Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen päivähoito-oikeus
Tessu
22.04.2016 |
Onkohan tästä aiheesa jo keskusteltu tällä palstalla. En äkkiseltään löytänyt ketjua joten aloitetaan uusi.
Elikkä onko meillä pienten lasten vanhemmilla jäänyt ymmärtämättä se miten suuresti hallituksen läpi ajama subjektiivinen päivähoito-oikeus vaikuttaa perheisiimme ja lapsiimme? Itse voin myöntää, että kuin puskista se tuli...
Tilanteemme on sellainen, että olen jäämässä äitiyslomalle elokuussa ja esikoisemme (vähän reilu 2v) on tällä hetkellä yksityisessä päiväkodissa kokopäivähoidossa. Alku tarhassa oli takkuista kun esikoisemme on rauhallinen ja ujo lapsi ja hulina ja vieraat ihmiset ahdistivat melko pitkään. Tarha on kuitenkin mitä mainioin! Lapsemme viihtyy siellä, hänellä on kavereita, aikuiset ovat mahtavia, lapset ovat mukavia, päiväkodin sijainti on mitä mainioin meidän perheellemme jolla käytössä vain yksi auto.
Olen ajatellut, että esikoisemme saisi jatkaa tarhassa esim. korkeintaan 3pv viikossa, koska koen että pienen vauvan kanssa kotona ollessani en pysty tarjoamaan hänelle tarpeeksi virikkeitä. Taustalla on myös ajatus siitä, että haluan "säilyttää" tarhapaikan, jotta sitten kun taas kokopäivähoitopaikkaa tarvitaan se ei olisi niin kovassa haussa. Lisäksi, koska se että perheeseen syntyy vauva on herkälle lapselle todella iso muutos, en haluaisi rasittaa häntä enempää muilla muutoksilla (hoitopaikan vaihtaminen). Sisaruksen syntymän jälkeen olisi tarkoitus laittaa hakemus mahdollisimman pian samaan tarhaan, jotta lapsia ei tarvitsisi kuskata eri hoitopaikkoihin.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden takia meille ei tarjota kuin osa-aikahoitoa klo.8:30-12:30 5pv viikossa. Tässä ei ole mielestämme mitään järkeä! 1. En halua viedä esikoistani hoitoon jokaisena arkipäivänä! Hän saa ja hänen kuuluu saada olla kotona myös äidin ja vauvan kanssa, 2. yhden auton perheenä edessä on iso investointi, koska tällaisen hoitoajan vuoksi talouteen on ostettava toinen auto!
Minusta tuntuu, että meiltä vanhemmilta on viety oikeus ja vapaus järjestää oman lapsemme hoito kuten haluamme! Olen sitä mieltä, että jos joku haluaa viedä lapsen kokopäivähoitoon vaikka on itse kotona, on se sen perheen oma asia. Uskon, että nämä asiat hoidetaan aina ajatellen lapsen parasta!
Ymmärrän, että säästöjä näillä säännöksillä haetaan, mutta kun samalla julkisuudessa kuullaan uutisia veron kierrosta, järjettömistä yrityskaupoista ja siitä että valtio syytää rahaa esim. talvivaaraan jne. jne. alkaa tuntua turhauttavalta, että meidän tavallisen kansan selkänahasta revitään kaikki! Sekin säästö mitä tällä saadaan aikaan on niin pieni, että se on vain pisara valtameressä kun verrataan siihen mitä esim. talvivaaraan syydetty rahamäärä on!!!
Kommentit (97)
Ei jaksa!!!! Taas sadas ketju samasta asiasta! Vie se penska päiväkerhoon tai mene yhdessä. Ei se oikeesti tarvii päivähoitoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä haluat päiväkodin kasvattavan lapsesi? Etenkin kun voit kerran olla kotona hoitamassa sen homman ihan itse? Tämä ei vaan meinaa mennä ainakaan tämän äidin jakeluun.
Mitä sä et pysty siellä kotona tarjoamaan? Se uusi vauvahan nukkuu suurimman osan ajasta, mitä sä sillä aikaa teet? Et ilmeisesti ainakaan halua hoitaa ensimmäistäsi kun olet tarhaan tunkemassa.
Oikein hyvä päätös hallitukselta, oikeastaan ainut hyvä sellainen koko tämän hallituksen ajalta.
