Lue keskustelun säännöt.
Hampaitakin hoidetaan nukutuksessa, mutta synnyttää pitää usein ilman mitään kivunlievitystä
22.04.2016 |
Vai voiko näitä asiota edes verrata? Tuntuu kuitenkin hullulta, että vielä 2010-luvulla nainen voi joutua synnyttämään ilman puudutuksia tai muuta kivunlievitystä. Annettunakaan eivät välttämättä tehoa. Milloinhan keksitään turvallinen, täysin varma kivun poistava lääke synnytykseen?
Kommentit (89)
Minä en ymmärrä miksei mikään saisi koskaan vähääkään sattua. Pahinta kipua toki pitää lievittää mutta kyllä synnytyksen pitäisi TUNTUA jotta äiti tietää mitä tekee. Itselläni oli ekassa synnytyksessä epiduraali ja homma meni ihan päin peetä kun en tuntenut mitä pitäisi tehdä. Tokassa vain kauratyyny supistuksissa ja kaikki meni loistavasti. Joo sattui mutta vain sen puolisen vuorokautta. Enkä tarkoita että lääkkeitä ei saisi käyttää tms. mutta kipua pitäisi lievittää, ei poistaa sitä. Ei monessa muussakaan tapauksessa, esim. murtumassa, leikkauksen jälkeen... kivulla on silloinkin tarkoitus, se ohjaa oikeaan asentoon yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).
Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi?
No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.
On syytäkin saada kylmää vettä niskaansa. Sektio on itsekäs valinta. Vauvalle on terveellisintä syntyä alateitse.
No enpä tiedä, onko vauvalle terveellisintä syntyä alakautta. Sektiossa vauva ei ainakaan jää jumiin eikä kärsi hapenpuutteesta eikä vammaudu. Tietty ne pillubakteerit jää saamatta, mutta astma tai allergia on loppujen lopuksi aika pieni juttu esim. cp- tai aivovammaan verrattuna.
1) Ei kannata mennä trolliin.
2) Ei kannata kuvitella, että aivo- tai cp-vammautuminen synnytyksen yhteydessä olisi yleistä.
Ei ehkä ole yleistä, mutta mitä jos osuu juuri omalle kohdalle? Pystytkö elämään asian kanssa (syyllisyys, katkeruus suru lapsen sairaudesta)
Nää on aivan hulluja pohdintoja. Mitä jos vauva vahingoittuu sektiossa (siitä ei ole kauaa, kun uutisoitiin vauvan kuolleen sektiovirheen komplikaatioon)? Pystyykö elämään syyllisyyden ja muiden asioiden kanssa? Ei varmaankaan kannata edes harkita lisääntymistä, jos jo synnytyksen asti pääseminen aiheuttaa kymmeniä moraalisia dilemmoja, koska kaikki nämä asiat vain pahenevat, kun lapsi kasvaa.
Joku yrittää päteä ja kertoa, että lääkkeettömällä kivunlievityksellä voi helpottaa kipua. Niin minä kuvittelin itsekin, olevani pystyasennossa ja ammeessa. Lapsivesi meni 3 vuorokautta ennen synnytksen käynnistymistä - hei, hei amme. Lapsen sydänäänet romahtivat, kun olin pystyasennossa. Hei, hei pystyasento. Ilokaasusta menin humalaan. Lopulta olin täysin lukossa. Synnytys lähti etenemään epiduraalilla. Vauvan napanuora oli kolme kertaa vauvan kaulan ympäri.
Tokalla kerralla päädyttiin sektioon runsaasti vuotavan istukan vuoksi.
Kolmannella kerralla synnyksen käynnistyttyä sydänäänet romahtivat. Tällä kertaa niin pahoin, että ainut asento, jossa sain olla alkuun oli kontillani. Pystyasento taas täysin kielletty. Lopulta olin koko loppu dynnytyksen kyljelläni ja hoin itselleni hengitä, hengitä, etten lamaantuisi kivusta. Tälläkin kerralla epiduraali armahti minut. Tälläkin kertaa Lapsivesi meni vuorokautta ennen synnytystä. Supistukset käynnisti petidiinipiikki ja 5 tuntia supistusten alusta kuopus syntyi.
