Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
Mielestäni pitkäkään ystävyys ei velvoita ystävyyden toista osapuolta toimimaan esim. masennuksesta tai muusta vastaavasta mt-häiriöstä kärsivän sylkykuppina, ainakaan jatkuvasti. Ystävyys perustuu mielestäni lähtökohtaisestikin aina vapaaehtoisuudelle ja vastavuoroisuudelle, toisen seurassa viihtymiselle sekä ystävyksien keskinäiselle luottamukselle. Jos jotain näistä ystävyyden periaatteista jatkuvasti rikotaan toisen osapuolen taholta ties millä verukkeilla, niin parasta kummallekin osapuolelle olisi lopettaa ystävyys ajoissa, eikä odottaa tilanteen eskaloitumista esim. itsemurhalla uhkailun nimissä, jossa toinen pakotetaan väkisin sietämään toisen huonoa käytöstä, tai että velvoitetaan ystävyyden nimissä jatkuvasti ainoastaan ymmärtämään ja kuuntelemaan toisen murheita ilman mitään vastavuoroisuutta.
Itselläni oli taannoin vaikea tilanne pitkäaikaisen ystäväni kanssa, jolle erilaisia mt-diagnooseja alkoi kasautua kiihtyvällä tahdilla noin kolmekymppisenä: hänellä oli päihteiden liikakäyttöä, masennusta, erilaisia persoonallisuushäiriöitä sekä lopulta toistuvia psykooseja, joiden vuoksi ko. henkilö joutui myös hoitoon suljetulle osastolle. Sieltä palattuaan hän ainoastaan toisti itselleen parhaiten sopivaa käyttäytymismallia, jonka mukaan syy hänen sairauteensa tai "sairastumiseena" oli aina lopulta paskoissa ja itsekkäissä ystävissä, jotka eivät kohdelleet häntä siten, kun hän mielestään koki ansaitsevansa. Tosiaan, kaikki huomio piti aina kiinnittää hänen jatkuvaan tragediaansa, hänen kärsimyksiinsä ja ainoat sallitut puheenaiheet ystävyydessämme olivatkin lopulta hänen tunteensa, joita tahtomattaankin tuli aina jollain tasolla loukanneeksi. Itse en olisi saanut pahastua ystäväni törkeydestä minua kohtaan, jatkuvat oharit olisi pitänyt tosiystävänä hiljaa ymmärtää, eikä vaatia häneltä, sairaalta ihmiseltä, mitään sovittujen aikataulujen rasittavaa noudattamista. Samoin suhteettomat suuttumiset ja väkivaltaiseksi yltyneet ja muutkin aggressiiviset hyökkäykset -milloin mistäkin syystä -kuitattiin hänen osaltaan ainoastaan niillä hänen diagnooseillaan.
Ilmeisesti minun olisi vaan pitänyt katsoa ystäväni törkeää käytöstä sormieni läpi ja olla aina tarvittaessa häneen tukenaan ja hänen manipuloitavissaan. Kestin yli kymmenen vuotta tätä helvettiä ja samalla kadotin oman elämänhaluni tyystin. Nykyään pidän ko. ystävyyttä elämäni suurimpana virheena ja onneksi läheiseni osoittavat ainoastaan ymmärrystä asian johdosta ja kannustavat pitämään kiinni omasta elämästäni, tavoitteistani ja tarpeistani sekä siitä elämänhalusta, jonka jossain vaiheessa hukkasin toimiessani selkeästi ja todistetusti mielisairaan ihmisen ilmaisena "tukihenkilönä", käytännössä olin sylkykuppi, jonka piti kestää kaikki se paha olo, jota ystäväni keräsi sisälleen. En voi suositella kenellekään itsensä uhraamista mt-ongelmista kärsivän hyväksi. Kiitosta et siitä ikinä saa, ainoastaan haukkuja ja voit menettää samalla myös oman mielenterveytesi.
Surullista että näin kävi, mutta ei kukaan voi pitää sinua syyllisenä. Teit minkä voit ja kun totesit sen olevan turhaa, niin jatkoit elämääsi.
Kukaan ei ole niin pyhimys että jaksaisi loputtomiin henkisesti sairaan ihmisen temppuilua.