Ja kyllä, olen itse kahden pienen äiti, ikäeroa 1v 10kk, alusta asti hoitanut heidät kotona eikä käynyt mielessäkään, että olisi jotenkin toisin pitänyt tehdä. Ovat nyt 1,5v ja 3v, en keksi ainuttakaan asiaa mikä ei olisi sujunut. Siitä huolimatta, että kuopus nukkuu edelleen huonosti.
Ja ei, tässä ei ole sitä kuuluisaa omaa aikaa päivisin pätkän vertaa mutta miksi ihmeessä pitäisi olla? Työtä tämä on siinä missä palkkatyökin, palkka vaan tulee muussa muodossa kuin saldona tilille.
Ihme yleistäjä sääkin. Meillä ei uusi vauva nukkunut vatsavaivojen takia kun 15 min pätkiä. Tätä jatkui useita kuukausia.
Niin, pointtisi oli? Samaa teki kuopukseni, siitä huolimatta hanskasin mielestäni tuon silloisen 2-vuotiaan ihan kunnialla. Jättämättä häntä paitsi mistään. Toki en AV:lla pahemmin surffaillut mutta toistan itseäni, miksi olisi pitänyt? Hoitakaa nyt hyvät ihmiset ne lapset itse jos niitä maailmaan pukkaatte. Minulle on täysin yhdentekevää tekeekö tämän äiti vai isä, mutta ei se homma ainakaan päiväkodille kuulu jos on yksi täyspäinen vanhempi kotona.
2-vuotiaan paikka on kotona silloin kun vanhempi on vauvan kanssa kotona. Olisi ollut hirveää pitää niin pientä hoidossa kun itse olin kotona vauvan kanssa.
2-vuotiaalle riittää virikkeeksi normaali kotielämä.ja sisaruksen kanssa touhuilu alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pian 4- vuotta täyttävä tyttö pääsi alkuvuodesta yksityiseen päiväkotiin, jonne jonotimme jonkin aikaa. Olemme pitäneet päiväkodista todella paljon. Itse olen ainakin toistaiseksi työtön ja kotona 8- kuukautisen poikamme kanssa. Kyllä minua harmittaa että meidän kunnassa varhaiskasvatusta rajataan. Työnhakuun olisi todella vaikea keskittyä kahden lapsen kanssa (paitsi tietenkin öisin). Zombienako vauvan kanssa valvottujen öiden jälkeen pitäisi jaksaa touhuta 4- vuotiaan kanssa ja hakea töitä samalla? Minulla on vielä tutkijan koulutus ja haen myös tutkimusapurahoja. Niitä hakemuksia ei tehdä ihan sen tunnin aikana, jos/kun vauva sattuu nukkumaan ja 4- vuotias katsoo tv:tä. Me aiomme pitää tyttömme päiväkodissa, vaikka se maksaa. Etsin töitä aktiivisesti ja saatan työllistyä piankin. Olisi järjetöntä ottaa tyttö nyt pois päiväkodista, sillä emme häntä sinne heti takaisin saa, kun töitä löytyy. Hän on juuri sopeutunut sinne hyvin ja saanut hyviä ystäviä. Päiväkodin toiminta on huomattavasti parempaa, kun mitä pystyisin itse tarjoamaan vauvanhoidon, kotitöiden ja työnhaun lomassa. Koko päivää ei 4- vuotiaammekaan tarvitse hoidossa olla, haen hänet yleensä levon ja välipalan jälkeen klo 15.
Harmittaa, että tämäkin tuntuu olevan enemmän naisten/äitien ongelma. Haluaisin nähdä korkeastikoulutetun miehen tuskailemassa kotona useamman lapsen ja työnhaun kanssa...Naiset halutaan nopeammin takaisin työelämään, mutta työnhakua hankaloitetaan...
Niin. Ei pitäisi hankkia lapsia, jos se on ylivoimaista. Kahden lapsen kanssa kyllä todellakin pystyy hakemaan työpaikkoja ja apurahoja.
En ymmärrä kommenttiasi, vai oletko itse vastaavassa tilanteessa? Lapseni ovat minulle tärkeimmät, mutta rakastan myös tutkijan työtäni. En väittänyt, että mikään on mahdotonta, mutta haastavaa kyllä. Meidän perheemme paras on minun nopea työllistyminen ja lasten hyvinvointi, ja päiväkodista on tässä paljon hyötyä. 4-vuotias ei ole ihan pieni enää ja kaipaa jo leikkiseuraa. Mieskin jaksaa paremmin, kun pääsee joskus töiden jälkeen salille tms. kun ei tarvitse aina tulla hoitamaan lapsia, että pääsen hakemaan töitä.
