Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olet pysynyt parisuhteessa vaikka et ole enää viehättynyt kumppanistasi
23.07.2023 |
niin voisitko kertoa, miksi et eronnut?
Olin itse 20 vuotta yhdessä miehen kanssa, joja viimeiset 10 vuotta vetäytyi pikkuhiljaa kaikesta yhteisestä. Lopulta ei tullut edes perhematkoille eikä joulun viettoon, ja lopetti seksin, jolloin päätin itse erota. Hän ei olisi halunnut.
Olen nyt jälkikäteen tajunnut tulleeni täysin hyväksikäytetyksi.
Ex-mieheni ei osannut selittää käytöstään millään.
Oletko toiminut samoin? Miksi?
Minä luulin että ex-miehelläni oli masennus. Siksi kestin liikaa.
Kommentit (25)
Samat kokemukset kuin ap:llä. Alettiin seurustelemaan melko nuorina, 20 vuotta yhdessä.
Itse tajusin kyllä jo varmaan 10 vuotta sitten että parisuhteessa ei ole enää järkeä, mutta en vaan tajunnut lähteä ajoissa. Sillä erotuksella, että exäni oli kyllä oikeasti masentunut, mutta ei ollut ennen sitäkään juurikaan kiinnostunut mistään yhteisestä, ei halunnut viettää lomia yhdessä eikä suunnitella tulevaisuutta.
Minulla loppui tämän myötä kiinnostus häneen. Kumpikaan ei jaksanut enää panostaa ulkonäköön tai ruokavalioon millään tavalla. Lopulta en enää jaksanut tilannetta, ajattelin että mikään ei tule muuttumaan, joten lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalta löytyy paljon esimerkkejä näistä.
Pakko sanoa ettei tuollaisia tarinoita kuule miesten suusta.
Näitä ei kuule tosiaan miesten suusta, mut ehkä joku mies vois selittää asian kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan ystäviä. Kavereita. Kumpikaan ei ole enää yli vuosikymmeneen ollut toisesta kiinnostunut seksuaalisessa mielessä ja minkäänlaista läheisyyttä ei ole ollut yli vuosikymmeneen. Tai no toisinaan kävellään ehkä käsi kädessä, sillä tavalla kuin ystävät.
Kaipaan kiihkeää intohimoa, fyysistä kosketusta ja seksiä.
Kaipaan niin paljon.
En ole eronnut, kun lupasin Jumalan ja seurakunnan edessä, että kunnes kuolema erottaa. En ole luuseri, vaan kannan vastuuni enkä peru sanojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, kun lupasin Jumalan ja seurakunnan edessä, että kunnes kuolema erottaa. En ole luuseri, vaan kannan vastuuni enkä peru sanojani.
Niin, ei tänne ole tultu nauttimaan vaan kärsimään.
Koska mä rakastin. Olin ajatellut saada lapsia ja avioliiton.
Siihen nainen reagoi menemällä viikoksi juomaan kaverin mökille, jossa vieraita miehiä. Enää ei puoliso vastannut puhelimeen vaan hänen kaveriltaan kuulin että ollaan erottu.
Alkoi sitten seurustelemaan toisen miehen kanssa, joka paljastui naisia hakkaavaksi narkomaaniksi.
Puolen vuoden päästä tyttö pyyteli minua takaisin kun "olemme nyt molemmat kasvaneet ihmisinä".
Elämäni paras päätös oli vastata tuohon että itsepä olet puoliskosi valinnut, hyvästi.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, kun lupasin Jumalan ja seurakunnan edessä, että kunnes kuolema erottaa. En ole luuseri, vaan kannan vastuuni enkä peru sanojani.
Yks päivä vaimo kysyi yli 20v yhdessäolon jälkeen, että miten minä jaksan katsoa häntä, kun hän on vanhentunut, lihonut ja kärttyisä yms yms
Vastasin että "minä olen tuomarin edessä luvannut rakastaa kunnes kuolema meidät erottaa".
