Kerro miksi kävisin tapaamassa laitoksessa asuvaa vanhempaani, joka teki elämästäni helvettiä syntymästäni
alkaen? Oikeastaan jo ennen sitä. Niin miksi kävisin muistelemassa näitä helvetillisiä aikoja. Ihmetelläänkö laitoksissa ihan oikeasti jos kukaan ei käy eikä kysy? Voisi kuvitella ammattilaisten tajuavan vähemmälläkin vihjeellä mistä hylkääminen johtuu. Vastaisitteko hoitajat tähän jos tulee mieleen jotain asiaan liittyvää.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kääräise perintö taskuihisi ja unohda koko kusipää. Niin minä tein eikä kolkuta omatunto yhtään. Sitä saa mitä tilaa.
Helpommin sanottu kuin tehty mutta yritän unohtaa. Yritän keskittyä anteeksi antamiseen ja tulevaisuuteen mutta vaikeaa on. Tapaamiseen en pysty. ap
Vierailija kirjoitti:
Isälläsi tosiaan oli etsikkoaikansa elää perheenisänä siten, että isä-lapsi -suhde toimisi niin, että toinen toistaan tukisi. Sellainen ei ilmeisesti tosiaan kuulunut hänen arvoihinsa eikä tavoitteisiinsa. Ja hän paskat nakkaa tuolla luonteella siitä, että häntä käydään tapaamassa. Pysyttelisin kaukana. Isäsi on osoittanut kaikin tavoin, että hän ei anna arvoa; ei kai kellekään.
Arvostaa luultavasti enemmän sitä, että saa nyt olla yksin ja erakkona, vaikka laitoksen henkilökunta & muut asukkaat ovatkin samassa talossa.
Vaikea tietää. Omalla tavallaan pyysi joskus anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa, kun luuli kuolevansa. Tavallaan teimme silloin jonkinlainen sovinnon. Sitten meno ja mielipaha jatkui enkä enää ole jaksanut. ap
Älä käy, ei ole pakko käydä.
Katkeruudessa ja vanhojen muistelussa ei ole mitään järkeä, pilaat vain oman elämäsi. Ei kannata piehtaroida vanhassa paskassa. Anna olla ja katso tulevaisuuteen ja tähän päivään.
En ole hoitoalalla, mutta mulla oli tosi surkea lapsuus, päihteitä ja väkivaltaa ja veljeni oli insestin uhri, tiedän mistä puhun. Veljeni on jo 56v. Koko elämä on mennyt paskaksi hänellä, ihme että on vielä elossa ja meillä on hyviä hetkiä paljon. Et voi muuttaa vanhaa, jätä se vain taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
alkaen? Oikeastaan jo ennen sitä. Niin miksi kävisin muistelemassa näitä helvetillisiä aikoja. Ihmetelläänkö laitoksissa ihan oikeasti jos kukaan ei käy eikä kysy? Voisi kuvitella ammattilaisten tajuavan vähemmälläkin vihjeellä mistä hylkääminen johtuu. Vastaisitteko hoitajat tähän jos tulee mieleen jotain asiaan liittyvää.
Sinä voit ihan hyvin sanoa jollekin sairaanhoitajalle siellä, että isäsi oli erittäin vaikea ihminen ja välinne ovat siksi etäiset. Jos se sinua huolestuttaa siis, mitä siellä ajatellaan. Kyllä vastaavia tapauksia on nähty siellä paljonkin, ja joskus omaiset kertovat varsin avoimesti miten kauhea ihminen vanhempi on ollut lapsilleen. Eivät hoitajat osaa tuollaisia asioita välttämättä arvata.
Vastaus kysymykseesi: et miksikään. Ei ole mitään syytä, koska jos isäsi ei ole tehnyt parannusta käytökseensä, hän luultavasti loukkaa sinua edelleen. Minä kävin (valitettavasti) nuorempana katsomassa lähisukulaista hänen kuolemaansa asti laitoksessa ja hän loukkasi minua viimeiseen asti. Ole sinä terveempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me hoitajat huomataan kenellä on omaisia ja ystäviä ja kenellä ei. Asiakkaidenhan tulee itse ostaa vaatteet ym. joten jos niitä ei kukaan tuo, niin omahoitaja järjestää vaatteita esim. ilmaiskoreista jne.