Mun tärkein viestini onkin, että sitä synnytystä ei voi suunnitella, ei edes kivunlievitystä. Vaihtoehdoista voi ottaa selvää, mutta on paljon mahdollista, että siitä tiedosta ei ole mitään apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.
Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(
Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.
Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.
t.se jota lainasit
Kiitos tiedosta, tuo on hyvä uutinen. Minä olen siis synnytyspelon vuoksi lapseton. En vain luota siihen, että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin ketään kiinnostaa minun paniikkini. En kykenisi menemään edes neuvolaan saati pelkopolille anelemaan sektiota oksennuskurkussa paniikkikohtauksen kourissa.
Mulla sama tilanne. Pelkään alatiesynnytystä niin sairaasti, että jään todennäköisesti lapsettomaksi. Tai sitten muutan johonkin sellaisen maahan, jossa saa sektion ihan vain, koska haluaa.
Itse entisenä synnytyspelkoisena ja kaksi alatiesynnytystä kokeneena voin suositella kolmatta vaihtoehtoa, eli sitä, että yrittää työstää pelkoa.
Luuletko etten 35 vuoden ikään mennessä ole työstänyt pelkoani? Toivoisin kovasti lasta, mutta raskaus ja synnytys ei ole minua varten. Lisäksi uskon oman pelkoni olevan suuremmilla kierroksilla kuin sinulla oli, sillä en voi ajatella edes sektiota.
Ok. Edellisessä viestissäsi kuitenkin sanoit, että harkitset muuttoa maahan, jossa saa sektion halutessaan.
Meitä on täällä ilmeisesti ainakin kaksi synnytyspelkoista kirjoittelemassa, minä olen tuo 35v ei-edes-sektiota -tyyppi ja joku toinen puhui tuosta ulkomaille lähdöstä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksei mikään saisi koskaan vähääkään sattua. Pahinta kipua toki pitää lievittää mutta kyllä synnytyksen pitäisi TUNTUA jotta äiti tietää mitä tekee. Itselläni oli ekassa synnytyksessä epiduraali ja homma meni ihan päin peetä kun en tuntenut mitä pitäisi tehdä. Tokassa vain kauratyyny supistuksissa ja kaikki meni loistavasti. Joo sattui mutta vain sen puolisen vuorokautta. Enkä tarkoita että lääkkeitä ei saisi käyttää tms. mutta kipua pitäisi lievittää, ei poistaa sitä. Ei monessa muussakaan tapauksessa, esim. murtumassa, leikkauksen jälkeen... kivulla on silloinkin tarkoitus, se ohjaa oikeaan asentoon yms.
Mulla on ihan sama kokemus epiduraalista, en tuntenut supistusta, en osannut ajoittaa ponnistamista, en tuntenut, mihin suuntaan olisi pitänyt ponnistaa. Seuraavan synnytyksen synnytyssuunnitelmassa oli ainoa toive: ei epiduraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.
Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(
Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.
Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.
t.se jota lainasit
Kiitos tiedosta, tuo on hyvä uutinen. Minä olen siis synnytyspelon vuoksi lapseton. En vain luota siihen, että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin ketään kiinnostaa minun paniikkini. En kykenisi menemään edes neuvolaan saati pelkopolille anelemaan sektiota oksennuskurkussa paniikkikohtauksen kourissa.
Mulla sama tilanne. Pelkään alatiesynnytystä niin sairaasti, että jään todennäköisesti lapsettomaksi. Tai sitten muutan johonkin sellaisen maahan, jossa saa sektion ihan vain, koska haluaa.
Itse entisenä synnytyspelkoisena ja kaksi alatiesynnytystä kokeneena voin suositella kolmatta vaihtoehtoa, eli sitä, että yrittää työstää pelkoa.
