia rahaa ja syyt siihen ovat enemmän negatiivis- kuin positiivishenkisiä, voidaan alkaa pohtia vakavan riippuvuuden mahdollisuutta. Kaikkihan eivät tule voimakkaasti riippuvaisiksi. Viikonloppujuominenkin voi olla lievä riippuvuus, mutten laske sellaista alkoholismiksi. Esim. 90-luvulla se oli normi.

Olet toimintakykyinen alkoholisti

Olet alkoholisti vaikka et olisi eläessäsi juonut tippaakaan alkoholia.

Jos raittiina päivinä odotat, milloin pääset taas juomaan, olet alkoholisti.

Jos sinun pitää normaalina arkipäivänä tehdä aktiivinen päätös, että et tänään juo, sinä olet alkoholisti, vaikka se päätös pitäisikin.

Jos sinun on tarve puolustella omaa juomistasi, olet alkoholisti.

Alkoholismissa on vaikeampia ja lievempiä muotoja.

Alkoholismi voi olla vaikka sellainen, että vapaapäivä ilman alkoholia aiheuttaa hermostuneisuutta.