Ai että sinä iltana pantiin ja kovaa 😁🤩
Aviomies 42v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, kun lupasin Jumalan ja seurakunnan edessä, että kunnes kuolema erottaa. En ole luuseri, vaan kannan vastuuni enkä peru sanojani.
Niin, ei tänne ole tultu nauttimaan vaan kärsimään.
Minulla on hyvä omatunto..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri nyt tuossa tilanteessa. Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta, viimeiset 3 vuotta ilman minkäänlaista läheisyyttä. Miestä ei kiinnosta enää mikään yhteinen. Ei suunnitella mitään yhdessä, odotellaan kai kuolemaa? Vaikka itse olisin juuri vasta "aloittamassa elämääni" oikeasti aikuisena. Harmittaa ja suututtaa niin paljon, miksi teki minulle näin! Juuri ennen tämän alkua rakennettiin elämäämme, hankittiin oma koti ja saatiin lapsi. Hirveä kynnys repiä nyt kaikki tämä rikki, vaikka tiedän että jossain vaiheessa joudun sen valinnan tekemään.
Mies ei eroa koska saa satunnaista seksiä muualta, luultavammin juuri silloin varsinkin kun sinä olit lomilla lasten kanssa hän sai elää täysin sinkku elämäänsä ja olla sivusuhteensa kanssa. Se riitti täyttämään hänen tarpeensa. Hänellä oli kodinhoitaja, lastenvahti, ei tarvinnut lomilla olla lasten kanssa vaan sai elää ihan itsekseen tehden mitä haluaa, ei tarvinnut maksaa elatusmaksuja joka on todella mittava säästö. Miksi eroaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin nelikymppisenä miehenä, nykyinen on ainoa nainen joka on osoittanut koskaan mielenkiintoa minua kohtaan. Se on joko tämä tai ei mitään.. Hyviä puolia on kyllä paljon. Samankaltainen ajatusmaailma ja mielipiteet, ei riitoja oikeastaan ikinä jne.
En ole mies, mutta luulen että miehet on näissä suhteissa pitkään ns. saamapuolella, eli näennäisesti kylmenneessäkin parisuhteessa nainen hoitaa kotia ja mahdolliset lapset. Huvittelun voi sitten hoitaa kavereiden kanssa. Eroamisen vaiva ja mahdollinen häpeä voi olla liian suuri siihen nähden että eron jälkeen mies on yksin, joka on useimmiten miehille kovempi paikka kuin naisille. Todennäköisesti monen lapsuudenperheessäkin vanhempien välit eivät ole näyttäytyneet kovin rakkaudentäytteisinä ja yhdessä tekemisen malli puuttuu. Romanttinen rakkaus tuntuu muutenkin olevan enemmän naisten unelma kuin miesten.
Koska kaikki sujuu, ja olo on turvallinen.
Ja tiedän että tähän nyt tulee alapeukkuja ja ihmiset olettavat aina täällä että raha on syy, miksi nainen/minä en lähde, mutta ei se ole se syy. Pärjään omilla tuloillani ja olen jo kerran aikuisena aloittanut kaiken uudestaan tyhjin käsin, ja selvisin, joten selviäisin toistekin.
Mutta.
Arvostan yhteistä pitkää menneisyyttä.
Arvostan mieheni lapsuudenperhettä, he ovat minullekin jo perhettä, ja tiedän että side välttämättä katkeaisi jos eroaisimme.
Minun vanhempani ovat kiintyneet mieheeni.
Lapsille on ehjä koti tulla käymään, näkevät samalla käynnillä isänsä ja äitinsä, eikä tarvitse vierailla useassa paikassa.
Tuleville (toivottavasti) lapsenlapsille on mummola, jossa mummo ja vaari.
Arki sujuu, ei tapella enää että kumpi täyttää tiskikoneen ja kumpi tekee mitäkin ja millä tyylillä. Nämä on jo muotoutuneet ja askareet sujuu.