Olen jopa ostanut vaatteita hänelle mutta en vain saa tuoduksi. Olen niin vereslihalla asioiden kanssa vieläkin ja olen pahoillani kun en saa tuotua edes niitä vaatteita ;( Voitko ymmärtää? ap
Lopeta tuo anteeksipyytely! NYT. Älä kysele hyväksyntää muilta ihmisiltä aivan kuin he olisivat sinun tuomareitasi. Siinä tapauksessa sinä olet sitä kyllä aivan yhtälailla heille myös (voisit olla) ja mitähän järkeä siinä on, tuomita puolin toisin sen viemättä lopputulosta mihinkään hyvään. Hatarilta pohjilta.
Sä teet niinkuin sä teet, ja sulla on selvästi siihen syysi. Sillä selvä. Asia ei missään määrin kuulu muiden arvosteltavaksi tai reposteltavaksi, tai arvosteleva osoittaa sillä vain ja ainoastaan omaa käsityskyvyttömyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Älä käy, ei ole pakko käydä.
Katkeruudessa ja vanhojen muistelussa ei ole mitään järkeä, pilaat vain oman elämäsi. Ei kannata piehtaroida vanhassa paskassa. Anna olla ja katso tulevaisuuteen ja tähän päivään.
En ole hoitoalalla, mutta mulla oli tosi surkea lapsuus, päihteitä ja väkivaltaa ja veljeni oli insestin uhri, tiedän mistä puhun. Veljeni on jo 56v. Koko elämä on mennyt paskaksi hänellä, ihme että on vielä elossa ja meillä on hyviä hetkiä paljon. Et voi muuttaa vanhaa, jätä se vain taka-alalle.
Kiitos, elämää tosiaan ei kannattane pilata enempää. Tunnen vain syyllisyyttä tästä hylkäämisestäkin. Yrittäkää tekin nauttia olemassa olevasta hyvästä :) ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alkaen? Oikeastaan jo ennen sitä. Niin miksi kävisin muistelemassa näitä helvetillisiä aikoja. Ihmetelläänkö laitoksissa ihan oikeasti jos kukaan ei käy eikä kysy? Voisi kuvitella ammattilaisten tajuavan vähemmälläkin vihjeellä mistä hylkääminen johtuu. Vastaisitteko hoitajat tähän jos tulee mieleen jotain asiaan liittyvää.
Sinä voit ihan hyvin sanoa jollekin sairaanhoitajalle siellä, että isäsi oli erittäin vaikea ihminen ja välinne ovat siksi etäiset. Jos se sinua huolestuttaa siis, mitä siellä ajatellaan. Kyllä vastaavia tapauksia on nähty siellä paljonkin, ja joskus omaiset kertovat varsin avoimesti miten kauhea ihminen vanhempi on ollut lapsilleen. Eivät hoitajat osaa tuollaisia asioita välttämättä arvata.
Aivan totta. Kyllä taisin joskus puhelimessa vointia kysyessä itkeäkin tästä.. En edes muista oli niin sekavaa ja stressaavaa aikaa se laitokseen joutumisen aika. Hänellä on taustatiedoissa sellaista että varmasti henkilökunta tietää sanomattakin. Kiitos tästä! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me hoitajat huomataan kenellä on omaisia ja ystäviä ja kenellä ei. Asiakkaidenhan tulee itse ostaa vaatteet ym. joten jos niitä ei kukaan tuo, niin omahoitaja järjestää vaatteita esim. ilmaiskoreista jne.
Olen jopa ostanut vaatteita hänelle mutta en vain saa tuoduksi. Olen niin vereslihalla asioiden kanssa vieläkin ja olen pahoillani kun en saa tuotua edes niitä vaatteita ;( Voitko ymmärtää? ap
Lopeta tuo anteeksipyytely! NYT. Älä kysele hyväksyntää muilta ihmisiltä aivan kuin he olisivat sinun tuomareitasi. Siinä tapauksessa sinä olet sitä kyllä aivan yhtälailla heille myös (voisit olla) ja mitähän järkeä siinä on, tuomita puolin toisin sen viemättä lopputulosta mihinkään hyvään. Hatarilta pohjilta.
