Hampaitakin hoidetaan nukutuksessa, mutta synnyttää pitää usein ilman mitään kivunlievitystä

No mun mielestä synnytys tai esim. nilkan leikkaus eroavat toisistaan siinä, että synnytykseen tarvitaan keholta tiettyjä suorituksia (vaikka ponnistus), nilkan leikkaukseen ei...

Lisäksi toki tuo vauvaan siirtyvät lääkeaineet-asia.

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Jos nyt ajatellaan, että miksi niitä lääkkeitä ei voi kourakaupalla synnytyksessä napsia, niin yksi syy on se, että ne vaikuttavat siihen vauvaan, ja toinen syy on se, että ne vaikuttavat synnytyksen kulkuun. Epiduraali vähentää supistuksia, ja se on se syy, miksi sitä ei niin aikaisessa vaiheessa haluta antaa. Se, että puututaan lääketieteellisesti, vaikuttaa siihen, että joudutaan taas puuttumaan lääketieteellisesti (esim. laittamaan oksitosiinitippa) ja se taas voi aiheuttaa lisää lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kuluessa. Varmasti joillakuilla kipu voi aiheuttaa latenssivaiheen pitkittymistä, mutta on sille myös syynsä, miksi sitä epiduraalia ei heti anneta.

Yksi vaihtoehto on se, että opettelee sitä lääkkeetöntä kivunlievitystä, jota voi sitten käyttää siihen asti, kun se epiduraali on mahdollista saada. Se, että itse rentouttaa tietoisesti itseään ja pysyttelee pystyasennossa, edistää synnytyksen kulkua. Se taas, että istuu tai makaa, voi edistää vauvan joutumista väärään tarjontaan, ja se taas johtaa lääketieteelliseen puuttumiseen, esim. imukuppiin.

Se, että suunnittelee ottavansa synnytyksessä kivunlievitystä, ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö liikkeellä, hengityksellä ja äänellä rentouttamista kannattaisi opetelle, juuri siitä syystä, että epiduraalia ei voi saada aina siinä tilanteessa, kun sen haluaisi. Ja kannattaa asennoitua niin, että vaikka kuinka haluaa sen epiduraalin, synnytys on kivulias tapahtuma. Kivun hyväksyminen auttaa kivun kestämisessä.

Tiedän, että saan paljon alapeukkuja, mutta mun on vaikea ymmärtää, miksi synnytykseen ei valmistuta etukäteen ja miksi kuvitellaan, että koko synnytys on mahdollista viettää kivuttomana.

Kyllä harjoittelin kaiken maailman kivunlievitysmetodit ym. Siinä vaiheessa kun on 3 vrk maannut käppyröillä helvetillisissä tuskissa ei niistä ollut mitään apua. Usko itseen ja kaikkeen romahti totaalisesti. Kuvittelin kestäväni kivun kun muuten on korkea kipukynnys. Jos samassa huoneessa olisi ollut veitsi, olisin empimättä sektioinut itse itseni. samoin kaikki lääkkeettömän synnytyksen puolestapuhujat. Sitten myöhemmin kun epiduraali loppui ja kätilöidenkin mukaan synnytin, kivulla toden totta oli tarkoitus ja selvisin ilman lääkitystä. Sitä ennen se oli vain järjetöntä ja päämäärätöntä kidutusta, jonka piti vain voimistua eikä loppua ollut näkyvissä.

Lapsen synnyttäminen ei nyt ole mitenkään kivuliasta,johtuisko siitä.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.

Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Jos nyt ajatellaan, että miksi niitä lääkkeitä ei voi kourakaupalla synnytyksessä napsia, niin yksi syy on se, että ne vaikuttavat siihen vauvaan, ja toinen syy on se, että ne vaikuttavat synnytyksen kulkuun. Epiduraali vähentää supistuksia, ja se on se syy, miksi sitä ei niin aikaisessa vaiheessa haluta antaa. Se, että puututaan lääketieteellisesti, vaikuttaa siihen, että joudutaan taas puuttumaan lääketieteellisesti (esim. laittamaan oksitosiinitippa) ja se taas voi aiheuttaa lisää lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kuluessa. Varmasti joillakuilla kipu voi aiheuttaa latenssivaiheen pitkittymistä, mutta on sille myös syynsä, miksi sitä epiduraalia ei heti anneta.