Vaikkemme aina tee asioita yhdessä, on mukavaa, rauhoittavaa ja turvallista kun kotona on toinenkin. Vaikka puuhaillaan mokemmat omiamme, ei olo ole yksinäinen. Saa olla rennosti oma itsensä, ei tarvitse "pitää seuraa" kuten ystäville, jos he ovat käymässä.
Jos toinen on kipeä, toinen käy kaupassa ja apteekissa.
Vuorotellen tehdään ruokaa. On ihana joinain päivinä tulla töistä kotiin, kun toisen laittama ruoka odottaa valmiina.
Ja toki välillä touhutaan jotakin yhdessä, laitetaan pihaa, käydään elokuvissa jne.
Eli, arkinen kumppanuus, turvallisuus, tuttuus, kiintymys. Ihan liian aliarvostettuja aikana, jolloin hetken kiihko ja jännitys on "sitä jotakin".
N44
Vierailija kirjoitti:
Mies ei eroa koska saa satunnaista seksiä muualta, luultavammin juuri silloin varsinkin kun sinä olit lomilla lasten kanssa hän sai elää täysin sinkku elämäänsä ja olla sivusuhteensa kanssa. Se riitti täyttämään hänen tarpeensa. Hänellä oli kodinhoitaja, lastenvahti, ei tarvinnut lomilla olla lasten kanssa vaan sai elää ihan itsekseen tehden mitä haluaa, ei tarvinnut maksaa elatusmaksuja joka on todella mittava säästö. Miksi eroaisi?
"tarvinnut maksaa elatusmaksuja joka on todella mittava säästö"
Miten se on mahdollista?
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos erotaan, siinä säästää paljon, kun Suomessa elarit pieniä ja yleensä kun ollaan parisuhteessa molempien palkka, myös miehen, menee perheen pyörittämiseen, siinä missä eroperheissä elarit vain muutaman satasen kuukaudessa per lapsi.
Koko elämän mittainen, romanttiseen rakkauteen ja palavaan intohimoon perustuva, täysin monogaminen liitto on suurimpia ja onnistuneimpia huijauksia, mitä tässä maailmassa on. Siihen ei todellisuudessa yllä juuri kukaan, ei ole koskaan yltänyt, ja silti sitä myydään ainoana oikeana vaihtoehtona. Ihmiset voivat kyllä olla yhdessä läpi elämän, mutta eivät mitenkään räjähtävän onnellisia tai kiinnostuneita toisistaan. Tänä päivänä melkein puolet avioliitoista päätyy eroon, eikä se ole mikään surkuttelun paikka vaan ihan normaalia seurausta siitä että ulkoiset paineet pysyä yhdessä ovat vähäisempiä.
Useita syitä.
Olen tottunut puolisooni ja se on ihan ok tyyppi. Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä. Sellainen ystävyys- ja kämppissuhde tämä nykyään enemmän on.
Rahan takia. Minä haluan, että lapsilla on vara harrastaa ja päästä matkoille. Eroaminen olisi kallista meille molemmille. Yhden talouden pyörittäminen kahden ihmisen tuloilla on huomattavasti helpompaa kuin se, että me molemmat asuttaisiin omissa talouksissamme ja kaikki maksettaisiin tuplana.
Yleisesti elämä on helpompaa, kun asiat tehdään kahdestaan. Remontit, pihatyöt, jne. Koska ollaan puolison kanssa kuitenkin ihan hyvissä väleissä, niin olemme hyvä tiimi tekemään kaikenlaista yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöystävä vaihtoi yliopisto-opinnot ammattikouluun enkä tietenkään enää viehättynyt hänestä. Toivoin kuitenkin, että hän olisi tullut järkiinsä ja pysyin mukana yli vuoden. Olen muutenkin aika optimistinen luonne eli varmaan johtui siitä.