Hampaitakin hoidetaan nukutuksessa, mutta synnyttää pitää usein ilman mitään kivunlievitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).

Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi? 

No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.

On syytäkin saada kylmää vettä niskaansa. Sektio on itsekäs valinta. Vauvalle on terveellisintä syntyä alateitse.

No enpä tiedä, onko vauvalle terveellisintä syntyä alakautta. Sektiossa vauva ei ainakaan jää jumiin eikä kärsi hapenpuutteesta eikä vammaudu. Tietty ne pillubakteerit jää saamatta, mutta astma tai allergia on loppujen lopuksi aika pieni juttu esim. cp- tai aivovammaan verrattuna.

1) Ei kannata mennä trolliin.

2) Ei kannata kuvitella, että aivo- tai cp-vammautuminen synnytyksen yhteydessä olisi yleistä.

Ei ehkä ole yleistä, mutta mitä jos osuu juuri omalle kohdalle? Pystytkö elämään asian kanssa (syyllisyys, katkeruus suru lapsen sairaudesta)

Nää on aivan hulluja pohdintoja. Mitä jos vauva vahingoittuu sektiossa (siitä ei ole kauaa, kun uutisoitiin vauvan kuolleen sektiovirheen komplikaatioon)? Pystyykö elämään syyllisyyden ja muiden asioiden kanssa? Ei varmaankaan kannata edes harkita lisääntymistä, jos jo synnytyksen asti pääseminen aiheuttaa kymmeniä moraalisia dilemmoja, koska kaikki nämä asiat vain pahenevat, kun lapsi kasvaa.

Hei laitatko lähteen tähän missä vauva muka kuoli sektion vuoksi? Olen vuosikausia yrittänyt etsiä netistä tietoja suunnitellun sektion takia kuolleista vauvoista mutta en ole löytänyt yhtäkään! Alatiesynnytykseen tai liian myöhäisen sektiopäätöksen takia kuolleista ja vakavasti vammautuneista vauvoista löytyy kyllä runsaasti tietoa, yhden yhdestäkään sektion takia kuolleesta vauvasta en ole löytänyt dataa. Nyt pitäisi vihdoin löytyä tällaisestakin tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko etten 35 vuoden ikään mennessä ole työstänyt pelkoani? Toivoisin kovasti lasta, mutta raskaus ja synnytys ei ole minua varten. Lisäksi uskon oman pelkoni olevan suuremmilla kierroksilla kuin sinulla oli, sillä en voi ajatella edes sektiota.

Jos todella haluat lapsia, voit päästä pelkopolille jo ennen kuin olet raskaana. Se voi auttaa tai sitten ei, mutta jos et kokeile jäät ikuisesti miettimään olisiko pitänyt. Tsemppiä. :)

Voiko todella päästä? Tätä voisi harkita, jos todella on mahdollista. Lähinnä siis jos voisi ensin selvittää sen sektioasian ja sitten vasta mahdollisesti raskautua (jos onnistuu). Voiko lääkäri jo ennen raskautta luvata sektion?

Missä kehityksen vaiheessa ihmisistä on tullut vikiseviä narisijoita, jotka eivät kestä yhtään mitään? Hieman naurattaa, kun joku valittaa tippa linssissä olevansa piikkikammoinen ja pyörtyy kun otetaan verikoe tms. ja samalla käy hakkauttamassa ihoonsa kaikenlaisia tribaalikuvioita...lävistys nenässä vaaditaan nukutusta iholuomen poistoon...

Ja juuri uutisoitiin että nukutetuista lapsista jo enemmistö on matuja! Suomalaiselle terveelle lapselle lähes mahdotonta! Voi v....

Ruotsissa tutkitaan synnytyskipua ja siellä on huomattu, että ei sillä kätilöiden ihannoimalla kivulla ole mitään erityistä tarkoitusta, ilman sitä syntyy terveitä lapsia. Ihan samoin kuin sappikiviin liittyy kipua, joka voidaan poistaa ilman vaurioiden syntymistä niin synnytys on hoidettavissa lähes kivuttomaksi ilman, että äiti tai lapsi kärsii. Kyse on vain tahdosta hoitaa synnytys niin, että ei mennä kipu edellä.

Suurin syy synnytyskipujen lääketieteellisen poiston tyrmäämiseen on kätilöiden ajatusmaailmassa. Heidän mielestään kipua pitää olla, koska he päättelevät siitä tilanteen edistymistä. Kivutonta potilasta joutuu seuraamaan, tuskissaan kituvasta tiedetään, missä ollaan menossa. Tai kuvitellaan, että tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku yrittää päteä ja kertoa, että lääkkeettömällä kivunlievityksellä voi helpottaa kipua. Niin minä kuvittelin itsekin, olevani pystyasennossa ja ammeessa. Lapsivesi meni 3 vuorokautta ennen synnytksen käynnistymistä - hei, hei amme. Lapsen sydänäänet romahtivat, kun olin pystyasennossa. Hei, hei pystyasento. Ilokaasusta menin humalaan. Lopulta olin täysin lukossa. Synnytys lähti etenemään epiduraalilla. Vauvan napanuora oli kolme kertaa vauvan kaulan ympäri.

