Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerronko lapselle, että on itse tappanut vahingossa kyllä lemmikkinsä?
22.04.2016 |
Antaa usein gerbiileiden juosta vapaasti huoneessaan. N. Viikko sitten yksi katosi ja ajateltiin, että on päässyt muualle taloon juoksentelemaan emmekä ole löytäneet. Tänään imuroin sitten huonettaan ja siirsin kirjoituspöytää niin huomasin raadin joka tippui lattialle. On liiskannut vahingossa eläimen kirjoituspöydän laatikon taakse. Kyseessä 4. luokkalainen erittäin eläinrakas tyttö 😐. Tiedän että tulee kova suru jos kerron.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nimenomaan tyttö on ollut hyvin vastuullinen. Antaa eläinten olla vapaana juoksentelemassa ja ennen nukkumaanmenoa sitten aina takaisin häkkiin ettei vaikka yöllä vahingossa astuisi päälle.
Sitä gerbiiliä on etsitty tosissaan, tyttö ei paljoa muuta ole tehnytkään 😐.
Ap
No sitten et ainakaan kerro, että lapsi itse on aiheuttanut lemmikin kuoleman. Tuo on oikeasti kauhea juttu pienelle tytölle, joka on ollut huolellinen ja yrittänyt parhaansa. Vahinkoja sattuu ja tapaus on ikävä, mutta tyttö ei ansaitse sellaista syyllisyyttä, mikä totuudesta seuraisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että on kuollut, kertoisin syyksi tod. Näk. Vanhuuden tms. Pikkujyrsijät kun ei elä pitkään. En missään nimessä kertoisi että on itse tappanut, minä en ainakaan olisi voinut antaa anteeksi itselleni kun podin syyllisyyttä jo siitä, että kissat murtautuivat häkkiin ja tappoivat oman gerbiilini.
Kertoisin, että kuollut, mutta en tarkkaa syytä. Tosin sun pitää keksiä joku tarina joka ei jatku loputtomana valheena.
Eikös gerbiilejä kuulu juoksuttaa, että saisivat liikuntaa? Ihmettelen vaan aiempia vastauksia siitä, ettei saisi päästää vapaaksi. Tottakai kuuluu vahtia koko ajan ja pitää rajatussa tilassa.
T itsekin useampaan otteeseen gerbiilejä omistanut
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nimenomaan tyttö on ollut hyvin vastuullinen. Antaa eläinten olla vapaana juoksentelemassa ja ennen nukkumaanmenoa sitten aina takaisin häkkiin ettei vaikka yöllä vahingossa astuisi päälle.
Sitä gerbiiliä on etsitty tosissaan, tyttö ei paljoa muuta ole tehnytkään 😐.
Ap
Juu, tosi vastuullinen. Muuten vaan kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nimenomaan tyttö on ollut hyvin vastuullinen. Antaa eläinten olla vapaana juoksentelemassa ja ennen nukkumaanmenoa sitten aina takaisin häkkiin ettei vaikka yöllä vahingossa astuisi päälle.
Sitä gerbiiliä on etsitty tosissaan, tyttö ei paljoa muuta ole tehnytkään 😐.
Ap
No sitten et ainakaan kerro, että lapsi itse on aiheuttanut lemmikin kuoleman. Tuo on oikeasti kauhea juttu pienelle tytölle, joka on ollut huolellinen ja yrittänyt parhaansa. Vahinkoja sattuu ja tapaus on ikävä, mutta tyttö ei ansaitse sellaista syyllisyyttä, mikä totuudesta seuraisi.
Näin just. Kerro tytölles, että gerbiili löytyi laatikon takaa imuroidessa, mutta älä hiero naamaan, että hän itse liiskasi sen. Jätä se liiskautumisesta kertominen kokonaan pois. Jos ostatte uuden lemmikin, niin aidatkaa sen tassuttelutila jotenki. :)
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin, että kuollut, mutta en tarkkaa syytä. Tosin sun pitää keksiä joku tarina joka ei jatku loputtomana valheena.
Oon jo vähän miettinyt, että kertoisin, että oli sairas ja halus muilta piiloon kuolemaan. Tyttö tietää tämän, että monet eläimet tekevät näin kun ovat sairaita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ostaa heti uusi liiskattava lohduksi tytölle.
Joo ei ole mikään "eläinrakas". Varmaan syö vielä lihaakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin että löytyi kuolleena, mutta en sitä, että HÄN on LIISKANNUT lemmikkinsä. Se olisi aivan hirvittävän traumaattista. Teidän täytyy myös tulla siihen lopputulokseen, ettei gerbiilejä voi juoksuttaa ilman valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin että löytyi kuolleena, mutta en sitä, että HÄN on LIISKANNUT lemmikkinsä. Se olisi aivan hirvittävän traumaattista. Teidän täytyy myös tulla siihen lopputulokseen, ettei gerbiilejä voi juoksuttaa ilman valvontaa.