Sis te tarvitsette kunnallista päivähoitoa jotta lasten isä pääsee salille???? Ja teitte tohon vielä vauvankin.
Tiedätkö, pikkulapsiaika on haastavaa, kyllä. Mutta ennen kuin tekee useamman lapsen, kannattaa tosissaan miettiä, että jaksaako sen haasteen. Pystyykö luopumaan siitä luksuksesta, että menee töistä salille rentoutumaan. Kunnallinen päivähoito ei ole tarkoitettu mahdollistamaan kenenkään kuntoilua. En kyllä kehtaisi päästää suustani jotain näin pöhköä..."mies jaksa paremmin kun pääsee salille..."
4-vuotias toki jo tarvitsee leikkikavereita ja puuhaa (puuhaa edelleen pystyy aika pienellä vaivalla organisoimaan kotona).
Itselläni on kolme lasta, esikoinen oli 4,5 v. ja keskimmäinen 3 v. kun kuopus syntyi. Itsestäänselvästi he jäivät kotiin. Näin kyllä vaivaa ja hankin heille paikat seurakunnan kerhosta, jossa kävivät 2 x viikossa 4 h kerrallaan. Aivan riittävä määrä. Tuo vauvaloma on ainakin itselleni ollut yksi elämäni parhaista vaiheista. Saada olla omien lasten kanssa ilman ainaista kiirettä.
No perheet ovat erilaisia. En ole koskaan kokenut varsinaisesti nauttivani kotiäitiydestä, vaikka lapsiani yli kaiken rakastankin. Minulle vanhemmuus ei tarkoita kaikesta luopumista, kuten liikunnasta. Kun se mahdollisuus on, niin miksi en hyödyntäisi laadukasta varhaiskasvatusta ja käyttäisi sitä aikaa työnhakuun? Uraäiti ei ole yhtä kuin huono äiti.
Ei kaikesta tarvitse luopua, ei liikunnastakaan. Ihan päinvastoin. Mutta kunnallinen päivähoito ei ole se asia, jonka pitäisi mahdollistaa vanhempien harrastamiset.
Haet töitä tutkijana ja uskot työllistyväsi hyvinkin pian. Onko todella kauhean iso asia, että ne muutamat kuukaudet jaatte asian niin, että sinä vastaat lapsista päivällä, esikoisen ilmeisesti jo muutenkin ollessa osa-aikaisesti päivähoidossa ja mies kotiin tultuaan vastaa näinä muutamina kuukausina lasten hoitamisesta sen sanotaan 3 h mitä tarvitset työnhakuun ja joustaa siis vuorollaan ja lähtee sinne salille esim. klo 19-20.
Näin me muut toimimme. En ole ikinä joutunut tinkimään liikunnasta, vaikka itselläni on kolme lasta ja esikoisen aikaan tein väitöskirjaa ja olen ollut varsin haastavissa töissä osallistuen mm. kuopuksen vauva-aikana tiettyihin hallituksen kokouksiin, joihin liittyi paljon valmistelua ja dokumenttien tekemistä. Mutta ei me nyt hyvänen aika olla tarvittu päiväkotia siihen, että ollaan haluttu kuntoilla.
Voi kun te äidit tietäisitte mitä siellä päiväkodissa tapahtuu kun olette lähteneet....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keskusteluissa usein ihmetyttää se, että monen lapset haluavat päiväkotiin, siis ihan pienetkin. Siis ihan vaativat sitä?