Sä teet niinkuin sä teet, ja sulla on selvästi siihen syysi. Sillä selvä. Asia ei missään määrin kuulu muiden arvosteltavaksi tai reposteltavaksi, tai arvosteleva osoittaa sillä vain ja ainoastaan omaa käsityskyvyttömyyttään.
Tämä oli hyvä KIITOS! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläkä mene jatkossakaan. Biologinen sukulaisuus ei velvoita mihinkään, vanhemmuus ja rakkaus on ansaittava teoilla. Tsemppiä elämääsi jatkossa, ja unohda vanhempasi. Olisit ansainnut lapsena parempaa.
Voi sua ihanasti sanottu, kiitos. Asia on vieläkin niin vaikea, kyynelet tulee silmiin jo siitä, kun ymmärrät. Yritän kyllä unohtaa mutta se on vaikeaa. Oletko hoitoalan ihminen? ap
Et ole velvollinen kumminkin jos et ole varma että sukulaista kohdellaan hyvin, alkaa vaivata myöhemmin. Käy ainakin tarkistamassa.
Kun läpikäyt tunteet, pääset yli.
En kohdellut hoitajana ketään huonosti vain siksi, että koin loukkauksia. Ehkä en itsekään helposti olisi kyennyt kohtaamaan sellaisia jotka loukkasivat. Mutta periaatteessa ammattirooli mielessä.
Kyllähän me hoitajat ihmetellään, miksi ei kukaan käy. Jos tiedetään jotain ihmisen taustoista, ihmetellään vähemmän.
Jos sinulla on tunne että sinun täytyy käydä hoitajien takia, voit ihan hyvin soittaa ja kertoa että et vaan pysty.
Itsesi kannalta olisi hyvä että pystyisit juttelemaan menneisyytesi selväksi jonkun kanssa, meistä hoitajista ei siihen terapiaan ole.
Mutta voin kertoa että hoitokodissa jossa olen töissä on käynyt isäänsä tapaamassa nainen vaikka isä oli äidin tappanut, sitä anteeksiantoa kyllä ihmeteltiin/ihailtiin enemmän kuin niitä lapsia, jotka eivät käy.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi: et miksikään. Ei ole mitään syytä, koska jos isäsi ei ole tehnyt parannusta käytökseensä, hän luultavasti loukkaa sinua edelleen. Minä kävin (valitettavasti) nuorempana katsomassa lähisukulaista hänen kuolemaansa asti laitoksessa ja hän loukkasi minua viimeiseen asti. Ole sinä terveempi.
Miten ihmeessä jaksoit, velvollisuudestako? Mä yritän keskittää vähät voimani lapsiini. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläkä mene jatkossakaan. Biologinen sukulaisuus ei velvoita mihinkään, vanhemmuus ja rakkaus on ansaittava teoilla. Tsemppiä elämääsi jatkossa, ja unohda vanhempasi. Olisit ansainnut lapsena parempaa.
Voi sua ihanasti sanottu, kiitos. Asia on vieläkin niin vaikea, kyynelet tulee silmiin jo siitä, kun ymmärrät. Yritän kyllä unohtaa mutta se on vaikeaa. Oletko hoitoalan ihminen? ap
Et ole velvollinen kumminkin jos et ole varma että sukulaista kohdellaan hyvin, alkaa vaivata myöhemmin. Käy ainakin tarkistamassa.
Kun läpikäyt tunteet, pääset yli.
En kohdellut hoitajana ketään huonosti vain siksi, että koin loukkauksia. Ehkä en itsekään helposti olisi kyennyt kohtaamaan sellaisia jotka loukkasivat. Mutta periaatteessa ammattirooli mielessä.
Kiitos sinulle. Olen käynyt tarkistamassa ja tiedän että hyvässä hoidossa on. Arvostan teitä hoitajia kympillä <3 ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän me hoitajat ihmetellään, miksi ei kukaan käy. Jos tiedetään jotain ihmisen taustoista, ihmetellään vähemmän.
