Kerro miksi kävisin tapaamassa laitoksessa asuvaa vanhempaani, joka teki elämästäni helvettiä syntymästäni

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tämä ketju aina kun perustelette lasten tekemistä sillä että on sitten joku joka käy katsomassa kun on itse vanhus :DDDD

? kuinka niin? En ole ajatellut kohdella lapsiani niin kuin ap:n isä kohteli häntä, en sinnepäinkään. Jäikö sulla syy-seuraus -ketju ymmärtämättä?

Kiitos kaikille kommenteista ja kannustamisesta! ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääräise perintö taskuihisi ja unohda koko kusipää. Niin minä tein eikä kolkuta omatunto yhtään. Sitä saa mitä tilaa.

TÄHÄN!

Kaikista vastauksista eniten inhoan noita "tämä" "tähän" ym ihme alleviivauksia. Voitteko vaan tykätä niistä viesteistä jotka on mielestänne hyviä? Siks alapeukku. Raivostuttavaa.

Aloittajalle sanoisin, että ei kannata ottaa stressiä. Menet katsomaan, jos siltä tuntuu tai kun tuntuu. Mä ehkä kävisin silloin tällöin ihan vaan oman mielenrauhani vuoksi.

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä" (4. käsky, vanha kielimuoto). Siinä ei sanota, että huonoja vanhempia ei tarvitsisi kunnioittaa tai huomioida. Jos kykenisit antamaan anteesi, olisi sinulla itselläsikin helpompi olla. Nyt nimittäin uhkut vihaa, joka kalvaa sinua sisältä päin eikä se tee kenellekään hyvää.

Tiedän hyvin, että tästä vastauksesta nousee aikamoinen älämölö, mutta nouskoon vaan. Tuo on minun mielipiteeni eikä minulla ole mitään syytä muuttaa sitä. Ei minunkaan lapsuuteni ruusuinen ollut, mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että jos haluan elää tasapainoista hyvää elämää, niin ainut mahdollisuus on antaa anteeksi - jopa pyytämättä. Mutta jokainen tietenkin tekee omat ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Kävisin katsomassa ainakin yhden kerran. Voi helpottaa anteeksiantoa ja eteenpäin menemistä.

Jollakin voi toimia, toisella voi repiä haavat auki ja aloittaa sen kaiken tuskan alusta. Varsinkin jos on vuosia tehnyt työtä sen eteen, että selviytyy menneisyydestä huolimatta.

Itse olen päättänyt yrittää vain unohtaa ja taistella eteenpäin.

Anteeksi en tule ikinä antamaan, koska minulle se on sama asia kuin hyväksyisi ne teot. Kaikkea ei pidä antaa anteeksi.

Minun tapauksessani ainoa vaihtoehto on jatkaa eteenpäin ja sulkea tuo ovi takanani lopullisesti. En aio tavata. Minulla on tämä yksi elämä ja en enää ikinä anna sen ihmisen yrittää tuhota sitä. Olen päättänyt selviytyä.

En ymmärrä, miksi pitää pelätä hoitohenkilökuntaa, mitä ne ajattelevat. Jos soittavat niin sanot, että ihan vieras ihminen, et ole mitään velkaa vanhemmillesi. Sinulla on oikeus elää omaa elämää ilman syyllisyydentuntoa. Mä en ole äitini kanssa tekemisissä ollut vuosiin enkä aio ollakaan ikinä, vaikka joutuisi mihin laitokseen.

Tiedän yhden naisen joka ainoana lapsena ei saa perintöä äidiltään.

Yksi syy katkenneet välit.

Että mieti kaksi kertaa.

Olet itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden naisen joka ainoana lapsena ei saa perintöä äidiltään.

Yksi syy katkenneet välit.

Että mieti kaksi kertaa.

Olet itsekäs.

Ei varmaan saa perintöä, ellei sitä ole. Rintaperillinen saa aina lakiosuuden, ellei sitten ole syyllistynyt esim. väkivaltarikoksiin vanhempaansa kohtaan. Mieluummin välit poikki ja elää onnellisena, kuin viettää elämänsä kaltoinkohdeltuna oman vanhempansa taholta. Itsekästä on muuten kiristää lastaaan perinnöttömyydellä, ellei lapsi suostu olemaan vanhempansa sylkykuppina. Sellainen vanhempi ei tarvitse lasta lähelleen, vaan paljon terapiaa.

Mahdollinen perintö. Eipä siinä muita hyviä syitä taida olla. 

Ap, kannattaisi mennä terapiaan pohtimaan noita asioita. Olet varmaan traumatisoitunut lapsuuden aikaisista asioista. Ne kannattaisi käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihmettele. Kummastelen vanhempieni ajattelua, kun he velvollisuudesta käyvät katsomassa laitoksessa mummoani ja yrittävät saada minut sinne mukaan. Ei kiinnosta, koska mummoani ei ole kiinnostanut 35 vuoteen minun asiani tai edes minun juhlani. Ristiäisissä oli ja ylppäreissä, kaikki synttärit ja esimerkiksi hääni jätti väliin. Pitäisi kuulemma viedä lapset sinne isomummoa katsomaan. Miksi? Niin makaa kuin petaa.

Mummo kuitenkin oli ristiäisssä ja ylppäreissä. Mutta ei jaksanut tulla synttäreille. Oliko hän muuten mukana elämässäsi. Tälä perusteella jätät mummon yksikseen. Oletko sinä itse muistanut mummoasi vuosittain hänen synttäreillään?

Ap kertoi, että hänen oma miehensä juo ja elämäntilanne stressaa. Sen sijaan että keskittyy menneisiin, kannattaa keskittyä omaan perhe-elämään. Millaisen lapsuuden omat lapset saavat? Olisiko aihetta katkaista huono perintö ja antaa lasten elää lapsuus ilman virtahepoa olohuoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tämä ketju aina kun perustelette lasten tekemistä sillä että on sitten joku joka käy katsomassa kun on itse vanhus :DDDD

Meillä vanhainkodissa on useampi vanhus, joka on hoitanut lapsensa ja vielä lapsenlapsensakin, mutta kukaan ei käy koskaan katsomassa, tai joitakin käydän sentään katsomassa joulun alla ja äitienpäivänä. Sitten kun vanhus kuolee, niin yhtäkkiä on paljon ihmisiä kuin hyeenalauma paikalla .

Sitten on näitä lapsettomia vanhuksia, joilla on laaja ystävä- ja sukulaispiiri, ja heitä käydään ahkerasti tapaamassa.

Kannattaisi mennä katsomaan. Auttaa anteeksiannossa. Mieheni käy tästä syystä äitipuoltaan katsomassa ja heillä on ihan lempeitä tapaamisia. Pois on hankalat välit. (Vaikka ne on mieheeni ikuisen jäljen jättäneet, ikävä kyllä. Mieheni on samanlainen räyhääjä ja kiukkukohtausten saaja kuin äitipuolensa. Ei auta, vaikka tiedostaa, mistä se tulee.)