Omassa tuttavapiirissäni ongelma on täysin päinvastainen, eli lapset olisivat paljon mielummin kotona. En sitten tiedä mistä johtuu, mutta omatkaan lapseni eivät koskaan menneet mitenkään innoissaan sinne, vaan jouduin heille aina kertomaan, että "vanhempien pitää käydä töissä, jotta saadaan laskut maksettua ja sen aikaa te olette päiväkodissa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pian 4- vuotta täyttävä tyttö pääsi alkuvuodesta yksityiseen päiväkotiin, jonne jonotimme jonkin aikaa. Olemme pitäneet päiväkodista todella paljon. Itse olen ainakin toistaiseksi työtön ja kotona 8- kuukautisen poikamme kanssa. Kyllä minua harmittaa että meidän kunnassa varhaiskasvatusta rajataan. Työnhakuun olitsi todella vaikea keskittyä kahden lapsen kanssa (paitsi tietenkin öisin). Zombienako vauvan kanssa valvottujen öiden jälkeen pitäisi jaksaa touhuta 4- vuotiaan kanssa ja hakea töitä samalla? Minulla on vielä tutkijan koulutus ja haen myös tutkimusapurahoja. Niitä hakemuksia ei tehdä ihan sen tunnin aikana, jos/kun vauva sattuu nukkumaan ja 4- vuotias katsoo tv:tä. Me aiomme pitää tyttömme päiväkodissa, vaikka se maksaa. Etsin töitä aktiivisesti ja saatan työllistyä piankin. Olisi järjetöntä ottaa tyttö nyt pois päiväkodista, sillä emme häntä sinne heti takaisin saa, kun töitä löytyy. Hän on juuri sopeutunut sinne hyvin ja saanut hyviä ystäviä. Päiväkodin toiminta on huomattavasti parempaa, kun mitä pystyisin itse tarjoamaan vauvanhoidon, kotitöiden ja työnhaun lomassa. Koko päivää ei 4- vuotiaammekaan tarvitse hoidossa olla, haen hänet yleensä levon ja välipalan jälkeen klo 15.
Harmittaa, että tämäkin tuntuu olevan enemmän naisten/äitien ongelma. Haluaisin nähdä korkeastikoulutetun miehen tuskailemassa kotona useamman lapsen ja työnhaun kanssa...Naiset halutaan nopeammin takaisin työelämään, mutta työnhakua hankaloitetaan...
Niin. Ei pitäisi hankkia lapsia, jos se on ylivoimaista. Kahden lapsen kanssa kyllä todellakin pystyy hakemaan työpaikkoja ja apurahoja.
En ymmärrä kommenttiasi, vai oletko itse vastaavassa tilanteessa? Lapseni ovat minulle tärkeimmät, mutta rakastan myös tutkijan työtäni. En väittänyt, että mikään on mahdotonta, mutta haastavaa kyllä. Meidän perheemme paras on minun nopea työllistyminen ja lasten hyvinvointi, ja päiväkodista on tässä paljon hyötyä. 4-vuotias ei ole ihan pieni enää ja kaipaa jo leikkiseuraa. Mieskin jaksaa paremmin, kun pääsee joskus töiden jälkeen salille tms. kun ei tarvitse aina tulla hoitamaan lapsia, että pääsen hakemaan töitä.
Sis te tarvitsette kunnallista päivähoitoa jotta lasten isä pääsee salille???? Ja teitte tohon vielä vauvankin.
Tiedätkö, pikkulapsiaika on haastavaa, kyllä. Mutta ennen kuin tekee useamman lapsen, kannattaa tosissaan miettiä, että jaksaako sen haasteen. Pystyykö luopumaan siitä luksuksesta, että menee töistä salille rentoutumaan. Kunnallinen päivähoito ei ole tarkoitettu mahdollistamaan kenenkään kuntoilua. En kyllä kehtaisi päästää suustani jotain näin pöhköä..."mies jaksa paremmin kun pääsee salille..."
4-vuotias toki jo tarvitsee leikkikavereita ja puuhaa (puuhaa edelleen pystyy aika pienellä vaivalla organisoimaan kotona).
Itselläni on kolme lasta, esikoinen oli 4,5 v. ja keskimmäinen 3 v. kun kuopus syntyi. Itsestäänselvästi he jäivät kotiin. Näin kyllä vaivaa ja hankin heille paikat seurakunnan kerhosta, jossa kävivät 2 x viikossa 4 h kerrallaan. Aivan riittävä määrä. Tuo vauvaloma on ainakin itselleni ollut yksi elämäni parhaista vaiheista. Saada olla omien lasten kanssa ilman ainaista kiirettä.
No perheet ovat erilaisia. En ole koskaan kokenut varsinaisesti nauttivani kotiäitiydestä, vaikka lapsiani yli kaiken rakastankin. Minulle vanhemmuus ei tarkoita kaikesta luopumista, kuten liikunnasta. Kun se mahdollisuus on, niin miksi en hyödyntäisi laadukasta varhaiskasvatusta ja käyttäisi sitä aikaa työnhakuun? Uraäiti ei ole yhtä kuin huono äiti.