Työkaverin kanssa asuimme saman kadun varrella, emme kuitenkaan naapureina, emmekä pitäneet yhteyttä muuta kuin työpaikalla, emmekä sielläkään usein olleet tekemisissä. Moikattiin toki, jos nähtiin työajan ulkopuolella. Työkaverin mies tappoi itsensä, ja _minulle_ tultiin sanomaan että älä nyt sitten jätä sitä Leenaa yksin. Joo, en tosiaankaan ruvennut huolehtimaan Leenan hyvinvoinnista vapaa-ajallani.
Oliko tuon aikoinaan niin läheisen ystäväsi nimi sattumoisin Enkeli-Elina?
Ja missähän nämä huolestuneet kansalaiset olivat silloin, kun tämä tyyppi kohdisti maanisen vimmansa sinuun. Aivan, eivät yhtään missään tekemisissä tämän tyypin kanssa. Näin voit myös heitä muistuttaa, ja sitten käskeä pitämään turpansa kiinni. Aloituksen perusteella olen 100 %, ja ihmettelen teidän ex-kaveripiirin huikeaa logiikkaa. Typerät vanhemmatkin sulla, jos tuohon oikeasti menevät.
Vierailija kirjoitti:
Ja missähän nämä huolestuneet kansalaiset olivat silloin, kun tämä tyyppi kohdisti maanisen vimmansa sinuun. Aivan, eivät yhtään missään tekemisissä tämän tyypin kanssa. Näin voit myös heitä muistuttaa, ja sitten käskeä pitämään turpansa kiinni. Aloituksen perusteella olen 100 %, ja ihmettelen teidän ex-kaveripiirin huikeaa logiikkaa. Typerät vanhemmatkin sulla, jos tuohon oikeasti menevät.
*olen 100 % puolellasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko Porvoossa tämä "ystävä"?
Tämä on selvästi sukua niille kolmelle aiemmalle; toinen lähetti miehensä kanssa pettäneen naisen työpaikalle kostoviestejä pomolle ja työkavereille, toinen kiusasi ja nöyryytti kaveria ja ihmetteli kun kaveri ei "antanut anteeksi" vaan aikoi kostaa ja kolmas lähetti tarkan kuvauksen kännissä hölmöilleen työkaverin jutuista "näpäytyksenä" työpaikalle eikä ymmärtänyt joutuvansa vastuuseen..
:D
Totta noi aiemmat oli täysiä ääliöjuttuja; tämä ehkä jalostunein. Tällaisia kusipääjuttuja oikeesti tapahtuu, eikä vain Porvoossa. 😀😰.
Tuollaisesta asiasta syyttäminen on henkistä painostusta eli rikos. Et mitenkään voinut tietää miksi hän teki noin.
Syntipukkia niin, sittenkään kukaan ei kadu vaikka selviää, ettei henkilö kuollutkaan, no ehkä joku pahoittelee ettei osannut laskea.
Sairaus ei ole kenenkään syytä ylipäätään.
Minä vain särjen kaiken ympärilläni. Miksi minusta tuli tällainen luuri. No osaltaan se on koulukiusaamisesta johtuvaa. Minä en halua luouttaa, minä taistelen siis jumalauta minä taistelen itseni tästä luuseriudesta eroon. Minä olen sisimmässäni taistelija luonne enkä mikään nössykkä. Armeijan papereissani lukee kutakuinkin: "koulutettu taistelemaan äärimmäisen rankoissa oloissa". Minä näytä että jonain päivänä minä olen eloisa ihana oma itseni - se mitä olin joskus varhaislapsuudessani.
Olen onnellinen, että kaksi hyvää ystävääni eivät hylänneet minua kun sairastuin psyykkisesti. Olin todella raskasta seuraa sairaudesta johtuen. Nyt olen päässyt psykoterapiaan ja oireet ovat jo jonkin verran helpottaneet.
Ystäväni on rasittava välillä ja se juo. En kuitenkaan hylkää. Se elämä voi nimittäin olla pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo tavallaan totta. Ex-ystäväsi kohtalo olisi voinut olla erilainen, jos olisi saanut tarvittavaa tukea ja apua läheisiltä. Toisaalta eipä sun tarvitse elää elämääsi muita ihmisiä varten
Ei v*u s*a!! Te ette ole tosissanne!! Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista ja onnesta, kuin ihminen itse! Te idioot** tällaisten kommenttien vuoksi on turha ihmetellä miksi yhteiskunta kovenee ja toisistaan ei viitsitä enää välittää!!