Tokalla kerralla päädyttiin sektioon runsaasti vuotavan istukan vuoksi.

Kolmannella kerralla synnyksen käynnistyttyä sydänäänet romahtivat. Tällä kertaa niin pahoin, että ainut asento, jossa sain olla alkuun oli kontillani. Pystyasento taas täysin kielletty. Lopulta olin koko loppu dynnytyksen kyljelläni ja hoin itselleni hengitä, hengitä, etten lamaantuisi kivusta. Tälläkin kerralla epiduraali armahti minut. Tälläkin kertaa Lapsivesi meni vuorokautta ennen synnytystä. Supistukset käynnisti petidiinipiikki ja 5 tuntia supistusten alusta kuopus syntyi.

Mun tärkein viestini onkin, että sitä synnytystä ei voi suunnitella, ei edes kivunlievitystä. Vaihtoehdoista voi ottaa selvää, mutta on paljon mahdollista, että siitä tiedosta ei ole mitään apua!

Se ei ole pätemistä, koska lääkkeettömästi on mahdollista lievittää kipua ja vaikuttaa myönteisesti synnytyksen kulkuun. Tämä siitäkin huolimatta, miten juuri sinun synnytyksesi menivät.

Kyllä on pätemistä ja toidten kokemusten vähättelyä. Luuletko, että minä olen ainut tälläisine kokemuksineni. Voin kertoa, että voin tuoda luoksesi pitkän konon ihmidiä jotks voivat kertoa, että syystä tsi toisesta esim liikkuminen tai amme kiellettiin.

Synnytys todella harvoin menee niin kuin on suunnitellut. Se jos mikä on nykynaiselle vaikeaa - naiselle joka haluaa suunnitella kaiken.

Ja on muuten niitäkin naisia, jotka ovat päättäneet synnyttää luomusti ja heille voi olla valtava pettymys jos eivät siihen kyenneetkään.

Mun viestini edelleen on, ota selvää asioista mutta älä oleta, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Edes luonnollisen kivunlievityksen puolella.

Ap tässä. Kylläpä tänne ehti tulla monta sivua vastauksia, näköjään aina nämä synnytyskeskystelut aiheuttavat kiivasta väittelyä. Huvittavin kommentti tuo, että synnytys on oma valinta, joten kipu on kestettävä. Just... tottahan se onkin, mutta ei se silti tarkoita sitä ettei kivunlievitysmenetelmiä voisi kehittää.

Itse olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä ja koska synnytykset olivat nopeita, kivuista ei tarvinnut monta tuntia kärsiä. Moni joutuu kuitenkin kestämään niitä kipuja monta päivää, joten tämän vuoksi kirjoitin aloituksessani utooppisen toiveen siitä, että tulevaisuudessa keksittäisiin tehokas kivunlievityskeino ilman mitään haittavaikutuksia.

- Ap

Aivan. Kyllähän siihen osasi valmistautua, että synnytys tulee olemaan kivulias ja tiedosti, ettei se todellakaan aina mene "suunnitelman mukaan". Pelkopolilla käytiin ennen kumpaakin ja pyydettiin epiduraalit. Kukaan ei kuitenkaan kertonut, että ensin joutuu lillumaan lähes vuorokausikaupalla jonkin sortin välitilassa niin kovissa tuskissa, ettei pysty nukkumaan, muttei synnytyskään etene ja sitä vain voivotellaan ja suunnilleen ollaan kotiin lähettämässä. Sitten se loppurysäys tuleekin niin äkillisesti, että joudutaan laittamaan spinaali epiduraalin sijaan.

Kaikkein ahdistavinta oli juurikin se alku, kun on supistuksia mutta avautuminen etenee tuskin lainkaan. Ahdisti kun aprikoi, riittävätkö voimat enää lopulta grande finaaliin ja miten jaksaa sitten valvoa vauvan kanssa. Synnytyshän alkaa siis tietenkin aamuyöllä juuri kun olet valvonut pitkään ja menet nukkumaan ja kestää pitkälle seuraavaan yöhön. Tämän alkuvaiheen lyhentämiseen kun löytyisi jokin keino!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.

Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(

Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.

Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.

t.se jota lainasit

Kiitos tiedosta, tuo on hyvä uutinen. Minä olen siis synnytyspelon vuoksi lapseton. En vain luota siihen, että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin ketään kiinnostaa minun paniikkini. En kykenisi menemään edes neuvolaan saati pelkopolille anelemaan sektiota oksennuskurkussa paniikkikohtauksen kourissa.

Mulla sama tilanne. Pelkään alatiesynnytystä niin sairaasti, että jään todennäköisesti lapsettomaksi. Tai sitten muutan johonkin sellaisen maahan, jossa saa sektion ihan vain, koska haluaa.

Kyllä sektion saa jos haluaa. Terv 3 sektioo takana. Tampere. En halunnut että mun alapää repee, eikä se kipukaan kiinnostanut millään tavalla. Mitä nuorempi sitä paremmin palaudut. Sektiosta seuraavana päivänä olin lähes kivuton ja reipas mutta naapuri pedin alakautta synnyttänyt (päivää ennen mua) itki kivusta ku ei pystynyt istumaan.