Luuletko etten 35 vuoden ikään mennessä ole työstänyt pelkoani? Toivoisin kovasti lasta, mutta raskaus ja synnytys ei ole minua varten. Lisäksi uskon oman pelkoni olevan suuremmilla kierroksilla kuin sinulla oli, sillä en voi ajatella edes sektiota.
Ok. Edellisessä viestissäsi kuitenkin sanoit, että harkitset muuttoa maahan, jossa saa sektion halutessaan.
Meitä on täällä ilmeisesti ainakin kaksi synnytyspelkoista kirjoittelemassa, minä olen tuo 35v ei-edes-sektiota -tyyppi ja joku toinen puhui tuosta ulkomaille lähdöstä.
Se on vähän vaikeaa tietää, kummalle vastaa, jos toinen kommentoi kertomatta, että ei ole yhdenkään lainausketjussa olevan viestin kirjoittaja. Minä kirjoitan viestini jollekulle, ja toinen ihminen kysyy, luulenko hänen elämästään sitä tai tätä. Sekavaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku yrittää päteä ja kertoa, että lääkkeettömällä kivunlievityksellä voi helpottaa kipua. Niin minä kuvittelin itsekin, olevani pystyasennossa ja ammeessa. Lapsivesi meni 3 vuorokautta ennen synnytksen käynnistymistä - hei, hei amme. Lapsen sydänäänet romahtivat, kun olin pystyasennossa. Hei, hei pystyasento. Ilokaasusta menin humalaan. Lopulta olin täysin lukossa. Synnytys lähti etenemään epiduraalilla. Vauvan napanuora oli kolme kertaa vauvan kaulan ympäri.
Tokalla kerralla päädyttiin sektioon runsaasti vuotavan istukan vuoksi.
Kolmannella kerralla synnyksen käynnistyttyä sydänäänet romahtivat. Tällä kertaa niin pahoin, että ainut asento, jossa sain olla alkuun oli kontillani. Pystyasento taas täysin kielletty. Lopulta olin koko loppu dynnytyksen kyljelläni ja hoin itselleni hengitä, hengitä, etten lamaantuisi kivusta. Tälläkin kerralla epiduraali armahti minut. Tälläkin kertaa Lapsivesi meni vuorokautta ennen synnytystä. Supistukset käynnisti petidiinipiikki ja 5 tuntia supistusten alusta kuopus syntyi.
Mun tärkein viestini onkin, että sitä synnytystä ei voi suunnitella, ei edes kivunlievitystä. Vaihtoehdoista voi ottaa selvää, mutta on paljon mahdollista, että siitä tiedosta ei ole mitään apua!
Se ei ole pätemistä, koska lääkkeettömästi on mahdollista lievittää kipua ja vaikuttaa myönteisesti synnytyksen kulkuun. Tämä siitäkin huolimatta, miten juuri sinun synnytyksesi menivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja se raskaus ja synnytys on ihmisen oma valinta, reikä hampaassa tai tulehtunut viisauden hammas useimmiten ei ole.
Oletpa hieman yksinkertainen. Jäin ihan sanattomaksi. En voi käsittää että joku voi edes sanoa mitään noin daijua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).
Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi?
No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.
On syytäkin saada kylmää vettä niskaansa. Sektio on itsekäs valinta. Vauvalle on terveellisintä syntyä alateitse.
No enpä tiedä, onko vauvalle terveellisintä syntyä alakautta. Sektiossa vauva ei ainakaan jää jumiin eikä kärsi hapenpuutteesta eikä vammaudu. Tietty ne pillubakteerit jää saamatta, mutta astma tai allergia on loppujen lopuksi aika pieni juttu esim. cp- tai aivovammaan verrattuna.
1) Ei kannata mennä trolliin.
2) Ei kannata kuvitella, että aivo- tai cp-vammautuminen synnytyksen yhteydessä olisi yleistä.