Ei kaikesta tarvitse luopua, ei liikunnastakaan. Ihan päinvastoin. Mutta kunnallinen päivähoito ei ole se asia, jonka pitäisi mahdollistaa vanhempien harrastamiset.
Haet töitä tutkijana ja uskot työllistyväsi hyvinkin pian. Onko todella kauhean iso asia, että ne muutamat kuukaudet jaatte asian niin, että sinä vastaat lapsista päivällä, esikoisen ilmeisesti jo muutenkin ollessa osa-aikaisesti päivähoidossa ja mies kotiin tultuaan vastaa näinä muutamina kuukausina lasten hoitamisesta sen sanotaan 3 h mitä tarvitset työnhakuun ja joustaa siis vuorollaan ja lähtee sinne salille esim. klo 19-20.
Näin me muut toimimme. En ole ikinä joutunut tinkimään liikunnasta, vaikka itselläni on kolme lasta ja esikoisen aikaan tein väitöskirjaa ja olen ollut varsin haastavissa töissä osallistuen mm. kuopuksen vauva-aikana tiettyihin hallituksen kokouksiin, joihin liittyi paljon valmistelua ja dokumenttien tekemistä. Mutta ei me nyt hyvänen aika olla tarvittu päiväkotia siihen, että ollaan haluttu kuntoilla.
Aika itsestäänselvää, toki olemme näin pitkälti yrittäneet toimia. Mutta meillä miehen työ on sellaista, että on useampana iltana illat poissa joko työmatkalla tai sitten vain muuten eri työtilaisuuksissa. Ja normaalistikin vasta klo 18 jälkeen kotona. Olen melko pitkälti siis yksin vastuussa lapsista ja kodista. Väitöskirjan tehneenä tiedät varmaan, että post doc tehdään usein ulkomailla. Esikoisemme päiväkoti on englannin kielinen, jotta hän oppisi englantia ja pärjäisi myös kansainvälisessä koulussa. Itse näen tilanteen aidosti hänelle hyödyllisenä ja tosiaan itse saan edistettyä työnhakua vauvan nukkuessa. Se että pääsemme molemmat joskus liikkumaan ei ollut se pääpointti, vaan kehittävä varhaiskasvatus ja työnhaku. Mutta hyvä jos teillä asiat ovat menneet noin, kyllä itsekin mieluusti keskittyisin nyt kotona vain lapsiin enkä työnhakuun. Sinulla varmaan on ollut työpaikka odottamassa ja enemmän osallistumaan ehtivä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää subjektiivisen päivähoidon oikeus on joskus aika tärkeä. Olen itse työtön/työssä. Työni tulee joskus viikkojen, jopa 2-3 kuukauden jaksoissa, pahimmillaan lähden töihin soitosta. Olen nytkin ollut marraskuulta töissä niin, että vain 13 työpäivää olen ollut kotona ja muut päivät olen joko ollut sovitussa työssä tai lähtenyt soitosta 1-2 päivän keikalle. Enkä ole tuon työnpaikan ainoa tämmöinen. Siellä on toinenkin nainen, joka tekee vielä lyhyempiä keikkoja, hänelle ei tule edes pidempiä pätkiä, mutta nytkin on ollut töissä 3 viikkoa tietäen vain ehkä saman päivän työt. Hänellä on kaksi lasta, iät 2 ja 3. Lapset on päivähoidossa. Itselläni onneksi nuorempikin menee nyt eskariin, niin ei tarvi pähkiä tuon päivähoito-oikeuden kanssa.
Nykyään työelämä on yhä useammalla tätä. Pätkiä, satunnaistöitä jne. Se on yksi tapa saada jalka ovenrakoon ja noita on pakko ottaa, jos meinaa joskus päästä pysyvästi töihin.
