Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?
Kommentit (207)
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä lyhyt ja kiva sukunimi, oma sukunimeni oli pitkä -nen-päätteinen, josta en ikinä oppinut oikein pitämään. Avioliitto oli lyhyt, mutta miehen nimen aion pitää. (En kuitenkaan sen vuoksi mennyt naimisiin...)
Miehen sukunimi oli harvinaisempi.
Tuntui mukavalta. Perinne. Yhteenkuuluvuus.
Omaa nimeä on Suomessa n. 14 000 ihmisellä ja miehen nimeä alle 20 ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tuntui kivalta ja romanttiselta:)
Hänellä on kaunis ja harvinainen sukunimi, minun taas oli paitsi tusinanimi, myös paljon lapsena kiusaajien toimesta väännelty, joten en kovin paljoa enää välittänyt siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan vaihtelun vuoksi ja huvikseen. Nimeni myös lyheni kivasti. Ainahan sitä voi "omansa" ottaa takas jos siltä alkaa tuntua.
Koska oma nimi oli typerä ja miehellä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiilispohjalta mentiin. Keskusteltiin myös siitä, että mies olisi ottanut minun nimeni tai oltaisiin otettu joku muu nimi suvusta. Mutta lopulta minusta tuntui parhaalta ottaa miehen nimi, vaikka se tarjolla olleista oli yleisin ja kaksi muuta olivat tosi harvinaisia.
Ois pitänyt lapsille vaatia kyllä oma nimi. Tykkäävät siitä paljon enemmän. Olen luvannut, että isompana saa vaihtaa, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi noita "miehen nimi on harvinaisempi" kommentteja on alapeukutettu?
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita "miehen nimi on harvinaisempi" kommentteja on alapeukutettu?
Joku Korhosen tai Virtasen kanssa naimisissa oleva on suivaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska halusin. Jo toisen kerran. 15 vuoden jälkeen ei enää tyttönimi tuntunut yhtään omalta, mutta ei myöskään jotenkin ollut soveliasta olla eksän sukunimellä uudelleen naimisiin mennessä. Joten juu, mulla tulee kuolinilmoituksessa olemaan nimi tyyliin Maija Mursu ent. Metsälä ent. Meikäläinen.
Ei muita syitä kuin että ihan vaan itse omasta päätöksestäni halusin näin tehdä.
Mäkin periaatteessa ehdottomasti oon sitä mieltä naisella on oikeus pitää oma nimi jos haluaa eikä ole yhtään vähemmän perhe tms. Mut miehen sukunimi oli vain kauniimpi, joten sit vaihdoin..
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Itsetunnostako kuvittelet tuossa olevan kysymys.
Olen aina ajatellut ottavani miehen sukunimen naimisiin mennessäni. Mikä siihen nyt sitten on vaikuttanut; tapa, perinne, yhteenkuuluvuus ym. Olin itse Virtanen, joten ehkä sekin on vaikuttanut ajatuksiini :-)
Nyt minulla on siis mieheni sukunimi, lyhyt, helppo ja ei nyt harvinainen muttei kovin yleinenkään. Oikein mukavalta tuntuu ja itselleni on aina ollut tärkeää se, että meillä on sama nimi. Muiden nimivalinnat eivät juuri hetkauta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Itsetunnostako kuvittelet tuossa olevan kysymys.
Munkin mielestä kyse on alistumisesta. Eri asia, jos valitaan yhdessä uusi yhteinen nimi tms
Laki ei sallinut pitää omaa nimeä. Kaksoisnimen olisi saanut, mutta oma ruotsinkielinen sukunimeni yhdistettynä nen-päätteiseen itäsuomalaiseen nimeen olisi ollut naurettava! Miehen sukunimessä sinänsä ei ole mitään vikaa, on aika harvinainenkin (alle 380), joten sillä on menty yli 42 vuotta.
Laki muuttui suunnilleen hopeahäävaiheessa, mutta silloin ei tuntunut enää kovin mielekkäältä vaihtaa nimeä.
Kumpikin piti omansa, lapsilla mun nimi. Mies ei vaihtanut mun nimeen koska etunimensä olisi ollut korni mun sukunimen kanssa. Tyyliin Tapani Tapanila.