Yksi vaihtoehto on se, että opettelee sitä lääkkeetöntä kivunlievitystä, jota voi sitten käyttää siihen asti, kun se epiduraali on mahdollista saada. Se, että itse rentouttaa tietoisesti itseään ja pysyttelee pystyasennossa, edistää synnytyksen kulkua. Se taas, että istuu tai makaa, voi edistää vauvan joutumista väärään tarjontaan, ja se taas johtaa lääketieteelliseen puuttumiseen, esim. imukuppiin.

Se, että suunnittelee ottavansa synnytyksessä kivunlievitystä, ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö liikkeellä, hengityksellä ja äänellä rentouttamista kannattaisi opetelle, juuri siitä syystä, että epiduraalia ei voi saada aina siinä tilanteessa, kun sen haluaisi. Ja kannattaa asennoitua niin, että vaikka kuinka haluaa sen epiduraalin, synnytys on kivulias tapahtuma. Kivun hyväksyminen auttaa kivun kestämisessä.

Tiedän, että saan paljon alapeukkuja, mutta mun on vaikea ymmärtää, miksi synnytykseen ei valmistuta etukäteen ja miksi kuvitellaan, että koko synnytys on mahdollista viettää kivuttomana.

Kyllä harjoittelin kaiken maailman kivunlievitysmetodit ym. Siinä vaiheessa kun on 3 vrk maannut käppyröillä helvetillisissä tuskissa ei niistä ollut mitään apua. Usko itseen ja kaikkeen romahti totaalisesti. Kuvittelin kestäväni kivun kun muuten on korkea kipukynnys. Jos samassa huoneessa olisi ollut veitsi, olisin empimättä sektioinut itse itseni. samoin kaikki lääkkeettömän synnytyksen puolestapuhujat. Sitten myöhemmin kun epiduraali loppui ja kätilöidenkin mukaan synnytin, kivulla toden totta oli tarkoitus ja selvisin ilman lääkitystä. Sitä ennen se oli vain järjetöntä ja päämäärätöntä kidutusta, jonka piti vain voimistua eikä loppua ollut näkyvissä.

Mä en nyt puhu sun yksityistapauksesta, vaan yleensä synnytyksistä. Aina on poikkeusta ja poikkeuksen poikkeusta. Munkin ensimmäinen synnytys oli poikkeusta koko juttu, esim. siksi, että supistukset loppuivat lähes kokonaan jossain vaiheessa, monestakin syystä. Kuitenkin fakta on, että koska epiduraalia ei voi antaa heti, ja ennen sitä sairaalaan ja epiduraalin lähettyville pääsemistä pitää olla kotonakin niiden supistusten kanssa, ei voi jättää kivunlievitystä pelkän epiduraalin varaan. Ja siitä mä puhuin. Mulle on ihan sama, mitä kukin synnytyksessään tekee tai jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet synnyttäis niin ihan varmasti se olisi täysin tuskatonta nykypäivänä.

Ei välttämättä olisi näin. Naisten alempi asema perustuu osittain nimenomaan synnytyksen ja raskauden aiheuttamaan heikkouteen. Sen takia nainen on ollut "kohde", jota suojella. Jos miehet synnyttäisi, naisten asema voisi olla hyvin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Tuleeko se vauva sitten vain sieltä itsestään ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).

Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi? 

No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.

Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(

Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.

Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.

t.se jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivulla on tarkoitus, joten ei voi verrata.

Ja mikähän sen raastavan tuskan tarkoitus on? Tuskin se pentu sinne sisälle jää vaikkei sattuisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Tuleeko se vauva sitten vain sieltä itsestään ulos?