Vierailija kirjoitti:
Tää subjektiivisen päivähoidon oikeus on joskus aika tärkeä. Olen itse työtön/työssä. Työni tulee joskus viikkojen, jopa 2-3 kuukauden jaksoissa, pahimmillaan lähden töihin soitosta. Olen nytkin ollut marraskuulta töissä niin, että vain 13 työpäivää olen ollut kotona ja muut päivät olen joko ollut sovitussa työssä tai lähtenyt soitosta 1-2 päivän keikalle. Enkä ole tuon työnpaikan ainoa tämmöinen. Siellä on toinenkin nainen, joka tekee vielä lyhyempiä keikkoja, hänelle ei tule edes pidempiä pätkiä, mutta nytkin on ollut töissä 3 viikkoa tietäen vain ehkä saman päivän työt. Hänellä on kaksi lasta, iät 2 ja 3. Lapset on päivähoidossa. Itselläni onneksi nuorempikin menee nyt eskariin, niin ei tarvi pähkiä tuon päivähoito-oikeuden kanssa.
Nykyään työelämä on yhä useammalla tätä. Pätkiä, satunnaistöitä jne. Se on yksi tapa saada jalka ovenrakoon ja noita on pakko ottaa, jos meinaa joskus päästä pysyvästi töihin.
Lisään vielä, että itse olen tämän talven aikana lähtenyt 11 kertaa töihin tunnin varoitusajalla. Puhelin soi kello 7, olen kello 8 töissä. Kaltaisilleni subjektiivinen päivähoito-oikeus on todella tärkeä. Se mahdollistaa työnteon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää suunnattomasti, että kotona oleilevat tukkivat päiväkodit lapsillaan, eikä meidän töissä käyvien lapsille riitä hoitopaikkaa!!
Minulla on sellainen tilanne, että päiväkoti on kävelymatkan päässä, samoin kuin työpaikka. Auto täytyi kuitenkin ostaa, kun saimme hoitopaikan vain perhepäivähoitajalta kauempaa. Eikä siinä mitään, mutta päiväkodissa on hirvittävä määrä lapsia, joiden vanhemmat ovat kotona! Mutta kun subjektiivinen oikeus..
Ei lapsen paikka ole päivähoidossa, jos itse ollaan kotona! Päiväkoti on lapselle kuin työpaikka aikuiselle, ei suinkaan pelkkä kiva leikkipäivä vaan raskas päivä. Hirvittävä määrä sosiaalisia kontakteja ja tilanteita yms..
Olisi edes järjestys niin, että OIKEASTI hoitopaikkaa tarvitsevat saisivat lapsensa hoitoon. Ei siinä ole mitään järkeä, että päiväkodit ovat täynnä näitä "virikehoitolaisia"
Kun tässä nyt niin verrataan siihen muiden maiden pre-schooliin, niin kysynpä tyhmänä sen, että kustantaako siellä tämän 8-10h pre-schoolin yhteiskunta? Juu, tiedän, ettei se kestä koko päivää. Mutta kun täällä nyt kerran vedotaan siihen, että muualla maailmassa lasten koulu alkaa jo 3-4 vuotiaana.
Kustannuksistahan tässä on kyse. Totta ihmeessä täällä olisi avoin päiväkoti auki kaikille halukkaille 24/7, jos rahaa tulisi taikaseinästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää suunnattomasti, että kotona oleilevat tukkivat päiväkodit lapsillaan, eikä meidän töissä käyvien lapsille riitä hoitopaikkaa!!
Minulla on sellainen tilanne, että päiväkoti on kävelymatkan päässä, samoin kuin työpaikka. Auto täytyi kuitenkin ostaa, kun saimme hoitopaikan vain perhepäivähoitajalta kauempaa. Eikä siinä mitään, mutta päiväkodissa on hirvittävä määrä lapsia, joiden vanhemmat ovat kotona! Mutta kun subjektiivinen oikeus..
Ei lapsen paikka ole päivähoidossa, jos itse ollaan kotona! Päiväkoti on lapselle kuin työpaikka aikuiselle, ei suinkaan pelkkä kiva leikkipäivä vaan raskas päivä. Hirvittävä määrä sosiaalisia kontakteja ja tilanteita yms..
Olisi edes järjestys niin, että OIKEASTI hoitopaikkaa tarvitsevat saisivat lapsensa hoitoon. Ei siinä ole mitään järkeä, että päiväkodit ovat täynnä näitä "virikehoitolaisia"
Mulla oli sama tilanne. Työmatka lähipäiväkodin kautta 3,5km / suunta. Hoitopaikka ihan toisaalla, koska lähipäiväkoti täysi... Työmatka 15km /suunta. Ihanaa!