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet luuseri
Ei kyllä sinä olet idiootti ja luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo tavallaan totta. Ex-ystäväsi kohtalo olisi voinut olla erilainen, jos olisi saanut tarvittavaa tukea ja apua läheisiltä. Toisaalta eipä sun tarvitse elää elämääsi muita ihmisiä varten
Ei v*u s*a!! Te ette ole tosissanne!! Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista ja onnesta, kuin ihminen itse! Te idioot** tällaisten kommenttien vuoksi on turha ihmetellä miksi yhteiskunta kovenee ja toisistaan ei viitsitä enää välittää!!
Mitä iniset? Ethän sä välitä muutenkaan mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo tavallaan totta. Ex-ystäväsi kohtalo olisi voinut olla erilainen, jos olisi saanut tarvittavaa tukea ja apua läheisiltä. Toisaalta eipä sun tarvitse elää elämääsi muita ihmisiä varten
Ei v*u s*a!! Te ette ole tosissanne!! Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista ja onnesta, kuin ihminen itse! Te idioot** tällaisten kommenttien vuoksi on turha ihmetellä miksi yhteiskunta kovenee ja toisistaan ei viitsitä enää välittää!!
Ööö..millä logiikalla? Mun logiikalla yhteiskunta kovenee, kun tuollaiset ap:n kaltaiset kirjoittelevat kuinka eivät välitä entisen ystävänsä kuolleen.
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan ole syyllinen, mutta Eeva Kilven sanat:
"Rakkaani, olen maanisessa vaiheessa. Älä hylkää minua, kun depressio tulee" on monesti totta.
On helppoa olla ystävä, kun toisella ei ole vaikeuksia. Mutta kun toista ihmistä ja ystävää todella tarvitsisi, kaikki jättävät. Nykyisin onkin trendi, elämäntaitoartikkeleissa lehdissäkin neuvotaan, että jätä pois elämästäsi itseäsi kuormittavat ihmiset.
Jos olet ollut tämän ihmisen ystävä, opi tilanteesta. Jos olit vain kämppis tai kaveri, silloin asia on ok. Mutta todellinen ystävä ei jätä, ei koskaan, vaikka syynä olisi syöpä tai mielenterveysongelma. [/
Siis mitä ihmettä? Mikä on todellinen ystävä? Sellainen jota saa vaikka pahoinpidellä, kun nyt sattuu olemaan itsellä huono päivä?
Sellainen joka loputtomasti ymmärtää ja hyväksyy, vaikka toinen vähät välittää? Miksi luulette, että ihmiset on niin yksinäisiä nykyään? Ei toisen vastuulle voi omaa onneaan kaataa, ystävyys on vastavuoroista, niin hyvinä kuin pahoina aikoina, ei mikään pakollinen elämäntehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa tosi kylmältä ja kusipäiseltä tyypiltä. Toivon sinulle että sairastut masennukseen ja ystäväsi hylkäävät sinut.
t. masentunutNo nehän on jo hylännyt hänet! Mitähän ne aloittajan ns kaverit teki sen itsemurhan tehneen hyväksi? Ei varmaan mitään kun eihän se kuollut heitä kovia ihmisiä vaivoillaan ja hulluudellaan vaivannut vaan aloittajaa joka on kiltti ihminen ja siksi juuri se johon tarvitsevat ihmiset takertuu ja imee kuiviin välittämättä tippaakaan kiltin ihmisen hyvinvoinnista.
Kumma kun kiltti ihminen on ihan arvoton.
Ja nythän aloittaja on joutunut suoranaisen kiusaamisen kohteeksi noiden ns ystävien ja perheensäkin taholta. Aloittajan henkistä tilaa rikotaan iham siekailematta.
Mikseivät muut ystäväporukastanne olleet sitten itsemurhan tehneen tukena? Ei tuollaisen kanssa voi saman katon alla asua, ehkä joskus lenkillä voisi käydä mutta muuten jos antaa liikaa aikaa huomaa millainen energiasyöppö tuollainen osaa olla.