Tästä on jo itseään viikon verran ruoskinut, "kun en huomannut, että pääsi kun kävin vessassa" jne. Konttailee pitkin taloa maissinaksu kädessä jospa Nipsu sen haistaisi kun oli sen erityistä herkkua...
Pakko tänään kertoa jotakin ettei viikonloppukin mene etsimisessä. Kiitos asiallisille vastaajille 😍
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa vastuu eläimestä olisi ollut sinulla. Sinun olisi pitänyt huolehtia turvallisesta jaloittelusta, 10-vuotias ei sitä välttämättä osaa. Älä nyt tosiaan syytä tyttöä, vastaisuudessa katso perään miten lapsi eläimiään hoitaa
Miten tyttö on kontannut pitkin taloa koko viikon etsimässä mutta ei sitten katsonut isojen huonekalujen taakse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella typerää edes ajatella moisesta asiasta valehtelua. Saa voimaan pahoin, kun ajatteleekin miten monen mielestä lapselle valehtelu on oikein (onneksi enemmistö jopa vauvapalstalla kertoisi totuuden)
Valehtelu lapselle osoittaa täyttä välinpitämättömyyttä asioista. Entä jos lapselta kuolisi toinen vanhemmista tai rakas isoäiti? Valehtelisitko silloinkin heidän vain "kadonneen".
Jos lemmikki oli lapselle tärkeä, sitä suuremmalla syyllä lapselle kuuluu oikeus tietää asioiden todellinen puoli. Lapsesi on kuitenkin heti teini-ikäinen, jonka pitäisi jo osata käsitellä kuolemaa.
En kyllä kertoisi, jos herkkä eläinrakas lapsi. Olisin itse saanut ainakin jäätävät traumat ja syyllistäisin itseäni. Mulla on jääny mieleen muisto että joskus 4v tiputin hamsterin ja oon 21v. Sitä usein surin ja mietin lapsena :( Tosin ehdottomasti pitää lapselle kerrata ja opettaa miten lemmikeisrä huolehditaan
Gerbiilit ovat aika lyhytnäköisiä eläimiä. Ne saattavat asumukseen palatessaan alkaa tapella, sillä ne eivät välttämättä enää muista toisiaan. Juoksuttaminen aukealla alueella on niille enemmänkin stressi. Sen sijaan tärkeämpää on suuri TERRAARIO, jossa ne pääsevät toteuttamaan itseään kaivamalla syviä onkaloita ja tunneleita purun sekaan.
Tsemppiä tytölle menetyksessä!
Jos lapselle ei voi sitä kertoa, koska tulee trauma tai lapsi on liian pieni käsittelemään asiaa, niin silloin lapsella ei kuuluisi olla vielä lemmikkejäkään. Hirvittävän surullinen juttu, mutta piilottelemalla sitä mahdollistaa vaan sen uusiutumisen. Vahingoista on tarkoitus oppia.
Eikö asiaa voi hieman kaunistella? Esim, että kuoli johonkin muuhun, kuin lapsen tekemään fyysiseen toimintoon? Oli vaikka syönyt jotain myrkyllistä? Liiskaantunut oven taakse jonkun kulkiessa jne.
Lapsen pitää oppia pitämään huolta lemmikeistään, eikä epätietoisuuteen saa jäädä, mutta aika trauman kyllä voi saada aikaan kertomalla, että toinen fyysisesti tappoi gerbiilinsä.
Alue: Aihe vapaa
Minulta kuoli samanikäisenä ainoa lemmikkini, mielestäni se oli oma vikani vaikka kaikki vakuuttelivat että en olisi voinut tehdä mitään toisin. Pitkään jatkunut hoitovirhe vei terveyden... Vikaa oli kyllä myös eläinkaupassa joka hoito-ohjeet antoi, tuohon aikaan ei ollut nettiä josta olisi voinut tarkistaa.
Pahaa teki pitkään ja syyllisyys oli kamala. Ajattelin etten ikinä uskalla pitää enää eläimiä, vasta 15 vuotta myöhemmin otin uudestaan lemmikin ja vanhat arvet korjaantuneet ainakin suurimmaksi osaksi.
Rehellisyys kyllä parasta, sinuna kertoisin mutta korostaisin että kyseessä vahinko jota ei tällä kertaa voitu välttää. Kenellekään ei tullut mieleen etsiä jyrsijää sieltä ja jatkossa olette kaikki tarkempia eikä enää juoksuteta valvomatta.