Ei hallitus määrännyt kellonaikoja. Vain Maks 20 h. Mun mielestä paras olisi Ma 8-16, Ti 8-16 Ke 8-12 ja sitten toinen lapsi loppuviikon. Muuten ryhmässä kerrallaan liikaa lapsia mille.
T. Lastentarhanope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät vaan voi ymmärtää, että kaikkien lapset eivät ole luonteeltaan samalaisia. Itse jään kesällä äitiyslomalle ja päikkyhakemus jo tehtynä syksyä varten. Lapsi täyttänyt juuri 3v ja on tällä hetkellä pph:lla 5pv/vko 8h päivä. Nyt jo viikonloppuisin ja lomilla itketään kun ei hoitoon pääse. On sosiaalinen tapaus ja tykkää, kun kyläillään ja touhutaan paljon ja tylsistyy helposti, vaikka tästä huolimatta pidetään useamman kerran viikossa päivä, jolloin vaan ollaan ilta kotona ilman erityistä tekemistä ja opetetaan sietämään tylsyyttäkin. Hoitoon on jäänyt aina mielellään. Ja toden totta toivon, että saadaan se hoitopaikka LAPSEN takia syksyllä päiväkodista 2pv/vko n. 5h kerralla. Toki oppii siellä myös toimimaan ryhmässä ja muita taitoja. Itseäni lähinnä rasittaa ajatus, että joutuu lasta sinne aamuisin vauvan kanssa kuskaamaan, mutta haluan antaa hänellä mahdollisuuden myös ystäviin ja toimintaan, joita kotona ei ole tarjolla.
Nimenomaan kaikki lapset tai aikuiset ei jaksa neljän seinän sisällä vaan kaipaavat ikäseuraa. Ujot ja erakot mieluusti kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää subjektiivisen päivähoidon oikeus on joskus aika tärkeä. Olen itse työtön/työssä. Työni tulee joskus viikkojen, jopa 2-3 kuukauden jaksoissa, pahimmillaan lähden töihin soitosta. Olen nytkin ollut marraskuulta töissä niin, että vain 13 työpäivää olen ollut kotona ja muut päivät olen joko ollut sovitussa työssä tai lähtenyt soitosta 1-2 päivän keikalle. Enkä ole tuon työnpaikan ainoa tämmöinen. Siellä on toinenkin nainen, joka tekee vielä lyhyempiä keikkoja, hänelle ei tule edes pidempiä pätkiä, mutta nytkin on ollut töissä 3 viikkoa tietäen vain ehkä saman päivän työt. Hänellä on kaksi lasta, iät 2 ja 3. Lapset on päivähoidossa. Itselläni onneksi nuorempikin menee nyt eskariin, niin ei tarvi pähkiä tuon päivähoito-oikeuden kanssa.
Nykyään työelämä on yhä useammalla tätä. Pätkiä, satunnaistöitä jne. Se on yksi tapa saada jalka ovenrakoon ja noita on pakko ottaa, jos meinaa joskus päästä pysyvästi töihin.
Lisään vielä, että itse olen tämän talven aikana lähtenyt 11 kertaa töihin tunnin varoitusajalla. Puhelin soi kello 7, olen kello 8 töissä. Kaltaisilleni subjektiivinen päivähoito-oikeus on todella tärkeä. Se mahdollistaa työnteon.
Sinulla ja kaltaisillasi täyttyy päivähoidon tarve subjektiivisen oikeuden poiston jälkeenkin. Työttömyyden täytyy jatkua kuukausia, että oikeus kokopäiväpaikkaan evätään.
Minua jaksaa ihmetyttää nämä vauvalomalla olevat äidit, jotka perustelevat isomman lapsen viemistä hoitoon sillä, että eivät jaksa hoitaa kahta lasta, kun eivät saa nukuttua kunnolla öitä. Tuleeko teille yllätyksenä se, että monella päiväkodin työntekijällä on kotonaan pieniä lapsia, jotka saattavat valvottaa öisin? Silti he pystyvät hoitamaan 12-21 lasta 8h työpäivänsä ajan, jonka jälkeen kotona odottaa vielä ne omat lapset ja kotityöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero onkin siinä, että ne monien maiden kotiäidit eivät pidä lapsiaan leikkikoulussa 8-16, kuten Suomessa on tapana.