Jos sinulla on tunne että sinun täytyy käydä hoitajien takia, voit ihan hyvin soittaa ja kertoa että et vaan pysty.Itsesi kannalta olisi hyvä että pystyisit juttelemaan menneisyytesi selväksi jonkun kanssa, meistä hoitajista ei siihen terapiaan ole.
Mutta voin kertoa että hoitokodissa jossa olen töissä on käynyt isäänsä tapaamassa nainen vaikka isä oli äidin tappanut, sitä anteeksiantoa kyllä ihmeteltiin/ihailtiin enemmän kuin niitä lapsia, jotka eivät käy.
Joskus mietin mitä hoitajat ajattelee. Tosin olen kertonut puhelimessa ainakin yhdelle, että vaikeaa itsellä ja papereista ja taustoista kyllä selviää loput ;( Terapiaa on suositeltu sitten kun siihen on riittävästi voimia ja varmasti hyötyisin siitä. Kiitos kun kerroit tuon tapauksen. Ihmettelen kyllä minäkin miksi tapaisi äitinsä tappajaa ;( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi: et miksikään. Ei ole mitään syytä, koska jos isäsi ei ole tehnyt parannusta käytökseensä, hän luultavasti loukkaa sinua edelleen. Minä kävin (valitettavasti) nuorempana katsomassa lähisukulaista hänen kuolemaansa asti laitoksessa ja hän loukkasi minua viimeiseen asti. Ole sinä terveempi.
Miten ihmeessä jaksoit, velvollisuudestako? Mä yritän keskittää vähät voimani lapsiini. ap
Olin vähän yli 20 v ja kyseisen ihmisen "vallan" alla edelleen. Enää en tietenkään kävisi. Kyseessä oli siis psyykkisesti kontrolloiva narsistinen ihminen.
Muistakaa tämä ketju aina kun perustelette lasten tekemistä sillä että on sitten joku joka käy katsomassa kun on itse vanhus :DDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi: et miksikään. Ei ole mitään syytä, koska jos isäsi ei ole tehnyt parannusta käytökseensä, hän luultavasti loukkaa sinua edelleen. Minä kävin (valitettavasti) nuorempana katsomassa lähisukulaista hänen kuolemaansa asti laitoksessa ja hän loukkasi minua viimeiseen asti. Ole sinä terveempi.
Miten ihmeessä jaksoit, velvollisuudestako? Mä yritän keskittää vähät voimani lapsiini. ap
Olin vähän yli 20 v ja kyseisen ihmisen "vallan" alla edelleen. Enää en tietenkään kävisi. Kyseessä oli siis psyykkisesti kontrolloiva narsistinen ihminen.
Niin arvelinkin, mäkin olisin tuossa iässä varmaan käynyt vaikka väkisin. Voi sua. Toivon kaikkea hyvää jatkoon. ap
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa tämä ketju aina kun perustelette lasten tekemistä sillä että on sitten joku joka käy katsomassa kun on itse vanhus :DDDD
Ap vastaa tähän että lapseni tietävät ettei heidän tarvitse hoitaa minua, en koskaan vaatisi sellaista, enkä edes pyytäisi. Toivon tietysti että ainakin kysyisivät joskus mitä kuuluu. Ensisijaisesti toivon heidän elävän omaa elämäänsä ja tulevan siinä onnellisiksi. Tosin mä en "tehnyt" lapsia tuosta syystä. Ajattelen että lapset ovat vain lainaa <3 Hyvä pointti silti ja aina kannattaa ajatella näitä ketjuja ja omaa vanhemmuuttaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa tämä ketju aina kun perustelette lasten tekemistä sillä että on sitten joku joka käy katsomassa kun on itse vanhus :DDDD
Kannattaa tehdä useampia ja tyttöjä ja nuorena niin varmistaa että niitä katsojia riittää ja lisäksi olla "hyvä vanhempi" ja vielä isovanhempikin. Ihan hoitajan empiirisena tutkimuksena, jos dementoidut ystävät kyllä häviävät, saman ikäisenä varmasti tulee ajatus olenko kohta itse tuossa tilassa, eli jos ei tee lapsia pitää pitää huoli että on myös vuosikymmeniä nuorempia ystäviä, jotka jaksavat ja eivät vielä samaistu.
TÄHÄN!