Ei ehkä ole yleistä, mutta mitä jos osuu juuri omalle kohdalle? Pystytkö elämään asian kanssa (syyllisyys, katkeruus suru lapsen sairaudesta)
Nää on aivan hulluja pohdintoja. Mitä jos vauva vahingoittuu sektiossa (siitä ei ole kauaa, kun uutisoitiin vauvan kuolleen sektiovirheen komplikaatioon)? Pystyykö elämään syyllisyyden ja muiden asioiden kanssa? Ei varmaankaan kannata edes harkita lisääntymistä, jos jo synnytyksen asti pääseminen aiheuttaa kymmeniä moraalisia dilemmoja, koska kaikki nämä asiat vain pahenevat, kun lapsi kasvaa.
Ja taas tämä kommentti, että ei kannata hankkia lapsia, jos synnytys pelottaa. Jos olisin mies, ei koko ongelmaa olisi ja minulla olisi ainakin 3 rakasta lasta. Toiset meistä vaan tiedostavat riskit paremmin kuin toiset ja kaikilla meistä ei ole synnyttäjänlanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai voiko näitä asiota edes verrata? Tuntuu kuitenkin hullulta, että vielä 2010-luvulla nainen voi joutua synnyttämään ilman puudutuksia tai muuta kivunlievitystä. Annettunakaan eivät välttämättä tehoa. Milloinhan keksitään turvallinen, täysin varma kivun poistava lääke synnytykseen?
Haluaisitko synnyttää nukutuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.
Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(
Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.
Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.
t.se jota lainasit
Kiitos tiedosta, tuo on hyvä uutinen. Minä olen siis synnytyspelon vuoksi lapseton. En vain luota siihen, että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin ketään kiinnostaa minun paniikkini. En kykenisi menemään edes neuvolaan saati pelkopolille anelemaan sektiota oksennuskurkussa paniikkikohtauksen kourissa.
Mulla sama tilanne. Pelkään alatiesynnytystä niin sairaasti, että jään todennäköisesti lapsettomaksi. Tai sitten muutan johonkin sellaisen maahan, jossa saa sektion ihan vain, koska haluaa.
Itse entisenä synnytyspelkoisena ja kaksi alatiesynnytystä kokeneena voin suositella kolmatta vaihtoehtoa, eli sitä, että yrittää työstää pelkoa.
Luuletko etten 35 vuoden ikään mennessä ole työstänyt pelkoani? Toivoisin kovasti lasta, mutta raskaus ja synnytys ei ole minua varten. Lisäksi uskon oman pelkoni olevan suuremmilla kierroksilla kuin sinulla oli, sillä en voi ajatella edes sektiota.
Ok. Edellisessä viestissäsi kuitenkin sanoit, että harkitset muuttoa maahan, jossa saa sektion halutessaan.
Meitä on täällä ilmeisesti ainakin kaksi synnytyspelkoista kirjoittelemassa, minä olen tuo 35v ei-edes-sektiota -tyyppi ja joku toinen puhui tuosta ulkomaille lähdöstä.
Se on vähän vaikeaa tietää, kummalle vastaa, jos toinen kommentoi kertomatta, että ei ole yhdenkään lainausketjussa olevan viestin kirjoittaja. Minä kirjoitan viestini jollekulle, ja toinen ihminen kysyy, luulenko hänen elämästään sitä tai tätä. Sekavaa.
En voi sille mitään jos kesken keskustelun sekaan tulee toinen samaa mieltä oleva, joka kommentoi muuten minuun viestiini, että täällä toinen samassa tilanteessa. Pitäisi tuosta huomata että kaksi liikenteessä. En voi huudella joka väliin että hei, tuo en ollut minä. Ja käytin ilmaisua "luuletko" siksi, että koin viestisi vähän alentuvaksi itseäni kohtaan, kun sinulla asia saatiin käsiteltyä ja sait synnytettyä ne toivotut kaksi lasta (tuskin tätä tarkoitit mutta siltä se vaikutti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).
Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi?
No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.
On syytäkin saada kylmää vettä niskaansa. Sektio on itsekäs valinta. Vauvalle on terveellisintä syntyä alateitse.