... sektiosta puhe, kuten huomaat, jos luet ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Tajuton ei voi ponnistaa. Se on mentävä sektioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).

Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi? 

No täällä av:lla tuntuu olevan jokaisessa sektio-ketjussa kova alatiesynnytyshuuma päällä ja sektioidut saavat kylmää vettä niskaansa. Hyvä jos tämä ei pidä paikkaansa.

Ei kannata uskoa provoilijoita. Se, että puhutaan siitä, onko sektioita järkevää tehdä pelkkien mielikuvien varassa, on ihan eri asia kuin sektioitujen haukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Tuleeko se vauva sitten vain sieltä itsestään ulos?

Katsoin kerran dokumentin Espanjan varastetuista vauvoista, ja siinä tosiaan tekivät niin, että äiti nukutettiin synnytyksen ajaksi, ja vauva saatiin ulos niin että lääkäri ja kätilö painelivat vauvan vatsanpeitteiden päältä synnytyskanavaan ja imukupilla tai pihdeillä loppumatka ulos. Eli onnistuu sekin ilmeisesti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.

Minäkin hoidatan hampaani nukutuksessa, mutta sektio on aivan liikaa hermoille. Mitä jos vuotaa tyhjiin? Tai mitä jos synnytys alkaa liian aikaisin eikä sektiota anneta kun se on varattu vasta myöhemmäksi? Noh, tästä syystä olenkin lapseton:(

Jos synnytys alkaa ennen sovittua sektiopäivää hoidetaan leikkaus päivystyksessä.

Kuten minulle. Oma sektioni muuten meni huomattavasti helpommin ja kivuttomammin kuin se viisaudenhampaan poisto.

t.se jota lainasit

Kiitos tiedosta, tuo on hyvä uutinen. Minä olen siis synnytyspelon vuoksi lapseton. En vain luota siihen, että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin ketään kiinnostaa minun paniikkini. En kykenisi menemään edes neuvolaan saati pelkopolille anelemaan sektiota oksennuskurkussa paniikkikohtauksen kourissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Tuleeko se vauva sitten vain sieltä itsestään ulos?

... sektiosta puhe, kuten huomaat, jos luet ajatuksella.

Luin ajatuksella, mutta oli niin epäselvää tekstiä, etten edelleenkään olisi ymmärtänyt, että sektiosta on kyse, jos et olisi erikseen sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivulla on tarkoitus, joten ei voi verrata.

Ja mikähän sen raastavan tuskan tarkoitus on? Tuskin se pentu sinne sisälle jää vaikkei sattuisikaan.

Kipu aiheutuu kohdun lihasten supistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kivunlievitys ei ole mikään yksinkertainen asia, koska pitää huomioida lääkeaineen kulkeutuminen ja vaikutukset vauvaankin! Äidin pitäisi myös pystyä olevaan aktiivinen osapuoli synnytyksessä eikä vain maata taju kankaalla, kuten vaikka hammashoidossa hyvinkin onnistuisi.

Miksi äiti ei voisi maata vain tajukankaalla? Siis jos puhutaan oikeasti synnytyspelkoisista, joille alatiesynnytys ajatuksenakin saa paniikkikohtauksen aikaan ja sektiohereillä/rauhoitettuna ei myöskään käy.

Tuleeko se vauva sitten vain sieltä itsestään ulos?

Katsoin kerran dokumentin Espanjan varastetuista vauvoista, ja siinä tosiaan tekivät niin, että äiti nukutettiin synnytyksen ajaksi, ja vauva saatiin ulos niin että lääkäri ja kätilö painelivat vauvan vatsanpeitteiden päältä synnytyskanavaan ja imukupilla tai pihdeillä loppumatka ulos. Eli onnistuu sekin ilmeisesti...

Mulla on painettu vatsan päältä ja vedetty vauvaa samalla imukupilla ulos. Siitä jää aika kovat kivut useiksi päiviksi.