No enpä tiedä, onko vauvalle terveellisintä syntyä alakautta. Sektiossa vauva ei ainakaan jää jumiin eikä kärsi hapenpuutteesta eikä vammaudu. Tietty ne pillubakteerit jää saamatta, mutta astma tai allergia on loppujen lopuksi aika pieni juttu esim. cp- tai aivovammaan verrattuna.
1) Ei kannata mennä trolliin.
2) Ei kannata kuvitella, että aivo- tai cp-vammautuminen synnytyksen yhteydessä olisi yleistä.
Ei ehkä ole yleistä, mutta mitä jos osuu juuri omalle kohdalle? Pystytkö elämään asian kanssa (syyllisyys, katkeruus suru lapsen sairaudesta)
Nää on aivan hulluja pohdintoja. Mitä jos vauva vahingoittuu sektiossa (siitä ei ole kauaa, kun uutisoitiin vauvan kuolleen sektiovirheen komplikaatioon)? Pystyykö elämään syyllisyyden ja muiden asioiden kanssa? Ei varmaankaan kannata edes harkita lisääntymistä, jos jo synnytyksen asti pääseminen aiheuttaa kymmeniä moraalisia dilemmoja, koska kaikki nämä asiat vain pahenevat, kun lapsi kasvaa.
Ja taas tämä kommentti, että ei kannata hankkia lapsia, jos synnytys pelottaa. Jos olisin mies, ei koko ongelmaa olisi ja minulla olisi ainakin 3 rakasta lasta. Toiset meistä vaan tiedostavat riskit paremmin kuin toiset ja kaikilla meistä ei ole synnyttäjänlanteita.
Minä en kirjoittanut, ettei kannata hankkia lapsia, jos synnytys pelottaa, sinä kirjoitit niin. Se, että tunnet kaikki olemassa olevat riskit, ei tarkoita sitä, että tiedostat riskit - riskien tiedostaminen tarkoittaa myös sitä, että ymmärtää niiden taustoja. Jos et halua purkaa omia pelkojasi (enkä puhu nyt synnytyspelosta, sulla on selvästi ihan muusta asiasta kyse), et pääse elämässä eteenpäin, esim. saamaan kolmea rakasta lasta, tai mitä muuta nyt sitten haluatkaan. "Synnyttäjän lantiota" ei voi todeta ulkopuolelta, leveälanteisella saattaakin yllättäen olla kapea synnytyskanava. Nämä asiat voidaan selvittää ennen synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai voiko näitä asiota edes verrata? Tuntuu kuitenkin hullulta, että vielä 2010-luvulla nainen voi joutua synnyttämään ilman puudutuksia tai muuta kivunlievitystä. Annettunakaan eivät välttämättä tehoa. Milloinhan keksitään turvallinen, täysin varma kivun poistava lääke synnytykseen?
Haluaisitko synnyttää nukutuksessa?
En ole ap mutta minä haluaisin. Jos se olisi mahdollista niin olen ensimmäisenä jonossa. Ap varmaan toivoisi parempia kipulääkkeitä synnytyksiin, että sen ei tarvitsisi olla usealle sellaista tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.
Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(
Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.
Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.
t.se jota lainasit
Kiitos tiedosta, tuo on hyvä uutinen. Minä olen siis synnytyspelon vuoksi lapseton. En vain luota siihen, että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin ketään kiinnostaa minun paniikkini. En kykenisi menemään edes neuvolaan saati pelkopolille anelemaan sektiota oksennuskurkussa paniikkikohtauksen kourissa.
Mulla sama tilanne. Pelkään alatiesynnytystä niin sairaasti, että jään todennäköisesti lapsettomaksi. Tai sitten muutan johonkin sellaisen maahan, jossa saa sektion ihan vain, koska haluaa.
Itse entisenä synnytyspelkoisena ja kaksi alatiesynnytystä kokeneena voin suositella kolmatta vaihtoehtoa, eli sitä, että yrittää työstää pelkoa.
Luuletko etten 35 vuoden ikään mennessä ole työstänyt pelkoani? Toivoisin kovasti lasta, mutta raskaus ja synnytys ei ole minua varten. Lisäksi uskon oman pelkoni olevan suuremmilla kierroksilla kuin sinulla oli, sillä en voi ajatella edes sektiota.
Ok. Edellisessä viestissäsi kuitenkin sanoit, että harkitset muuttoa maahan, jossa saa sektion halutessaan.
Meitä on täällä ilmeisesti ainakin kaksi synnytyspelkoista kirjoittelemassa, minä olen tuo 35v ei-edes-sektiota -tyyppi ja joku toinen puhui tuosta ulkomaille lähdöstä.
Se on vähän vaikeaa tietää, kummalle vastaa, jos toinen kommentoi kertomatta, että ei ole yhdenkään lainausketjussa olevan viestin kirjoittaja. Minä kirjoitan viestini jollekulle, ja toinen ihminen kysyy, luulenko hänen elämästään sitä tai tätä. Sekavaa.
En voi sille mitään jos kesken keskustelun sekaan tulee toinen samaa mieltä oleva, joka kommentoi muuten minuun viestiini, että täällä toinen samassa tilanteessa. Pitäisi tuosta huomata että kaksi liikenteessä. En voi huudella joka väliin että hei, tuo en ollut minä. Ja käytin ilmaisua "luuletko" siksi, että koin viestisi vähän alentuvaksi itseäni kohtaan, kun sinulla asia saatiin käsiteltyä ja sait synnytettyä ne toivotut kaksi lasta (tuskin tätä tarkoitit mutta siltä se vaikutti).
No, mä nyt kuitenkin jaoin oman kokemukseni synnytyspelosta ja siitä, että toisinaan siihen on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin ulkomaille muuttaminen, jotta saa varmasti sektion. Koska se oli se asia, jota kommentoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.
Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.
Tuleeko se vauva sitten vain sieltä itsestään ulos?
Näin joskus dokumentin naisesta joka onnettomuuden seurauksena vaipui koomaan raskausaikana. Synytys käynistyi täysiaikaisena ja lapsi syntyi alakautta, äiti virkosi pikkuhiljaa koomasta synnytyksen aikana. Ei muistaakseni kokonaan, mutta yllättävän pitkälle ja loppuun asti heräsi synnytyksen jälkeisinä viikkoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).
Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi?
No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.
On syytäkin saada kylmää vettä niskaansa. Sektio on itsekäs valinta. Vauvalle on terveellisintä syntyä alateitse.
No enpä tiedä, onko vauvalle terveellisintä syntyä alakautta. Sektiossa vauva ei ainakaan jää jumiin eikä kärsi hapenpuutteesta eikä vammaudu. Tietty ne pillubakteerit jää saamatta, mutta astma tai allergia on loppujen lopuksi aika pieni juttu esim. cp- tai aivovammaan verrattuna.
1) Ei kannata mennä trolliin.
2) Ei kannata kuvitella, että aivo- tai cp-vammautuminen synnytyksen yhteydessä olisi yleistä.
Ei ehkä ole yleistä, mutta mitä jos osuu juuri omalle kohdalle? Pystytkö elämään asian kanssa (syyllisyys, katkeruus suru lapsen sairaudesta)
Nää on aivan hulluja pohdintoja. Mitä jos vauva vahingoittuu sektiossa (siitä ei ole kauaa, kun uutisoitiin vauvan kuolleen sektiovirheen komplikaatioon)? Pystyykö elämään syyllisyyden ja muiden asioiden kanssa? Ei varmaankaan kannata edes harkita lisääntymistä, jos jo synnytyksen asti pääseminen aiheuttaa kymmeniä moraalisia dilemmoja, koska kaikki nämä asiat vain pahenevat, kun lapsi kasvaa.
Ja taas tämä kommentti, että ei kannata hankkia lapsia, jos synnytys pelottaa. Jos olisin mies, ei koko ongelmaa olisi ja minulla olisi ainakin 3 rakasta lasta. Toiset meistä vaan tiedostavat riskit paremmin kuin toiset ja kaikilla meistä ei ole synnyttäjänlanteita.
Minä en kirjoittanut, ettei kannata hankkia lapsia, jos synnytys pelottaa, sinä kirjoitit niin. Se, että tunnet kaikki olemassa olevat riskit, ei tarkoita sitä, että tiedostat riskit - riskien tiedostaminen tarkoittaa myös sitä, että ymmärtää niiden taustoja. Jos et halua purkaa omia pelkojasi (enkä puhu nyt synnytyspelosta, sulla on selvästi ihan muusta asiasta kyse), et pääse elämässä eteenpäin, esim. saamaan kolmea rakasta lasta, tai mitä muuta nyt sitten haluatkaan. "Synnyttäjän lantiota" ei voi todeta ulkopuolelta, leveälanteisella saattaakin yllättäen olla kapea synnytyskanava. Nämä asiat voidaan selvittää ennen synnytystä.
Itseasiassa lantion suuruutta synnytyksen kannalta ei voida luotettavasti selvittää etukäteen viimeisimmän tutkimuksen mukaan.
Toiseksi lainaan viestiäsi: "Ei varmaankaan kannata edes harkita lisääntymistä, jos...." En minäkään kirjoittele, että älä edes harkitse lasten hankintaa jos et kykene empatiaan synnytyspelkoisia kohtaan tms roskaa.
Kolmanneksi et taida tuntea ketään synnytyspelkoista? Ja tarkoitan nyt oikeaa synnytyspelkoa, en sitä että vähän jännittää repeämät ja saahan sen epiduraalin ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kätilöt on sadisteja.
Minulla alkoi esikoisen synnytyksessä tulla totaalinen pakokauhu, kun kätilö ei välittänyt yhtään pyynnöistäni. Kun lopulta sain epiduraalin, kun mieskin kävi sitä vaatimassa, synnytys hujahti ohi hetkessä. Jos synnyttäjä on paniikissa, ei se synnytys mihinkään etene sen kivun avulla.
Minulla itse asiassa kyllä eteni vaikka kärsin lähes tajun vievästä kivusta (en todellakaan olisi halunnut!). :/ Kesto oli vain kaksi tuntia vaikka olin täysin paniikissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehet synnyttäis niin ihan varmasti se olisi täysin tuskatonta nykypäivänä.
Joo, voihan tätä hokea, mutta kun ei ole olemassa sellaisia keinoja lievittää kipua, joka veisi kivun kokonaan eikä vaikuttaisi kehon muuhun toimintaan mitenkään.
Tai vaikuttaisi vauvaan! Aloittajalta, kuten monelta muultakin naiselta tai äidiltä unohtui taas se lapsi..
Luuletko etten 35 vuoden ikään mennessä ole työstänyt pelkoani? Toivoisin kovasti lasta, mutta raskaus ja synnytys ei ole minua varten. Lisäksi uskon oman pelkoni olevan suuremmilla kierroksilla kuin sinulla oli, sillä en voi ajatella edes sektiota.[/quote]
Jos todella haluat lapsia, voit päästä pelkopolille jo ennen kuin olet raskaana. Se voi auttaa tai sitten ei, mutta jos et kokeile jäät ikuisesti miettimään olisiko pitänyt. Tsemppiä. :)
Hei kohtalotoveri, minä olen selvitellyt mistä maista saisi itse ostamalla sektion, siltä varalta ettei sitä Suomessa myönnetä ja päädyin Viroon. En kuitenkaan ole raskaana enkä siis tiedä millainen palvelu Virossa olisi. Mutta voisi rauhoittaa mieltä, että vaikka Suomessa saat odottaa päätöstä sektiosta viimeisille viikoille asti, niin sinulla on varasuunnitelma eikä kukaan voi pakottaa alatiesynnytykseen. Toivottavasti tästä oli apua.